Kati Jaakonen

Paras vaihtoehto on, että jokainen pääsee avun piiriin omalla asuinalueella tai lähellä. Joskus isompi yksikkö voi kuitenkin olla monipuolisempi ja parempi vaihtoehto.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hurjasti. Niiden hoitaminen on tärkeää jo inhimillisistä syistä, mutta myös yhteiskunnallisesti.

Näitä on kurja laittaa rinnakkain, sillä molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä eikä niitä voi arvottaa tärkeysjärkestykseen. Toivoisin että rahaa löytyy molempiin.

Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa eikä toisen painottaminen vähennä toista.

Tärkeintä on laadukas apu riippumatta siitä kuka palvelun tarjoaa.

Perhehoitoa olisi hyvä kehittää. Yksin asuminen ei aina todellakaan ole paras vaihtoehto.

Ajatus on kaunis, mutta mitä se olisi käytännössä? Ihminen hoitoa ja hoivaa tarvitessaan tarvitsee ympärilleen turvaa tuovia ihmisiä ja jos ei ole yhteistä kieltä, se on mahdotonta.

Liian monta hyvinvointialuetta, liian monta hallinnollista himmeliä.

En tunne asiaa riittävän hyvin

Vain jos tämä on välttämätöntä

Mitään palvelua harvoin saa ilmaiseksi. Kolmen käynnin jälkeen maksuja ei ole ja tämä on kohtuullista.

Mikäli liikkuvat palvelut tuovat palveluita lähelle ja ne ovat kohtuullisessa ajassa saatavilla, tällaista kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Tärkeintä on saada apua nopeasti ja jos sitä ei julkiselta puolelta saa, on hienoa että yksityinen puoli voi sitä täydentää.

en tunne asiaa

Perusturvan täytyy toimia ja ihmisillä on oltava luottamus että apua on saatavilla.

Kyllä tekemisessä pitää olla myös porkkanaa. Progressiivinen verotus pitää kyllä huolen tulojen tasaamisessa.

Yritystukia pitäisi tarkastella. Ne pitävät yritykset epätasa-arvoisina, sillä tuet valuvat isoille yrityksille. Niihin pitäisi puuttua.

Ennen sosiaalietuudet olivat viimeinen vaihtoehto, nykyisin monelle varteenotettava vaihtoehto. Ahkeruutta tulee siksi palkita ja sosiaalietuuksien saamisessa voisi olla vastikkeellisuutta.

Periaatteessa valtion ja kuntien omistus vie työtä yrityksiltä, mutta joissakin asioissa, kuten hoivassa se toimisi kun arvoina olisi muu kuin maksimaalinen voitto.

Minulle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, mutta maahanmuuttajilla tulee olla halu integroitua yhteiskuntaan ja arvostaa meidän tapoja. Kotouttaminen tulee olla tärkeää ja sen eteen pitää työskennellä, muuten olemme pulassa.

Uskontoa ei pidä sekoittaa politiikkaan, mutta kristilliset arvot ovat toisia ihmisiä arvostavia ja se on itsessään erinomainen asia.

Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta sen pitäisi olla itsestäänselvyys ilman alleviivausta.

Omassa lapsuudessani aikuisia ihmisiä arvostettiin, nykyään arvostellaan. Tuntuu että kaikenikäisiltä on hukassa hyvät käytöstavat.

Voimme tehdä vain osamme.

Ensin pitää olla omat asiat kunnossa, jotta voi auttaa muita.

Meidän pitäisi oppia nauttimaan erilaisista asioista. Jatkuva talouskasvu ei ole mahdollista eikä tarpeellistakaan. Kuluttamista tulee radikaalisti vähentää ja löytää keinoja tehdä työtä jossa pääosassa on muu kuin materian kerääminen.

Meillä on kaksi esimerkkiä johtajista, jotka johtavat yleisesti hyväksyttävien ja moraalisten arvojen vastaisesti. Ei sellaista tietä Suomeen.

On hyvä että on erilaisia tapoja elää ja maaseudulla tulee asua ihmisiä jos haluamme nauttia myös kotimaisesta ruokatuotannosta, mutta syrjäseudulla asuvat ymmärtävät varmasti myös että heillä ei voi olla samoja palveluita kuin vilkkaammilla alueilla.

Periaatteessa on hyvä että samalla alueella asuu paljon ihmisiä, jolloin infra pyörii tehokkaasti. Kaikki eivät kuitenkaan halua tai voi elää samoin.