Pekka Huhtala

Käytännön toteutus on mahdoton, vaikka väitteen takana onkin ymmärrettävä huoli. Mielestäni riittää hyvin, että opettajat huolehtivat kännyköiden käytöstä opetuksen aikana.

Alan koulutetuille ammattilaisille on syytä maksaa ammattitaidosta ja sen mukaisesta työstä sopiva palkka. Se on myös lasten etu.

Kouluihin tarvitaan lisää turvallisia aikuisia turvaamaan ja mahdollistamaan oppiminen ja työrauha.

Kulttuurista supistaminen on lyhytnäköistä. Säästöissä on kuitenkin tarkasteltava kaikkia kunnan palveluita.

Säästöissä on tarkasteltava kaikkia kunnan palveluita. Toiminnoissa on aina kehittämisen varaa. Oulussa on jo valmiiksi kyllä tehty kirjastotoimea koskevia säästöjä ja toisaalta samaan aikaan investointeja.

Kunnallisveron nostaminen ei voi olla loputon automaatti, joka tarjoaa helpotusta kunnan taloudelle. Raja tulee jossain vaiheessa vastaan, ja verojen kiristäminen kääntyykin itseään vastaan pienentäen verokertymää. Menojen karsiminen ei ole helppoa tai miellyttävää, mutta sen tulisi olla työkaluna käytössä ennen verojen kiristämistä. Usein paras lopputulos saadaan molempien yhdistelmällä. Elinvoimainen yrityskenttä ja hyvinvoivat ihmiset ovat paras keino kunnan talouden tasapainottamiseen.

Vihreän siirtymän investointeja voidaan houkutella mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Uusiutuvaa energiaa tarvitaan korvaamaan fossiiliset polttoaineet. Oulussa tarvitaan lähellä tuotettua energiaa kattamaan vihreän siirtymän tarpeet, joita liittyy myös esimerkiksi alueelle kaavailtuihin vetyteollisuuden tuotantolaitoksiin ja datakeskuksiin. Paikallisten asukkaiden näkökulmat on huomioitava kaavoituksessa ja luvituksessa. Kestävässä kehityksessä on tärkeää, että osa-alueet ovat tasapainossa. Talous ja työpaikat eivät ole mikään itseisarvo, eikä ilman ekologista kestävyyttä oikein voi olla mitään muutakaan kestävää. Donitsitalousmalli antaa tähän hyvän ajatusmallin. Talouden on toimittava luonnon kantokyvyn ja ihmisyyden asettamissa rajoissa.

Alueiden eriytymisestä eli seggregaatiosta on valtavasti tutkimustietoa. On hyvin tärkeää, että Oulussa ehkäistään alueiden eriytymistä.

"On puhuttava rehellisesti Oulun suunnasta. Onko se jatkuva kasvu planetaarisista rajoista piittaamatta? Onko se hidasta uusiutumista nykyisessä kokoluokassa? Onko se hallittua väestön vähenemistä? Vai onko se jotain täysin muuta? Erityisesti työperäisen maahanmuuton osalta Oulu ei pärjäisi hyvin ilman sitä. Kansainväliset ammattilaiset laajentavat näköaloja oululaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Humanitäärisellä maahanmuutolla on paikkansa, ja Oulun on kannettava kortensa kekoon myös sillä saralla. On kaikkien etu, että Ouluun päätyneet maahanmuuttajat kotoutuvat - oli se sitten Ouluun tai muualle. Kehityksen on oltava hallittua."

Yksi teemoistani on lähiluonto ja ihmisen kokoinen kaupunki. Kaikki me olemme osa luontoa. Oulussa riittää tilaa, eikä täällä tarvitse kaikkea luontoa kaavoittaa asuntorakentamiselle. Kun rakennetaan, tulisi käyttää esimerkiksi viherkerrointa varmistamaan rakennetun ympäristön viherarvot, vaikka ei senkään avulla täysin voi kompensoida maankäytön vaikutuksia etenkin uudisrakentamisessa. Alueiden viher- ja latvuspeitteisyydestä on huolehdittava, jotta esimerkiksi 3-30-300-periaate toteutuisi. Maankäytössä tulisi siirtyä kohti nettonollavaikutuksia ja ekologista kompensaatiota.

Kunnallisveron nostaminen ei voi olla loputon automaatti, joka tarjoaa helpotusta kunnan taloudelle. Raja tulee jossain vaiheessa vastaan, ja verojen kiristäminen kääntyykin itseään vastaan pienentäen verokertymää. Menojen karsiminen ei ole helppoa tai miellyttävää, mutta sen tulisi olla työkaluna käytössä ennen verojen kiristämistä. Usein paras lopputulos saadaan molempien yhdistelmällä. Elinvoimainen yrityskenttä ja hyvinvoivat ihmiset ovat paras keino kunnan talouden tasapainottamiseen.

Tuloerot eivät ole merkki eroista lahjakkuudessa tai ahkeruudessa. Ahkera lähihoitaja tekee valtavasti tärkeää työtä vanhustenhoidossa, mutta palkinnoksi hän ei saa suuria tuloja. Tilastojen valossa suurituloiset kuluttavat muita enemmän luonnonvaroja. Suuret tulot eivät siis automaattisesti ole tae lahjakkuudesta, ahkeruudesta tai ympäristöystävällisyydestä.

Päästökauppa on parhaimpia esimerkkejä julkisen tahon asettamasta sääntelystä, jolla on saatu haluttua ja toivottua muutosta aikaan markkinamekanismien avulla. Planeetan rajat, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja monet muut aikamme haasteet edellyttävät muutoksia markkinoiden toimintaan, jotta positiivista vaikutusta tuottava toiminta olisi kannattavaa ja kannustavaa.

Sosiaaliturvalla on tärkeä tehtävä riittävän toimeentulon ja perustarpeiden täyttämisessä. Yhteiskunnan on huolehdittava omistaan. Sosiaaliturvassa ongelmana on pikemminkin sen huono kohdentuminen niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat mutta jotka eivät syystä tai toisesta sitä saa. Hädän hetkellä ja vastoinkäymisten murtamana oikean tuen etsiminen, löytäminen ja hakeminen voi olla todella vaikeaa. On panostettava oikea-aikaisen sekä ennaltaehkäisevän sosiaaliturvan kehittämiseen ja yhden luukun palveluperiaatteeseen.

Kaupungilla ja valtiolla on erilaiset roolit yritystoiminnassa. Parhaimmillaan julkinen omistus tuo turvaa ja luo mahdollisuuksia. Samalla syntyy työtä sekä yhteisten palvelujen rahoittamiseksi verotuloja ja pääomatuloja. Energia- ja kierrätysyritykset ovat hyviä esimerkkejä toimivasta julkisomisteisesta yritystoiminnasta.

Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja monimuotoinen. Kulttuurien kohtaamisissa ja yhteistoiminnassa syntyy usein hyvää ja uutta.

Eri ihmisillä on erilaiset arvot, ja politiikassa tämä näkyy erilaisina näkemyksinä, vaikka kaikilla olisi samat taustatiedot käytössä. Politiikan tehtävänä on sovittaa nämä erilaiset näkemykset ja arvot ja siten saada aikaan ihmisten ja yhteiskunnan kannalta tarpeellisia päätöksiä ja toimenpiteitä.

Yhdenvertaisuus ja muiden huomioiminen ovat sivistyneen yhteiskunnan tunnusmerkkejä.

Toivon, että lapset oppivat vapaata ajattelua, itsensä ja muiden huomioimista sekä yhteisestä ympäristöstä huolehtimista, jotta tulevaisuus rakentuu heidänkin toimestaan paremmaksi.

Ilmastotoimet turvaavat ja luovat hyvinvointia. Ajoissa tehdyt hillitsemis- ja sopeutumistoimet hillitsevät myös tulevia kustannuksia, joita väistämättä syntyy ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Monet päästövähennystoimet vahvistavat omavaraisuuttaa, edistävät luonnon monimuotoisuutta ja luovat uutta työtä monille.

Luonnon ja ympäristön etu, ihmisoikeudet ja kansanvalta on ennemmin asetettava kaiken muun edelle. Suomalaiset eivät ole missään erityisasemassa muihin nähden. Tietenkin kotipesä pitää hoitaa, mutta ei se estä katsomasta myös tontin rajojen yli ja huolehtimaan myös muista.

Kestävässä kehityksessä on tärkeää, että osa-alueet ovat tasapainossa. Talous ei ole mikään itseisarvo, eikä ilman ekologista kestävyyttä oikein voi olla mitään muutakaan kestävää. Donitsitalousmalli antaa tähän hyvän ajatusmallin. Talouden on toimittava luonnon kantokyvyn ja ihmisyyden asettamissa rajoissa. Samalla on todettava, että ristiriita työpaikkojen ja ympäristön edun välillä on lähinnä näennäinen. Monet ilmasto- ja ympäristötoimet turvaavat ja luovat hyvinvointia. Ajoissa tehdyt ympäristötoimet hillitsevät myös tulevia kustannuksia, joita väistämättä syntyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Monet päästövähennystoimet vahvistavat omavaraisuuttaa, edistävät luonnon monimuotoisuutta ja luovat uutta työtä monille.

Suomalainen yhteiskunta nojaa etenkin laillisuuteen, luottamukseen ja demokratiaan. Vaikka johtaja olisi kuinka vahva tahansa, hänen on toimittava sääntöjen puitteissa. Se jos mikä on johtajuutta. Joskus voi olla tarpeen muuttaa sääntöjä, koska nekään eivät ole aina oikeassa. Sen on tapahduttava laillisessa järjestyksessä.

Asuttuna pitäminen on huonoa kielenkäyttöä. Ei koko Suomi ole nytkään asuttu, joten ei sitä sellaisena voi pitääkään. On kuitenkin tärkeää, että päätöksenteko tapahtuu lähellä ihmistä ja palvelut ovat saavutettavia. On kuitenkin ymmärrettävää, ettei esim. Oulun pääkirjasto ole Ylikiimingissä vaan ihmisten keskellä keskustassa.

Kaupungeissa ihmiset ja ajatukset kohtaavat ja siten syntyy usein uutta ja eteenpäin vievää. Tiivis yhteiskuntarakenne voi vähentää liikkumistarvetta ja mahdollistaa tehokkaat ratkaisut. Kaupungistumiseen ja kaupunkeihin liittyy kuitenkin paljon muitakin asioita kuten alueiden eriytymistä, huono-osaisuutta ja eriarvoistumista sekä elävän luonnon korvaamista betonilla ja asfaltilla. Kaupungit eivät ole omavaraisia, vaan ne tarvitsevat esimerkiksi energiaa, ruokaa ja työvoimaa alueensa ulkopuolelta.