Johannes Yrttiaho

Ukrainan yhteiskunnan ja siviilien tukeminen on perusteltua ja kannatettavaa. Aseellista tukea en pidä perusteltuna eikä se edistä rauhaa, eikä auta siviileitä, vaan eskaloi sotaa. Sodan laajenemisesta kärsivät eniten siviilit. EU:n Ukraina-aseavulla ei ole YK:n mandaattia, pelkkä peruskirjan 51. artiklan kirjaus puolustussodasta ei ole mandaatti tai valtuutus, vaikka Suomessa moni näyttää niin ajattelevan_Suomen tulisi puolustaa toisen maailmansodan kokemuksista rakenettua YK:n järjestelmää juuri nyt, kun siihen taas kohdistuu eri tahoilta painetta. YK:n järjestelmä on toistaiseksi paras yritys voimankäytön sääntelemiseksi ja maailmanrauhan saavuttamiseksi. Kun tämä järjestelmä ohitetaan, avataan tosiasiassa yhä enemmän tilaa vahvoille käyttää omankäden oikeutta maailmanpolitiikassa.

Suomen sotilasbudjetti on kaksinkertaistettu tällä hallituskaudella 3,1 miljardista yli 6 miljardiin. Aseostot ja sotilasmateriaalihankinnat ovat kasvaneet vielä nopeammin. Keskeinen tekijä tässä on uusien hävittäjien hankinta, joka maksaa veronmaksajille jopa 1 500 000 000 euroa vuosittain pitkälle tulevaisuuteen. Sotilasmenot ylittävät Suomessa tällä hetkellä reilusti Naton 2 % Bkt-tavoitteen. Naton johtovaltio Yhdysvallat ajaa jäsenmaiden sotilasmenoihin vielä korkeampaa, jopa 3-4 % tasoa. On selvää, että jäsenyys Natossa tulee Suomelle erittäin kalliiksi. Sotilasmenohin kuluva raha on pois terveys-, hyvinvointi- ja koulutuspalveluista sekä sosiaaliturvasta ja eläkkeistä. Kannatan ihmisten arjessa tärkeiden asioiden rahoittamista, en asevarustelua. Suomea ei sotilaallisesti uhkaa mikään

Perusopetuksen resursseja on vähennettu 90-luvulta alkaen. Opetus on vähentynyt alakouluissa 30 vuodessa jopa 15-20 prosenttia. Käytännössä opettajia on yhä vähemmän oppilaita kohden. Tarvittaisiin ryhmäkokojen yläraja lakiin. Sopiva ryhmäkoko voisi olla 20 oppilasta. Vasemmistoliitto on pitkään tätä ajanut. Opettajien kokemusperäinen tieto on, että ryhmäkoon noustessa yli 20 oppilaan, opettaminen vaikeutuu merkittävästi. Opettajia kannattaisi ylipäänsä kuunnella enemmän, kun pohditaan ja ratkaistaan koulumaailman ongelmia!

En vastusta käyttöhuoneita, mutta päihdepolitiikan keskeinen ongelma on se, että hoitoa vakaviin päihdeongelmiin on vaikea tai mahdoton saada. Yhteiskunnan pitäisi tarttua tähän ongelmaan ja ratkaista se. Tietenkin se vaatii paljon resursseja ja siksi on helpompi puhua käyttöhuoneiden ja dekriminalisoinnin tapaisista asioista, joiden positiivinen vaikutus itse ongelmin on vähäinen tai kyseenalainen.

On selvää, että hyvinvointialueiden rahoitusta on nostettava ja koko rahoitusmallia muutettava. Palvelut eivät tule kestämään nykyisellä rahoituksella, vaan jo nyt esimerkiksi Varsinais-Suomessa valtavan budjettialijäämän tasapanottamiseksi suunnitellaan leikkaus-, keskittämis- ja karsintaohjelmia.

En usko etenkään tässä tapauksessa kovien rangaistusten pelotevaikutukseen ja rikosten ehkäisyyn niiden avulla. Nuorisorikollisuus on seurausta monista tekijöistä. Sitä voidaan tehokkaimmin vähentää huolehtimalla siitä, että yhteiskunnassa voidaan hyvin. On töitä, riittävä sosiaaliturva sekä hyvät palvelut. Lapsille, nuorille ja perheille tarkoitetut palvelut on pantava kuntoon: neuvola, muut perhepalvelut, varhaiskasvatus ja koulu.

Työttömyysturvan heikennyksillä on kaksi tavoitetta, joilla oikeisto ajaa taustaryhmiensä (etenkin isojen työnantajien)etuja: 1. Turvaa heikentämälllä pakotetaan ihmiset ottamaan vastaan töitä heikommilla palkoilla ja työehdoilla. Näin hillitään palkkapaineita ja vahvistetaan työnantajan määräysvaltaa työelämässä. 2. Työnantajat joutuvat sosiaaliturvamaksuilla rahoittamaan työttömyysturvaa ja ne haluaisivat tietenkin vapaaksi tästä maksuvastuusta. Tottakai tarvitaan kunnollinen työttömyysturva, markkinatalouden heilahduksissa pärjäisivät muuten vain vahvimmat. Turvatuksi olonsa tunteva työntekijä on tosiasiassa työnantajankin etu. Työttömyysturvaa olisi parannettava ja palautettava turvan kesto 500 päivään.

Ulkomainen halpatyövoima on Suomessa kasvanut 2000-luvulla valtavasti. On luotu halpatyömarkkinat, työvoimareservi, jolla työnantajat hillitsevät palkankorotuspaineita ja vaatimuksia työehtojen parantamisesta. Tähän mennessä halpatyötä on käytetty etenkin rakennuksilla, teollisuudessa sekä yksityisissä palveluissa. Marinin hallitus suunnittelee kymmenien tuhansien ulkomaisten työntekijöiden lisäystä 2030 mennessä. Kuvitellaan, että näin ratkaistaan sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapula. Työvoimapula on itse aiheutettu huonolla työnantajapolitiikalla, pienillä palkoilla ja raskailla työoloilla. Ulkomainen halaptyövoima tarkoittaisi, että palkkataso heikkenee entisestään. Puutteellinen kielitaito ja osaaminen heikentävät myös palveluita. Täysin kestämätön suuntaus. Työstä kunnon palkka!

Etuuksista ja palveluista ei voi leikata, tarvitaan päinvastoin lisää rahaa niihin. Velkaantumista on kuitenkin syytä hilitä maltillistamalla valtavia sotilasmenoja ja leikkaamalla yritystukia sekä kiristämällä isojen yritysten ja omistajien verotusta.

Pienipalkkaisille ja etenkin eläkeläisille ja etuuksia saaville verotus on tietenkin liian kireää. Sitä tulisi helpottaa, mutta suurten tulojen, isojen yritysten ja omistajien verotusta tulisi kiristää. Yhteisöveroa ja pääomatuloveroa voidaan kiristää ja varallisuusvero tulisi ottaa käyttöön. Erilaiset yrityksiä hyödyttävät verotuet tulisi karsia pois, mikä sekin tuottaisi valtiolle rahaa,

Sähkötuet ovat kohdistuneet hyvätuloisille ja vain heikosti pieni- ja keskituloisille. On selvää, että kuluttajia on tuettava sähkölaskuissa jatkossa paremmin. Tuki on osoitettava niille, jotka sitä tarvitsevat. Tehokkain apu olisi sähkön hintakatto, joka estäisi kohtuullisen hinnan yli menevän laskutuksen. Sähkötuet päätyvät lopulta yhtiöille, mutta hintakatto puuttuisi hintoihin suoraan eikä lisäisi inflaatiota. Se olisi valtiolle edullisin ja ihmisille tehokkain apu. Energiateollisuus on hintakattoa vastustanut, koska se leikkaisi yhtiöiden voittoja. Kiireesti olisi myös säädettävä laki, joka velvoittaisi sähköyhtiöitä avaamaan korkealla hinnalla viime syksynä solmitut määräaikaiset sopimukset. On kestämätöntä, että ihmiset on sidottu myös hintojen laskiessa maksamaan huippuhintoja.

Ilmasto lämpenee uhkaavan nopeasti. Luonnon monimuotoisuus on romahtamassa. Suomessa isona ongelmana ovat metsien liialliset harvennushakkuut, mihin osasyynä on venäläisen energiapuun tuonnin loppuminen. Maankäyttösektorin muuttuminen hiilien sitojasta päästölähteeksi tietää Suomelle myös miljardien rahallista kustannusta. Ympäristö on huomioitava politiikassa kokonaisvaltaisesti.

Tavoitteista on syytä pitää kiinni, mutta siirtymän toteuttamisessa kustannusvastuuseen on saatettava ne suuret yhtiöt, joiden toiminta päästöjä synnyttää. Tavallisten ihmisten arkea eipidä vaikeuttaa ja elinkustannuksia lisätä.

Autoilua on pyrittävä vähentämään joukkoliikennettä parantamalla ja tukemalla lippujen hintojen alentamista, jopa maksuttomuutta, kuten maailmalla monet hyvät esimerkit kannustavat.

Työpaikkojen ja alueellisen elinkeinoleämän sopeutumisen turvaamiseksi tarvitaan tietenkin siirtymäkausi.

Hyvinvointivaltion rakenteiden ylläpito perustuu progressiiviseen tuloverotukseen. Pääomatuloverotuksesta progressio on käytännössä tosin olematon. Pääomatuloja olisi verotettava samoin kuin ansiotuloja, se olisi oikeudenmukainen periaate. Rahat hyvään yhteiskuntaan pitää koota maksukyvyn mukaan.

Tässä tehdään implisiittisesti oletus, että lahjakkuus ja ahkeruus ikäänkuin olisivat suurten tulojen takana. Se ei perustu mihinkään. Todella suurten tulojen takana on usein peritty omaisuus, joka on voitu sukupolvien kuluessa hankkia hyvinkin kyseenalaisin menetelmin ja perusteettomien erioikeuksien avulla.

Hyvä esimerkki ovat sähkömarkkinat ja energiakriisi. Sähkön hintaa on säännösteltävä alas ja hintapiikit etettävä asettamalla hintakatto. Nyt sähköpörssin spekulaatiot vaikuttavat kuluttajahintaan todella haitallisin seurauksin.

Suomalainen sosiaaliturva ja etenkin perusturvan taso on tutkimustenkin mukaan kaukana siitä, mitä minimitoimeentuloon tarvitaan. Suomessa tarvittaisiin tuntuva sosiaaliturvan tasokorotus.

Päinvastoin, epävakaa talouskehitys tuo ilmeiseksi sen, että julkisen vallan otetta taloudesta on vahvistettava. Valtio-omistuksia on lisättävä ehkä perustettava uusia valtionyhtiöitä strategisille aloille turvaamaan suomalaista tuotantoa, talouden ja tietoliikenteen toimintaa. Sama pätee kuntien tasolla. Kunnalliset osakeyhtiöt eivät tosin ole hyvä juridinen muoto ja suunta toiminnalle. Yhtiöittäminen kunnissa johtaa nimittäin yksityistämiseen. Liikelaitosmalli ja kunnan oma toiminta ovat turvallisempi ratkaisu. Valtion toimintojen yksityistäminen on kulkenut samaa reittiä: valtion laitoksesta liikelaitokseksi, siitä yhtiöksi ja lopulta pala kerrallaan yksityiseen omistukseen. Joitakin valtionyhtiöitäkin saattaisi olla perusteltua purkaa kiinteämmäksi osaksi valtion toimintaa.

Rajoja kyllä.

Esimerkiksi EU-elpymispaketti olisi pitänyt jättää Suomen osalta tekemättä. Se muodostui miljardeja tappiolliseksi eikä Suomen ja veronmaksajien etua siinä valvottu.

Ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista on huolehdittava, mutta se onnistuu kyllä ympäristöstä samalla huolehtien.

Demokratiaa on vaalittava. Viimeaikoina, mm. Nato-hakemuksen yhteydessä, on ollut näkyvissä huolestuttavia merkkejä siitä, ettei demokraattista prosessia olisi kaikilla malttia noudattaa.

EI kaupungistumisen pidä olla mikään itsetarkoitus, keskittymiskehityksellä on paljon haittapuolia.