Henna Hopia

Ei valtion pidä tukea tällaista. Jokainen voi valita itse asuinpaikkansa ja ottaa päätöksessään huomioon, miten aikoo liikkua. Eri alueilla on erilaisia kustannuksia, esim. harvaan asutuilla alueilla on puolestaan paljon halvempaa asua kuin kaupungeissa.

Polttomoottoriautoja keskustassa ei pidä kieltää; kielto olisi epäreilu ja epärealistinen. Keskustaan pitää päästä jatkossakin kaikilla mahdollisilla menopeleillä. Mutta voimme toki kannustaa ihmisiä siirtymään sähköautoihin esimerkiksi tarjoamalla enemmän latauspisteitä keskustassa. Päättämällä vihdoin tunneliratkaisuista saisimme osan autoliikenteestä maan alle, ja siten autoliikenne vähenisi keskustan kaduilla.

Mahdollisesti ilmastotoimista tulee erilaisia lisäkustannuksia vähän kaikille. On tärkeää, että teemme voitavamme ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tokikaan hintalappu ei saa olla kohtuuton. Meillä on Suomessa pitkät etäisyydet ja paljon ihmisiä, jotka kulkevat työkseenkin tien päällä, ja tämä on hyvä huomioida päätöksissä.

Nastakieltoa on kokeiltu Lönnrotinkadulla, jossa nastarenkaiden käyttö on vähentynyt 70% -> 50 %, eli ei kovin paljon. Vaikutukset ilmanlaatuun ja meluhaittaan lienevät aika olemattomat, pienemmillä nopeuksilla saataisiin ehkä parempi vaikutus. Nyt jo ajaminen keskustassa on vaivalloista, on ruuhkia, on hankala löytää parkkipaikkaa. Ja jos vastaan tulee nastat kieltävä kyltti, niin sittenkö käännyt ympäri ja sekoitat koko liikenteen? Ja nastojako poliisi laitetaan valvomaan? Ei keskusta voi olla muusta maailmasta irrallinen saareke. Jos joku ajaa keskustaan kauempaa vaikka kyläilemään, niin jättääkö hän autonsa keskustan ulkopuolelle ja kävelee lopun matkaa? Liikenteen pitää olla sujuvaa ja ihmisten päästä kohteeseen vaivatta. Mehän kai haluamme ihmisten tulevan tänne, emme estää heitä.

Olisi tärkeää, että jokainen oppilas kohdataan yksilönä, koska jokainen lapsi on erilainen. Erityisluokkia tai vaikka pienryhmiä saman luokan sisällä voisi ottaa käyttöön, jos tavallisessa luokassa ilmeneviä erilaisia tarpeita ei voida täyttää. Nyt on vaarana, että mennään ns. keskiverto-oppilaan tahdilla; silloin tukea tarvitseva oppilas ei saa mitä tarvitsisi eikä suoriudu edes perusasioista, ja samalla lahjakkaammat oppilaat eivät pääse kehittämään itseään pidemmälle. Silloin kaikki häviävät, ja se ei mitenkään voi olla tarkoituksenmukaista. Käsittääkseni valtaosa opetushenkilökunnastakin kannattaa erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita opetettavan pienryhmissä tai erityisluokissa.

Ravitseva ja monipuolinen kouluruoka on erittäin tärkeää, ja saamme olla siitä kansainvälisestikin ylpeitä. Laadun ja kilpailukykyisen hinnan varmistamiseksi voisimme entistä enemmän ostaa kouluruokaa yksityisiltä palveluntarjoajilta.

On häpeällistä, että emme ole onnistuneet kitkemään koulukiusaamista. Jokainen pahoinvoiva lapsi ja nuori on meiltä epäonnistuminen. Pahoinvoinnin kierre on katkaistava. Kiusatusta lapsista kasvaa aikuisia, joilla voi olla ongelmia itsetunnon, mielenterveyden, päihteiden kanssa. Tämä on koko kansakunnan ongelma. Ei enää yhtään kouluampumista eikä muutakaan ihmistragediaa. Kaikki on tehtävä ongelman ratkaisemiseksi. Nuorisotutkimusseuran tutkimuksen mukaan koulunuorisotyö on tehokas keino kiusaamista vastaan, joten tätä on lisättävä. Pitää myös miettiä, miten koulut sitoutetaan paremmin kiusaamisen ehkäisyyn. Lapsille ja nuorille on keksittävä järkevää tekemistä. Tarjotaan kaikille ainakin yksi hyvä harrastus. Mahdollistetaan koulutilojen käyttö harrastustoiminnalle.

Ehkei ole valtuutetun tehtävä päättää, mitä pelejä ja leluja päiväkodeissa on. Tämä käsittämätön höpötys saisi jo loppua, kun meillä on aitojakin ongelmia.

Painotetun opetuksen luokkia ei pidä lakkauttaa, vaan päinvastoin tarjota näitä mahdollisuuksia lisää. Näin lapset voivat suuntautua lahjakkuuksiensa ja kiinnostuksen kohteittensa mukaan jo varhain. Tämä motivoisi myös muuhun koulutyöhön. Tällaiset koulut olisivat vetovoimaisia! Toki myös lähikoulujen pitää olla laadukkaita.

Monipuolinen terveellinen ravinto, johon runsaat kasvikset kuuluvat, on käsittääkseni lapsille parasta. Kalaa on hyvä tarjota paljon, ja myös kasvisruokaa voi olla, kunhan annokset ovat tarpeeksi tukevia ja ravitsevia. Tässä tulisi kuunnella ravitsemusasiantuntijoita, eikä mennä poliittinen ideologia edellä.

Helsingin väkiluku kasvaa muutenkin. Resursseja on suunnattava sinne, missä niitä aidosti tarvitaan. Helsinki voi olla perheille vetovoimainen asuinpaikka tarjoamalla hyvät puitteet elää ja yrittää. Meillä tulee olla monipuolisia asumismahdollisuuksia, hyvät perhepalvelut, toimivat liikenneratkaisut ja tapahtumia kaikenikäisille.

Toivon näin! Kaupunki voi olla aktiivinen ja tuoda työvoimapalveluihin enemmän elinkeinopolitiikka mukaan, jotta yritykset ja työnhakijat oikeasti löytäisivät toisensa, ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Venäjän hyökkäyssota on hirveä tragedia, ja erityisesti ukrainalaisille. Yhteistyö ja kauppa Venäjän kanssa on aina sisältänyt riskinsä ja tämä on ollut hyvä ottaa huomioon omassa liiketoiminnassa. On toki harmillista, että Itä-Suomen elinkeinot nyt tilanteesta kärsivät, mutta sitten pitää löytää uusia mahdollisuuksia.

Tuulivoimarakentaminen ei taida juuri koskea Helsinkiä.

Verotus on jo Suomessa kireää. Helsingin on pidettävä taloutensa kunnossa ja joskus menonleikkaukset ovat tarpeen. Helsinki on onneksi saanut pidettyä kuntaveroprosenttinsa kilpailukykyisenä. Olemme näin asuinpaikkana houkutteleva.

Helsinki on mahtava pääkaupunkimme, ja se on onnistunut myös taloudenpidossaan. Helsingistä pitää luoda aito pohjoismainen metropoli. Tämä vaatii vielä mm. järkeviä liikenneratkaisuja ja panostamista keskustan elinvoimaisuuteen, mutta kaikki edellytykset onnistua ovat olemassa!

Kiinteistövero pitää pitää matalana. Verotus on Suomessa jo kireää ja Helsingissä kallista asua.

Jos Helsingissä rakennus pitää purkaa, löytynee sille purkaja ilman palkkioitakin. Muualla tilanne voi olla toinen.

On hyvä rakentaa monipuolisesti, jotta asuinalueet eivät liikaa jakaannu ns. parempiin ja huonompiin alueisiin ja segregaatiota saadaan torjuttua. Joka puolella Helsinkiä pitäisi olla hyvä asua.

Miksi näitä asetetaan vastakkain? On selvää, että ympäristöstä pitää pitää huoli. Vastaan "jokseenkin eri mieltä", koska ilman toimivaa taloutta emme saa paljon tehtyä ympäristönkään eteen. Ympäristönäkökulman pitäisi kulkea mukana talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa.

Tuulivoimalle ei ole Helsingissä tarvetta. Yleisesti kaikkia päästöttömiä energiaratkaisuja pitää pitää paletissa mukana. Tuulivoimalla on myös huonot puolensa, ja niistä on keskusteltava avoimesti.

Asia ei juurikaan koske Helsinkiä. Kaatoluvista/suojelusta pitäisi päättää valtiotasolla, alueita kuunnellen.

Väestön ikääntyessä tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Meillä on monissa yrityksissä osaajapula, ja erilaiset ihmiset tuovat mukanaan uusia ajatuksia ja rikastuttavat yrityksiämme. Maahantulijat olisi tärkeä saada jäämään perheineen Suomeen ja byrokratian pitäisi olla tässä apuna, ei hankaloittamassa tilannetta. Helsingin tulee olla virkeä kansainvälinen kaupunki! Kotouttamiseen tulee satsata, jotta maahanmuutosta ei seuraa sosiaalisia ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

En sanoisi, että vielä ollaan epäonnistuttu, mutta melko lähellä sitä jo ollaan, ja toimiin on ryhdyttävä ripeästi. Ne maahanmuuttajat, jotka eivät vielä ole töissä tai opiskelemassa, on saatava mukaan. Esimerkiksi maahanmuuttajaäideistä vain alle puolet on töissä. Saamalla heidät työelämään heidän lapsensakin pääsisivät varhaiskasvatukseen, ja se olisi parasta integraatiota molemmille sukupolville. Suomen kielen opintoja pitää olla tarjolla riittävästi, jotta kieliosaamista voidaan vaatia. Kouluissa pitää turvata, että perusasiat opitaan. Maahanmuuttajalapsille ja -nuorille tulee tarjota mahdollisuutta hyviin harrastuksiin. Esimerkiksi vapaapalokuntatoiminta vai vastaava voisi olla tarpeeksi vauhdikasta, jotta ei syntyisi kiusausta lähteä katujengien mukaan. Hyviä jengejä pahojen tilalle!

Moni tänne ulkomailta varsinkin töiden takia muuttava osaa englantia, joten Helsingin on hyvä tarjota ainakin joitain palveluita myös englanniksi. Samalla Suomeen varsinkin turvapaikanhakijoina tulevien tulee opetella suomen kieli - ehkä ohjelmistoyrityksessä pärjää englanniksi, mutta jos vaikka aiot ajaa bussia, täytyy matkustajille osata puhua suomea. Jatkossakin palveluita on Suomessa saatava kotimaisilla kielillä suomeksi ja ruotsiksi. Tämä on tärkeää varsinkin sote-palveluissa ja erityisesti vanhustenhoidossa, jossa ikäihmiset eivät ehkä osaa muita kieliä.

Tuskin pyöräteihin sinänsä on mennyt valtavasti rahaa. Pyöräilylle pitää olla hyvät edellytykset, mutta asenne on viime vuosina ollut, että pyöräilyä suositaan muiden liikkumismuotojen kustannuksella. Kaikista ei tule pyöräilijöitä, vaikka kuinka sitä tuputtaisi, ja silti kaikkien pitää päästä kulkemaan kaupungissa turvallisesti ja tehokkaasti. Esimerkiksi satsaaminen pyöräteiden talvikunnossapitoon on ollut aika turhaa, kun ei siellä juuri kukaan pyöräile, edes tällaisena talvena. Samalla vieressä jalkakäytävä on rapakunnossa ja varsinkin huonokulkuisten ihmisten on vaikea liikkua. Samoin voi kysyä, kannattaako tehdä kalliita siltoja vain pyöräilijöitä ja ratikkaa varten, ottamatta mukaan autokaistaa. Liikennettä pitää suunnitella kokonaisuutena, myös asuinrakentaminen huomioiden.

On hyvä, että palveluja ostetaan yksityiseltä sektorilta, samalla vahva julkinen terveydenhuolto säilyttäen. Helsingissä on toistaiskesi ulkoistettu vasta kaksi terveysasemaa, ja tilaa olisi useammallekin, sillä tulokset ovat olleet hyviä. Toki julkisella vallalla pitää aina olla näpeissään kontrolli, valvonta ja vastuu koskien kansalaisten peruspalveluita.

En sinänsä varo liikkumista missään, liikun missä haluan. Mutta huumeidenkäytön lisääntyminen ja erilaiset jengit ovat lisänneet turvattomuuden tunnetta. Varsinkin kun liikun pienten lasteni kanssa, koen epämiellyttäväksi sen, että huumeidenkäyttäjiä pyörii päiväkodin liepeillä ja aineissa busseissa keskellä päivää. Ja vaikka he eivät muuten olisi ihmisinä väkivaltaisia tai ilkeitä, voivat aineet tehdä heistä arvaamattomia. Ohikulkijat saattavat myös joutua erinäisten välienselvittelyjen sivullisiksi uhreiksi. Olen myös todistanut, että nuorista maahanmuuttajamiehistä koostuva porukka on heitellyt jotain ohikulkevien ihmisten päälle (olisivat toki varmasti voineet olla myös kantasuomalaisia). Tällaista ei pidä tapahtua kaupungissamme. Turvallisuus ja järjestys on palautettava Helsinkiin!