Eero Mulli

Riippuu palvelusta, erikoissairaanhoito ja päivystyspalvelut on syytä keskittää, mutta tiettyjen lähipalveluiden säilyttäminen on tarpeen

Mielenterveyspalveluiden kysyntä on kasvanut, mutta jo nyt hyvinvointialueet ylittävät budjettinsa eli ylimääräistä rahaa ei ole.

Pelastustoimen ja varautumisen osalta budjettia ei enää voi leikata.

Hankala kysymys, ylimääräistä rahaa ei ole, mutta järjestelmään pitäisi silti tehdä muutoksia. Omalääkärimallin kehitystä pitää jatkaa ja mallia ottaa Keski-Euroopasta.

Tässä palvelussa ulkoistus on mennyt osittain liiankin pitkälle. Alalla toimii toki myös hyviä yksityisiä palveluntuottajia.

Hankala kysymys, koska kotihoidon potilaat kuormittavat usein erikoissairaanhoitoa, joka sekin maksaa.

Työperäinen maahanmuutto on tarpeelllista pitkällä aikavälillä työvoiman tarpeen täyttämiseksi, mutta kielitaitovaatimuksista on pidettävä hoitoalalla kiinni.

Koko hyvinvointialueiden luominen oli virheellinen ratkaisu. Yliopistollisten sairaaloiden mukaan 5 hyvinvointialuetta olisi riittävä määrä.

Hyvinvointialueiden palveluita pitää järkeistää, koska nykyisen kaltaiseen järjestelmään Suomessa ei ole varaa.

Missään nimessä hyvinvointialueille ei pidä antaa verotusoikeutta, koska se johtaa vain kokonaisveroasteen nousuun.

Palveluiden keskittäminen pitää hoitaa harkiten ja tietyt peruspalvelut säilyttää myös reuna-alueilla.

Huonokuntoisista yksiköistä on syytä luopua.

Perusterveydenhuolto pitää taata, jotta potilaat eivät ajaudu suoraan erikoissairaanhoidon puolelle.

Terveyskeskusmaksut ovat hyvä tapa rahoittaa osittain kuluja.

Yksityisen puolen palveluiden hyödyntämistä pitää lisätä.

Verojen korotus ei ole hyvä asia, vaikka sekin saattaa valitettavasti olla edessä tulevalla valtuustokaudella.

Ahkeruudesta ja yritteliäisyydestä ei pidä rangaista, mutta toki kaikessa on oltava kohtuus.

Valtion on tietyltä osin ohjattava toimintaa, mutta markkinataloudessa liika sääntely ei ole hyvästä.

Tämä on tietyiltä osin valitettavasti totta.

Valtion ja kuntien pitää keskittyä niille oleelliseen toimintaan.

Monikulttuurisuus on hyvä asia, mutta Tukholman tielle asioita ei saa päästää.

Perinteiset arvot ovat hyvä perusta, mutta uskonnon ja politiikan sekoittaminen keskenään ei ole.

Biologisesti sukupuolia on lähtökohtaisesti kaksi. Yksilön pitää saada henkilökohtaisesti olla mitä mieltä haluaa, mutta yhteiskunnassa nykyinen kehitys on joiltain osin mennyt jo viivan väärälle puolelle.

Vapaakasvatus ei ole hyvästä, mutta liika tottelevaisuus ja auktoriteettien kunnioittaminenkaan eivät johda hyvään lopputulokseen. Pitää löytää kultainen keskitie lasten kasvatukseen.

Päästöjä pitää vähentää, mutta Suomen ei pidä takertua muita tiukempiin vaatimuksiin. Yksilön maksutaakkaa ei pidä nostaa, jos muut laistavat asioista.

Lähtökohtaisesti suomalaisen päättäjän on ajettava Suomen ja suomalaisten etua toki lakeja ja sopimuksia noudattaen.

Kohtuus kaikessa, mutta joissain hankkeissa ympäristöluvituksesta on tullut jo liiankin tiukkaa.

Nykyisessä maailman tilanteessa tarvitaan vahvoja johtajia, jotka pärjäävät eivätkä jää isompien jalkoihin neuvotteluissa. On kuitenkin muistettava, että kansainvälisistä sopimuksista pitää pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan.

Suomi pitää pitää asuttuna, mutta vain kohtuullisilla kustannuksilla.

Vääjäämätön kehityssuunta.