Satu Raudasoja

Näen kännyköiden kieltämisen välitunneilla mahdollisena - varsinkin alakouluikäisillä. Kännyköiden kieltäminen voi lisätä lasten hyvinvointia. Sovellukset ja pelit on suunniteltu koukuttaviksi, eli sellaisiksi, että niihin haluaa palata monta kertaa päivän aikana. Näkisin, että olisi parempi olla koko koulupäivä olla ilman kännykkää, eikä siten että koukuttavia sovelluksia käytetään keskittymistä vaativien oppituntien välissä. Varsinkin, jos koulussa ilmenee kiusaamista, joka johtuu kännyköiden käytöstä välitunnilla, tulee kännyköiden käyttöä rajoittaa.

Mielestäni pääkaupunkiseudulla varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkat pitäisi olla linjassa, enkä kannata suuria eroja Espoon, Helsingin ja Vantaan välille. Pelkkä palkan nostaminen ei yhtäkkiä paranna henkilöstöpulaa, mutta tekee varhaiskasvatuksen opettajan ammatista nykyistä houkuttelevamman kun ihmiset pohtivat mihin ammattiin kouluttautuisivat.

Meillä tulee olla riittävät resurssit tukea kouluissa niitä lapsia ja nuoria, jotka tukea tarvitsevat. Panostamalla hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen takaamme kestävän tulevaisuuden.

Kulttuuri on tärkeä osa ihmisyyttä, eikä siitä tule leikata.

Kirjastot edistävät lukutaitoa, opiskelua ja elinikäistä oppimista. Ne tarjoavat kirjojen ja tiedon lisäksi paljon muutakin. Kirjastot toimivat yhteisöllisinä kohtaamispaikkoina ja tapahtumatiloina, niissä voi lainata kirjojen lisäksi muitakin hyödyllisiä asioita. Kirjastot edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta maksuttomuudellaan.

Veronkorotukset eivät ole tavoiteltavia eikä mielestäni kunnan budjetointia tule perustaa verojen korottamiselle. Tällä valtuustokaudella Espoossa on Taloudellisesti kestävä Espoo ("Take") ohjelma käytössä ja sen tavoitteena on tasapainottaa taloutta järkevillä toimenpiteillä, joista osa on leikkauksia, osa tuottojen korotuksia. Jos kuitenkin järkevissä määrin tehdyistä säästötoimista huolimatta on tarve, voi verojen korotus olla tarpeellinen. Vuonna 2025 Espoossa kunnallisveroprosentti on 5,3 (Helsingissä 5,3, Vantaalla 6,4, Kirkkonummella 7,1), mikä on alhaisempi kuin koko Suomen keskiarvo sekä alhaisempi kuin yli 100 000 asukkaan kuntien keskiarvo. On hyvä, että Helsigin ja Espoon kunnallisveroprosentit ovat linjassa keskenään.

Vihreään siirtymään tulee investoida. Tuulivoima, aurinkovoima ja vähäpäästöiset tehtaat eivät ole mielestäni akuutisti ajankohtaisia Espoossa. Kaikki kolme vaativat tilaa ja Espoossa akuutimpi ratkaistava asia on asuinalueiden laajennukset. Datakeskuksen voi ajatella olevan "vähäpäätöinen tehdas" ja sen tyyppinen investointi sopii Espooseen.

Espoossa kaupungin suunnittelua ohjaa jo tavoite ehkäistä alueellista ja alueiden sisäistä segregaatiota eli eriytymistä.

Espoo on yksi muuttovoittajakunnista, eikä näkyvissä ole, että Espoon väestö vähenisi tulevina vuosina. Päin vastoin, Espoon ennuste on, että kaupunki tulee lähes tuplaamaan väestön määrän vuoteen 2060 mennessä. En näin ollen näe että Espoossa olisi tarvetta aktiivisesti houkutella lisää ihmisiä Espooseen.

Voimme tuhota vanhan metsän vain kerran, emmekä tule saamaan sitä takaisin kuin ehkä yli 100 vuoden päästä, jos silloinkaan. Kaupunkien kasvu tulee toteuttaa kestävästi tiivistämällä rakennettuja alueita ja säilyttämällä luontoarvot. Rakentaminen tulisi ensisijaisesti kohdistaa jo rakennetuille alueille, vanhoille teollisuusalueille ja esimerkiksi käyttämättömänä oleville pelloille. Tavoitteena on, että luontoalueiden pinta-ala ei vähene, ekologiset verkostot säilyvät ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Luontoalueiden säilyttäminen tukee luonnon monimuotoisuutta, ihmisten hyvinvointia ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Jos rakentamista on ehdottamasti tarve toteuttaa luontoalueille (esimerkiksi junaradan tapauksessa), menetetyt luontoarvot on kompensoitava ekologisesti.

Tarvitsemme Espoossa monipuolista rakentamista, eikä valita joko tai jompaa kumpaa vaihtoehtoa.

Ilmainen pysäköinti kannustaa autoiluun pyöräilyn ja joukkoliikenteen käyttämisen sijaan, mikä ei ole ilmastotavoitteiden mukaista. Mielestäni nykyinen malli on toimiva: kauppakeskukset tarjovat jo ilmaista pysäköintiaikaa asiakkailleen ja metron liityntäpysäköinti on erittäin kohtuuhintaista. Jos kaikki pysäköinti olisi maksutonta, olisi meillä kohta potentiaalisesti romuautoja lojumassa ilmaisilla pysäköintipaikoilla (näin jo tapahtunut Otaniemessä aikoinaan).

Bussiliikenne metroasemille toimii hyvin. Toki Espoossa on alueita, joista matka-aika Kamppiin on kasvanut sen myötä, kun suoria bussilinjoja ei enää kulje.

Espoolla tulee jatkossakin olemaan velkaa, sillä kasvavan kaupungin tulee investoida niin päiväkotien, koulujen, kuin muidenkin väestön kasvun myötä tarvittavien asioiden rakentamiseen. Pelkkä fakta, että kunnalla on velkaa, joka johtuu kasvavan kaupungin investoinneista, ei riitä mielestäni perusteluksi menojen karsimiseen. Mutta: kaupungin niin sanottuja juoksevia kustannukset eli jatkuvia menoja on syytä tarkastella ja tehdä valintoja mitkä menot ovat tarpeellisia. Tällä valtuustokaudella Espoossa on Taloudellisesti kestävä Espoo ("Take") ohjelma käytössä ja sen tavoitteena on tasapainottaa taloutta järkevillä toimenpiteillä, joista osa on leikkauksia, osa tuottojen korotuksia.

Espoossa on noin 150 kunnallista ja 90 yksityistä päiväkotia. Itse näkisin, että kaupungin tulee kyetä muuttumaan ja kasvamaan väestönkasvun mukana ja tarjoamaan myös itse tarpeiden mukaisesti varhaiskasvatusta. Tilanne kuitenkin on se, että kunnan oma palvelutuotanto ei riitä ja lisäkapasiteettia saadaan yksityisiltä toimijoilta. Näkisin, että yksityisten palveluntarjoajien osuuden "rajoittaminen" tulee tehdä lisäämällä kaupungin omaa kapasiteettia. Mitään muuta tapaa ei ole.

Suomessa ja Espoossa meidän tulee turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelut ja ihmiselämän elinkaaren kannalta olennaiset palvelut. Veronkorotukset eivät ole tavoiteltavia eikä mielestäni kunnan budjetointia tule perustaa verojen korottamiselle.

Palkkatyöstä saatava korvaus tulisi olla suhteessa siihen, millaista vastuuta henkilö työssään kantaa ja kuinka vaativaa työ on. Lahjakkuuden ja ahkeruuden voi olettaa vaikuttavan vastuuroolin ja vaativien tehtävien saamiseen. Siltä osin olen samaa mieltä. MUTTA Tulot = palkka- ja pääomatulot. Suuria tuloeroja tulee siitä, että toisilla on pääomatuloja ja toisilla ei. En näe, että suuret tuloerot, eli se että toiset saavat pääomatuloa, olisi lahjakkuuden ja ahkeruuden palkitsemista.

"Talouden reiluus" termin voi ymmärtää eri tavoin. Itse tulkitsen se nyt siten, että reiluus tarkoittaa vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. EU tai valtio voi puuttua sille sallituin keinoin markkinoiden toimintaan. Esimerkiksi yritysdirektiivi vaikuttaa yritysten toimintaan. Näkisin, että vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen tarvitaan Euroopan Unionia.

Sosiaaliturva on tarkoitettu yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien avuksi. Perusturvan taso on matala, ja sen varassa eläminen on usein jatkuvaa niukkuutta. Erityisesti toimeentulotukeen liittyy paperityötä ja tiukkoja ehtoja. Poliittisten päätösten myötä järjestelmää on muokattu vastikkeellisemmaksi, mikä tarkoittaa enemmän asioita, joita tuensaajan tulee tehdä tukea saamiseksi. Tukijärjestelmän voi kokea raskaana ja nöyryyttävänä kokemuksena.

Jokainen tapaus tulee tarkastella erikseen. Julkinen omistus on perusteltua yhteiskunnan kannalta tärkeissä toiminnoissa.

Maahanmuuttajat tuovat mukanaan monikulttuurisuutta. Maahanmuutto voi auttaa ratkaisemaan työvoimapulaa, erityisesti aloilla, joilla on vaikeuksia löytää työntekijöitä. Kansainvälisille yrityksille ja organisaatioille on hyödyllistä, että kunnassa on monikielistä ja monikulttuurista osaamista.

Politiikka on päätösten tekemistä arvopohjalta. Tärkeintä on ihmisten tasa-arvo, yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja vapaus elää haluamallaan tavalla vahingoittamatta muita. Kristillisistä arvoista koen hyväksi arvoksi "Tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän". Tämä arvo toki ei ole pelkästään kristityillä, vaan se on hieman eri sanoin monessa muussakin uskonnossa arvona tai periaatteena. Erityisesti politiikassa pitäisi muistaa välillä asettua muiden (erityisesti heikommassa asemassa olevan ihmisen) asemaan sen sijaan, että katsoo asioita omasta ja oman eturyhmän näkökulmasta.

Ihmisten moninaisuutta tulee kunnioittaa ja jokaisen tulee saada elää omanlaistaan elämää, vapaana häirinnästä, syrjinnästä, ennakkoluuloista ja väkivallasta.

On olemassa tärkeämpiä arvoja, kuten jokaisen ihmisen kunnioittaminen ja vastuullisesti toimiminen.

Kyllä, Suomen tulee olla edelläkävijä ilmastoasioissa ja näyttää esimerkkiä muille. Kaikissa muutoksissa tarvitaan aina edelläkävijöitä, ja meillä on tähän kykyä, osaamista ja resurssit. Päästövähennykset edistävät energiaomavaraisuutta ja vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Suomi voi hyötyä taloudellisesti siitä, että kehitämme vihreän siirtymän ratkaisuja, sillä se luo liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja.

Emme me asu tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa muiden maiden kanssa. Jos laitamme meidän edun kaiken muun edelle, se on osaoptimointia, josta ei seuraa yleensä mitään hyvää. Jos ilmastokriisin takia muualla maapallolla olosuhteet muuttuvat mahdottomiksi asumisen kannalta, tulevat ilmastopakolaiset Suomeen. Meidän tulee kantaa vastuumme myös koko maapallosta, eikä katsoa vain omaa napaamme.

Näiden ei tarvitse olla ristiriidassa! Me kykenemme kyllä löytämään ratkaisuja, joissa on otettu huomioon niin ihmisen, talouden kuin luonnon hyvinvointi. Ympäristön ja talouden asettaminen vastakkain on laiskuutta ja "pikavoittojen" etsimistä, osaoptimointia. Me tarvitsemme kestäviä ratkaisuja, emme esimerkiksi ympäristökatastrofia, joka aiheutuu uudesta tehtaasta.

En halua Suomeen Trumpin kaltaista johtajaa. Mielestäni on erittäin lyhytnäköistä saada aikaiseksi tuloksia keinolla millä hyvänsä. Haluan, että johtajamme kunnioittavat jokaisen ihmisen ihmisarvoa, toimivat vastuullisesti, läpinäkyvästi ja yhdenvertaisuutta edistäen.

Tavoitteena on hyvä olla asutuksen säilyttäminen eri puolilla Suomea, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Väestöltään hupenevia alueita ei kannata tekohengittää liian pitkään, vaan tulisi löytää ratkaisuja alueiden sopeutumiseen väestökehitykseen. Muuttoliike on luonnollinen osa yhteiskunnan kehitystä. Ihmiset hakeutuvat sinne, missä on työtä ja palveluita. Jos jokin alue koetaan Suomen kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta tärkeäksi pitää asutettuna, on tällainen alue erityistapaus, johon voidaan panostaa.

Kaupungeissa on kasvukeskukset, korkeakoulut, työpaikat... Miksi kaupungistuminen ei olisi hyvä asia? Meillä ei ole Suomessa ongelmaa, että kaupungit olisivat liian isoja tai niissä asuttaisiin aivan liian ahtaasti - kuten maailman miljoonakaupungeissa. Historiallisesti kaupungistuminen on mahdollistanut korkeamman koulutusasteen ja eriytyneet ammatit, kun pienempi osa väestöstä on töissä maataloudessa. Eli taloudellinen kasvumme on tullut samaa matkaa kaupungistumisen kanssa.