Jorma Piisinen

Suomen on tuettava Ukrainaa yhdessä muiden maiden kanssa oman kantokykynsä puitteissa niin, että Venäjä ei voita sotaa. Jälleenrakentamisella autetaan Ukraina nopeammin jaloilleen. Tuollaisesta totaalisesta tuhosta ei mikään maa yksin selviä.

Nämä kaiketi kirjataan sopimukseen, eli tämä ei liene mielipidekysymys.

Pitää olla muitakin keinoja oppimisen turvaamiseksi, kuin alati pienenevät luokkakoot. Sen sijaan lailla pitäisi antaa opettajille enemmän valtuuksia järjestyksen pitoon ja häiriköiden poistamiseen tunnilta. Oppimista voisi parantaa myös sillä, että Suomen-, tai Ruotsinkieltä puhuvien kanssa samaan luokkaan ei laitettaisi sellaisia oppilaita, jotka eivät puhu äidinkielenään Suomea, tai Ruotsia, tai muuten hallitse em. kieliä riittävän hyvin.

Huumeiden käyttö on laitonta ja sellaista toimintaa ei pidä tukea yhteiskunnan varoilla.

Sotepalveluista ei ole vara leikata yhtään, mutta rahankäyttöä olisi tehostettava valtavasti. Suomeen perustettiin 21 hyvinvointialuetta Helsingin lisäksi. Hallintoa paisutettiin valtavasti, vaikka suurin ongelma on suorittavan tahon henkilöstövaje. Kustannuksia kasvatettiin myös alueille perustettujen valtavan kokoisten luottamushenkilö-organisaatioiden myötä. Nyt mietitään suurella porukalla, kuinka paljon rahaa on käytettävissä ja minkälaisten palveluiden järjestämiseen ylipäätään on varaa. Sote-uudistuksessa on kyse hallinnollisesta uudistuksesta, jossa itse hoitotyöhön jää entistä vähemmän rahaa. Ihmisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi rahat on nyt saatava riittämään valtion rahoitusta lisäämällä. Rahat siihen voisi ottaa suomalaisille toisarvoisesta kehitysavusta.

Riittävän kovat rangaistukset ja suurempi kiinni jäämisen riski poliiseja lisäämällä vähentävät rikollisuutta tehokkaasti.

Ammattiyhdistysliikkeet keräävät jäsenmaksuja mm. työttömyysturvaa tarjoamalla. Samoin yksityiset työttömyyskassat. Kyseessä on vakuutustoimintaan verrattava tapahtuma. Riskin konkretisoituessa toimijan on kannettava lupaamansa velvoitteet. Voisiko ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastaa siten, että aluksi sitä saisi enemmän, jonka jälkeen se pienenisi porttaittain ennen sen lakkaamista kokonaan. Näin se kannustaisi työttömäksi jääneitä aktiiviseen työnhakuun. Tämä pitäisi tietysti huomioida myös kerättävän työttömyysturvamaksun osuudessa. On selvää, että perustoimeentulo on taattava, jos työtä ei kerta kaikkiaan ole saatavilla, mutta omaehtoista työttömyyttä ei saa tukea. Työnteon on aina oltava olennaisesti houkuttelevampaa, kuin työttömänä oleminen.

Kyllä, aloille, joiden palkalla tulee toimeen, eikä siihen ole muuten saatavissa tekijöitä Suomesta. Pitää muistaa, että tarvitsemme ensisijaisesti osaajia. Ennen uusien ns. avustavien työntekijöiden tuomista, pitää saada jo täällä olevat työllistymään. Matalapalkka-alan tekijät eivät tule palkallaan toimeen, vaan heille on maksettava lisäksi erilaisia veronmaksajien rahoittamia tukia, kuten asumis- ja toimeentulotukea. Tämän vuoksi matalapalkka-alalle ei ole viisasta tuoda ulkomailta tekijöitä. Tuet houkuttelevat liian usein ns. omaehtoiseen työttömyyteen. Sitä ei pidä sallia. Todellisten osaajien saaminen Suomeen on vaikeaa, kun täällä palkat ovat olennaisesti matalampia, kuin esim. Ruotsissa, tai Norjassa. Samalla Suomen verotus leikkaa käteen jäävää palkan osaa entisestään pienemmäksi.

Julkisten menojen leikkaaminen on välttämätöntä, jotta velkaantuminen saadaan pysähtymään. Sitä ei voi tehdä liian jyrkästi, mutta kahden vaalikauden aikana talous olisi saatava ylijäämäiseksi. Korkojen nousun myötä yhä useamman veronmaksajan koko valtionveron osuus hukkuu korkokuluihin. Nyt elämme aikaa, jolloin velat on maksettava takaisin korkoineen - toisin, kuin tietyt tahot ja henkilöt ovat aiemmin väittäneet. Tätä kirjoittaessa valtion velan korkokulujen on ilmoitettu olevan n. 2,6mrd.€ vuodessa. Nyky tilanne muistuttaa vuodesta -92, jolloin Esko Ahon piti ryhtyä miettimään varasuunnitelmaa sen varalle, että emme enää saisikaan lainaa. Miljoonista ja miljardeista puhuttaessa on hyvä muistaa niiden välinen suhde. Miljoona sekuntia on n. 12 vrk., kun miljardi sekuntia on n. 32 vuotta.

Tällä hetkellä veronkevennyksiin ei ole varaa, mutta niin kauan, kuin meillä on pulaa työntekijöistä, on järkevää kannustaa ihmisiä työntekoon veropolitiikalla. Jos työtä ei ole tarjolla, ei ihmisiltä voida viedä toimeentuloa verottamalla olemattomia tuloja. Silloin on pakko tinkiä joistakin palveluista. Veroprogression pienentäminen tuottaa euromääräisesti enemmän rahaa työnteon kannattavuuden paranemisen myötä, kuin se, että veronkannolla lannistetaan työnteko kannattamattomaksi. Suuremmasta verotettavasta tulosta saadaan pienemmällä veroprosentilla enemmän verokertymää, kuin suurella veroprosentilla tulosta, jota ei synny lainkaan. Työntekoon kannustaminen helpottaa myös elinkeinoelämän osaajapulaa. Näin kokonaisverokertymää saataisi lisättyä ja palvelujen tasoa pidettyä korkeammalla.

On aina parempi tukea ihmisiä taloudellisesti siinä vaiheessa, kun heidän elämäntilanteensa on vielä hallinnassa. Ongelmien kasvaessa liian suuriksi, saattaa mukaan tulla mielenterveysongelmia ja sen myötä myös fyysistä sairastelua. Silloin kustannukset kasvavat entisestään. Tuen tarve on harkittava tarkkaan ja tarpeetonta tukea tulee tietenkin välttää.

Suomi on elänyt metsästä ja elää edelleen. Metsäteollisuudella on erittäin suuri merkitys maamme taloudelle ja sen vuoksi sitä ei pidä ajaa alas. Metsänhoito on Suomessa maailman huipputasoa ja metsämme pysyvät nykyisten hakkuutasojen myötä positiivisina hiilinieluina.

On järkevää toimia muiden maiden kanssa yhtäaikaa ja yhteistyössä. Pitää muistaa sellainen asia, että kaikkinainen pioneeritoiminta / kehityksen edelläkävijyys on kalleinta kehitystyötä ikinä. Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa kehittää etukenossa teknologiaa ja keinoja hiilineutraaliuteen 15 vuotta EU.n muita maita nopeammin. Teknologia kehittyy niin nopeasti, että joudumme uusimaan menetelmämme muiden maiden tasolle heidän käyttäessä 15 vuotta uudempia keinoja ja laitteita. Näin ollen maksaisimme sekä kehitystyöstä kovan hinnan, että uuden teknologian mukanaan tuomat entistä tehokkaammat ja paremmat menetelmät ja laitteet. Tuon 15 vuoden aikana ovat vaatimuksetkin kenties jo muuttuneet niin paljon, etteivät meidän vanhat menetelmämme enää edes täytä niitä.

Ruuhkamaksujen käyttöönotolla kuormitetaan autoa työssään tarvitsevia työntekijöitä. Se heikentää entisestään työnteon kannattavuutta. Rahankeräyspistein toteutettuna se hankaloittaisi liikkumista ja lisäisi ruuhkia. Ruuhkamaksut myös heikentävät elinkeinoelämän kannattavuutta ja autioittavat kaupunkien keskustat. Autoilijoilta kerätään veroja 7,6 mrd.€. Tänä vuonna ja palautetaan tieliikenteeseen ainoastaan vajaat 1,3 mrd.€. Eiköhän autoilijat ole jo antaneet oman osansa maamme veronkantoon.

Tuo on kaksijakoinen asia. Eläinten kannalta ajateltuna on väärin kasvattaa eläimiä "teurastettavaksi" turkkiensa vuoksi. Voidaan tietysti ajatella, että turkikset ovat ylellisyystuote, eivätkä siten mikään välttämättömyys. Toisaalta samalle viivalle pitäisi silloin asettaa myös lihakarja ja siipikarja. Vaikka ne ovatkin ravinnon lähteitä, voisimme yhtä lailla syödä jotakin muuta. En silti olisi valmis lopettamaan siipi- / karjataloutta Suomesta. Toinen näkökulma on suomalaisten elinkeinon harjoittamisen rajoittaminen. Vaikkakin turkistarhaajien määrä on vähentynyt maassamme, en olisi valmis lopettamaan joidenkin elinkeinoa. Jos turkisten kysyntä vähenee luontaisesti, tulee ko. elinkeinon harjoittaminen luontaisesti tiensä päähän. Tasapuolisuuden nimissä en lopettaisi turkistarhausta.

Terveydenhuollosta, ikääntyvien hoivasta ja turvallisuudestamme emme voi tinkiä, mutta emme voi kiristää verostustakaan jatkuvasti. Olemme jo nyt siinä rajalla, että veron korotukset saattavat kääntää verokertymän laskuun työn teon muuttuessa kannattamattomaksi. Yhteiskunnan nettomaksajat muuttavat pois maasta, jos heidän verokuormaa lisätään jatkuvasti kasvavien menojen kattamiseksi. Sen vuoksi ensisijaisesti tulisi hakea säästöjä sellaisista menoista, joista on meille suomalaisille kaikkein vähiten haittaa. Näitä ovat mm. Yle-vero, ulkomaille maksettavat erinäiset tuet ja avustukset, joiden tuloksista ei välttämättä edes raportoida Suomeen.

Kyllä ovat hyväksyttäviä. Ei pidä lannistaa tasapäistämisellä sellaisia henkilöitä, joilla on kykyä ja intoa tehdä tulosta muita enemmän. Ei ole tasa-arvoa, että joku tekee työt ja tuloksen ja kaikki muut nauttivat yhden tekemistä tuloksista. Se lannistaa ja tasapäistää hyvin nopeasti sen yrittelijään ja tuottoisan henkilön, eikä hänen tuomasta lisäarvosta enää ole etua kenellekään - ei edes hänelle itselleen. Tuottelijaita henkilöitä on kannustettava hyödyntämään omia vahvuusalueitaan ja osaamistaan hyväksymällä ansaitut tuloerot.

Markkinatalous hoitaa pääosin itse kilpailutuksen ja kuluttajat äänestävät lompakoillaan. Pokkeuksia ovat mm. monopoliasemasta hyötyvät tahot, joiden ensisijainen tehtävä on turvata yhteiskunnan toiminta. Niiden palveluiden ja hyödykkeiden hintataso ei voi nousta saavuttamattomiin.

Kyllä, kaikkinainen omaehtoinen työttömyys ja perusteeton tukien hyödyntäminen olisi pystyttävä karsimaan pois rasittamasta Suomen julkista taloutta.

Nämä niin sanotut inhouse-yhtiöt tuottavat omistajilleen tulosta. Muutenhan niitä ei olisi perustettu. Tuon inhouse aseman vuoksi ko. yhtiöt voivat tuottaa palveluita omistajilleen ilman julkista kilpailutusta, eikä se ole ainakaan veronmaksajien etu.

Monikulttuurisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Pitäisi kuitenkin olla niin, että Suomeen eri kulttuureista tulevat velvoitetaan omaksumaan maan lait ja tavat, sekä noudattamaan ns. "maassa maan tavalla" - periaatetta. Pitäisi myös hyväksyä se, että eri kulttuureista tänne tuleville ei anneta mitää eri oikeuksia, joita ei suomalaisillakaan ole. Eri kulttuureista tänne tulevien tulisi myös elättää itsensä, eikä pyrkiä Suomen sosiaaliturvan elätettäviksi. Ikävä kyllä, usein näin ei ole.

Ne ovat hyvä lähtökohta myös poliittiselle päätöksenteolle.

Jos sukupuolen moninaisuudella tarkoitetaan muita, kuin mies ja naissukupuolia, olen täysin eri mieltä. Ei ole olemassa, kuin miehiä ja naisia. On aivan eri asia tuntea itsensä muuksi, kuin mitä todellisuudessa on. Tuntemukset eivät muuta biologista faktaa.

Rajat ovat rakkautta, lapsille on luotava selkeät rajat. He kokevat sen turvallisuutena. Vanhempien tehtävä on huolehtia lastensa kasvatuksesta siten, että heistä tulee yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja sen saavuttamiseksi on asetettava rajoja ja opetettava yhteiskunnan pelisääntöjä.

Kaikkien maiden pitäisi vähentää päästöjään, myös Suomen, mutta sen vuoksi ei voida ajaa Suomea konkurssiin häätämällä teollisuutta, tai muuta Suomen ympäristölakien puitteissa toimivia yrityksiä pois Suomesta. Maamme ympäristölait ovat kansainvälisesti vertailtuna todella tiukat, joten globaalisti olisi jopa järkevää hankkia teollisuutta muualta tänne Suomeen ympäristötekona.

Suomi on antanut osansa ja paljon enemmänkin maailman pelastamiseen ja mitä on saavutettu? Karmea valtionvelka, talousahdinko suomalaisille. Kriisit eivät maailmasta lopu ja rahan pyyntö jatkuu niin kauan, kuin niille löytyy rahoittajia.

Ympäristö ja ilmastoasiota on harkittava kaikessa toiminnassa, mutta se ei saa mennä järjettömyyksiin. Jo tällä hetkellä päästöt ovat Suomessa sellaisella tasolla, että meidän ei pidä kantaa päästöistämme huonoa omaa tuntoa. Työpaikkoja pitää ja voi luoda ympäristöä kunnioittaen. Suomen ympäristölait täyttävät tuotantolaitokset ovat tervetulleita maahamme. Lähtökohtaisesti kaikki teollisuus ja tuotanto syntyvät tarpeesta. Jos niitä ei rakenneta tänne, toteutetaan ne jonnekin muualle - kenties paljon suuremmilla ympäristövaikutuksilla.

Kannatan tasa-arvoa, mutta on asioita, joissa liika kysely hankaloittaa päätöksentekoa. Usein kaikkein paras tieto päätöksentekoa varten on johtajalla ja johtajuutta on juuri se, että uskaltaa ottaa vastuun vaikeista päätöksistä. Toki seuraukset on myös kannettava.

Ihmisillä on oikeus valita asuinpaikkansa, joten mihinkään pakkosijoittamiseen ei pidä lähteä. Jos joku paikkakunta autioituu ei sitä kannata pitää tukien varassa asuttuna. Kallis polttoaine ja työpaikat vievät ihmisiä asutuskeskuksiin.

Ihmiset hakeutuvat luontaisesti kasvukeskuksiin työn ja palveluiden perässä. Kun autoilun kustannuksia kasvatetaan tarkoitushakuisesti pitkien etäisyyksien maassa, pitää kaupungistumisen seuraukset hyväksyä. Kaupungistumisen vastapainoksi maaseutu, tai syrjäkylät vastaavasti autioituvat.