Susanna Koistinen

Valtio tukee yksityisautoilua jo nyt suoraan esimerkiksi korvaamalla työmatkakuluja. Ensisijaista on toimiva julkisen liikenteen verkko ja se, että ihmiset saavat sellaisen toimeentulon, että voivat maksaa valitsemansa asuinpaikan ja liikkumismuodon kustannukset itse.

Jollain aikavälillä samantyyppiset ympäristövyöhykkeet kuin useissa Euroopan kaupungeissa voivat olla hyvä ratkaisu, jotta saamme liikenteen päästöjä vähennettyä. Rajoituksia pitää pohtia kuitenkin niiden reiluuden ja vaikuttavuuden mukaisesti, ei esimerkiksi ajatella pelkkiä kaupunkien keskustoja. Helsingissä ilmaston kannalta suurempi vaikuttavuus voisi olla esimerkiksi sähköautojen suosiminen kehäliikenteessä tai panostukset julkiseen liikenteeseen. En kuitenkaan toivo ratkaisuja, joilla Helsinki eriytyy muusta maasta.

Valitettavasti keinotekoisen halpa energian hinta on johtanut meidät tilanteeseen, jossa olemme rakentaneet yhteiskuntammekin sen varaan. Muutos on väistämätön, jotta elämä on maapallolla mahdollista ja turvallista jatkossakin. Polttomoottoriautoilun hinta tulee kasvamaan ja suuri haaste onkin toteuttaa muutos reilusti eri ihmisryhmien kannalta. Hinnan nousua pitää kompensoida esimerkiksi paremmilla palveluilla, kuten joukkoliikenteellä ja arjen kuluja vähentävillä kunnan palveluilla.

Helsingin ilmanlaatu on kohtuullinen, mutta meillä on koko ajan parempi käsitys siitä, miten haitallisia ilman pienhiukkaset ovat. Painavampien sähköautojen yleistyessä katujen kestävyys on koetuksella. Nastat eivät ole tarpeen Helsingin keskustassa, harvoin koko Etelä-Suomessa, ja kitkarenkaita on saatavissa kaikille autoilijoille. En kuitenkaan tiedä onko täydellinen kielto tarpeen koko Helsingin alueella. Ihmisillä voi olla perusteltuja syitä valita nastarenkaat silloin, kun heidän yksityisautoilunsa kohdistuu nastarenkaita enemmän vaativille alueille.

Olen koulutukseltani opettaja ja ajattelen, että puhe inkluusiosta ja erityisopetuksesta on lähtenyt pahasti laukalle julkisuudessa. Erityinen tuki tulee antaa oppilaan tarpeen mukaan ja lähtökohtaisesti hänen omassa ympäristössään, ei eristäen jonnekin pois näkyvistä. Osalla oppilaista on tarve pienluokassa opiskelulle, osalla ei. Huonosti erityisopetusta ei kuitenkaan saa toteuttaa, eli inkluusion nimissä jättää oppilaita ja opettajia ilman tarpeellista tukea.

Helsingin kouluruoan tilanne on ihan hyvä, vaikka aina se voisi olla parempikin.

Kiusaaminen on usein monimutkainen ryhmäilmiö, jota ei voi ratkaista työntämällä se aina jollekin uudelle ammattilaisten joukolle. Helsinki on kuitenkin tehnyt viisaasti vakinaistamalla koulunuorisotyötä ja nyt on aika syventää yhteistyötä ja tehdä tarvittavia muutoksia koulujen arkeen. Koulunuorisotyön vaikuttavuutta pitää seurata ja levittää hyviä ja toimivia käytänteitä.

En halua, että kunnanvaltuutetut päättävät mistään yksittäisistä peleistä tai kirjoista, vaan toivon, että piväkodeissa ja kouluissa käytetään pedagogiikan ammattilaisten valitsemia opetussuunnitelman ja ajan mukaisia opetusvälineitä. Tämä kyseinen peli on nähdäkseni vanhentunut, kolonialistinen ja rasistinen, vaikka se olisi joillekin sukupolville nostalginen osa lapsuutta. Kyseinen peli loukkaa myös henkilökohtaisesti esimerkiksi afrikkalaistaustaisia suomalaisia, jolloin sen poistaminen päiväkodeista on aivan perusteltua eikä aiheuta mitään haittaa, toisin kuin sen säilyttäminen.

Kysymyksessä ei erotella painotettua opetusta ja painotettuja luokkia, joiden vaikutus koulujen arkeen on erilainen. Painotettua opetusta käytetään Helsingissä kuitenkin selvästi koulushoppailuun. Esimerkiksi valitsemalla asuinalueellani ruotsin kielikylpyopetuksen, voi varmistaa lapselleen pienemmän luokan eli henkilökohtaisempaa opetusta koko peruskoulun ajaksi. Tällainen houkuttelee vanhempia, joilla on tietoa ja taitoa tehdä tällaisia valintoja. Ihan jokainen lapsi ansaitsee hyvän koulun, eikä vanhempien valinta laittaa lapsi painotettuun opetukseen saisi vaikuttaa niin paljon kuin se nykyään tekee.

Lapsillekin pitää tarjota kestävällä tavalla tuotettua ruokaa ja se usein tarkoittaa kasvisruoan osuuden kasvattamista. Ainakin Helsingin päiväkotien kala-kasvisruokavalio on lapsille maistuva ratkaisu jo nyt.

En usko Helsingin tarvitsevan kertaluonteisia vauvabonuksia, jotta kuntaan tulisi lisää lapsiperheitä. Helsingin tulee kyllä pitää huoli, että lapsiperheet pysyvät kunnassa ja meillä on varaa elää täällä. Siinä tärkeää ovat hyvät, lähellä olevat palvelut.

Helsinki on iso toimija, jolla on mahdollisuuksia pyörittää vaikuttavaa työvoimapalvelua varsinkin, koska täällä myös sote-palveluita tuottaa kunta. Toivottavasti tämä muutos mahdollistaa paikallisten työllisyysongelmien ratkaisemista nopeammin.

Rakennemuutosta on reilua tukea. Niin on toimittu muuallakin Suomessa, kun jokin shokki on vaikuttanut vahvasti tietyillä paikkakunnilla tai alueilla. Turistien katoaminen johtaa samaan vaikutukseen paikallisesti kuin tehtaan sulkeminen. Tuen pitää kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa paikkakunnat pääsevät jaloilleen tai ihmiset ehtivät valita mistä ja millainen tulevaisuus heitä odottaa.

Valtio rajoittaa sitä minne tuulivoimaa voidaan rakentaa. Jokainen kunta ei voi samalla tavoin valita tarjota maataan tätä varten. Siksi on myös reilua tasata siitä syntyvää hyötyä valtakunnallisesti.

Helsingissä ei ole tarvetta leikata menoja eikä kiristää verotusta tällä hetkellä. Julkiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat yhteiskunnan turvaverkko ja tuovat hyötyä meille kaikille. Verotuksen täytyy olla yksi työkalu siinä, kun pohditaan miten peruspalvelut turvataan. Julkisten palveluiden ja sosiaalietuuksien leikkauksissa täytyy arvioida systeemisiä vaikutuksia ja olla täysin varma, ettei leikkaus lopulta aiheuta suurempia kuluja toisaalla yhteiskunnassa.

Maailman pitäisi muuttua radikaalisti, että Suomen pääkaupunki muuttuisi elinkelvottomaksi kunnaksi. Tällä hetkellä sellaisesta ei ole merkkejä.

Helsingissä asuminen on jo nyt muuta maata kalliimpaa. Kiinteistöveron nosto vaikuttaa heti osaan asujista ja nopeasti kaikkiin, eikä liike-elämäkään kaikkea kestä. Tällä hetkellä en näe tarvetta kiinteistöverojen nostolle. Jos verotuloja joskus tarvittaisiin lisää, kiinteistövero voi kuitenkin olla vähemmän haitallinen verotuksen muoto kuin esimerkiksi kuntavero.

Helsingissä tällaiselle ei ole tarvetta. Täällä keskustelussa pitää enemmänkin keskittyä siihen, miten voisimme tehdä enemmän korjaavaa rakentamista.

On aivan liioittelua puhua slummiutumisesta Suomessa. Monimuotoisuus asumismuodoissa alueilla on yksi asia, jolla asuinalueiden eriytymistä voidaan estää. Se voi olla yksi vaikuttavimpiakin, mutta yksistään se ei riitä. Alueisiin pitää vaikuttaa myös viihtyvyydellä, palveluilla ja esimerkiksi panostamalla kouluihin.

Ympäristön kantokyky asettaa reunaehdot kaikelle taloudelliselle toimeliaisuudelle. Tämän huomiotta jättäminen on lyhytnäköistä ja asettaa tulevat sukupolvet vaikeuksiin meidän luomiemme ongelmien edessä. Kuntapolitiikassa on hankalia erittäin paikallisia tilanteita, joissa esimerkiksi lähiluonto ja rakentaminen ovat vastakkain. Niistä pitää pystyä valitsemaan vaihtoehto, jonka vaikutukset ovat pienemmät ympäristön edun kannalta pitkällä aikavälillä ja joskus myös Helsinkiä isommalla alueella.

Myös Helsingin on syytä ottaa osansa vihreän siirtymän mukana tulevista muutoksista.

Yksi kunta ei pysty arvioimaan eläimen kannan tilaa, varsinkaan kun nämä eläimet liikkuvat kuntia suuremmilla alueilla. Ei kunnilla ole tällaiseen osaamista eikä halua. Susi kuuluu Suomen luontoon ja sen aiheuttamat haitat ovat hyvin vähäiset.

Jos Helsinki ei vedä ihmisiä, se on merkki koko Suomen näivettymisestä. Pääkaupungin on oltava houkutteleva veturi koko maalle. Täältä lähtee joka tapauksessa ihmisiä ulkomaille rakentamaan tulevaisuuttaan, sillä täällä ihmisillä on enemmän kansainvälisiä verkostoja. Lähtijöiden tilalle haluamme houkutella tulijoita. Suomen sisältä niitä tulijoita ei ole tarpeeksi ja toisaalta Helsinki tarjoaa kaikki mahdollisuudet hyvään elämään myös muualta kuin Suomesta tuleville.

Ajattelen, että Suomessa on melko vielä lyhyt historia kotouttamisesta ja varmasti ihmisiä voidaan ottaa paremmin vastaan. En kuitenkaan sanoisi, että Helsinki on epäonnistunut kotouttamisessa. Helsinki on edelleen erittäin houkutteleva kohde muualta muuttaneille, ja maahanmuuttajia muuttaa tänne myös muista kunnista. Helsingissä kotouttaviin palveluihin on panostettu naapurikuntia enemmän, ja erityisen hyvä linjaus on, että pakolaistaustaisten lisäksi myös perhesiteen perusteella tulleille tarjotaan mahdollisuus kotoutumista tukeviin sosiaalipalveluihin. Ajattelen kuitenkin, että erityisesti pakolaistaustaisia henkilöitä emme osaa täysin kohdata ja auttaa kotoutumaan. Viime vuosina on myös tehty merkittäviä heikennyksiä esimerkiksi siihen miten Suomea opetetaan tänne saapuville.

Minusta nykytilanne olisi aika myöntää. Helsingissä on jo huutava pula englanninkielisistä päiväkoti- ja koulupaikoista. Myös asiointikielenä hallinnossa käytetään koko ajan enemmän englantia ja on aika julmaakin vetää raja siihen, että oikeasti vakavissa asioissa pitäisi sitten kuitenkin pystyä toimimaan kotimaisilla kielillä. Toisaalta on monia muitakin suuria kieliryhmiä, joita voisimme palvella paremmin.

Rakentaminen ei ole halpaa, mutta muutosta ei ole mitään järkeä jättää puolitiehen. Pyörällä liikkumisen määrä on kasvussa, mutta pyörätieverkosto on edelleen sekalainen ja pistemäinen, eikä pyöräbaanoilla pääse kuin pätkän siellä, pätkän täällä. Perusinfra pitää laittaa nyt kuntoon asti ja rakentaa suunnitelmien mukaiset pyörätieverkostot.

Kokemus Helsingistä ja muualta Suomesta kokonaan ulkoistetuista terveyskeskuksista on ollut vaihteleva. Niiden perusteella en ulkoistaisi enempää kokonaisia keskuksia. Se on myös riskienhallinnan kannalta kaupungille hankalaa. Mahdollinen laajempi ammatinharjoittajamalli omalääkäreinä voisi olla mahdollista eikä sitoisi kaupunkia kansainvälisiin terveysfirmoihin.

En koe helposti henkilökohtaista turvattomuuden tunnetta, vaikka liikun Helsingissä myös myöhään iltaisin yksin. En ole tähän mennessä Helsingissä joutunut erityisesti varomaan vaikka asuin ennen lähellä Kurviakin. Koen Helsingin hyvin turvalliseksi kaupungiksi.