Pekka Haavisto

Ukraina on tilanteessa, jossa jo pelkästään rintaman paikallaan pysyminen vaatii lisäpanostusta läntisiltä tukijoilta. Suomen on näytettävä omalla esimerkillään, että tuki on pitkäjänteistä ja jatkuu niin kauan kuin on tarpeen. Venäjän eteneminen Ukrainan valloituksessa merkitsisi myös eurooppalaista pakolaiskriisiä. Suomen ja Euroopan tulee pyrkiä johdonmukaiseen toimintaan myös maailmanlaajuisesti, jotta laajempi tuki hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle vahvistuu.

Tällä hetkellä EU:n yhteisellä päätöksellä on suljettu pois korkean tason yhteydet Venäjän ja EU-maiden välillä. On luonnollista, että tasavallan presidentti noudattaa yhdessä liittolaisten kanssa sovittua linjaa yhteydenpidosta. Mikäli Venäjän ja Ukrainan välillä alkavat Ukrainan hyväksymät neuvottelut, Suomen tasavallan presidentillä voi olla oma roolinsa keskustelun tukemisessa osana EU:ta ja Natoa.

Suomen ja Yhdysvaltain välit ovat viime vuosina entisestään tiivistyneet. Kahdenvälinen DCA-sopimus luo järjestelyille puolustuksen saralla myös kahdenväliset puitteet, osana Nato-jäsenyyttämme. Samalla Suomi ylläpitää ja vahvistaa myös muita suhteita ja EU:n vahvistaminen on meille tärkeää. Ulkoministerikaudellani vahvistin johdonmukaisesti suhteitamme Yhdysvaltoihin, mutta myös laajemmin kumppaneihimme. Keskusteluyhteydet ja yhteistyö myös muihin maihin Euroopan ulkopuolella on tärkeää ja presidentillä on tässä keskeinen rooli. Uutena Nato-maana Suomi kiinnostaa, tämä momentum on käytettävä täysimääräisesti hyväksi. Suuri merkitys, erityisesti viennin osalta, on rakentaa yhteyksiä maamme kannalta tärkeiden osavaltioiden suuntaan.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat suurin pitkän tähtäimen uhka yhteiskuntien vakaudelle ja tulevaisuudelle. Niillä on valtavasti kerrannaisvaikutuksia, jotka heijastuvat Suomeen. Maamme on toiminut tässä suunnannäyttäjänä ja näin tulee olla myös jatkossa. Myös suomalainen elinkeinoelämä patistaa tähän suuntaan. Vihreässä siirtymässä on valtavat liiketoiminnalliset mahdollisuudet ja Suomella on tarjota maailmalle osaamista, jolla on kysyntää. Jos ilmastokriisiä ei ratkaista, ympäristöpakolaisuus maailmalla kasvaa.

Ulkoministerikaudellani laadimme Afrikka-strategian, jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen ja Afrikan maiden välinen kauppa vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta edistetään johdonmukaisesti ja potentiaalia on erityisesti vihreän siirtymän alueella. Tiiviit poliittiset suhteet Afrikan maihin edistävät tavoitteeseen pääsemistä. Kauppakumppanuuksien monipuolistaminen on entistä tärkeämpää Venäjän kaupan pysähdyttyä. Afrikan taloudellinen kehitys on tärkeää myös siksi, että se vähentää painetta hallitsemattomiin muuttoliikkeisiin, joista osa kohdistuu Eurooppaan.

Viime aikoina on herätty katsomaan Kiinaa paljon riskien näkökulmasta ja pidän sitä tervetulleena. Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti koko Euroopan riskeihin, joita riippuuvuus autoritäärisiin maihin voi aiheuttaa. Kyse on koko Euroopan kannalta strategisesta riskien hallinnasta. Samalla Kiina on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Kauppaa ja molempien maiden markkinoita hyödyntävää yhteistyötä ei pidä ’katkaista’ ilman perusteita. Kuitenkin kaikkea yhteistyötä pitää osata arvioida ja tarkastella Suomen ja Euroopan strategisista intresseistä katsoen. Samalla meidän on uskallettava nostaa esiin kysymykset esimerkiksi Kiinan ihmisoikeus- ja ympäristöongelmista. Suomessa meidän pitää vahvistaa ’Kiina-lukutaitoa’ ja kykyä seurata syvemmin ja strategisemmin koko indopasifisen alueen kehitystä.

Sääntöpohjainen järjestys järisee nyt liitoksistaan muun muassa Venäjän hyökkäyssodan, Israelin ja Palestiinan konfliktin sekä monenlaisten kansainvälisten jännitteiden kasvun takia. Suurin osa maailman maista kuitenkin jakaa Suomen ajatuksen siitä, että sääntöjen kanssa on turvallisinta elää. Suomen on etsittävä kumppanuuksia laajasti näiden maiden kanssa ja edistää tätä linjaa EU:ssa. Se tarkoittaa, että kuuntelemme aidosti globaalin etelän huolia ja vastaamme niihin. Se on paras tapa etsiä laajempaa tukea myös oman lähialueemme turvallisuuden takaamiseksi ja kehittämiseksi. Pienen maan paras turva on sääntöpohjainen maailmanjärjestys ja siksi Suomen paras paikka vaikuttaa ja turvata kansallista etuaan on EU:n, Naton ja YK:n aktiivisena jäsenenä.

Sivistyneen keskustelukulttuurin ja erilaisten näkemysten mukaan tuominen on ollut linjani koko poliittisen urani ajan. Tällä hetkellä yleisessä polarisoituneessa keskustelutavassa käydään asioilla argumentoinnin sijaan henkilöitä vastaan. Se ei ole keskustelun edistämistä, vaan yritystä hiljentää ja vaientaa toinen keskustelija. Demokratian toimivuus nojaa siihen, että pystymme käsittelemään erimielisyyksiämme asiallisesti ja siten, että kaikki kokevat voivansa osallistua keskusteluun. Presidentti ei tietenkään yksin voi tätä muuttaa, mutta hän voi näyttää esimerkkiä siitä, miten käydään asiallista ja kunnioittavaa keskustelua myös hyvin eri tavalla ajattelevien ihmisten kesken.

Valtaoikeuksissa ei ole välittömiä muutostarpeita. Nato-jäsenyyden myötä uusi tehtävä on Naton huippukokouksiin osallistuminen. Sen parlamentaarinen valmistelu ja vastuu toteutuvat ulko- ja puolustusministerin kautta. Pidän tärkeänä presidentti Niinistön käytäntöä siitä, että hän on säännöllisesti tavannut ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan kanssa. On välttämätöntä, että eduskunta on hyvin perillä ulkopolitiikan tilannekuvasta.

Itsenäisellä maalla on oikeus valvoa rajojaan ja estää vihamieliset vaikuttamisyritykset ulkovalloilta. Olemme jo aiemmin nähneet Venäjän pyrkimyksiä vaikuttaa Suomeen ja muuhun Eurooppaan käyttämällä hyväksi pakolaisia ja muita siirtolaisia. Suomen pitää tällaiset vaikuttamispyrkimykset johdonmukaisesti torjua. Samalla oikeus hakea turvapaikkaa on osa kansainvälistä oikeusjärjestystä, johon Suomi on sitoutunut. Suomi on varautunut myös näihin vaikuttamispyrkimyksiin ja lainsäädäntöämme on kehitetty yksituumaisesti ja ripeästi vastaamaan erilaisiin uhkakuviin. Marinin hallituksen aikana rajavartiolakia uudistettiin erilaisia hybridiuhkia varten – samalla huomioiden lasten, vammaisten ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien oikeudet.

Jalkaväkimiinoista luovuttaessa Suomen Puolustusvoimat on hankkinut korvaavat järjestelmät, joilla maahantunkeutumisen yrityksiä voidaan padota vähintään yhtä tehokkaasti kuin vanhaan teknologiaan perustuvilla jalkaväkimiinoilla. Jalkaväkimiinoja käytetään monilla kriisialueilla erittäin varomattomasti. Ne aiheuttavat paljon vammoja ja suurta kärsimystä. Miinojen aiheuttama kärsimys jatkuu monesti myös pitkään konfliktin päätyttyä. Jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen yksi vaikutus on ollut, että markkinat näiden aseiden osalta ovat tyrehtyneet. Tuottajia on vähemmän. Tämä on vähentänyt miinaonnettomuuksia. Me suomalaiset olemme puolustaneet sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä. Se tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti pidämme kiinni myös omista sopimusvelvoitteistamme.

Suomessa miehet ovat asevelvollisia ja kaikki ovat maanpuolustusvelvollisia. Sotilaskoulutuksen antaminen koko ikäluokalle ei vaatisi Puolustusvoimille huomattavia lisäresursseja. Pitäisin hyvänä askeleena sitä, että yhteisten kutsuntojen kautta järjestettäisiin koko ikäluokalle koulutusjakso, jossa olisi esimerkiksi väestönsuojelu- ja ensiapukoulutusta. Tiedämme, miten suuri merkitys tällaisilla taidoilla on konflikteissa.

Vaikka Suomella on omassa maassa hyvin toimiva maanpuolustus, meidän on vielä luotava rakenteet osallistumiselle Naton yhteisiin operaatioihin. Luontevaa aluksi on osallistua ilma- ja merivalvontaoperaatioihin. On neuvoteltava sopimukset, joilla Puolustusvoimain kantahenkilökuntaa ja reserviläisiä voidaan käyttää laajemmin Nato-tehtävissä. Tilanteessa, jossa jokin Naton jäsenmaa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, on todennäköistä, että merkittävä osa reserviämme tarvitaan kuitenkin Suomessa turvaamaan Naton pisintä rajaa Venäjän kanssa.

Naton jäsenenä Suomi osallistuu ydinasekokouksiin ja -suunnitteluun sekä tarvittaessa harjoitustoimintaan. Naton ydinaseiden sijoittelu on vakiintunutta eikä käsitykseni mukaan tarvetta niiden uudelleen sijoittamiselle ole.

Tärkeintä on tässä hetkessä taata Ahvenanmaan turvallisuus kaikissa tilanteissa. Olennaista on keskustella liittolaisten kanssa, miten puolustus toteutetaan. Ahvenanmaan puolustuksen tulee olla osa Naton puolustussuunnittelua. Demilitarisaation perinne luo omat haasteensa Ahvenanmaan puolustussuunnittelulle. On välttämätöntä, että mitään ratkaisuja ei tehdä ahvenanmaalaisten ylitse. Mikäli Ahvenanmaan asemaan tehtäisiin muutoksia, olisi ratkaisulla oltava ahvenanmaalaisten enemmistön tuki. Tasavallan presidentti on nostanut esille myös kansainvälisen oikeuden näkökulman. On tärkeää, että Suomi toiminnassaan noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.

Presidentin tehtävien näkökulmasta on välttämätöntä, että tässä turvallisuustilanteesta varmistamme sen, että puolustukseen voidaan panostaa riittävästi. Kestävällä pohjalla oleva julkinen talous on myös turvallisuuskysymys. Kestävä talous heijastuu kokonaisturvallisuuteemme sen myötä, voimmeko pitää esimerkiksi lasten ja nuorten tulevaisuudenuskosta ja mielenterveydestä nykyistä parempaa huolta.

Suomessa jokainen suomalainen on saanut nauttia turvallisuudesta ja koulutuksesta, johon muualla maailmassa on ollut varaa vain vaurailla ihmisillä. Meidän on huolehdittava, että tämä ominaispiirre on olemassa myös tulevaisuudessa. Äärimmäisyyteen viedyt tuloerot ovat uhka pohjoismaisen hyvinvointivaltion perinteelle. Ahkeruudesta on hyvä palkita, mutta palkka ei ole ainoa arvostuksen mittari. Monet tekevät yhteiskunnan kannalta korvaamatonta työtä pienellä palkalla. Yksi yhteiskuntamme vahvuuksista on ollut yhteys kansalaisten välillä. Kovin suurissa tuloeroissa olisin huolissani yhteiskunnan eriytymisestä ja kokemusmaailmojen etääntymisestä. Syntyy erilaisia palveluita eri tuloryhmille ja eriytyneitä asuinalueita. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on säilyttämisen arvoinen.

Valtio puuttuu jo nyt monella tavalla markkinoiden toimintaan - kilpailulainsäädäntö, ympäristölainsäädäntö, työsuojelu jne. Valtio voi myös vauhdittaa sosiaalisesti sekä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävää elinkeinosiirtymää. Valtio voi tehdä enemmän mahdollistaakseen pienten yritysten kasvua keskisuuriksi ja se voisi auttaa vientimarkkinoiden avautumisessa entistä tehokkaamman Business Finlandin kautta. Esimerkkinä alasta jolla on kasvupotentiaalia mainittakoon kulttuurivienti.

En koskaan sanoisi sosiaaliturvan varassa olevaa elämää helpoksi. Sosiaaliturva kuitenkin liian usein muodostuu eteenpäin auttavan sijaan lannistavaksi. Monimutkaisuutta ja ihmisten yhdenvertaisuutta olisi hyvä parantaa. Esimerkiksi ero palkkatyön ja yrittäjyyden välillä on usein keinotekoinen.

Suomi on ollut ja on pääomaköyhä maa, ja se selittää osaltaan tilannetta, jossa valtio ja kunnat ovat myös osaltaan yritysten perustajia ja omistajia. Valtion omistajaohjausta tulisi edelleen kehittää eriyttämällä entistä selkeämmin valtion erityiset intressit tiettyjen yhtiöiden kohdalla. Omistuksista, joilla on esimerkiksi selkeä kansalliseen turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvä rooli, on syytä pitää kiinni. Sen sijaan esimerkiksi julkisen sektorin omistamat inhouse-yhtiöt ovat joskus kasvaneet rooliltaan liian vahvaksi suhteessa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Järjestelyillä voidaan pahimmillaan kiertää hankintalaissa tarkoitettua kilpailuttamista. Se haittaa epäreilusti yksityisten yritysten toimintaa ja aiheuttaa turhia lisäkustannuksia veronmaksajille.

Moninaisuus on aina ollut osa Suomea. Suomi ei olisi Suomi ilman vähemmistöjään. Erilaisten ihmisten näkyvyys ja vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassamme tulevat lisääntymään. Yhteinen, kaikille hyvä Suomi on monimuotoinen. Kansainvälisissä rauhanprosesseissa usein viitataan Suomeen maana, jossa on perustuslaissa säädetyt kielioikeudet vähemmistökielille, autonominen Ahvenanmaa sekä Euroopan viimeistä alkuperäiskansaa, saamelaisia, koskeva oma lainsäädäntönsä. Ruotsin virheistä on kuitenkin opittava. Kotoutumisen ongelmilta ei saa sulkea silmiään. Kulttuurisesta taustasta riippumatta meidän on edellytettävä jokaiselta esimerkiksi tyttöjen ja naisten oikeuksien hyväksymistä.

Kysymykseen on vaikea vastata sen vuoksi, että ensin tulee määritellä, mitä kukin kristillisillä arvoilla tarkoittaa. Uuden testamentin opetusten mukaisesti voisi ajatella arvojen olevan seuraavia: 1) Ehdoton rakkaus - myös vihamiesten rakastaminen. 2) Maallisesta omaisuudesta luopuminen köyhimpien hyväksi. 3) Kostosta luopuminen. 4) Syntien anteeksiantaminen. Nämä ovat kaikki hyvin radikaaleja arvoja, ja varmasti olisi hyvä, jos ne yleistyisivät yhteiskunnassa.

On selvää, että sukupuolen moninaisuus tulee huomioida siellä, missä sukupuolella on merkitystä. Jokainen ihminen kannattaa kohdata yksilönä.

Arvoja ei voi opettaa käskyttämällä vaan keskustelemalla. Rajoja tarvitaan varmasti tarvitaan lasten kasvatuksessa, mutta sen lisäksi varmasti hyvää harkintaa, vuorovaikutusta, ystävällisyyttä, välittämistä, vastuun antamista lapsille. Myös lapsen yksilöllisyyttä on kunnioitettava. Keskustelu- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen on koko elämän mittainen tehtävä meille jokaiselle.

Suomenkin pitää vähentää omia päästöjään ja esimerkiksi Itämeren kuormitusta. Suomen tulee lisäksi viedä omia vihreitä ratkaisujaan maailmalle. Suomessa tehdyt innovaatiot vähentävät päästöjä tänäänkin kaikkialla maailmassa. Olemme tässä kokoamme suurempia ja osaamisemme, vaikutuksemme ja vaurautemme voivat kasvaa entisestään. Tukimuspanostukset ja yliopistojen sekä yritysten tekemä tuotekehitystyö ovat tässä asiassa äärimmäisen tärkeitä. Kaikki tämä on suomalaisten etu ja luo jatkossakin työpaikkoja sekä verotuloja Suomeen.

Suomen ja suomalaisten etua ei pidä määrittää yksisilmäisesti. Kansallinen etu voi joskus vaatia vaikuttamista kaukaisiin kehityskulkuihin. Jos pelkäämme pakolaiskriisejä, on varmasti viisainta toimia jo alkulähteillä niiden torjumiseksi. Jos ajattelemme, että ilmastonmuutos luo pakolaisuutta viljelykelpoisten maiden tuhoutuessa, on viisainta keskittyä ilmastonmuutoksen torjuntaan globaalisti. Nyt huomiomme on Ukrainan auttamisessa. Sen vuoksi, että kysymys on omasta turvallisuudestamme ja toivoisimme saavamme vastaavaa apua, jos olisimme hyökkäyksen kohteena.

Talouskasvun ja ympäristön asettelu vastakkain edustaa vanhanaikaista ajattelua. Sillä ei ole enää pohjaa todellisuudessa. Tällä hetkellä erityisen nopeasti kasvavat esimerkiksi vihreän siirtymän investoinnit. Ympäristön etua vastaan toimiva yritystoiminta osoittautuu yhä useammin kannattamattomaksi ja lyhytaikaiseksi. Ympäristön kantokyvyn ylittäminen tuo eteemme yhä suurempia ongelmia. Yritysmaailman edelläkävijöille ja merkittävälle osalle kansainvälistä rahoitusmarkkinaa tämä on jo itsestäänselvää. Ympäristön huomioiminen luo uutta liiketoimintaa ja siten uusia työpaikkoja ja kasvua. Tämän monet suomalaiset yritykset jo tietävät. Aloilla, joissa luontoarvot ja teollinen toiminta ovat useimmin ristiriidassa tarvitaan innovaatioita ja tuotekehityspanostuksia, ei vastakkainasettelua.

Vahva johtaja on mielestäni johtaja, joka rakentaa keskusteluyhteyksiä ja pyrkii tavoittamaan myös toisella tavalla ajattelevia. Vahvuus on kykyä asettua toisen asemaan ja kohdata erilaisuutta. Kriisiaikojen johtamisessa tarvitaan vahvuutta ja hyvää paineensietokykyä. Ne on oltava kunnossa. Ajatusleikkinä voi miettiä, keiden olisi toivonut kokoontuvan Suomen Pankin pommisuojana käytettyyn kultaholviin talvisodan alkaessa. Kestokykyä on silloin tarvittu.

Suomi on tuhansien kotiseutujen maa. Jokaisen suomalaisen tulee kokea oma kotiseutunsa kaikkien suomalaisten arvostamaksi. Tästä rakentuu tärkeä osa varsinkin nuorempien sukupolvien tulevaisuudenuskoa ja maanpuolustustahtoa. Suomen suuren pinta-alan myötä meillä on myös seutuja, joissa asukkaita on vähän. Kaikki nämäkin alueet ovat ainutlaatuisella tavalla saavutettavissa, kun vertaamme maatamme muihin yhtä pohjoisiin alueisiin. Tästä asiasta on huolehdittava jatkossakin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on heikentänyt Itä-Suomen elinvoimaisuutta rajan hiljenemisen vuoksi. Emme saa jättää alueiden kehitystä riippuvaiseksi Venäjän tulevasta kehityksestä. Kaikista Suomen kolkista on pidettävä huolta.

Kaupungeilla ja kaupunkikulttuurilla on historiassa suuri merkitys inhimillisen elämän ja talouden kehittäjinä. Myös kaupungeissa voidaan synnyttää ympäristöä säästäviä, ekologisen elämän malleja. Kaupunkia ja maaseutua ei pidä asettaa vastakkain. Puhtaiden elintarvikkeiden tuottajalla ja ympäristöasioista tietoisella kaupunkilaisella on yhteinen intressi suomalaisen ruoantuotannon kehittämiseksi. Tällä on myös merkitystä huoltovarmuudelle.