Riitta Vihunen

Kännyköiden käyttäminen välitunneilla saattaa haitata keskittymistä muihin virkistäviin aktiviteetteihin, kuten liikkumiseen ja kavereiden kanssa juttelemiseen Kännyköiden käytön rajoittaminen voisi myös auttaa vähentämään sosiaalista painetta, joka liittyy someen ja jatkuvaan vertailuun. Toisaalta kännyköiden kieltäminen voi estää oppilaita käyttämästä puhelimia tärkeiden asioiden hoitamiseen, joissa puhelinta tarvitaan esimerkiksi turvallisuuden vuoksi.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkauksen parantaminen on tärkeä asia, koska kasvatusvastuulliset aikuiset tekevät todella arvokasta työtä lasten kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisessa, mutta heidän palkkansa eivät ole linjassa työn vaativuuden kanssa. Palkankorotukset voisivat toimia yhtenä keinona houkutella lisää tekijöitä alalle ja parantaa nykyisten työntekijöiden jaksamista ja työtyytyväisyyttä. Alan veto- ja pitovoimaan liittyy kuitenkin myös muita tärkeitä kysymyksiä, kuten työn kuormittavuus, resursointi ja työolojen parantaminen, jotka tukevat pitkällä aikavälillä sekä työntekijöiden että lasten ja perheiden hyvinvointia.

Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrän lisääminen kouluissa on ehdottomasti tärkeää, ja se tukee myös yhdenvertaisuuden toteutumista koulutuksessa. Oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on tavoite, joka edellyttää riittävää ja osaavaa henkilöstöä ja toimivaa oppimisympäristöä. Erityisopettajien ja avustajien lisääminen auttaisi varmistamaan, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus saada tukea oman tarpeensa mukaan, mikä puolestaan voi parantaa oppimistuloksia ja ehkäistä eriarvoistumista. Koulutuksen rahoitusta tulisi ensisijaisesti vahvistaa työllisyyden kasvulla ja osittaisella pääomatulojen kuntaverotuksella. Kuntaveron korotus voisi olla perusteltua, jos oppilaiden riittävät tukipalvelut ja henkilöstön paremmat työolosuhteet edellyttäisivät sitä.

Taide ja kulttuuri eri muodoissaan tuovat monelle tärkeää sisältöä elämään. Kulttuuri edistää hyvinvointia ja yhdistää ihmisiä toisiinsa. On tärkeää muistaa, että kulttuuri osaltaan edistää Espoon elinvoimaisuutta, vetää matkailijoita puoleensa ja luo työpaikkoja. Espoossa on paljon kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita ja kiinteistöjä, joiden suojelu on tärkeää. Mielestäni on tärkeää, että leikkauksia tehdessä ei unohdettaisi taiteen ja kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä. Jos joudutaan karsimaan tuista, olisi tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti, miten miten monipuolinen taidetta, kulttuuria ja vapaa-aikaa koskeva toiminta olisi mahdollista tuottaa esimerkiksi järjestöjen kanssa yhdessä.

Lähikirjastot ovat monille ihmisille arjen tukipilareita, ja niiden rooli on laajempi kuin vain kirjojen lainaaminen. Ne tarjoavat tiloja oppimiselle, kulttuurille, tapahtumille ja eri yhteisöjen kokoontumisille. Kirjastot ovat myös tärkeitä digipalvelujen tarjoajia. Vaikka säästöjä on etsittävä, lähikirjastojen rahoitusta ei kannattaisi nähdä ensimmäisenä kohteena, josta karsitaan. Lähikirjastojen toimintaa voisi olla mahdollista tehostaa keskitettyjen etäpalveluiden avulla.

Mielestäni kyseessä eivät ole pelkästään "joko tai" vaihtoehdot, vaan "sekä että" vaihtoehdot. Pienistä puroista syntyvät suuret virrat, tämä pätee myös talouden tasapainottamiseen. Maltilliset ja perustellut esitykset sekä menojen leikkauksiin että verojen korotuksiin saavat minun kannatukseni. Oleellisinta on kuitenkin, mihin palveluihin talouden tasapainotus kohdennetaan. Kolmatta ja yksityistä sektoria tarvitaan kunnan palveluiden tuottamiseen julkisen sektorin rinnalle. Kuntaverotukseen voisi sisällyttää myös pääomatulot joiltakin osin, koska kaikki tarvitsevat ja käyttävät julkisia palveluita. Päättäjien tehtävänä on varmistaa, että eri toimijoiden yhteistyö, palvelujen laatu ja kustannustehokkuus kulkevat käsi kädessä.

Vihreän siirtymän investoinnit, kuten tuulivoima, aurinkovoima ja vähäpäästöiset tehtaat, ovat varteenotettavia keinoja edistää kestävää kehitystä ja samalla houkutella uusia työpaikkoja ja yrittäjyyttä Espooseen. Uusiutuvat energiamuodot auttavat pienentämään hiilidioksidipäästöjä ja edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista. Teollisuusalueiden sijoittamisessa on tärkeää ottaa huomioon vaikutukset ympäristöön ja asukkaille. Kaupunkisuunnittelussa teollisuusalueet tulee sijoittaa aluekeskusten ulkopuolelle. Teollisuusalueille tarvitaan kuljetuslogistiikan vuoksi hyvät liikenneyhteydet.

Espoon suuralueita tulee kehittää niin, että niissä kaikissa on asukkaita eri tulo- ja varallisuusluokista, etnisistä taustoista ja elämäntilanteista, jolloin on mahdollista vähentää alueellista eriarvoisuutta ja turvattomuutta. Tämä edistää yhteisön yhteenkuuluvuutta ja ehkäisee ennalta asuinalueiden sosiaalisten ongelmien kasautumista.

Väestön ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen lisäävät useiden alojen työvoiman tarvetta tulevaisuudessa. Kansainvälinen rekrytointi on yksi keino varmistaa Espoon työvoiman riittävyys ja turvata julkisten palvelujen saatavuus ja laatu. Kotoutumispalveluiden kehittäminen on tärkeä, koska suomen kielitaito, kulttuurin tuntemus ja yhteiskunta- ja työelämätaidot ovat välttämättömiä integroitumisen kannalta. Maahanmuuttajille on tärkeää olla tarjolla koulutusta, jotta he työllistyvät mahdollisimman nopeasti vastaaviin ammatteihin, joita ovat harjoittaneet lähtömaissaan. Oppisopimuskoulutus on yksi kaupungin taloutta vahvistava vaihtoehto, koska työnantaja maksaa heille palkkaa jo opiskeluajalta ja samalla kaupungille kertyy verotuloja.

Rakentamatonta tonttimaata on Espoossa laajalti, asuinalueita on mielestäni mahdollista kehittää kaavoittamalla siten, että luontoarvot toteutuvat ja hiilinielut säilyvät.

Vaikka pientalorakentaminen on monien espoolaisten asukkaiden mielestä toivottavaa, on tärkeää ottaa samlla huomioon, että tiiviimpi rakentaminen tukee kestävää kehitystä ja pienentää hiilijalanjälkeä. Kaupunkisuunnittelussa on tärkeää huolehtia tasapainosta näiden asumismuotojen välillä.

Mielestäni Espoon ruuhkien ja pysäköintimaksujen hallinta on tärkeä osa kestävän liikennepolitiikan kehittämistä. Ruuhkien vähentäminen vaatii investointeja julkiseen liikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn. Samalla tarvitaan järkeviä pysäköintiratkaisuja, jotka ohjaavat asukkaita valitsemaan kestävämpiä liikkumistapoja. Pysäköintimaksujen osalta tavoitteena tulisi olla tasapaino, joka huomioi asukkaiden tarpeet, mutta kannustaa samalla kestäviin tapoihin liikkua paikasta toiseen ja vähentää liikenteen haitallisia ympäristövaikutuksia. Työmatkustamiseen tulisi tarjota edullisia pysäköintialueita, joista on hyvät yhteydet joukkoliikenteeseen.

Espoon bussiliikenteen karsiminen metron takia herättää asukkaiden huolta erityisesti harvemmin asutuilla alueilla, joissa bussilla matkustaminen on keskeinen osa paikallisliikennettä. Kaupunkisuunnittelussa tulee huolehtia, että mikään Espoon alueista ei jää joukkoliikenteen katveeseen.

Espoon velkaantuminen herättää monissa huolta ja parempaa talouden tasapainottamista pidetään syystäkin tärkeänä. Menojen karsiminen ei saa kuitenkaan johtaa välttämättömien julkisten palveluiden, kuten koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden heikentymiseen. On tärkeää löytää oikeudenmukainen tasapaino hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen leikkaamisen ja saatavuuden välillä.

Kunnallisten palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, tulisi säilyttää tärkeä rooli, sillä ne takaavat laadukkaat, tasa-arvoiset ja helposti saavutettavat palvelut kaikille lapsille riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta. Rajoitettaessa yksityisen palveluntarjonnan osuutta varhaiskasvatuksessa voidaan varmistaa, että palvelut pysyvät julkisina, kaikkien saatavilla ja tasapuolisina.

Jos Espoon taloustilanne on heikko ja säästöjä tarvitaan, verojen maltillinen korottaminen on parempi vaihtoehto kuin julkisten palveluiden ja sosiaalietuuksien kohtuuton leikkaaminen.

Kunta-alan palkat ovat usein heikompia kuin yksityissektorin palkat, kuitenkin kunta-alalla tarvitaan yhtä lailla lahjakkaita ja ahkeria työntekijöitä. Kunta-alan yksilöllistä työsuoritukseen perustuvaa palkkausta on tärkeää kehittää, jotta esimerkiksi hyvinvointialojen veto- ja pitovoimaa saadaan nykyistä paremmalle tasolle. Absoluuttisen köyhyyden ja huono-osaisuuden torjuminen on eettinen velvollisuus, koska se on edellytys yhdenvertaiselle, oikeudenmukaiselle ja kestävälle yhteiskunnalle.

Mielestäni valtion rooli markkinoiden sääntelyssä on tärkeä, jotta talous olisi oikeudenmukainen ja reilu kaikille kansalaisille. Markkinataloudessa voi syntyä epätasa-arvoa ja vääristymiä, jotka hyödyttävät vain harvoja, samalla kun suuret väestöryhmät jäävät sivuun tai heikommalle asemalle.

Kenellekään ei pitäisi olla taloudellisesti kannattavampaa jäädä elämään sosiaalietuuksien varassa kuin siirtyä työelämään, vaikka työtä olisi saatavilla. Tämä voi johtua sosiaaliturvan ja matalapalkkaisten töiden välillä olevasta erosta, joka saattaa tuntua liian pieneltä työnteon kannalta. Kannustinloukkuun jääminen on kuitenkin sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta todella huono vaihtoehto, joka voi johtaa pitkäaikaistyöttömyyteen. Työn vastaanottamisen tulee olla houkuttelevaa. Espoossa työllistymistä edistetään aktiivisesti esimerkiksi uravalmennuksen, työkokeilun ja palkkatuen avulla. Espoossa on tarjolla monipuolisia koulutusmahdollisuuksia, joiden avulla työmarkkinoiden ulkopuolella olevat voivat päivittää ja vahvistaa osaamistaan ja päästä takaisin työelämään.

Valtion ja kuntien omistuksella varmistetaan, että peruspalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla ja kohtuuhintaisia. Kyseisten palveluiden tuottaminen ei saisi perustua puhtaasti voitontavoitteluun. Esimerkiksi kestävä tulevaisuus ja työpaikkojen turvaaminen voivat olla julkisen sektorin omistuksessa toteutettavissa paremmin kuin yksityisellä sektorilla. Toisaalta julkinen omistus voi johtaa myös siihen, että kilpailu tietyillä markkinoilla heikkenee. Jos valtio tai kunta omistaa liikaa yrityksiä, se voi rajoittaa markkinoiden tervettä kilpailua. Julkisten toimijoiden palvelut eivät aina ole yhtä tehokkaita kuin yksityisten toimijoiden. Byrokratia ja julkista sektoria koskevat säädökset voivat hidastaa palvelujen saatavuutta ja heikentää kykyä reagoida työmarkkinoiden muutoksiin.

Monikulttuurinen ja monimuotoinen Espoo tulisi mielestäni nähdä kulttuurisena rikkautena, joka vahvistaa erilaisuuden hyväksymistä ja tuottaa parhaimmillaan kaupungin elinvoimaa vahvistavia innovaatioita. Samalla maahanmuutto Espooseen haastaa kehittämään kotoutumisen, koulutuksen ja työllistymisen palveluita, jotta ulkomailta tulleet uudet asukkaat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja jäävät pysyvästi Suomeen vahvistamaan työn tekemisen tuottavuutta. Rasismille ja vihapuheelle tulee olla nollatoleranssi. Maahanmuuttoon liittyvien lieveilmöiden tunnistaminen ja haittojen ehkäisy on myös yksi yhteiskunnan tehtävistä. Mahdollisia käännyttämisiä koskevat päätökset pitää tehdä Suomen lainsäädännön ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti.

Kannatan kansalaisten katsomuksenvapautta ja olen sitä mieltä, että yhteiskunnan tehtävä on tukea moninaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Tällä tarkoitan sitä, että kansalaisten vakaumukset eivät saa vaikuttaa syrjivällä tavalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Tasa-arvo ja sen edistäminen on itselleni keskeinen päämäärä.

Uskon vahvasti siihen, että lapsen hyvinvointi ja kehitys perustuvat tasapainoon rakkauden ja rajojen välillä. Mielestäni lapselle on tärkeää tarjota turvallinen, rakastava ja kannustava ympäristö, mutta samalla pitää huolta siitä, että hänelle asetetaan selkeät ja johdonmukaiset rajat, jotka auttavat lasta kehittymään tasapainoiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi.

Suomen tulee asettaa ja toteuttaa ilmastotavoitteensa yhteiskuntaa koskevien demokraattisten periaatteiden mukaisesti. Ilmastopolitiikan tulee tukea vihreää siirtymää ja olla myös taloudellisesti kestävää.

Suomen etu on suomalaisista huolehtimista, mutta samalla on tärkeää toimia vastuullisesti myös kansainvälisesti.

Ympäristön etu tulee ottaa huomioon suunnitelmissa, kun tavoitellaan uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua.

Uskottava ja luottamusta herättävä johtaja on Suomelle eduksi ja hänen tulee toimia aina oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.

Mielestäni aluepolitiikassa on tärkeää keskittyä tasapainoisen ja oikeudenmukaisen aluekehityksen edistämiseen, jossa kaikilla alueilla on mahdollisuus kehittyä ja säilyttää elinvoimaisuutensa. Suomen maantieteellisiä alueita on tuettava niin, että elinolosuhteet, työllisyys ja palvelut toteutuvat mahdollisimman hyvin niin suurissa kaupungeissa kuin maaseutukunnissakin. Päätökset tulee kuitenkin tehdä siten, että kustannukset pysyvät niin maltillisina kuin mahdollista, eivätkä kasvata kansalaisten verotaakkaa merkittävästi.

Suurten kaupunkien ja maaseutukuntien kasvun tulee pysytellä tasapainossa, jotta työllisyys, taloudellinen kasvu ja elinolosuhteet säilyvät mahdollisimman hyvinä eri puolilla Suomea.