Vilhelm Junnila

Ukrainan tukeminen on välttämätöntä. Kustannukset tulevat olemaan paljon nykyistä raskaammat muun Euroopan turvallisuustilanteelle, jos Venäjä saa tahtonsa läpi Ukrainassa. Ukraina taistelee nyt meidänkin vapautemme puolesta. Meidän tulee ottaa osaa myös maan jälleenrakentamiseen, mutta on hyvän hallinnon ja taloudenpidon mukaista, että apumme on oikein mitoitettua.

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut Venäjän epäluotettavan ja imperialistisen käytöksen vuoksi. Suomen tulee puolustaa suvereniteettiaan muun muassa lisäämällä puolustusvoimien toimintamenoja, panostamalla rajaturvallisuuteen ja yhteistyöhön kumppanimaidemme kanssa.

Oppimistulokset ovat heikentyneet muun muassa Lähi-Idästä ja Afrikasta suuntautuneen maahanmuuton seurauksena. Suuria haasteita on kielitaidossa sekä luonnontieteisessä ja matematiikassa myös kantaväestön kohdalla. Inkluusio ja erityisluokkien poistaminen sekä suuret luokkakoot ovat kiihdyttäneet nykyistä tilannetta, jonka johdosta esimerkiksi Pisa-tulokset ovat heikentyneet. Tämä on vaikuttanut muun muassa poikien heikompaan koulumenestykseen.

Aiemmin huumeiden käyttöhuoneita perusteltiin esimerkiksi, sillä että ne vähensivät huumeruiskujen määrää kadulla ja puistoissa, mutta nyt näille on jo olemassa omat vaihtopisteensä. Huoneet voisivat lieventää riskejä yliannostuksesta ja johtaa helpompaan avun saamiseen, mutta yhteiskunnan ei pidä tehdä laittomasta toiminnasta hyväksyttävää, eikä vahvojen huumeiden käyttömahdollisuuksien lisäämiselle ole muutenkaan perusteita.

Hallituksen soteuudistus on toteutettu niin heikosti, että on välttämätöntä tukea hyvinvointialueita lyhyellä tähtäimellä, jotta sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan järjestää. Pitkällä tähtäimellä sotesta on saatava taloudellisesti tehokkaampi palvelun laadusta tinkimättä. Maakunnissa olevat terveysasemat tulee säilyttää, sillä perusterveydenhuolto on jo ennaltaehkäisevistä syistä järkevää tarjota lähellä ihmistä.

Ruotsissa laittomia aseita käyttävät yhä nuoremmat henkilöt ja heitä käytetää myös huumekuriireina, koska he voivat välttää rikosoikeudellisen vastuun. Suomessakin rikosoikeudellisen vastuun alarajaa tulee arvioida tästä näkökulmasta. Poliisin ja sosiaaliviranomaisten ennaltaehkäisevä työ on myös tärkeää. Maahanmuuttopolitiikan kiristämisellä voidaan vähentää jengiytymistä ja alueiden segregaatiota. On kuitenkin tosiasia, että rangaistuksia tulee myös koventaa. Pelkkä pään silittely ei auta Ruotsista rantautuneen ongelman edessä, josta olemme jo vuosia varoittaneet.

Työssäkäynnistä on tullut yhä kannattamattomampaa verotuksen korkean progression sekä kohonneiden elinkustannusten ja heikentyneen ostovoiman takia. Polttoaineiden hinnatkin ovat ylittäneet kipurajan jo aikaa sitten. Samaan aikaan hallitus on suunnannut tukitoimensa työmarkkinoiden ulkopuolelle ja unohtanut täysin työssäkäyvät keskituloiset. Työelämän tulee olla reilua, mutta työtä tulisi aina olla kannattavaa ottaa vastaan. Ansiosidonnaisen heikentämisestä puhuminen on kuitenkin väärä lähtökohta. Se tulee porrastaa siten, että alkupäässä työttömäksi joutunut saa enemmän tukea, jotta henkilö voi sopeutua uuteen tilanteeseen. Määrän tulee kuitenkin laskea mitä kauemmin hän on työmarkkinoiden ulkopuolella, joka rohkaisee työnhakuun.

Nykyäänkin Euroopan Unionin alueella on työvoiman vapaa liikkuvuus. Suomeen voi lisäksi tulla koulutettua työvoimaa ilman kankeita lupaprosesseja (joita voidaan edelleen tehostaa) ja myös saatavuusharkinnan kautta voi saapua kouluttamatontakin työvoimaa aloille, jossa siitä on pula. Lisäksi tarvitaan kausityövoimaa. Suomen ei kuitenkaan pidä sallia sellaista työvoimaa, jota meillä on omasta takaa tai joka ei tule palkallaan toimeen, jolloin yhteiskunta joutuisi maksamaan siitä leijonanosan erilaisten tukitoimien kautta. Työpanoksen tulee olla kokonaistaloudellisesti järkevää myös yhteiskunnan kannalta. Suomi tarvitsee kuitenkin tiettyjä ammattiryhmiä, kuten hitsareita, matkailu- ja ravintola-alan henkilöstöä ja alkutuotannon työntekijöitä, joissa on osoitettavissa selkeä työvoimapula.

Hyviä leikkauskohteita ovat sellaiset menot, jotka eivät kuulu valtion ydintehtäviin. Hallitus on tukenut jopa tupakoinnin lopettamista Kirgisiassa sekä erilaisia afrikkalaisia valtioita, joita johdetaan hyvin autoritäärisesti. Lisäksi on rakennettu erilaisia rahastoja ja himmeleitä Sitrasta ilmastorahastoon, jotka eivät edistä tervettä markkinataloutta tai vastaa kilpailu- ja teknologianeutraliteetin vaatimuksiin. Suomen on välttämätöntä tasapainottaa talouttaan jopa kymmenellä miljardilla eurolla seuraavan kahden hallituskauden aikana. Nykyhallitus on koronan ja Venäjän hyökkäyssodan lisäksi käyttänyt yli kymmenen miljardia euroa omiin harkinnanvaraisiin menoihin, jotka eivät liity edellä mainittuihin. Tämän tulee loppua nyt.

Veropolitiikkaa on tehtävä siten, että kansalaisten ostovoima ja kilpailukyky paranevat. Työn verotusta tulee pyrkiä alentamaan vaikka se vaikuttaisi valtion rahoitusasemaan. Valtiontaloutta tulee tasapainottaa myös kysynnän ja kasvun lisäämisellä. Suomella on aivan kohtuuton verokiila erityisesti ansiotuloverotuksessa ja verotusta voidaan alentaa ilman, että se kompensoitaisiin veronkorotuksilla muilla hallinnonaloilla.

Hallituksen energiapolitiikka sekä erityisesti saksalaiset vihreät ja sosialidemokraatit ovat tuhonneet perinteisten tuotantotapojen, kuten ydinvoiman, turven, hakkeen ja kivihiilen markkinat. Omavaraisuutemme on heikentynyt ja markkinahinta on noussut kohtuuttomaksi sekä kansalaisille, että yrityksille. Valtion tulee tukea heitä pahimman kriisin yli. Tämä tulisi tehdä kuitenkin vaikuttamalla markkinoihin, eikä tulonsiirtoihin perustuvilla hyvityksillä, jotka eivät puutu perusongelmaan. Markkinamekamisniin puuttuminen olisi ollut valtiolle taloudellisesti järkevämpää ja johtanut alhaisempiin hintoihin. Siten nyt rakennettua tukihimmeliä ei olisi nykymuodossaan tarvittu.

Metsäteollisuus on yksi keskeisimmistä talouden kivijaloista Suomessa ja meillä metsänhoito on sekä kestävää että maailman mittakaavassa huippuluokkaa. Suomessa on kaksi metsänkasvatuksen tapaa eli avohakkuisiin perustuva jaksollinen ja metsän pysyvään peitteisyyteen perustuva jatkuva kasvatus. Molemmilla on kuitenkin tarkoituksensa myös luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Suomessa metsä kasvaa nopeammin kuin puuta poistuu luonnollisesti tai edellä mainittuja menetelmiä käyttämällä.

Suomen sitoutuminen hiilineutraalisuustavoitteeseen jo vuonna 2035 perustuu poliittiseen kunnianhimoon eikä arkielämän realismiin. Muualla Euroopan unionissa tavoite on asetettu vuodeksi 2050 ja meidänkin tulee palata samaan aikajänteeseen, koska toimimme yhteisillä markkinoilla. Suomalaisia ei tule laittaa poliitikkojen kunnianhimon maksajiksi vaan tehdyt toimet tulee olla suhteessa yhteisön muihin valtioihin.

Tie- ja rataverkko on kansallisomaisuuttamme ja tienkäyttäjiltä kerätään jo nykyään erilaisina veroina yli 8 miljardia euroa, joista vain pieni osa palautetaan tieliikenteen hyväksi. Lisäksi polttoaineet ovat äärimmäisen kalliita. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, johon ruuhkamaksut tai mitkään muutkaan haittaverot, kiellot tai maksut eivät sovi alkuunkaan. Autoilijoiden kurittamiselle on yksinkertaisesti tultava loppu.

Eläinten hyvinvoinnin väärinkäytöksiin on puututtava ankarasti ja alaa voidaan kehittää muutenkin, mutta olemassa olevaa laillista elinkeinoa ei tule rankaista siitä, että se kansainvälisesti vertailtuna toimii jo nyt vastuullisemmin kuin suurimmat tuottajamaat. Niin kauan kuin kysyntä on globaalilla tasolla, on meidän parempi valvoa toimintaa itse, kuin luottaa kiinalaisten ja venäläisten hyväntahtoisuuteen. Suomessa on kuitenkin tehty paljon eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja jatkossa on edelleen tärkeää, että eläinten oikeuksia parannetaan, koska niillä ei ole ääntä, jolla voisivat vaikuttaa omiin elinoloihinsa. Siksi meidän on otettava asiasta vastuu.

Veronkorotusten tie on käyty loppuun. Työssäkäyvä keskiluokka ei kestä enää ainuttakaan veronkorotusta.

Samasta työstä tulee maksaa lähtökohtaisesti sama peruspalkka, mutta kokemus, koulutus ja henkilökohtaiset ominaisuudet sekä ahkeruus tulee tietenkin palkita, vaikka tämä johtaisi tuloerojen kasvamiseen.

Tilanne on päinvastoin: valtion tulee keskittyä ydintehtäviinsä ja vähentää ylenmääräistä sääntelyä ja antaa kansalaisten ja yritysten paremmin osallistua markkinoiden toimintaan, esimerkiksi viinien myynnin estämiselle päivittäistavarakaupassa muusta Euroopasta poikkeavalla tavalla ei ole enää perusteita.

Sosiaaliturvan varassa ei varmaankaan ole helppo elää, mutta on tosiasia että se on yksi vaikuttavista tekijöistä työn vastaanottamisen kohtaanto-ongelmaan. On ymmärrettävä, että Suomen kansalaisilla on oltava riittävä turvaverkko, mutta on kestämätöntä, ettei se perustu kansalaisuuteen. Emme voi olla koko maailman sosiaalitoimisto. Esimerkiksi laittomasti maassa olevia ei tule palkita vaan poistaa maasta.

Valtion ja kuntien strategisista ja tuottavista omistuksista on pidettävä kiinni. Omistajapolitiikka tulee kuitenkin pitää lähellä yhteiskunnan ydintehtäviä. Tästä näkökulmasta toisarvoisia tai tuottamattomia omistuksia tulee uudelleenarvioida ja niitä voidaan mahdollista realisoida.

On päivänselvää, että esimerkiksi kansainvälinen ruokakulttuuri, yritykset, pääoma, urheilu ja kulttuuri ovat tervetulleita, mutta monikulttuurisuus ei saa olla itseisarvo, joka johtaa palaviin autoihin, ghettolähiöihin, rikollisuuteen ja yleiseen turvattomuuteen. Meidän on pidettävä kiinni omista arvoista, uskosta ja toimintatavoista, jotka luovat suomalaisen yhteiskunnan. Monikulttuurisuus ei ole unelma vaan uhka ja Suomella on oltava kyky ja tahtotila turvallisuuden ylläpitämiseen.

Arvot ovat hyvä lähtökohta, jotka luovat vakautta maailmassa, jossa erilaiset ideologiat saavuttavat yhä eriskummallisempia mittasuhteita.

Lääketieteellä ja biologialla soisi olevan enemmän arvoa nykyisessä ideologisessa keskustelussa.

Niin kotona kuin kouluissa opitaan toimintamallit, jotka seuraavat koko eliniän ja siksi on tärkeää että lapsi saa kunnon eväät menestymiseen.

Suomen tulee vähentää omia päästöjään, mutta elämme globaalissa taloudessa ja olemme riippuvaisia Euroopan unionin yhteisistä sisämarkkinoista. Siten olemme myös riippuvaisia muiden päätöksistä, jotka vaikuttavat esimerkiksi yritysten kilpailukykyyn. Suomen tulee suhteuttaa toimensa muihin verrokkimaiden, koska muuten se tulee kansalaisille, yrityksille ja valtiolle aivan liian kalliiksi.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Nämä pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä ideologisesti.

On tärkeää, että maalla on johtaja, joka ei piiloudu virkamiesten selän taakse. Kansalaisia tulee kuulla, mutta hyvä päättäjä ei sorru ylenmääräiseen populismiin vaan kertoo asiat niin kuin ne näkee. Tämä on rehellistä ja ainoa oikea toimintatapa myös äänestäjiä kohtaan.

Varsinais-Suomen rikkonainen saaristoalue ja lukuisat haja-asutusalueet ovat keskeinen osa maakunnan identiteettiä. Niissä asuvat ahkerat kansalaiset, jotka ovat tottuneet olemaan omavaraisia ja tulemaan omillaan toimeen. Valtion on kuitenkin huolehdittava kaikista kansalaisistaan.

Kansalaiset liikkuvat opiskelun, työn, ystävien ja palveluiden perässä. Kaupungistumista ei tule kuitenkaan ideologisesti edistää vaan maamme omavaraisuudesta huolehditaan pääsääntöisesti kaupunkien ulkopuolella. Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja tehdyn politiikan tulee ottaa huomioon muun muassa haja-asutusalueiden ja saaristoisuuden tuomat haasteet.