Olli Rehn

Suomen kannattaa olla aktiivinen Naton pysyvien toimintojen, kuten esikunta- ja tukikohtarakenteiden sekä muiden johtajamisjärjestelmän osien ja osaamiskeskusten tavoittelussa. Samalla on muistettava, että liittokunnassa päätökset tehdään yhteisen puolustuksen edun pohjalta. Esimerkiksi uusien tukikohtien perustaminen on pitkän valmistelun tulos, eikä lähiaikoina ole todennäköistä, että niitä perustettaisiin Suomeen. Käytännössä Naton vahva läsnäolo Suomessa voi toteutua myös aktiivisen kansainvälisen harjoitustoiminnan kautta.

Ahvenanmaan demilitarisointi ei ole vahvuus Suomelle, vaan haaste alueen puolustuksen kannalta. On kuitenkin realismia, että tämä ei ole muuttumassa lähitulevaisuudessa. Ahvenanmaan asemasta on sovittu useiden valtioiden välisissä sopimuksissa. Siksi tarvitaan ratkaisuja, joilla voidaan välittömästi vahvistaa Ahvenanmaan puolustusta nykyisten sopimusten ja lakien puitteissa. Ahvenanmaa on nyt Naton aluetta, ja sen puolustus koskee koko liittokuntaa. Meidän on punnittava Ahvenanmaan puolustuksen vahvistamista Naton ja Ruotsin kesken ja ahvenanmaalaisten kanssa. Haluan edistää ahvenanmaalaisten hakeutumista vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Itsehallintolaissa säädetty mahdollisuus ahvenanmaalaisille suorittaa palvelus meriturvallisuutta tukevissa siviilitehtävissä tulisi myös ottaa käyttöön.

Jalkaväkimiinoista luopuminen ei aikanaan ollut järkevä ratkaisu Suomen puolustuksen kannalta. Puolustusvoimat on kuitenkin kyennyt korvaamaan maamiinat muilla suorituskyvyllä. Sopimuksesta irtautumisella ei siten olisi enää olennaista merkitystä Suomen puolustuksen vahvistamiselle. Jos puolustusvoimien kanta maamiinojen merkityksestä maanpuolustukselle muuttuisi, olisi sopimusta syytä harkita uudestaan.

Yhdysvallat on Suomen tärkeimpiä liittolaisista. Uusi kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltain liittolaisuutta entisestään ja vahvistaa Suomen turvallisuutta myös Nato-jäsenyyden oloissa. Sopimuksen myötä Suomen käytännön kyky saada ja vastaanottaa sotilaallista apua paranee. Yhdysvaltain tuella ja puolustusteollisuudella on myös suuri merkitys puolustuskykymme kehittämiselle.

Oikeus ja velvollisuus puolustaa maataan kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Kannatan koko ikäluokkaa koskevaan palvelusvelvollisuuteen siirtymistä. Asevelvollisuuden uudistaminen on tärkeää sekä tasa-arvon kannalta että riittävän reservin kouluttamiseksi ikäluokkien pienentyessä. Ensimmäinen askel on koko ikäluokkaa koskevat tulevaisuuskutsunnat. Samalla kynnys hakeutua naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen madaltuisi. Seuraava askel olisi yleinen koko ikäluokan palvelusvelvollisuus, jossa soveltuvimmat suorittaisivat asepalveluksen. Siviilipalvelusta uudistettaisiin siten, että se tukisi entistä paremmin kokonaisturvallisuutta, kuten väestönsuojelua, kyberturvaa, palo- ja pelastustointa ja ympäristötuhojen torjuntaa. Myös siviilitehtävistä voitaisiin muodostaa kriisiaikojen reservi.

Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu välitöntä, suoraa sotilaallista uhkaa. Merkittävä osa Venäjän sotilaallisesta voimasta myös Suomen rajan läheltä on kiinni Ukrainassa. Vaikka Venäjän asevoimat on sotinut Ukrainassa odotuksia huonommin, meidän ei pidä aliarvioida sen kykyä koota pitkällä aikavälillä voimiaan, minkä johdosta se muodostaa meille sotilaallisen uhan. Venäjällä on myös kykyä aiheuttaa haittaa ja vahinkoa esimerkiksi merelliselle infrastruktuurille tai digitaalisille järjestelmille. Siksi Suomen on oltava alati valpas sen suhteen, mitä Venäjällä tapahtuu.

Venäjällä ei ole riittävää voimaa laajentaa sotaa Nato-maiden suuntaan. Sodan laajenemisen riskiin on kuitenkin aina suhtauduttava vakavasti, vaikka se ei olisi todennäköistä. Venäjä painostaa myös Ukrainan rajanaapuri Moldovaa. Esimerkiksi Itämerellä nähdyt kaasuputkien vahingoittamiset kertovat siitä, että vihamielisiä toimia voidaan nähdä myös sota-alueen ulkopuolella. Länsimaiden on päättäväisesti ja pitkäjänteisesti jatkettava tukeaan Ukrainalle ja vahvistettava omaa puolustustaan.

Suomi toimii suhteessa Venäjään tiiviissä yhteistyössä muiden EU- ja Nato-maiden kanssa. Korkean tason poliittiset suhteet maidemme välillä eivät voi palautua ennen Venäjän vetäytymistä Ukrainasta. Venäjän on kannettava vastuu toimistaan ja kunnioitettava kansainvälistä oikeutta. On vaikea nähdä Venäjän politiikan muuttuvan Putinin ollessa vallassa. Jos EU:n piirissä yhteisesti todettaisiin, että Suomen tasavallan presidentin keskusteluyhteys Venäjään voisi edesauttaa oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan asiaa, sitä olisi luonnollisesti harkittava. Näköpiirissä ei sellaiseen kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Suomella ja Venäjällä on yli 1300 km yhteistä rajaa, joten viranomaistasolla on kyettävä jatkossakin hoitamaan mm. raja- ja meriturvallisuuteen ja tulliin liittyviä kysymyksiä.

Yhdysvallat on Suomelle keskeinen liittolainen ja puolustusliitto Naton johtava maa. Suomen on pärjättävä aina sen presidentin kanssa, jonka amerikkalaiset valitsevat. Yhdysvalloissa hallinto edustaa jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjassa, mikä nähtiin Trumpin aiemmalla presidenttikaudella. Euroopan on kuitenkin toimittava entistä enemmän oman turvallisuutensa eteen, sekä Yhdysvaltain tuen säilyttämiseksi että varautuakseen siihen, että Yhdysvaltain huomio kiinnittyisi entistä enemmän Aasiaan ja Tyynellemerelle.

Olennaista on tunnistaa kriittiset riippuvuudet ja haavoittuvuudet, ja vähentää niitä johdonmukaisesti. Tällaisia on esimerkiksi puolijohteissa, lääkkeissä ja monissa raaka-aineissa ja mineraaleissa. Lännen ja Kiinan välinen kauppa ja keskinäisriippuvuus on niin suurta, että täydellinen irtikytkentä ei ole realistista. Kiina on läntisistä demokratioista poikkeava yhteiskunta, jolla on eri arvopohja kuin meillä. Euroopan ja Yhdysvaltojen on suhtauduttava Kiinaan realistisesti ja toisaalta kyettävä tekemään yhteistyötä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tasavallan presidentin perustuslaissa määritellyt valtaoikeudet ovat nyt kohdillaan. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja eduskuntaan tukeutuen. On selvää, että presidentti edustaa Suomea Nato-huippukokouksissa. Kyse on yhteistyöjohtamisesta, jossa valtioneuvoston ja presidentin on toimittava hyvässä yhteisymmärryksessä ja pidettävä eduskunta ajan tasalla. Enemmän käytännön haasteita on siinä, miten Suomea johdetaan kokonaisturvallisuuden kysymyksissä, kuten äkillisissä ei-sotilaallisissa kriiseissä. Siksi olen esittänyt laadittavaksi valtiojohtamisen yhteistyöasiakirjaa, jossa presidentti ja valtioneuvosto sopisivat työnjaosta. Kriisitilanteissa on tiedettävä heti, kuka johtaa toimintaa kriisin laukaisemiseksi ja mikä kunkin rooli on.

Käyttäisin presidentin armahdusoikeutta hyvin pidättyväisesti. Presidentin armahdusoikeus istuu pohjoismaiseen perinteeseen, jossa armahdusoikeus on valtionpäämiehellä tai hallituksella. Tällä on pidetty tuomiovalta ja armahdusvalta erillään. Suomessa poikkeuksen muodostavat elinkautisvangit, jotka armahtaa Helsingin hovioikeus. Se, että yleistä armahdusvaltaa käyttäisi esimerkiksi tuomioistuin, on kansainvälisesti vertailussa harvinaista.

Arvojohtajaksi ei julistauduta, vaan asema ansaitaan painavilla puheenvuoroilla ja teoilla. Presidentin tehtävään kuuluu kantaa vastuuta kokonaisturvallisuudesta ja puhua Suomen tulevaisuuden ja yhteiskunnan kannalta keskeisistä kysymyksistä. Tasavallan presidenttinä puolustaisin yhteisiä tasavaltalaisia arvojamme – ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota – ja rakentaisin niiden pohjalle kansallista eheyttä. Myös terve talous on olennainen osa turvallisuutta. Perustuslaissa kuvatun tasavallan presidentin juhlalliseen vakuutuksen nojalla presidentin on kaikin voimin edistettävä Suomen kansan menestystä. Olennaista tässäkin on tietenkin se, että presidentti toimii valtaoikeuksiensa puitteissa ja kunnioittaa valtioneuvoston ja eduskunnan toimivaltaa.

Kukin presidentti on tehnyt kansankunnan sieluntilaan ja omaan vakaumukseensa sopivan valinnan siitä, toivottaako Jumalan siunausta vai ei. Olisi hyvä, jos muut voisivat kunnioittaa tätä kulloisenkin presidentin valintaa, joka on varmasti aina huolellisen, henkilökohtaisen pohdinnan tulos. Olen kansankirkon jäsen ja ekumeeninen kristitty, ja omaan uudenvuodenpuheeseeni kuuluisi luontevasti voimien ja siunauksen toivottaminen kaikille suomalaisille. Siunauksen toivottaminen ylittää myös uskontokuntien rajat.

Oikeusvaltioon kuuluu, että myös kaikista kauheimmat teot tutkitaan ja tuomitaan asianmukaisesti. Meillä ei esimerkiksi ole syystä kuolemanrangaistusta. Perusoikeudet kuuluvat kaikille, mutta terroristiset teot on tuomittava ankarasti. Terroristit polkevat teoillaan muiden ihmisoikeuksia, esimerkiksi oikeutta elämään, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Mielipiteen ja sananvapaus on suomalaisen yhteiskunnan ydintä. Siihen kuuluu myös oikeus osoittaa mieltä. Liikenneväylien tukkiminen ei ole kuitenkaan mielestäni oikea tapa vaikuttaa asioihin. Siihen liittyy myös turvallisuusriskejä ja haitan aiheuttamista sivullisille kansalaisille. Yhteiskunnassamme löytyy runsaasti vaikuttavia muita tapoja mielipiteiden ilmaisulle ja omien tavoitteiden edistämiselle.

Ymmärrykseni eutanasian sallimista kohtaan kasvoi, kun seurasin Vuokko-äitini viimeisiä vaiheita syövän kourissa. Samaan aikaan ymmärrän hyvin sen oikeutetun huolen, mikä esimerkiksi on vammaisjärjestöillä eutanasian väärinkäytöstä. Eutanasialla tulisi olla erittäin vahva säädöspohja ja tarkat rajat, mikäli se laillistettaisiin. Toivon, että asiasta käydään kunnon asiallinen keskustelu Suomessa. Kiireisempi kysymys on saattohoidon ja kivunlievityksen kehittäminen. Saattohoidon yhtäläiseen ja tasalaatuiseen saatavuuteen eri puolella maata sekä työntekijöiden osaamiseen on panostettava.

Huoli Suomen luisumisesta Ruotsin tielle jengirikollisuudessa on perusteltu. Meidän on tartuttava toimeen ajoissa ennen kuin laajamittainen jengirikollisuus rantautuu tänne. Kyse on arjen turvallisuudesta, johon poliisilla on oltava riittävät toimivaltuudet. Suomesta on tehtävä jengeille ja niitä rahoittavalle huumekaupalle nykyistä paljon vaikeampi paikka toimia. Tarvitaan sekä kovia toimia rikollisia vastaan että ennaltaehkäisevää työtä, jolla vähennetään rikolliselle polulle alttiiden nuorten määrää. Valtaosa katujengiläisistä on maahanmuuttajataustaisia. Olemme epäonnistuneet maahanmuuttopolitiikassa ja kotouttamisessa. Etenkin suurissa kaupungeissa alueiden eriytyminen vahvistaa katujengi-ilmiötä. Siksi jokaisen nuoren on voitava Suomessa kokea kuuluvansa yhteiskuntaan.

Ihmisten arvojen ja asenteiden muuttuessa turkistarhaus on hiipumassa ilman varsinaisia kieltojakin. Moni turkistarhaaja toivoo saavansa taloudellista turvaa elinkeinon hallittuun alasajoon. Alan toimijoille on turvattava oikeudenmukainen siirtymä uuteen toimeentuloon. Samalla on huomioitava se, että turkistarhaus on hyvin keskittynyttä alueellisesti. Valtiovallan on tuettava niitä paikkakuntia, joissa turkistarhaus on ollut merkittävä elinkeino.

Parempi olla tässäkin rehellinen. Vaalikoneen helpoin kysymys. Grillimakkara on osa suomalaista ruokaperinnettä, jopa kulttuuriperimää. Se kuuluu suomalaiseen sielunmaisemaan ja saunan jälkeiseen elämään. Grillimakkara maistuu minulle etenkin kesäisin – kotimaisena totta kai. Kannatan ja noudatan monipuolista ruokavaliota, johon kuuluu sekä kasvis- että eläinperäisiä tuotteita. Maamme huoltovarmuudenkin kannalta on tärkeää, että Suomessa tuotetaan puhdasta ruokaa omasta maasta.