Milla Bruneau

Suomen ja Euroopan turvallisuuden kannalta on tärkeää, että Ukraina voittaa sodan. Sen takia tukea Ukrainalle on jatkettava niin kauan kuin tarvetta on.

Suomessa on pidetty huolta puolustuskyvystä ja näin pitää olla jatkossakin. Meillä on välillä kyseenalaistettu puolustukseen käytettyjä määrärahoja, mutta Ukrainan sota on osoittanut, että vahva puolustus on meidän olemassaolon ehto.

Peruskoulujen välillä ja koulujen sisällä luokissa on eroja siinä minkälaisia vahvuuksia ja puutteita kussakin koulussa on. Opettajien määrä ei yksin ratkaise sitä, kuinka hyvää opetusta pystytään antamaan. Opettajat tarvitsevat työrauhan ja heille pitää antaa mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli opettamiseen.

Jokainen huumeiden käyttäjä on jonkun läheinen. Huumausaineiden käyttäjiä on vaikea tavoittaa ja he syrjäytyvät monella tapaa. Käyttöhuoneiden avulla huumeiden käyttäjät saadaan sosiaali- ja terveydenhuollon pariin tehokkaammin ja heitä voidaan ohjata hoitoon. Mahdollisuus saada rokotuksia, ehkäisyvälineitä, tartuntatautien pikatestejä, lähetteitä terveydenhoidon piiriin ja muuta hoitoonohjausta saadaan parannettua. Parhaassa tapauksessa käyttäjiin saadaan luotua luottamuksellinen yhteys. Suomessa huumeisiin kuolleiden ihmisten määrä on Euroopan suurimpia ja tähän tulee puuttua. Käyttöhuoneiden avulla on mahdollisuus säästää ihmishenkiä.

Julkisten palveluiden ylläpitäminen turvataan ensisijaisesti nostamalla työllisyysastetta, mikä lisää julkisen talouden verotuloja ja vähentää leikkauspainetta. On ehdottoman tärkeää, että hyvinvointialueiden palvelut tuotetaan siten, että sekä julkisen että yksityisen tuottaman palvelun todellinen hinta veronmaksajille on todennettavissa ja vertailtavissa. Siksi julkisen palvelun tuottaman työn hinta on oltava laskettavissa avoimesti ja vertailtavissa yksityisten tuottaminen samankaltaisten palveluiden kohdalla. Niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla yksityiset palvelut tukevat julkisia palveluita parhaiten siellä, missä palvelut voidaan tuottaa paikallisesti, tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti (varhaiskasvatus, kuntoutus, työllisyystoimet ym.).

On ensiarvoisen tärkeää puuttua nopeasti nuorten tekemiin rikoksiin, esim. kehittämällä sovittelua tai luomalla nuorisotuomioistuimen tyyppinen järjestelmä. On kuitenkin tutkittu tosiasia, ettei rangaistusten koventaminen juurikaan estä rikollisuutta. Tehokkaampi keino rikosten estämiseksi on laittaa panoksia rikosten selvittämiseen, esimerkiksi lisäämällä poliisien määrää (yli 8000). Olen myös valmis tutkimaan vaihtoehtoa, jossa pakkokeinojen käyttöä laajennettaisiin koskemaan myös alle 15-vuotiaita. Tämä helpottaisi törkeimpien rikosten tutkimista. Pakkokeinoja ovat mm. pidättäminen, matkustuskielto tai vangitseminen. Poliisin mukaan esim. 2-3 päivän mittainen eristäminen helpottaisi rikostutkintaa selvästi. Ampuma-aserikoksista tuomittavia rangaistuksia on kovennettava.

Ensiksikin ansiosidonnainen päiväraha on ulotettava kaikille eli ei vain niille, jotka maksavat kassojen jäsenmaksuja. Toiseksi ansiosidonnaista päivärahaa on porrastettava siten, että se alenee tukijakson edetessä. Näin kannustetaan työttömiä palaamaan mahdollisimman nopeasti töihin edellisen työjakson päätyttyä.

Ilman työperäistä maahanmuuttoa eli tekijöitä emme saa aikaan talouskasvua emmekä pysty ylläpitämään hyvinvointivaltiota, sillä Suomesta loppuu osaava työvoima. Vuoteen 2030 mennessä työikäisiä on noin 130 000 vähemmän, joten Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa pärjätäkseen. Kaikki esteet kansainvälisten osaajien Suomessa työllistymiseen on poistettava. Tarveharkinnasta on luovuttava, työlupamenettelyä on yksinkertaistettava ja nopeutettava, suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista parannettava ja kielivaatimuksia höllennettävä. Yritysten ja julkisen sektorin työnantajien on myös sopeuduttava muutoksiin. Esimerkiksi työ- tai potilasturvallisuudesta ei saa tinkiä, mutta työnjohtamiseen vierailla kielillä on panostettava.

Suomalaisen yhteiskunnan tila on huolestuttava. Velkaantumisen tahti ja yksistään velanhoidon kustannusten merkittävä nousu koettelevat suomalaista hyvinvointivaltiota. Vastuullisella talouspolitiikalla ja luomalla kasvua saamme turvattua lasten, vanhusten ja sairaiden palvelut. Se tarkoittaa, että kaikki työikäiset- ja kykyiset suomalaiset on saatava töihin. Kaikkia valtion menoeriä on tarkasteltava kriittisesti juuri nyt, jotta talouden suunta saadaan muutettua. Kun valtiontalous toivottavasti kahden tulevan vaalikauden jälkeen on tasapainossa, voi olla aika tutkia asiaa uudelleen. Velat on aina maksettava takaisin - emme voi jättää niitä tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Työn verotusta tulee pyrkiä alentamaan. Työn korkea verottamisen ei millään tapaa lisää kilpailukykyämme maana. Työn verotuksen progressio on Suomessa yksi maailman korkeimmista jo nyt. Se ei varsinaisesti houkuttele kovasti kaivattua ulkomaista työvoimaa eikä suomalaisiakaan töihin. Ahkeruudesta ei pidä rangaista - vaan siihen pitää kannustaa kaikin tavoin. Kulujen karsiminen on myös välttämätöntä. Julkisten palveluiden ylläpitäminen turvataan ensisijaisesti nostamalla työllisyysastetta, mikä lisää verotuloja ja vähentää leikkauspainetta. Kokonaisvaltainen verouudistus, jossa työn verotus muuttuu kannustavaksi ja yritysten verotus sellaiseksi, että Suomessa kannattaa yrittää, kasvaa ja työllistää ovat esimerkkejä keinoista, joilla nostamme työllisyysasteen 80%:iin.

Emme voi jatkuvasti keksiä uusia menoja valtiolle, muuten emme saa taloutta tasapainoon. Valtio ei voi auttaa kaikessa, vaan kansalaisten tulee itsekin kantaa vastuuta. Tuet tulee kohdistaa pienituloisimmille, jotka niitä tarvitsevat arjessa pärjäämiseen, kuten pienituloiset eläkeläiset ja lapsiperheet.

Metsien kasvun tehostaminen ja hakkuiden suunnitteleminen kestävällä tavalla ovat ensisijaisia keinoja kasvattaa hiilinieluja. Hiilinieluja voidaan lisätä muutenkin kuin hakkuita rajoittamalla. Koko ajan keksitään uusia keinoja ja ne pitää ottaa käyttöön. Suomen metsillä on toki tärkeä rooli hiilinieluina. Metsien hoito, hakkuut, hakkuujätteiden hyödyntäminen sekä jälkihoito on tehtävä kestävästi, jotta metsien hakkuut ja puun käyttö pysyvät tasapainossa. Minä joka tapauksessa luotan suomalaisiin, vastuullisiin metsänomistajiin. Vastuullinen metsänhoito takaa metsien uusiutumisen, monimuotoisuuden sekä roolin virkistyskäytössä.

Maailma on väistämättä muutoksen edessä, ja jos olemme edelläkävijöitä hiilineutraalisuuden saavuttamisessa, se tarkoittaa uusia tapoja ajatella ja tehdä asioita sekä uusia innovaatioita. Nämä ovat myös keinoja, joilla uudistamme taloutta ja luomme talouskasvua. Emme vain tee oikein, vaan myös hyödymme tekemästämme muutoksesta.

Julkisen liikenteen kehittäminen, uusi teknologia ja muut keinot vähentää liikenteiden päästöjä ovat tarkoituksenmukaisempia keinoja kuin ruuhkamaksut. Ihmisten liikkumista ei pidä rajoittaa.

Turkistarhaus on kuoleva elinkeino, joka ei ole eettisesti kestävää. Euroopassa turkisten kysyntä on laskenut pitkään. Meidän tulee kuitenki “saattohoitaa” ala siten, että turkistarhaajia autetaan siirtymään uusien elinkeinojen pariin.

Tulojen ja menojen tasapaino julkisessa taloudessa on ainoa keino ylläpitää hyvinvointivaltiota jatkossakin. Meidän on hillittävä julkisia menoja, mikä tarkoittaa juuri nyt kipeitäkin leikkauksia julkisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin. Muutokset sosiaalietuuksiin on tehtävä siten, että työn vastaanottaminen on kannustavampaa ja järkevämpää. Palkasta on jäätävä enemmän käteen. Työnteko on paras tapa integroitua yhteiskuntaan, saada arkeen merkityksellisyyttä, samalla ehkäistään myös kasvavia sosiaalipalveluiden menoja (päihde- ja mielenterveyspalvelut). Julkisten palveluiden ylläpitäminen turvataan ensisijaisesti nostamalla työllisyysastetta, mikä lisää julkisen talouden verotuloja ja vähentää leikkauspainetta.

Tuloerot perustellaan pääsääntöisesti työn vaativuustasolla ja työhön vaaditun koulutuksen pituudella. Näin ei toki ole aina. Tuloerojen sijaan pitää huomioida, että kaikkien palkka riittää elämiseen ja verotus kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa lähtökohtaisesti kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen, työllistymiseen ja vaurastumiseen. Pohjoismainen hyvinvointikuntayhteiskunta perustuu tälle ajatukselle kaikkien tasa-arvoisesta mahdollisuudesta määritellä oma tiensä. Jos verotamme menestyneitä ja korkeapalkkaisia entistä rankemmin, on heillä suuri houkutus lähteä pois Suomesta. Tuloerot eivät kuitenkaan saa revetä liian suuriksi, koska ne johtavat eriarvoistumiseen ja lisäävät levottomuutta yhteiskunnassa.

Olen vahva markkinatalouden kannattaja. Olen sitä mieltä, että jos markkinoille eli yrityksille ja ihmisille annetaan riittävän suuri vapaus luoda kasvua ja vaurautta, niin sitä myös syntyy enemmän kuin siten, että valtio puuttuu tähän liikaa. Terveessä ja avoimessa kilpailussa, jossa mm. julkisten palveluiden tosiasialliset menot ovat todennettavissa kustannusneutraalisti, luomme positiivista painetta hoitaa palvelut sekä yksityisellä että julkisella puolella paremmin ja tehokkaammin. Kuluttaja osaa valita itselleen sopivan tavan ostaa tai käyttää palveluita. Laatu ja hinta ratkaisee - antaa markkinoiden hoitaa tämä.

Oikeudenmukainen yhteiskunta takaa riittävän toimeentulon niille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä edellyttää sitä, että kaikki työkykyiset ihmiset ovat työssä ja sitä, että luomme paremmat työmarkkinat myös osatyökykyisille. Kannustinloukkujen purkaminen ja työllisyydenhoito onkin tärkeä osa välttämätöntä sosiaaliturvauudistusta. Työllisyyden parantuessa pystymme paremmin takaamaan riittävän sosiaaliturvan niille, jotka sitä tarvitsevat. Nykyinen sosiaaliturva ei vastaa enää tämän ajan tarpeita. Suomessa on jatkossakin pidettävä huoli esimerkiksi sairaista, vammaisista, vanhuksista ja niistä, joiden arkea koetellaan joko äkillisen muutoksen johdosta tai pysyvästi.

Kuntien ja valtion omistusta pitää tarkastella strategisena kokonaisuutena, mutta peruslähtökohtana mielestäni täytyy olla, että niiden ei tule osallistua kilpailluille markkinoille. Joissain tapauksissa se on syystä tai toisesta välttämätöntä ja silloin toiminta on mielestäni yhtiöitettävä ja kilpailun tapahduttava tasavertaisin pelisäännöin ilman konkurssisuojaa. Suhtaudun kriittisesti myös hyvinvointialueiden ja valtion harjoittamaan yritystoimintaan tilanteissa, joissa ei ole mitään ilmeisiä markkinapuutteita. Julkisen sektorin ei pidä mennä liiketoiminta-alueille, missä sitä ei tarvita.

Oman kielensä ja verkostojensa avulla kansainväliset osaajat ovat merkittävä lisä työelämän jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. Heidän avullaan avataan ja vahvistetaan yhteyksiä uusille markkinoille. Osa maahanmuuttajista tarvitsee kotouttamista, minkä tulee olla nykyistä tehokkaampaa ja yksilöllisempää, jossa henkilö ohjataan suoraan ammatilliseen koulutukseen tai työssäoppimiseen. Monikulttuurisuus ei tarkoita omista perinteistä tai tavoista luopumista. Se ei myöskään tarkoita sitä, että hyväksymme Suomen lakien rikkomisen. Kulttuurivaikutteiden leviäminen kuuluu ihmiskunnan kehitykseen. Sopiviksi koetut vaikutteet sulautuvat osaksi suomalaista kulttuuria. Huolehtimalla kansalliskielistämme ja kulttuuriperinnöstämme monikulttuurisuus ei ole meille uhka vaan mahdollisuus.

Kristilliset arvot ovat universaaleja arvoja, joita pitää kuitenkin tarkastella joustavasti ja yksilöä kunnioittaen. Esimerkiksi toisten kunnioitus, elämän arvostaminen, heikoimmista huolehtiminen ja tasa-arvo ovat mielestäni sellaisia kristillisiä arvoja, jotka varmastikin voivat hyväksyä muutkin kuin kristityt ja ne sopivat poliittisten päätösten pohjaksi.

Yksilön sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat sellaisia henkilökohtaisen elämän piiriin kuuluvia asioita, joissa päätösvalta kuuluu olla yksilöllä itsellään. Suurin osa sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä kysymyksistä ovat sellaisia, joilla on iso merkitys asian kanssa elävälle ihmiselle, mutta ne ovat jokseenkin merkityksettömiä muille.

Rajojen antaminen on rakkautta ja se kuuluu lasten kasvattamiseen. Se ei tarkoita kuitenkaan lasten huonoa kohtelua. Lapsia tulee kuulla ja opastaa ottamaan vastuuta. Vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä on tukea lapsen kasvua kannustamalla, antamalla hellyyttä ja huomiota sekä asettamalla rajoja.

On meidän oman edun mukaista, että omaksumme uudet ajattelutavat ja keinot päästöjen pienentämiseksi. Kyse ei ole idealismista, vaan uhkaavan globaalin ongelman ratkaisuista. Kun olemme ensimmäisten joukossa ratkaisemassa näitä kysymyksiä, meidän osaamiselle on myös kysyntää. Olemalla ilmastonmuutoksen edelläkävijä ja panostamalla mm. uusiin ympäristöteknologioihin Suomi turvaa asemansa ja kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla ja parhaimmassa tapauksessa tekee yritysten ympäristöosaamisesta kansainvälistä kauppatavaraa.

Suomi on monella tapaa riippuvainen toisista valtioista. Emme halua jäädä yksin puolustuksemme osalta. Emme selviä ilman ulkomaankauppaa, tarvitsemme erilaisia hyödykkeitä muualta ja niitä ostaaksemme tarvitsemme vientiä. Tarvitsemme muita maita ratkaisemaan erilaisia globaaleja ongelmia. Suomen etu on toimiva maailmankauppa, pitävät sopimusjärjestelmät ja yhteiset ponnistelut kriisien ratkaisemiseksi.

Ympäristön huomioiminen ja kilpailukyvyn ylläpitäminen eivät ole toisilleen vastakkaisia. Kilpailukyvyn ylläpitäminen vaatii ympäristöasioiden huomioimista taloudellisissa päätöksissä. Olemalla ilmastonmuutoksen edelläkävijä ja panostamalla mm. uusiin ympäristöteknologioihin Suomi turvaa asemansa ja kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla. Meillä on jo nyt selvästi näyttöä siitä, että ympäristökysymysten ratkaiseminen luo uutta kasvua ja työpaikkoja.

Meillä on vakavia haasteita ratkaistava niin taloudessa, ulkopolitiikassa kuin ilmastokysymyksissä. Tarvitsemme johtajuutta ja päätöksentekokykyä. Tämä ei tarkoita autoritääristä johtamista ja kansalaisten oikeuksien supistamista, kuten joissakin maissa. Demokratiasta ja oikeusvaltiosta tulee pitää kiinni kaikissa tilanteissa.

On pohdittava realistisesti, miten kunnat pärjäävät tulevaisuudessa. Asioita on tarkasteltava kymmenien vuosien perspektiivistä huomioiden alenevat syntyvyysennusteet, lisääntyvä eläkeläisten määrä ja työvoiman saatavuus. Suomi tarvitsee modernin osaamisen ja yritystoiminnan kaupunkiseutuja, joilla on realistiset edellytykset vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyämme.

Ihmiset asettuvat asumaan sinne, missä on työtä. Kaupunkeihin on keskittynyt yritysryppäitä ja erilaisia palveluita, jotka edesauttavat yritysten liiketoimintaa. Kaupungeissa pystytään myös tarjoamaan palveluita suuremmalle joukolle kansalaisia helpommin kuin haja-asutusalueilla.