Janette Bergstén

On tärkeää, että perusterveydenhuollon palvelut ovat lähellä asukkaita. Jokaisessa kunnassa on perusteltua tarjota ainakin peruspalvelut, kuten terveydenhoitajan, sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanotto. Henkilökohtaisesti kannatan myös kunnissa sijaitsevia terveyskeskusvuodeosastoja, sillä perusterveydenhuollon vuodesosastopaikkojen riittämättömyys tai puuttuminen kuormittavat myös erikoissairaanhoidon vuodeosastoja. Julkisten terveyspalvelujen järjestämisessä tulee huomioida alueelliset tarpeet ja väestömäärät, jotta palvelut voidaan tarjota tehokkaasti ja kestävästi. Tavoitteena on, että asukkaat saavat tarvitsemaansa hoitoa ajallaan, mutta samalla pitää varmistaa, että palvelut ovat taloudellisesti järkeviä ja saavutettavissa kaikille.

Nopea hoitoon pääsy ehkäisee sairauksien pahenemista ja vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta, mikä puolestaan keventää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. LUVN alueella on käytössä tämä 14 vuorokauden hoitotakuu perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa. Hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä saman arkipäivän aikana, kun potilas ottaa yhteyttä, ja hoitoon pääsy voi tarkoittaa esimerkiksi hoitajan tai fysioterapeutin vastaanottoa, ei välttämättä lääkärikäyntiä. On varmistettava, että hoitotakuun kiristäminen ei jää vain muodollisuudeksi, vaan että siihen on osoitettu riittävät resurssit ja toimivat prosessit. Tämä edellyttää panostuksia henkilöstön saatavuuteen, digipalveluiden hyödyntämiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.

Yöpäivystyksistä päättäminen voisi hyvin kuulua hyvinvointialueille, koska ne tuntevat parhaiten oman alueensa tarpeet ja resurssit. Paikallisten olosuhteiden ja väestömäärän perusteella alueet pystyvät tekemään joustavampia ja kestävämpiä ratkaisuja. Kuitenkin, koska terveydenhuollon rahoitus on rajallinen ja resurssit voivat vaihdella alueittain, myös valtion rooli ja ohjaus voivat olla tarpeen, jotta varmistetaan tasavertaiset palvelut eri puolilla maata. Yöpäivystyksen järjestämisessä on tärkeää löytää tasapaino alueellisten tarpeiden ja resurssien, kuten rahoituksen, välillä. Siksi alueilla tulee olla päätösvaltaa.

Palveluseteleiden käyttö voi olla hyödyllinen työkalu hoitojonojen lyhentämiseksi, sillä ne tarjoavat joustavan tavan lisätä hoitokapasiteettia. Palvelusetelien avulla voidaan parantaa palvelujen saatavuutta ja helpottaa painetta julkisessa terveydenhuollossa. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että varojen riittävyys on keskeinen tekijä. Palveluseteleitä voidaan hyödyntää, mutta samalla on huolehdittava siitä, että julkinen terveydenhuolto pysyy vahvana ja että resurssit kohdennetaan tehokkaasti niin, että kaikki kansalaiset saavat tarvitsemansa hoidon. On tärkeää tasapainottaa yksityisten ja julkisten palvelujen roolit ja varmistaa, että molemmat tukevat toisiaan.

Julkisten varojen käyttäminen yksityisiin terveyspalveluihin on perusteltua erityisesti silloin, kun se parantaa hoitoon pääsyä ja lyhentää hoitojonoja. Yksityisten palvelujen hyödyntäminen voi toimia joustavana ratkaisuna, joka tukee julkisen terveydenhuollon kapasiteettia ja parantaa palvelujen saatavuutta. Julkisten varojen käyttö yksityisiin palveluihin tulee olla tasapainossa, ja sen täytyy tukea peruspalveluiden tehokasta järjestämistä ja kansalaisten tasa-arvoista pääsyä hoitoon. Varojen riittävyys ja hoitoon pääsyn turvaaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joten yksityisten palvelujen roolia on arvioitava huolellisesti osana kokonaisuutta.

Mielenterveyspalveluiden saatavuutta on parannettava kaikille, mutta erityisesti nuorten kohdalla nopea hoitoon pääsy voi ehkäistä vakavampia ongelmia ja syrjäytymistä. Alle 23-vuotiaiden tukeminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää, mutta samalla on huolehdittava siitä, että myös muut ikäryhmät pääsevät palveluiden piiriin riittävän nopeasti. Matalan kynnyksen palveluita ja varhaista puuttumista on vahvistettava, jotta apu saadaan oikea-aikaisesti niille, jotka sitä tarvitsevat.

Neuvolapalvelut ovat tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, ja niiden hyvä saavutettavuus tukee perheiden hyvinvointia. Pienten neuvoloiden säilyttäminen voi olla perusteltua erityisesti alueilla, joissa pitkät etäisyydet vaikeuttaisivat palveluiden käyttöä. Samalla on kuitenkin varmistettava, että neuvoloiden laatu ja resurssit ovat riittävät, mikä voi edellyttää joidenkin toimintojen keskittämistä. Tärkeää on, että perheet saavat oikea-aikaista ja laadukasta tukea, mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa.

Lasten ja nuorten suun terveydenhuolto on tärkeä osa ennaltaehkäisevää hoitoa, ja säännölliset hammastarkastukset voivat vähentää myöhempää hoidon tarvetta. Koululaisten tarkastusten lisääminen voi lyhyellä aikavälillä kuormittaa hammashoidon resursseja, mutta pitkällä tähtäimellä se voi vähentää vakavampien hoitotoimenpiteiden tarvetta. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että resurssit riittävät myös muille potilasryhmille ja että hoitojonoja hallitaan tehokkaasti esimerkiksi hyödyntämällä palveluseteleitä ja suun terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä.

Maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen alle 25-vuotiaille voi edistää nuorten hyvinvointia, vähentää ei-toivottuja raskauksia ja ennaltaehkäistä sukupuolitautien leviämistä.Erityisesti alaikäisten kohdalla maksuton ehkäisy on perusteltua, jotta jokaisella nuorella on tasavertainen mahdollisuus huolehtia omasta terveydestään. Samalla on kuitenkin tärkeää arvioida, miten resurssit voidaan kohdentaa tehokkaimmin.Jos maksuttoman ehkäisyn laajentaminen heikentäisi muita terveyspalveluja tai kasvattaisi kustannuksia merkittävästi, voi olla perusteltua etsiä vaihtoehtoisia tapoja tukea nuorten seksuaaliterveyttä, esimerkiksi neuvonnan ja matalan kynnyksen palveluiden kautta. Tavoitteena tulee olla kustannustehokkaat ja vaikuttavat ratkaisut, jotka edistävät sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia.

Vanhustenhoidossa on tärkeää löytää tasapaino, joka tukee ikäihmisten itsenäisyyttä ja elämänlaatua, mutta myös varmistaa, että he saavat tarvitsemansa hoidon ja tuen.Kotihoito voi olla monelle vanhukselle paras vaihtoehto, sillä se mahdollistaa elämisen omassa kodissa. Toisaalta, jos kotihoidon resurssit tai tuki eivät ole riittäviä ja takaa vanhukselle turvallista elämistä, ei kotona asuminen ole oikea vaihtoehto. On tärkeää, että hyvinvointialueet tarjoavat oikea-aikaista ja tarpeen mukaista palvelua, ja niillä on riittävät resurssit sekä kotihoitoon että ympärivuorokautiseen hoitoon. Vanhuusiän hoito ja palvelut tulee järjestää niin, että ne perustuvat yksilöllisiin tarpeisiin, eikä ole tarkoituksenmukaista pitää ketään liian pitkään kotihoidossa, jos se ei enää ole riittävä ratkaisu.

Ympärivuorokautisen hoivan mitoitus on tärkeä osa hoidon laatua ja asukkaiden hyvinvointia.On ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että iäkkäiden hoito on riittävän henkilökohtaista ja että he saavat tarpeidensa mukaisen hoivan.Hoitajien määrä on suoraan yhteydessä siihen, kuinka hyvin voidaan vastata asukkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Iäkkäillä voi olla monia erityistarpeita, joten hoitohenkilökunnan määrä ei ole vain tilastollinen luku, vaan se vaikuttaa suoraan hoidon laatuun ja elämänlaatuun.Tavoitteena tulisi olla, että jokainen asukas saa hyvää, turvallista ja yksilöllistä hoitoa, joten hoitajamitoituksen tulisi vastata näitä tarpeita.

Kokeilun aikana on tärkeää seurata ja arvioida sen vaikutuksia, kuten palveluiden saatavuutta, kustannuksia ja vaikutusta hoitoprosessiin. Yli 65-vuotiaiden pääsy yksityiselle lääkärille terveyskeskusmaksun hinnalla voi tuoda lisää joustavuutta ja lyhentää hoitoon pääsyn odotusaikoja. Kokeilun aikana on tärkeää seurata, kuinka järjestelmä vaikuttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen ja resurssien käyttöön. Jos järjestelmä todetaan toimivaksi ja taloudellisesti kestäväksi, voi olla järkevää ottaa käytäntö pysyvästi käyttöön. Tavoitteena on parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua samalla, kun varmistetaan, että terveydenhuoltojärjestelmä toimii tehokkaasti ja kestävästi pitkällä aikavälillä.

Vanhuksen oikeus ulkoiluun on tärkeä osa hyvää ja arvokasta hoitoa, mutta sen kirjaaminen lakiin ei ole välttämätöntä, sillä tämä oikeus voidaan taata myös muilla tavoin käytännön tasolla. Hoivapalveluiden ja ympäristön järjestämisessä tulee varmistaa, että iäkkäillä on mahdollisuus ulkoilla ja osallistua aktiiviseen elämään, mikä tukee heidän hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat keskeisiä elementtejä iäkkäiden fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitämisessä. Tämän takia palveluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että nämä mahdollisuudet ovat aidosti tarjolla kaikille vanhuksille ja että niistä huolehditaan käytännössä.

Vaikka ulkomailta tulevat työntekijät voivat olla tarpeen tulevaisuuden työvoimapulan ratkaisemiseksi, on tärkeää, että heidän kielitaitonsa on riittävä terveydenhuollon työtehtävissä toimiessa. Suomen kielen taito on keskeinen osa hoitotyötä, sillä se takaa ymmärryksen niin lääkärin määräyksistä, potilaan tai asiakkaan tarpeista ja kommunikoinnin sujuvuuden. Potilasturvallisuus ei saa vaarantua riittämättömän kielitaidon vuoksi. Kansainvälisen rekrytoinnin lisäksi on tärkeää panostaa suomalaisen työvoiman koulutukseen ja työolojen parantamiseen, jotta terveydenhuollon henkilöstön riittävyys turvataan pitkällä aikavälillä.

Kielen osaaminen on keskeinen osa terveydenhuollon potilasturvallisuutta ja tehokkuutta. Lääkärin ja hoitajan on kyettävä kommunikoimaan selkeästi potilaan kanssa, jotta hoito on turvallista ja oikea-aikaista. Suomessa, jossa virallinen kieli on suomi ja ruotsi, on tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisilla on riittävä kielitaito, jotta he voivat ymmärtää oikein potilaan tarpeet, antaa selkeät ohjeet ja tehdä oikeita hoitoon liittyviä päätöksiä. Tämä varmistaa, että potilaat saavat parhaan mahdollisen hoidon ja vältytään mahdollisilta väärinkäsityksiltä tai virheiltä hoitoprosessissa. Ikäihmisten kotihoidon palveluissa ja etenkin muistisairaiden hoivapalveluissa on kyettävä toimimaan selkeällä ja ymmärrettävällä yhteisellä kielellä asiakkaan kanssa.

Velvoite työskennellä julkisella sektorilla opintojen jälkeen voisi osaltaan parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta ja varmistaa, että koulutuksesta saadut hyödyt kohdistuvat koko yhteiskuntaan. Toisaalta lääkärien työskentelypaikan sääntely voi vähentää alan vetovoimaa ja rajoittaa ammattilaisten mahdollisuuksia valita itselleen parhaiten sopiva työympäristö. Tärkeämpää olisikin keskittyä houkuttelemaan lääkäreitä julkiselle sektorille paremmilla työoloilla, joustavilla urapoluilla ja kilpailukykyisellä palkkauksella. Sen sijaan, että lääkäreitä velvoitetaan työskentelemään tietyllä sektorilla, tulisi panostaa siihen, että julkinen terveydenhuolto on niin toimiva ja houkutteleva, että sinne hakeudutaan vapaaehtoisesti.

Keikkalääkäreiden palkkojen nousu on ongelma, joka heikentää terveydenhuollon taloudellista kestävyyttä. Maanlaajuinen hintakatto voisi tuoda tarvittavaa sääntelyä, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että työvoiman saatavuus ei vaikeudu. Keikkalääkäreiden rooli on tärkeä erityisesti alueilla, joissa vakituisten työntekijöiden saaminen on haastavaa. Tämän vuoksi hintakaton tulee olla tasapainoinen, niin että se estää palkkojen liiallista nousua, mutta ei estä tarvittavan työvoiman saamista. On myös tärkeää, että terveydenhuollon rahoitus ja resurssit ovat optimoituja, jotta hoitoon pääsy ei vaarannu.

Pelastustoimi on keskeinen osa alueiden turvallisuutta, alueiden ja valtion yhteistyö on tässä tärkeää.

Epäpätevän henkilöstön käyttö pelastusalan tehtävissä voi vaikuttaa turvallisuuteen ja palvelujen laatuun, joten on tärkeää, että pelastusalalla työskenteleviltä vaaditaan asianmukainen koulutus ja pätevyys. Vaikka työvoiman saanti saattaa olla haastavaa, on tärkeää varmistaa, että kaikki pelastustyötä tekevät omaavat tarvittavat taidot ja tiedot, jotta voidaan taata asiantunteva ja turvallinen toiminta. Koulutus ja pätevyys ovat avainasemassa pelastustoiminnan luotettavuuden ja turvallisuuden kannalta.

On tärkeää kehittää tehokkaita ja tasapainoisia rahoitusmalleja, jotka takaavat alueellisten tarpeiden huomioimisen ilman verotusoikeuden luomista. Verotusoikeus lisäisi hallinnon monimutkaisuutta ja kansalaisten verorasitusta, mikä voisi johtaa alueellisiin eroihin ja epätasa-arvoon palveluissa.Pidän tärkeänä, että verotulojen kerääminen pysyy valtakunnallisella tasolla. Rahoituksen sijaan painopisteen tulisi olla hyvinvointialueiden resurssien tehokkaassa käytössä ja palvelujen järjestämisessä kustannustehokkaasti. Lisäksi, väestön tarpeet ja palvelut voidaan parhaiten rahoittaa keskitetysti, jolloin vältetään verotuksen epäyhtenäisyys ja turvataan koko maan tasapainoinen kehitys.

En kannata kokonaisveroasteen nostoa, sillä verojen korottaminen ei ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä. On tärkeää kehittää kustannustehokkaita ja innovatiivisia tapoja rahoittaa terveydenhuoltoa. Korkeampi verotus heikentää kansalaisten taloudellista tilannetta ja estää talouskasvua, mikä voi pitkällä aikavälillä olla haitallista myös terveyspalvelujen rahoitukselle.

Lihavuus on tieteellisen näytön perusteella tunnistettu krooniseksi sairaudeksi, joka vaikuttaa merkittävästi yksilön terveydentilaan ja elämänlaatuun. Sen hoitaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa lääkehoito voi olla osa hoitoprosessia. Samalla on tärkeää arvioida lääkkeiden kustannusvaikuttavuutta ja niiden roolia osana laajempia ennaltaehkäisy- ja hoito-ohjelmia.

Vaikka terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, on tärkeää, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada hyvää ja tasa-arvoista hoitoa.

Johtajien määrän tarkastelu on tärkeää, jotta varmistetaan hallinnon tehokkuus ja vältetään päällekkäisyyksiä. Resursseja tulisi kohdentaa hoitotyöhön ja asiakaspalveluun, eikä ne saa kulua hallinnon turhaan moninkertaistamiseen. Hallinnon tehtävien järkevä tarkastelu auttaa parantamaan palveluiden laatua ja tehokkuutta. Tämä voisi auttaa välttämään turhia kustannuksia ja parantamaan koko hyvinvointialueen toiminnan sujuvuutta.

Jos kansanedustajan resurssit eivät riitä hoitamaan molempia tehtäviä tehokkaasti, ei ole mielekästä asettua ehdolle aluevaltuustoon. Tärkeää on, että edustajat pystyvät keskittymään aluevaltuuston tärkeisiin tehtäviin ja tuomaan päätöksentekoon osaamistaan ja aikaansa. On tärkeää varmistaa, että ehdokkaat voivat osallistua kokouksiin ja hoitaa vastuunsa täysipainoisesti.

Johtajien palkkojen tulisi heijastaa tehtävän vastuuta ja vaativuutta. Jos palkka on epäsuhteessa tehtävän vaativuuteen, on syytä harkita tarkempaa sääntelyä. Hyvinvointialueiden johtajien palkkojen tulee olla kohtuullisia ja oikeudenmukaisia, jotta verovaroja käytetään tehokkaasti ja oikeisiin tarpeisiin. Palkkojen säilyttäminen järkevällä tasolla tukee resurssien järkevää kohdentamista, samalla kun varmistetaan, että tärkeät johtotehtävät houkuttelevat osaajia.

Hyvinvointialueita on liikaa. Hyvinvointialueiden määrän vähentäminen voisi edistää tehokkuutta ja sujuvampaa palveluiden järjestämistä. Liian monien alueiden hallinta voi johtaa byrokratian kasvuun, resurssien hajautumiseen ja hankaluuksiin koordinoida palveluita. Alueiden yhdistäminen voi parantaa päätöksentekoa, lisätä resurssien kohdentamisen tarkkuutta ja luoda kustannustehokkaampia toimintamalleja. Samalla on kuitenkin tärkeää, että palveluiden saavutettavuus ja laatu eivät heikkene.Yhdistämisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että alueet pystyvät tarjoamaan yksilöllisiä palveluja eri väestöryhmille ja säilyttämään tarvittavan työvoiman ja osaamisen erityisesti vaativissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa.

Lohjan sairaalan synnytystoiminnan lakkauttaminen ei ollut oikea päätös, koska se heikentää alueen asukkaiden terveyspalveluiden saatavuutta ja turvallisuutta.

Hyvinvointialueiden tehtävä on kehittää ja järjestää palveluja, mutta myös alueen erityispiirteet ja väestön tarpeet pitää huomioida tasapainoisesti, jotta jokainen asukas voi saada tarvitsemansa hoidon.

Uudenmaan alueella asuu merkittävä määrä ihmisiä. Koko maakunnan laajuinen hyvinvointialue, johon sisältyy myös Helsinki, saattaa johtaa siihen, että joidenkin alueiden asukkaille palvelut eivät ole yhtä helposti saatavilla, ja hoitoonpääsy saattaa heikentyä. Tavoitteena tulisi olla, että palvelut ovat kaikkien alueen asukkaiden saavutettavissa ja että ne ovat räätälöityjä alueen erityistarpeet huomioiden. On tärkeää, että hyvinvointialueet ovat kohtuullisen kokoisia ja pystyvät reagoimaan alueellisiin tarpeisiin joustavasti ja tehokkaasti, jotta kaikki asukkaat saavat tarvitsemansa hoidon oikea-aikaisesti.