Oras Tynkkynen

Ukrainan puolustaminen on samalla Suomen ja Euroopan puolustamista Putinin sotadiktatuurilta. On halvempaa pysäyttää Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota nyt Itä-Ukrainassa kuin vasta seuraavassa kohteessa. Suomen tulee tukea Ukrainaa nykyistä enemmän niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisesti. Suomen pitää yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa ajaa EU:ssa selvästi nykyistä kovempia energia- ja muita pakotteita.

Nato on asettanut jäsenmaille tavoitteeksi käyttää puolustukseen kaksi prosenttia kansantulosta. Suunnilleen tämän verran Suomi käyttikin puolustukseen vuonna 2022. Merkittävästi heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi suunnilleen tämä taso voi olla perusteltu tulevaisuudessakin. Maata ei kuitenkaan puolusteta euroilla ja vielä vähemmän prosenttiosuuksilla. Siksi tarkkoja lukuja olennaisempaa on se, että Suomen puolustuskyky on vastedeskin riittävän vahva.

Osaaminen on Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin avain. Siksi koulutuksen laatua, oppilaiden hyvinvointia ja oppimisen tukea pitää parantaa myös taloudellisesti haastavina aikoina. Hyvin tiukka henkilöstömitoitus kaikessa opetuksessa tuskin on realistista, ainakaan aivan pian. Suurimpia luokkakokoja voi silti kannattaa rajoittaa lailla. Samoin riittävä opettajien ja muun henkilökunnan määrä suhteessa erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin voi vaatia nykyistä järeämpiä toimia.

Tutkimusten ja kansainvälisten kokemusten mukaan käyttöhuoneet ovat auttaneet vähentämään huumeiden käytöstä aiheutuvia ongelmia käyttäjille itselleen ja kaikille muille. Siksi käyttöhuoneita kannattaa kokeilla myös Suomessa. Jos kokeilusta saadut kokemukset ovat rohkaisevia, käyttöhuoneet kannattaa mahdollistaa pysyvästi.

Hallitus lisäsi sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien hyvinvointialueiden rahoitusta kautensa lopuksi puolella miljardilla eurolla. Tämä auttaa korjaamaan koronan aikana kertynyttä hoitovelkaa ja varmistamaan hyvinvointialueiden työn käynnistyksen. Sosiaali- ja terveydenhuollon sote-uudistuksella tavoiteltiin laadukkaita palveluja kohtuulliseen hintaan. Työn nyt käynnistyttyä hyvinvointialueiden pitää hakea tehokkaampia tapoja järjestää palveluja, mikä vähentää myös menoja. On kuitenkin mahdollista, että lisätukea vielä jossain vaiheessa tarvitaan. Siihenkin pitää tulevan hallituksen varautua.

Rangaistusten koventaminen vain aniharvoin ehkäisee tai ratkaisee rikollisuutta. Vakaviin rikoksiin syyllistyy pieni monenlaisiin ongelmiin ajautunut nuorten vähemmistö, joka tarvitsee ensisijaisesti sosiaalityön ja muiden alojen ammattilaisten apua. Jo nykylainsäädäntö mahdollistaa nuorisorangaistusten määräämisen 15-17-vuotiaille nuorille, mutta tätä mahdollisuutta on käytetty vain vähän. Pitkälle voidaan päästä jo hyödyntämällä lakien jo nykyään tarjoamia mahdollisuuksia. Jos nuorisorangaistusten käytön soveltaminen kuitenkin edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, niitäkin kannattaa harkita.

Ansiosidonnaista päivärahaa pitää uudistaa, mutta sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa sen heikentämistä. Ennemmin porrastaisin tukea kahdella tavalla. Ensinnäkin työhistorian perusteella tapahtuvaa porrastusta voisi voimistaa nykyisestä. Toiseksi tuki kannattaa porrastaa suhdanteiden mukaan niin, että tuki on lyhyempi silloin, kun taloudella menee hyvin ja töitä on runsaasti tarjolla - ja vastaavasti pitempi silloin, kun taloudella menee heikosti ja työpaikoista on pulaa.

Työvoimapula on jo nyt huutava esimerkiksi hoiva-, ohjelmointi- ja ravintola-aloilla sekä maataloudessa. Väestön ikääntyessä pula osaajista kasvaa entisestään. Osittain tarpeeseen voidaan vastata koulutuksella, mutta nuorissa ikäluokissa ei yksinkertaisesti enää riitä ihmisiä kaikkiin työtehtäviin. Siksi työn ja opiskelun perässä Suomeen muuttamista ja Suomeen jäämistä pitää helpottaa entisestään. Työvoimapulasta kärsimme me kaikki suomalaiset, sillä se merkitsee kurjempaa taloutta ja vähemmän tuloja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Samalla tarvitaan muutoksia asenteissa - esimerkiksi kaikissa työtehtävissä ei tarvitse edellyttää täydellistä suomen kielen taitoa.

Harkitessani keinoja suitsia velkaantumista leikkaukset etuuksista ja palveluista ovat kaukana kärjestä. Paljon ennemmin vahvistaisin taloutta esimerkiksi talouden ja työmarkkinoiden rakenteita uudistamalla, ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia leikkaamalla tai arvonlisäveroa korottamalla. Jos etuuksista tai palveluista kuitenkin päädytään säästämään, pitää säästöt kohdentaa hyvin harkiten. Säästöt eivät saa entisestään heikentää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta. Ne eivät saa myöskään kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia toisaalla - niin kuin 1990-luvun lamassa.

Tarve sopeuttaa julkista taloutta yltää joidenkin arvioiden mukaan yhdeksään miljardiin euroon kahden seuraavan vaalikauden aikana. Talouden tasapainottaminen edellyttää mittavia ja vaikeita päätöksiä rakenteellisista uudistuksista, menoleikkauksista ja veronkorotuksista. Siksi isoihin veronkevennyksiin tuskin on lähiaikoina varaa. Samalla pitää kuitenkin uudistaa talouden rakenteita kestävämpään suuntaan. Vihreä verouudistus siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verottamisesta päästöjen ja kulutuksen verottamiseen. Osana tällaista vihreää verouudistusta työn verotusta voidaan keventää, kunhan kevennykset painotetaan pieni- ja keskituloisiin ihmisiin.

Hallitus on ottanut käyttöön jo neljä eri tukea sähkön hinnan nousun hyvittämiseen: sähkön arvonlisäveron alennus, verovähennys sähkölaskun perusteella, sähkötuki ja uusimpana sähköhyvitys. Samalla sähkön hinta on tullut rajusti alas, joten tarve tuelle on vähentynyt. Suurempien tukien sijaan nyt tarvitaan parempia tukia, jotka kohdentavat niukat veronmaksajien eurot eniten tarvitseville. Siksi nykyiset sähkötuet kannattaa ensi talveksi korvata mallilla, joka kohdentuu pienituloisille ja muille tukea erityisesti tarvitseville.

Suomen hiilinielut ovat romahtaneet osin juuri runsaiden hakkuiden takia. Metsätalous on myös tärkein yksittäinen luontokadon syy maassamme. Yksityisten omistamiin metsiin valtion on vaikeampi vaikuttaa. Siksi ongelman korjaaminen kannattaa aloittaa juuri valtion omistamista metsistä. Valtion metsistä pitää suojella kaikki arvokkaimmat kohteet. Lisäksi kannattaa suojella ja ennallistaa talousmetsiä, jotka voivat auttaa laajentamaan suojelualueita ja muodostamaan ekologisia käytäviä, jotta eläimet ja kasvit voivat siirtyä suojelualueilta toisille.

Ilmastokriisin ratkaisemisella on kiire, ja sen vaikutukset uhkaavat myös Suomea. Siksi tahdin höllentämiseen ei ole varaa, vaan nyt pitää ennen kaikkea tehdä päätöksiä, joilla hiilineutraaliustavoite saavutetaan. Tämä edellyttää mm. hiilinielujen pelastuspakettia ja lisätoimia liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä pitää myös täydentää kolmella tavalla. Ensinnäkin hiilensidonnalle pitää asettaa erilliset tavoitteet. Toiseksi tavoitteeksi pitää asettaa suomalaisten kulutuksesta ulkomailla syntyvien päästöjen vähentäminen. Kolmanneksi Suomen pitää tavoitella myös hiilikädenjälkemme - myönteisen ilmastovaikutuksemme - kasvattamista ulkomailla.

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan lisätoimia. Asiantuntijat ovat todenneet, että taloudellisesti tehokkain keino on päästöjen hinnoittelu esimerkiksi verotuksen tai päästökaupan kautta. Ruuhkamaksut ovat yksi toimiva tapa hinnoitella autoilun haittoja. Helsingissä niiden käyttöönotto vaikuttaa perustellulta. Päätös maksujen käyttöönotosta pitää kuitenkin jättää kaupungeille. Tampereella maksujen vaikutuksista ja tehokkuudesta ei vielä ole riittävästi tietoa, jotta punnittua päätöstä voisi tehdä.

Maa toisensa jälkeen Euroopassa on kieltänyt turkistarhauksen eettisesti kestämättömänä. Pohjimmiltaan villien eläinten pitäminen pienissä häkeissä on käytännössä laillistettua eläinrääkkäystä. Suomenkin on korkea aika kieltää turkistarhaus. Jos kielto toteutetaan kohtuullisen pitkän siirtymäajan turvin, tarhauksesta nyt elantonsa saavista iso osa ehtii eläköityä. Siirtymäaika antaa myös mahdollisuuden hakeutua muihin töihin tai kouluttautua uudelle alalle. Reilun siirtymän varmistamiseksi yhteiskunnan pitää taata tarhauksesta luopuville yrittäjille ja työntekijöille riittävä tuki esimerkiksi koulutuksen ja starttirahojen muodossa.

Paljon riippuu toki siitä, mitä veroja korotettaisiin ja miten sekä mistä palveluista ja etuuksista leikattaisiin. Leikkaukset hyvinvointipalveluissa ja sosiaaliturvassa kohdistuvat kuitenkin usein pienituloisimpiin. Veroja taas on mahdollista korottaa niin, että samalla edistetään ympäristö- ja sosiaalitavoitteita. Verojen korottamisellakin on silti haittansa. Kun valtiontaloutta joudutaan tasapainottamaan, voi olla myös vaikea luvata, että yhteenkään palveluun tai etuuteen ei koskettaisi.

Hyvästä työstä pitää ansaita hyvä palkka. Suuret tulo- ja etenkään varallisuuserot eivät kuitenkaan läheskään aina johdu lahjakkuudesta tai ahkeruudesta. Jos ihminen siirtyy sosiaaliturvalta pienipalkkaiseen työhön, hänen tosiasiallinen veronsa lisätuloista nousee erittäin korkeaksi. Toisaalta pääomatuloja ja perintöjä verotetaan selvästi höllemmin. Jos halutaan palkita ihmisiä lahjakkuudesta ja ahkeruudesta, sen pitää koskea tienaamista kaikilla tulotasoilla - ei vain suurituloisilla.

Taloudesta pitää tehdä nykyistä reilumpi, mutta se ei välttämättä edellytä merkittävästi voimakkaampaa puuttumista markkinoihin. Itse asiassa avoin talous ja kilpaillut markkinat voivat olla tehokas tapa tuottaa tuloja, joita voidaan hyvinvointiyhteiskunnassa käyttää sosiaalipolitiikkaan. Tämä edellyttää kuitenkin tahtoa käyttää kertyviä varoja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen riittävän sosiaaliturvan ja laadukkaiden hyvinvointipalveluiden avulla.

Useimmat sosiaaliturvan varassa elämistä helpoksi kutsuvat eivät ole joutuneet elämään sosiaaliturvan varassa - etenkään perusturvalla. Jatkuva huoli toimeentulosta ja päivittäisestä pärjäämisestä on pikemminkin monille hyvin kuormittavaa. On kuitenkin myös tapauksia, joissa työn vastaanottaminen ei ole nykyään riittävän kannattavaa. Ongelmaa voidaan ratkaista esimerkiksi kasvattamalla etuuksien suojaosia, jotka eivät leikkaannu heti pois työn vastaanottamisen takia.

Valtion ja kuntien kannattaa osallistua yritystoimintaan lähinnä silloin, jos markkinat eivät pysty tarjoamaan vähintään samaa tulosta. Etenkin kunnat omistavat kuitenkin myös yrityksiä, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa. Toisaalta joissakin tilanteissa julkisomisteinen yritys voi tuoda lisäarvoa. Esimerkiksi vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamisessa myös valtionyhtiöillä voi olla tärkeä rooli.

Me ihmiset olemme aina olleet yksilöllisiä. Yhteiskunnan muuttuessa vapaammaksi tälle kirjolle on onneksi enemmän tilaa ja kunnioitusta. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten on nykyään helpompi hengittää kuin vielä 10 tai 20 vuotta sitten. Moninaisuus ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä, eikä kenenkään kulttuurilla voi oikeuttaa toisten oikeuksien polkemista. Esimerkikiksi lähisuhdeväkivalta on aina väärin, yrittää sitä sitten perustella miehen kunnialla tai suvun maineella.

Politiikassa kristillisiä arvoja on käytetty perustelemaan niin lähimmäisistä välittämistä (esim. diakoniatyössä) kuin heidän polkemistaan (esim. translaki). Jokainen päättäjä ammentaa omasta maailmankatsomuksestaan, mutta vapaassa yhteiskunnassa kaikkia kansalaisia koskevasta lainsäädännöstä ei voida päättää minkään uskonnon pyhien teosten tai oppien mukaan.

Translain uudistus on iso askel oikeaan suuntaan, mutta valitettavasti se jäi puolitiehen. Seuraavalla kaudella pitää parantaa erityisesti transnuorten asemaa esimerkiksi mahdollistamalla juridisen sukupuolen muuttaminen nykyistä helpommin. Iso merkitys on myös osaamisella ja asenteilla. On esimerkiksi tärkeää, että sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa osataan kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

On varmasti perheitä, joissa rajoja ja kuriakin tarvitaan nykyistä enemmän. Toisissa perheissä voidaan taas tarvita enemmän läheisyyttä, aikaa, välittämistä ja rakkautta.

Ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää sitä, että kaikki merkittävät saastuttajat vähentävät päästöjään nopeasti ja paljon. Suomen kannattaa kuitenkin edetä ilmastotyössä rohkeasti erityisesti kolmesta syystä. Ensinnäkin meidän on vaikea patistella muita toimiin, jos emme toimi itse. Toiseksi ilmastotyö on yhä useammin Suomen itsekäs etu - maahamme on tulossa miljardiluokan jätti-investointeja tuulivoimaan, vetyyn ja vihreään teräkseen juuri vihreän siirtymän ansiosta. Kolmanneksi meidän kannattaa toimia yksinkertaisesti siksi, että se on oikein.

Suomen ja suomalaisten etu kuulostaa toki erinomaiselta, mutta mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Onko Suomen etu esimerkiksi hakata enemmän metsiä vai päinvastoin vähemmän? Entä onko pitkän päälle Suomen etu, jos meillä menee hieman paremmin samalla, kun muu Eurooppa tai maailma heikkenee ja kurjistuu? Kun puhutaan suomalaisista, tarkoitetaanko sillä suuri- vai pienituloisia, kaupunkien vai maaseudun asukkaita, nuoria vai ikäihmisiä? On Suomen itsekäs etu, että myös muulla Euroopalla ja maailmalla menee hyvin. Ja on moraalinen velvollisuutemme parhaamme mukaan auttaa myös muita ihmisiä. Suomen etu ja koko maailman etu kulkevat myös usein käsi kädessä, kuten esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisemisessa suomalaisen osaamisen ja teknologian avulla.

Taloudelta ja työltä putoaa pohja, jos ilmastokriisin ja luontokadon annetaan edetä liian pitkälle. Niin kuin kansainvälinen ay-liike on asian kiteyttänyt: kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja. Kestävyystyön ja talouden välillä ei kuitenkaan tarvitse olla sovittamatonta ristiriitaa. Jo nyt tuulivoima on Suomessa ylivoimaisesti halvin tapa tuottaa sähköä. Suomeen kaavaillut miljardi-investoinnit esimerkiksi vihreään vetyyn, hiilettömään teräkseen ja merituulivoimaan osoittavat, että vihreä siirtymä merkitsee myös lisää työpaikkoja ja verotuloja.

Demokratia tarkoittaa muiden - kaikkien - mielipiteistä välittämistä. Johtajan pitää pystyä tekemään vaikeitakin päätöksiä kovien paineiden ja epävarmuuden keskellä, mutta päätösten pitää aina perustua eri näkemysten kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen.

Vapaassa maassa jokainen saa valita asuinpaikkansa. Peruspalveluiden pitää olla kohtuullisesti saavutettavissa kaikille asuinpaikasta riippumatta. On myös mm. metsätalouden ja maanpuolustuksen kannalta arvokasta, että ihmisiä asuu maan kaikissa osissa. Samalla on selvää, että syvällä maaseudulla ei voi olla samanlaista palvelutarjontaa kuin isoissa kaupungeissa. Vapaus valita asuinpaikkansa tarkoittaa myös vapautta muuttaa suuriin kaupunkeihin, jos se itselle sopii parhaiten.

Kaupungistuminen ei ole minulle ensisijaisesti hyvä tai huono asia, vaan tosiasia. Kaupungistuminen etenee Suomessa ja muualla maailmassa, koska monet ihmiset kokevat kaupungit houkutteleviksi paikoiksi töiden, opiskelun, palveluiden tai muuten elämänlaadun takia. Kaupungistumista ei tarvitse politiikalla sen paremmin vauhdittaa kuin jarruttaakaan, vaan mahdollistaa ne valinnat, joita vapaassa maassa ihmiset haluavat tehdä.