Sofia Virta

Ehdottomasti. Ukraina taistelee nyt koko euroopan turvallisuuden ja rauhan puolesta ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta he kykenevät puolustautumaan terroristivaltion tavoin toimivaa Venäjää vastaan. Kävin Ukrainassa marraskuussa ja tapasin sodassa taistelleita nuoria sotaveteraaneja sekä näin sen hävityksen ja tuhon mitä Venäjä on jättänyt taakseen. Syyskuussa osallistuin Baskimaassa kokoukseen, jossa käsittelimme Venäjän Ukrainassa tekemiä sotarikoksia ja tekojen julmuus ylittää käsityskyvyn. Kuten Ukrainan puolustusministeri minulle totesi, auttakaa Ukrainaa jos ette halua, että tämä kaikki tapahtuu teidän kaduillanne. En näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että Suomi ja muu Eurooppa auttaa Ukrainaa.

Nato on asettanut puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi (ei velvoittava vaan suositus) 2 prosenttia BKT:sta ja tämä on mielestäni lähtökohta - eikä meille mitenkään mahdoton saavuttaa. Suomen puolustusmenot olivat viime vuonna 5,1 miljardia eli 1,96 prosenttia BKT:sta ja kun tähän lasketaan mukaan rajavartioston menoja ja ulkoministeriön osuus sotilaallisesta kriisinhallinnasta niin ylitimme jo kahden prosentin osuuden.

Opettajataustaisena tiedän miten iso merkitys sillä on, että ryhmäkoko on riittävän pieni.Kuluneen vaalikauden kokemuksin esim. hoitajamitoituksesta, on todettava, että lakiin kirjattu mitoitus ei ratkaise mitään jos sitä ei ole realistista toteuttaa - on huolehdittava opetusalan veto- ja pitovoimasta sekä riittävistä aloituspaikkamääristä. Lisäksi kouluissa on turvattava oppimisen tuki ja varmistettava, että luokissa on riittävästi myös muita ammattilaisia aina henkilökohtaisista avustajista koulunkäynytiavustajiin ja erityisopettajista resurssiopettajiin. Erityisopetusoikeus on turvattava sitovilla säädöksillä. Koulutuksesta ei pidä leikata vaan siihen tulee panostaa - korkea osaamistaso on Suomen ainut avain kestävään tulevaisuuteen.

Ensisijaista on laittaa päihdepalvelut kuntoon. Suomessa kuolee huumeisiin suhteellisesti enemmän alle 25-vuotiaita kuin verrokkimaissa. On pakko löytää uusia keinoja vähentää huumeiden käyttöä - lisäksi huumeiden käyttö on saatava pois kaduilta, rappukäytävistä ja pihoilta; kukaan ei halua, että oma lapsi päiväkotimatkalla löytää maasta huumeruiskun. Huumeiden käyttöhuonekokeilua kannattaa mm. THL ja poliisihallituskin on asiasta väläytellyt. Käyttöhuoneita on useassa Euroopan maassa. Huumeiden käyttöhuoneiden kokeilu vaatisi kuitenkin muutoksia lainsäädäntöön ja oma kysymyksensä on myös se, miten estettäisiin esim. huumausaineiden kauppa ja levittäminen käyttöhuoneissa. Tärkeintä olisi saada käyttäjille kontakti sote-ammattilaisiin, jotta kynnys hakeutua vieroitukseen madaltuisi.

Kysymyksestä ei aukea mitä tarkoitetaan “suunniteltua enemmällä”. On kuitenkin selvää, että on on kyettävä varmistamaan, että tässä maassa apua ja hoitoa saa kun sitä tarvitsee. Että synnytykset ovat turvallisia, neuvola-ajan saa, päivystysten ovet pysyvät auki ja esimerkiksi syöpähoitoihin tai lapsettomuustutkimuksiin pääsee ajallaan. Että lastensuojelu kykenee aidosti suojelemaan lasta, että mielenterveys- ja päihdehaasteisiin saa apua ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista kuten lapsista, vammaisista ja vanhuksista huolehditaan yksilöllisellä tavalla. Seuraavan kauden suurin haaste on ratkaista miten tämä kaikki saadaan toteutumaan tilanteessa, jossa palveluiden rahoittajia on koko ajan vähemmän - mutta palveluiden tarvitsijoita puolestaan enemmän.

Suomessa on torjuttava rikollisuutta sen kaikissa muodoissa ja viranomaisille riittävät resurssit varmistaa, että Suomessa rikollisuuden harjoittaminen ei ole kannattavaa. Rangaistuksia laittomien aseiden ja räjähteiden hallussapidosta tulee kiristää ja varmistaa, että alaikäisten rekrytoiminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen on tuomittavaa. Olen itse tehnyt töitä rikoksia tekevien nuorten kanssa enkä alaikäisten kohdalla en näe ratkaisuna rangaistusten koventamisen. On selvä, että lapsuutta ja nuoruutta on kyettävä turvamaan nykyistä paremmin aina odotus- ja vauva-ajasta lähtien mutta niille nuorille, jotka tekevät väkivaltarikoksia tulisi olla hoitopaikkoja, joissa on riittävät keinot, osaaminen ja resurssit katkaista kierteet ja tukea nuorta takaisin lain tälle puolen.

Harva haluaa olla työtön - työttömyys on ongelma yhteiskunnalle mutta se on usein myös hyvin haastava ja raskas elämäntilanne työttömälle itselleen. Työllisyyspalveluihin, oppisopimukseen, muuntokoulutuksiin, aloituspaikkoihin, kotoutumiseen on panostettava. On madallettava yritysten kynnystä palkata uusia työntekijöitä. On helpotettava työn perässä liikkumista. Mutta samaan aikaan on purettava kaikki kannustimet olla ottamatta työtä vastaan. Ansiosidonnaisen porrastamista tai euroistamista on tarkasteltava, sillä olemme tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion palvelut pitäisi onnistua turvaamaan samalla kun valtion tulot eivät ole enää aikoihin kattaneet menoja ja väestön ikääntyessä työtä tekeviä on yhä vähemmän suhteessa hoivaa ja palveluita tarvitseviin. Tarvitsemme jokaisen panoksen.

Työperäinen, työhön johtava maahanmuutto on välttämättömyys kun väestömme ikääntyy. Suomi joutuu yhä enemmän kilpailemaan työvoiman houkuttelemisesta maahan samaan aikaan kun aivovuoto koettelee kansantaloutta. Työlupaprosesseja on sujuvoitettava, perheenyhdistämisen tuloraja puolitettava, mahdollistettava työnhakuviisumi joka mahdollistaa työnhaun ja oleskelun, lisättävä lähtömaakoulutusta, poistettava saatavuusharkinta, annettava työnteko-oikeus kaikkien oleskelulupien yhteydessä ja oleskelulupa tutkinnon suorittamisesta tai työllistymisestä. On huolehdittava, että maahanmuuttajilla on aidosti mahdollisuuksistaan rakentaa oma ja perheen elämä tänne. Muuttoliike ei saa näkyä kerrostuneina työmarkkinoina ja juuri työ on kotoutumisen kannalta tärkeässä roolissa.

On selvää, että seuraava hallitus joutuu tekemään kipeitä päätöksiä - kukaan ei voi kiertää sitä tosiasiaa, että Suomen talous on yli 8 miljardia euroa alijäämäinen. Se tarkoittaa, etteivät valtion tulot ole aikoihin riittäneet kattamaan menoja vaan velkaa on jouduttu ottamaan. Nyt kun velkaraha ei ole enää ilmaista (kuten se ehti liian pitkään olla), muodostavat jo pelkät valtion velan korkokulut ison loven talouteen: ensi vuonna arviolta 2,6 miljardilla eurolla. On siis selvää, että tarvitsemme toimia, jotta voimme turvata valtiontalouden kestävyyden ja liikkumavaran tulevia kriisejäkin ajatellen. Kyse on viime kädessä siitä, miten varmistamme, että on varaa huolehtia kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevista - varakkaimmat pärjäävät kyllä vaikka julkiset palvelut romahtaisivatkin.

On tärkeää pitää huolta siitä, että työn tekeminen, siinä eteneminen ja tulotason nostaminen on kannattavaa jotta kannustimet paremmin, tehokkaammin, tuottavammin sekä innovatiivisemmin tekemiseen säilyy - tälle haasteensa luo kireähkö palkkatulojen verotus ja jyrkkä progressio. Siitä huolimatta en näe, että tässä taloustilanteessa olisi kovin realistista, että palkkatulojen verotusta kyettäisiin keventämään - tämän tulee tietysti olla tahtotila mutta sen hetki tuskin on vielä seuraavalla hallituskaudella.

Inflaation kiihtyminen ja valtiontalouden tilanne on otettava vakavasti eikä tehdä toimia, jotka kohdentuvat heikosti tai pahentavat tilannetta entisestään. Hintojen nousu osuu moneen kotitalouteen ja yritykseen lujaa - on pidettävä huolta heistä, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa mutta vältettävä tilannetta, jossa tuet kohdentuvat heikosti. Tuet on pidettävä väliaikaisina ja säilytettävä kannustimet vihreään siirtymään. Energiakriisi on Venäjän sotaa Eurooppaa vastaan ja tämä on muistettava - kävin Ukrainassa ja se tuho mitä ukrainalaiset kohtaavat ja ne menetykset, joita he ovat pian vuoden kärsineet ovat jotakin sellaista mitä on vaikea käsittää. Euroopan on pidettävä yhteinen rintama Venäjää vastaan vaikka se tuntuukin energian hinnoissa lujaa meille Suomeenkin.

Suomen metsien hiilinielut ovat kutistuneet historiallisen pieniksi. Suomen kasvi- ja eläinlajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä lähes puolet luokitellaan uhanalaisiksi. Enemmistö uhanalaisista lajeista, yli 30 %, elää metsissä. Suomi on sitoutunut luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen 2030 mennessä, YK:n tavoitteeseen suojella 30 prosenttia maa- ja merialueiden pinta-alasta sekä asettanut itselleen tavoitteen hiilineutraaliudesta 2035 mennessä. Jos EU:ssa sovittua lähivuosien nielutavoitetta ei saavuteta, aiheutuu miljardilasku Suomelle. Tavoitteista ei tule tinkiä: ilman elinkelpoista planeettaa ei ole mitään muutakaan puolustettavaa. Suomella on kaikki mahdollisuudet onnistua ja olla johtava vihreän siirtymän investointien maa kunhan tahtotilaa löytyy.

Tavoitteesta ei tule tinkiä: ilman elinkelpoista planeettaa ei ole mitään muutakaan puolustettavaa. Suomella on kaikki mahdollisuudet onnistua ja olla samalla johtava vihreän siirtymien investointien sekä innovaatioiden maa. Tarvitaan poliittista tahtotilaa; Suomen metsien hiilinielut ovat kutistuneet historiallisen pieniksi, vuonna 2021 metsien ja puutuotteiden nielut eivät riittäneet enää sitomaan viljelysmailla ja kosteikoissa syntyviä päästöjä. Näin koko maankäyttösektorista tuli yhteenlaskettuna ensi kertaa päästölähde nielun sijaan. Jos Suomi ei saavuta EU:ssa sovittua lähivuosien nielutavoitetta aiheutuu Suomelle arviolta miljardien lasku. On löydyttävä kunnianhimoa päätöksiin, joilla edistetään tavoitteita.

Ruuhkamaksujen suhteen olen huolissani siitä, että niistä muodostuisi käytännössä uuden muotoinen työssäkäynnin vero, jota joutuisivat maksamaan erityisesti sellaiset ihmiset, jotka eivät voi tehdä etätöitä tai valita työaikojaan - ja pelkäisin tämän osuvan juuri niihin naisvaltaisiin matalapalkka-aloihin, jotka jo nyt kamppailevat pienen tulotason kanssa. Mielestäni tulisi ruuhka- ja tietullimaksujen sijaan vahvistaa ja yhä vauhdittaa liikenteen sähköistymistä, panostaa joukkoliikenteeseen sekä kävely- ja pyöräteihin.

Turkistarhaus on kiellettävä. Sen jatkamiselle ei ole mitään perusteita ja kyse on mielestäni pelkästään eläinrääkkäyksestä. Turkistarhaus on kiellettävä siirtymäajalla myös Suomessa. Siirtymätuilla voidaan varmistaa, että turkistarhaajat pystyvät vaihtamaan uusiin elinkeinoihin.

Valtiontalous on yli 8 miljardia alijäämäinen, Valtionvelkaa on 140 miljardia ja korkokulut ovat ensi vuonna 2,5 miljardia, väestön ikääntyy ja kestävysvaje uhkaa kasvaa - on selvää, että on vain vaikeita päätöksiä edessä: taloutta on kyettävä sopeuttamaan. Vain niin turvataan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnalle ja sille, että kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevista kyetään pitämään huolta ja taloudessa on liikkumavaraa kriisien keskelle. Työn verotusta ei voi kiristää vaan painetta olisi toiseen suuntaan - mikä sekin on tod.näk epärealistista tässä tilanteessa. Haittaveroja on nostettava ja varmasti myös palvelu- ja etuusjärjestelmää tarkasteltava niin, että miten voidaan tehdä uudella tavalla, jotta soten kustannuskasvua kyetään hillitsemään - kuten vaikuttavuutta lisäämällä.

On erityyppisiä työtehtäviä, joissa vaativuus-, vastuullisuus- tai esim. koulutustaso vaihtelevat, jolloin on myös täysin reilua, että työstä saatavat palkkatasot vaihtelevat. Työn tekemisen tulee olla kannattavaa ja työn paremmin hoitaminen tai siinä etenemiselle tulee olla kannustimia. Esimerkiski sote-aloilla palkkakehityksen mahdollisuuksia tulisi lisätä.

Se, että valtio puuttuu markkinoiden toimintaan ei takaa, että talous olisi kaikille reilu. Julkisen sektorin keinot puuttua markkinoiden toimintaan ovat joko säännellä toimintaa enemmän tai osallistua markkinoille itse kuten Suomen valtio ja julkinen sektori jo nyt tekee laajasti myös sellaisilla talouden alueilla, joilla on toimivat yksityiset markkinat. Sen sijaan, että valtio puuttuisi nykyistä enemmän markkinoiden toimintaan tulisi mielestäni valtion keskittyä turvaamaan lakisääteiset palvelut ja antaa yksityisten toimijoiden hoitaa sellaiset markkinat, jotka jo toimivat ja joilla saadaan suomalaisille palveluita, työtä, tuottavuutta ja toimeentuloa.

Ei sosiaaliturvan varassa eläminen varmasti ole kenellekään “liian helppoa”- mutta mielestäni sosiaaliturvajärjestelmä nykyisellään sisältää kannustinloukkuja työllisyyden näkökulmasta. Alleviivaan kuitenkin ymmärtäväni erittäin hyvin miten suurimmalle osalle ihmisistä elämäntilanne, jossa joutuu turvautumaan sosiaaliturvan varaan on tilanteeseen johtaneiden syiden vuoksi jo inhimillinen tragedia. Jotta tukiviidakoista ja byrokratian valtavasta määrästä päästäisiin eroon, tulisi ehdottomasti siirtyä kohti perustuloa. Se olisi yksinkertainen malli, jonka rakoihin ei voisi pudota. Se tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa mutta varmistaisi, että esimerkiksi aloittava yrittäjä ei jää tyhjän päälle.

Mielestäni aloilla, joissa on markkinaehtoisia toimijoita julkinen omistus ei tuo lisäarvoa. Sen sijaan julkisella omistuksella on paikkansa peruspalveluissa kuten peruskoulutuksessa, turvallisuudessa, pelastuksessa sekä niin sanotuissa ns. luonnollisissa monopoleissa kuten vedenjakelussa.

On erinomaista, että esimerkiksi perheiden monimuotoisuus tunnistetaan etuus- ja palvelujärjestelmässä nykyistä paremmin ja ylipäätään Suomi muuttuu yhä monimuotoisemmaksi, jossa jokainen voisi kokea olevansa yhtä arvokas riippumatta mistään henkilökohtaisesta ominaisuudesta tai taustastaan. Suomi tarvitsee lisää työperäistä maahanmuuttoa.Tämä on kuitenkin vain yksi maahanmuuton muoto ja on aivan selvää, että väestömme tulee yhä monikulttuuristumaan ja monimuotoistumaan. Suomen on autettava hädässä olevia ja tarjottava suojaa sitä tarvitseville. Tärkeää on huolehtia kotoutumisesta sekä siitä, että tänne muuttavat ihmiset voivat kokea olevansa osa tätä yhteiskuntaa, jolloin onnistumme välttämään maahanmuuton mahdollisia haastavia lieveilmiöitä.

En itse rakenna arvopohjaani minkään uskonnon varaan. Mielestäni politiikalle hyvän arvopohjan muodostaa oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Se, että puolustetaan aina haavoittuvimmissa asemissa olevia ja pidetään esimerkiksi huolta, että kaikkien lasten äänet tulevat kuulluiksi. Mielestäni poliittisten päätös inhimillistä, ratkaisukeskeistä ja nykyhetken lisäksi tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa.

Asiassa on onneksi otettu jo harppauksia eteenpäin. Se, että sukupuolen moninaisuus huomioidaan ei ole keneltäkään pois - mutta sillä voi olla ratkaisevan suuri merkitys heille, joita asia koskettaa. Kuluneella hallituskaudella asiaa on edistetty ja oli suuri saavutus, että saimme esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnasta translain vihdoin läpi. Jatkossa on huolehdittava että suunta jatkuu näin.

Tarvitaan enemmän apua ja tukea vanhemmuuteen - ja vanhemmuuden valmiuksien vahvistamiseen. Lisää tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä aikuisille ja sitä kautta myös lapsille. Lasten lapsuus tapahtuu aikuisten arjessa jolloin ei ole yhdentekevää miten aikuiset lasten ympärillä voivat. Lapset tarvitsevat terveitä rajoja ja ennen kaikkea lupaa olla lapsia; liian nuorena ei tulisi joutua tekemään liian suuria valintoja tai suorittamaan lapsuutta läpi.

Tottakai Suomen on kannettava vastuunsa - ilmastonmuutos ei katso rajoja ja yhtälailla me suomalaiset tarvitsemme elinkelpoisen maapallon tulevaisuudessakin. Tottakai tulee kaikin keinoin vaikuttaa osana isompia yhteisöjä globaalisti siihen, että valtiot ympäri maapallon tekevät toimia, jotta ilmaston lämpeneminen ja luontokato kyetään pysäyttämään. Suomen tulee pysyä tavoitteessa olla hiilineutraali 2035. On tärkeä ymmärtää, ettei iso kysymys oleva vain se kuinka paljon päästöjä lasketaan vain myös se kuinka hiilinielut pysyvät aidosti vahvoina - ja juuri tässä emme ole onnistuneet kun katsoo luonnonvarakeskuksen tuoreita tietoja hiilinielujen romahtamisesta.

Suomen eduskunnan jäsenten tulee tietysti pyrkiä tekemään päätöksiä, jotka ovat Suomelle mahdollisimman hyviä - esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökysymyksissä tämä nimenomaan tarkoittaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jotta tuleville sukupolville jää elinkelpoinen maapallo. On meidän etumme kantaa kortemme maapallon pelastustalkoissa kekoon ja iso mahdollisuus myös olla vihreiden investointien huippumaa. Suomen etu on kasvattaa väestöä Suomen rajojen ulkopuolelta kun suomalainen väestö ikääntyy huimaa vauhtia. Maahanmuuttovastaisia asenteita tulee purkaa eikä maahanmuuttoa tule nähdä Suomen ja suomalaisten edun vastaisena, päinvastoin. Esimerkiksi pakolaiskysymyksissä Suomella on oltava aina intressi auttaa hädässä olevia.

Mielestäni näitä ei tule nähdä vastakkaisina asioina vaan ymmärtää, että ympäristöasiohin panostaminen on keino luoda uutta työtä ja talouskasvua - eikä meillä edes ole vaihtoehtona jättää ympäristökysymyksiä huomioimatta. Se vasta kalliiksi tulee monestakin eri näkökulmasta ja jos ei ole elinkelpoista maapalloa, ei ole kyllä työtä tai talouskasvuakaan. Murroksen ja muutoksen ympäristökysymysten äärellä tulee kuitenkin olla reilua ja mahdollistaa jokaisen pysyminen mukana. Vihreä siirtymä tulee hyödyntää talouskasvumme moottorina huolehtimalla, että Suomeen halutaan investoida (luvitus kuntoon ja ennakoitava toimintaympäristö yrityksille) ja että olemme osaamisen sekä innovaatioiden kärkimaa tekemässä tulevaisuuden ratkaisuja.

Tottakai tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka kykene tekemään päätöksiä - myös silloin kun ne eivät ole mukavia tai helppoja. Mutta yksin ei kukaan voi päätöksiä tehdä vaan koko edustuksellinen demokratiamme pohjaa kuitenkin siihen, että neuvotteluteitse valikoituvat päämäärät ja keinot edistää Suomen etua yhdessä.

Koko Suomen asutettuna pitäminen on epärealistista nykyisellä väestömäärällä ja väestökehityksellä. Mm. massiivisia ja monipuolisia toimia harjoittaneessa Norjassa ovat siellä asetetut tavoitteet jääneet saavuttamatta.

Riippumatta siitä pitääkö kaupungistumista hyvänä vai huonona asiana on kaupungistumisen eteneminen Suomessa vielä pitkään vääjäämätöntä kuten länsinaapureiden esimerkit osoittavat. Kaupungistumisella on hyvät puolensa mutta siihenkin liittyy haasteensa.