Aleksi JÄNTTI

Ukrainan sodan lopputulos ratkaisee Euroopan kohtalon pitkälle tulevaisuuteen. Ukrainalaiset taistelevat eturintamassa demokratian ja länsimaisten arvojen puolesta, vaikka ovatkin vielä itse matkalla Neuvostoliittolaisesta perinnöstä sivistykseen. Ukrainan jälleenrakentaminen voiton jälkeen on eurooppalaisten yhteinen tehtävä, johon myös Venäjän valtion ja sen johdon on osallistuttava vähintään jäädytettyjen varojen osuudella. Mitä nopeammin sota saadaan länsimaiden tuella ratkaistua sitä parempi inhimillisesti, taloudellisesti ja turvallisuuspoliittisesti.

Kun huomioidaan F35-hankinta ja rajavartiolaitoksen menot, Suomi täyttää jo nyt Naton asettaman 2 % tavoitteen ollen 2,1 %. Siitä on pidettävä kiinni jatkossakin.

Olennaista on se, että opetustilanteessa on riittävästi aikuisia suhteessa oppijoiden ominaisuuksiin ja ryhmän dynamiikkaan. Hoitajamitoitus on oiva esimerkki siitä, millaisiin vaikeuksiin joudutaan, kun terve järki korvataan lainsäädännöllä.

Tutkimusten mukaan niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Vähintään kannattaa pilotoida.

Sote-menot ovat kasvaneet yli 60 % viimeisen 20 vuoden kuluessa. Sote- ja pelastustoimiuudistuksen yksi alkuperäinen tavoite oli hillitä kustannusten nousua. Leikkaaminen ei ole ainoa vaihtoehto lisärahoitukselle. Hyvinvointialueiden on kyettävä parantamaan tuottavuutta niin, että ihmisille voidaan tarjota riittävät palvelut ilman leikkauksia.

Rangaistuksia voidaan koventaa, mutta samalla on panostettava niihin pehmeisiin keinoihin, joilla rikollisuus saadaan entisestään vähenemään. Mitä paremmin ihmiset ovat integroituneita yhteiskuntaan ja vallitsevaan kulttuuriin, sen pienempi riski on lieveilmiöille. Syrjäytymistä on ehkäistävä aktiivisin toimin akselilla valtio (hyvinvointialueet, kunnat) – perheet – yksilöt.

Nykyistä lyhyempi ansiosidonnainen työttömyysturva kannustaa kepin muodossa työn tekemiseen. Tutkimukset osoittavat, että mitä pidempään työttömyys kestää, sitä vaikeampaa on työllistyä. Jos työttömyysturvaa lyhennetään, vastaavasti sen alkuosan olisi taattava työttömälle nykyistä korkeampi työttömyyspäiväraha. Näin esimerkiksi pätkätöissä olevat eivät kärsi lyhyistä työttömyysjaksoista niin paljon kuin nykyään. Pätkätyöt ovat nykyään melko tyypillinen ilmiö.

Huoltosuhde ja kohtaanto-ongelma ovat Suomessa kasvava ongelma. Jotta vapaisiin työpaikkoihin saataisiin tekijöitä, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla edistetään työperäistä maahanmuuttoa. Liian harva ajattelee, että kaikki työ on arvokasta.

Leikkaaminen ei ole itsetarkoitus, mutta valtion talous on saatava tasapainoon tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Kaikkia keinoja, paitsi kokonaisveroasteen nostamista, on tarkasteltava. Yksi niistä on menojen leikkaus. Kuluneen neljän vuoden aikana valtio on velkaantunut noin 40 miljardia euroa. Siitä noin kolmasosa eli yli 10 miljardia on mennyt muuhun kuin koronapandemian tai Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena puolustuksemme vahvistamiseen. Jos eurot muuttaa sekunneiksi, miljoonan euron takaisinmaksu ”euro per sekunti” -tahdilla ilman korkoja kestää alle 12 vuorokautta, mutta miljardin lähes 32 vuotta. Huolettoman kymmenen miljardin takaisinmaksuun ilman korkoja menee tällä matematiikalla siis pitkälle yli 300 vuotta. Ja Suomikin on vain hieman yli satavuotias.

Verotuksesta suurin osa tarkoittaa tulonsiirtoja keskiluokalta keskiluokalle. Pidän parempana sitä, että ihmiset saisivat nykyistä enemmän itse päättää, mitä rahoillaan tekevät. Myös työn tekemiseen kannustavaa veromallia tulee edistää. Verotuksen painopistettä on siirrettävä ansiotulojen verotuksesta kulutuksen ja haittojen verotukseen. Perustoimeentuloon (esim. terveelliset elintarvikkeet) ja ansiotuloihin liittyvän verotuksen tulisi olla nykyistä matalampaa. Sen sijaan ylellisyyshyödykkeiden tai epäterveellisten sekä ympäristöhaittoja tuottavien tuotteiden ja palveluiden verotus ainakin osittain nykyistä korkeampaa. Kokonaisveroaste ei kuitenkaan saa nousta.

Valtion tulee toimillaan kehittää markkinaa siten, että energian hinta pysyy kohtuullisena. Emme saa joutua tilanteeseen, jossa muuten kuin esimerkiksi sosiaalituen muodossa ihmisten toimeentulo riippuu valtion tuista. Esimerkiksi vuokratuet ovat osaltaan syypää siihen, että vuokrat ovat korkeat. Sellaisessa ei ole mitään järkeä.

Suomen kokonaishakkuut ovat kestävällä tasolla, sillä hakkuut ja muu poistuma (elinkaaren päättyminen, sairaudet) alittavat selvästi kasvun. Puuta tulisi nykyistä enemmän sellaiseen teollisuuteen, jossa sen sitoma hiili säilyy mahdollisimman pitkään sidottuna, esimerkiksi rakennusteollisuudessa.

Suomen kannattaa olla eturintamassa. Jo nyt julkinen sektori on monin paikoin jäljessä yksityistä sektoria hiilineutraaliustoimissa. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena nousseen energian hinnan / energiapulan myötä on tullut selväksi, että ne maat, alueet ja yritykset ovat olleet voittajia, jotka ovat olleet pisimmällä fossiilisista polttoaineista luopumisessa. Kun markkinat tulevat joka tapauksessa muuttumaan, kilpailuetu on niillä, joilla on pisimmälle kehittyneet tuotteet ja ratkaisut (mitä nopeammin, sitä enemmän).

Ihmisten arkea selvästi rajoittavista päätöksistä olisi tehtävä vähintään EU-tason päätökset. Kunnilla kuitenkin voisi olla mahdollisuus maksujen käyttöönottoon, vaikka itse en sellaista kannata. On parempi, että työkalupakissa on enemmän työkaluja kuin käytössä kulloinkin on. Ruuhkamaksulla voitaisiin vähentää ruuhkaa niissä kaupungeissa, joissa ruuhkia esiintyy. Tampereella ei juurikaan, sillä olemme onnistuneet liikennepolitiikassa. Hankalin tilanne lienee toistaiseksi Rantaväylällä, joka ei ole kaupungin katu vaan valtion tie.

Nyt ei ole oikea aikaa lakkauttaa suomalaisia elinkeinoja. Tuotantoeläinten olosuhteiden on oltava joka tapauksessa parhaat mahdolliset. Turkistarhaus tullee edelleen hiipumaan ja jossain vaiheessa häviämään Suomesta markkinataloudellisista syistä. Tällaisissa muutostilanteissa elinkeinonharjoittajia on tuettava valtion toimesta niin, että muutos on jopa houkuttelevaa. Itse en käytä tai osta turkiksia.

Suomen kokonaisveroaste on yksi Euroopan korkeimmista ja lähes 10 % korkeampi kuin OECD-maiden keskimäärin. Kokonaisveroastetta ei tule nostaa vaan tuottavuutta parantaa. Veronkorotukset eivät siis ole pitkällä tähtäimellä vaihtoehto julkisten palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkauksille, vaan työllisyysasteen kasvattaminen ja tuottavuuden parantaminen.

Tuloeroilla on jopa itseisarvo. Ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omiin tuloihinsa valinnoillaan ja pyrkimyksillään. Ahkeruudesta ja kekseliäisyydestä palkitaan. Olennaisempaa kuin tietyllä ajanhetkellä mitattu tulojakauma on se, millaiseksi ihmisen elämänaikaiset tulot muodostuvat. Omalta osaltani tuloissa on elämän varrella ollut suuria vaihteluita. Esimerkiksi Neuvostoliitossa kokeiltiin mallia, jossa ahkeruus ja innovatiivisuus ei kannattanut. Jälki näkyy Venäjällä vieläkin. Mainitse jokin neuvostoliittolainen tai nykyvenäläinen innovaatio tai hyödyke, joka on tai on ollut laajasti käytössä. En tarkoita AK-47:n tyyppisiä hyödykkeitä, vaan länsimaisten ihmisten normaalikäytössä kuluvia.

Olen vankkumaton markkinatalouden kannattaja. Historia on kuitenkin osoittanut, että myös markkinatalous tarvitsee selvät säännöt. Viime kädessä valtiot ja valtioliitot / vast. ovat takaamassa hyvinvointiyhteiskutien kuprut. Tarvitaan niin kansalaisten, yhdistysten ja säätiöiden, yritysten kuin julkisen sektorin aktiivisia toimijoita ja toimia. Valtion tulee luoda ja ylläpitää tervettä markkinaa siten, että sen intervention todennäköisyys ja tarve olisivat mahdollisimman pieniä.

Ei se varmasti helppoa ole, mutta sieltä voi olla vaikea päästä pois. Suomalaiseen turvaverkkoon on helppo sotkeutua, vaikka sen pitäisi pompauttaa ihminen takaisin omille jaloilleen.

Julkismonopolit toimivassa markkinassa tulisi kuitenkin purkaa. Niissä palveluissa, joissa julkisella sektorilla on järjestämisvastuu, tulee olla myös omaa tuotantoa. Tuotanto voidaan järjestää yhtiömuotoisesti. Koskaan julkisen sektorin ei kuitenkaan tulisi toimia ainoana palveluntuottajana missään palvelussa. Sen lisäksi tulisi olla vähintään yksi (mieluummin useampi) saman palvelun tuottaja. Oma tuotanto lisää ymmärrystä siitä, mitä tilataan ja paljonko palvelu suurin piirtein maksaa. Oma tuotanto mahdollistaa myös tuotannon skaalaamisen ylös markkinahäiriötilanteissa. Useamman palveluntuottajan mallissa kilpailijat kirittävät toisiaan tuottavuudessa ja laadussa. Luonnolliset monopolit ja yhteiskunnan kannalta kriittinen infra tulisi aina olla julkisen sektorin omistuksessa.

Läpi maailmanhistorian ihmiset ovat muuttaneet alueelta, maasta ja mantereelta toiselle. Se ei ole sen enempää hyvä kuin huonokaan asia pitkällä aikajänteellä. Akuutisti se poikii haittoja ja hyötyjä. Olennaista on se, että yhteisön kantokyky kestää. Kannatan diversiteettiä eli monimuotoisuutta ja sen edistämistä riippumatta siitä puhutaanko luonnosta, asumisesta, liikenteestä vai ihmisistä. On tärkeää, että jokaiselle löytyy paikka, jossa voi kokea merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Paras innovaatioympäristö on sellainen, jossa erilaiset ihmiset ja osaajat kohtaavat.

Kristillisellä kirkolla on ollut keskeinen rooli nykyisen ”suomalaisuuden” muodostumisessa. Kirkolla ja valtiolla on edelleen kiinteä yhteys. Jos kristillisinä arvoina nähdään vaikkapa kymmenen käskyä ja käskyjä tarkastellaan kolmannesta eteenpäin, väitän, että ne ovat laajasti ymmärrettynä hyvä ohjenuora sekä yksilölle, että päätöksenteolle: 3. pyhitä lepopäivä (mikä viikonpäivä se sitten onkin); 4. kunnioita isääsi ja äitiäsi (ja miksei isovanhempiakin); 5. älä tapa; 6. älä tee aviorikosta (vanhahtava ilmaisu, mutta arvostettava yleisohje); 7. älä varasta; 8. älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi (vaikeaa monelle varsinkin politiikassa); 9. älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta; 10. älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

En tunne kaikkia ongelmakohtia. Ymmärtääkseni suunta on ollut huomioon ottavampaan. Jokainen olkoon, mikä kokee olevansa, mutta älköön arpoko aamuin illoin. Pysyvyys lisää turvallisuudentunnetta. Tutkimusten mukaan ihminen saavuttaa ”täydellisen” itsenäisyyden noin 30 ikävuoden tietämillä. Sinne saakka ei ole välttämätöntä odottaa, vaikka omasta kokemuksestani allekirjoitan tämän tutkijoiden väitteen. Annetaan siis lasten kehittyä omassa rauhassaan eikä lähdetä yhteiskuntanakaan sorkkimaan asioita liian varhain.

Kaipaan yhteiskuntaa enemmän aikuisuutta. Yksi suurimpia juurisyitä nuorten pahoinvointiin on se, että kodeissa elää vain eri ikäisiä lapsia. Esimerkiksi murrosikäiset tavoittelevat valtaa, jota eivät tosiasiassa halua saada. Rajat ja niistä kiinni pitäminen luovat pysyvyyttä ja turvaa, joita lapsi ja nuori tarvitsee – ja joiden puutteessa liian moni joutuu kasvamaan. Kaikkien rajojen ei pidä olla vanhempien/huoltajien määräämiä, vaan monesta voidaan sopia lapsen ja nuoren kanssa yhdessä. Täysi-ikäisillä on kuitenkin yksiselitteinen vastuu siitä, että rajoista pidetään kiinni.

Suomen kannattaa olla eturintamassa. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena nousseen energian hinnan / energiapulan myötä on tullut selväksi, että ne maat, alueet ja yritykset ovat olleet voittajia, jotka ovat olleet pisimmällä fossiilisista polttoaineista luopumisessa. Kun markkinat tulevat joka tapauksessa muuttumaan, kilpailuetu on niillä, joilla on pisimmälle kehittyneet tuotteet ja ratkaisut (mitä nopeammin, sitä enemmän). Meidän ei kuitenkaan kannata hirttäytyä liian tiukkoihin päästörajoituksiin, sillä omilla toimillamme emme pysty yksin ratkaisemaan ilmastokriisiä tai luontokatoa.

Olemme suomalaisten edunvalvojia kansainvälisellä pelikentällä. Se ei poista velvoitetta solidaarisuuteen tai oman osuuden hoitamiseen EU-tasoisten tai maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisussa. Suomen etu on ymmärrettävä laajemmin kuin vain omien rajojen sisälle tuijottelu. Ukrainan tukeminen on oiva esimerkki siitä, kuinka Suomen ja suomalaisten etu toteutuu toimilla ja vastuun kantamisella myös omien rajojemme ulkopuolella. Toki suorat vaikutukset ulottuvat myös tänne esimerkiksi tilapäisen suojelun myötä maahamme tulleina ukrainalaisina.

Nämä eivät ole vastakkaisia ja toisiaan poissulkevia. Pitämällä kiinni ympäristö- ja luontoarvoista, voidaan luoda työpaikkoja. Suomessa ympäristöasiat ovat maailmanlaajuisesti vertailtuna korkealla tasolla ja toisaalta Suomen toimien merkitys maailmanlaajuisesti on kohtuullisen pieni. Meidän ei tule valita tietä, jossa liputamme työpaikkamme ja talouskasvumme Aasiaan tai Afrikkaan, joissa ympäristöasiat joka tapauksessa hoidetaan Suomea huonommin. Meidän tulee toimia esimerkkinä.

Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä muiden mielipiteitä kuunnellen.

Emme voi emmekä saa pakottaa ketään asumaan missään vastentahtoisesti. Vapaa liikkuvuus on yksi oikeusvaltion peruspilareista.

Paras innovaatioympäristö on sellainen, jossa erilaiset ihmiset ja osaajat kohtaavat. Erityisesti ilmastokysymykset voidaan ratkaista juuri kaupungeissa. Kun asuminen painottuu kaupunkiseuduille, luonnon monimuotoisuudelle luodaan mahdollisuuksia siellä, missä asuminen on vähäisempää.