Jukka Mähönen

Aloitettiinpa rajusti tämä kysymyspatteri. Onko kyse siis opettajista? Varmastikin, jotta he voivat keskittyä työhönsä myös välituntien aikana, eikä räplätä kännykköjään. On kuitenkin huomattava, että kännykän käyttö voi kuitenkin liittyä heidän työtehtäviinsä. Kännyköiden käyttö voidaan perustellusta syystä kieltää oppitunneilla niin opettajilta kuin oppiviltakin. Sen sijaan opetuksen ulkopuolella kuten matkalla kouluun tai koulusta sen käyttö voi olla perusteltua esim. matkalippua varten. En näkisi myöskään tarvetta kieltää kännykän käyttöä oppivilta heille vapailla välitunneilla. Jos välitunti on osa opetusta, kuten esim. ruokailu, käyttöä voidaan toki rajoittaa.

Kunta arvioi työntekijöiden tarpeen ja tarjoaa sellaista palkkaa, jolla työntekijöitä saadaan riittävä määrä. Joissakin kunnissa tämä on alhaisempi palkka kuin toisissa. Jos on ylitarjontaa, tarjous voi olla alhaisempi, jos alitarjontaa, on haettava palkan kautta lisätarjontaa. Jos halutaan lisää tarjontaa, on koulutettava lisää työntekijöitä ja houkuteltava heitä ulkomailta.

Ratkaisut erilaisten ammattilaisten tarpeen kombosta on tehtävä ottaen huomioon sekä tarve että kustannus. Jos kustannustehokkuuskaan ei estä kustannusten nousua, on toiminto rahoitettava verotuloin. Koulutus on kuitenkin kunnan ykkösprioriteetti sen jälkeen kun sote on siirretty hyvinvointialueille (Helsinki on luonnollisesti erityistapaus, jossa koulutus ja sotepe kamppailevat ykköspaikasta).

Kulttuuri on ensisijaisesti yksityisten toimijoiden vastuulla. Kun valtion rahoitusta kuitenkin karsitaan / leikataan, voidaan ajatella, että kunta ottaa huolehtiakseen osana itsehallintoaan myös osasta kulttuuripalveluja, aikakin siltä osin kun kyse ei ole kilpailullisista markkinoista. Kunnan on kuitenkin priorisoitava menonsa tulojensa mukaan, ja tällöin kulttuurin osalta etusijalla ovat lapset ja nuoret sekä kirjastopalvelut (kysymys 5/61). Aikuisten kulttuuripalvelujen tuottaminen on prioriteettilistassa jäljempänä, mutta toki ennen yritystukia. Esimerkiksi Helsinki voi käyttää verotulojaan hyvinkin jatkossakin kaupunginteatteriin ja -orkesteriin, kun veronmaksukykyä riittää.

Näen kirjastopalveut ensisijaisena kunnan tehtävänä, erityisesti siltä osin kuin ne kohdistuvat lapsiin ja nuoriin. Kirjasto on osana koulutusta ja kasvatusta yksi kunnan ydintehtäviä. Toki, jos kunta ei pysty huolehtimaan edes peruspalveluistaan kuten kirjastossa, herää kysymys, tulisiko se yhdistää muihin kuntiin elinkelvottomana.

Valtio vetäytyy väistämättä kuntien alueelta, ja valtionosuudet pienenevät tai lakkaavat. Kunnan on priorisoitava tehtävänsä ja mietittävä miten se ne rahoittaa. Tällöin sen on tasapainoiltava tehokkuuden vaatimien säästöjen ja toimintojen vaatiman rahoituksen välillä. Vaikka lähtökohtana on, että myös kunnan verotuksen tulee laskea, voidaan hyvin ajatella, että valtionosuuksien poistuessa mutta järjestämisvastuun säilyessä kunnilla perustoiminnot kuten juuri varhaiskasvatus tai koulutus edellyttävät verotuksen kiristämistä. Eri asia on kuitenkin, mitä veroa käytetään. Verotuksen painopisteen tulee olla maan, erityisesti tehottomasti käytetyn maan, ei kuntalaisten tulon verottamisessa. Ja tavoitteena aina veroasteen lasku.

Julkiset tuet, mukaan luettuna verotuet, ovat myrkkyä markkinoille. Kunnan pitää pidättäytyä kaikista julkisista tuista jotka vääristävät markkinoita. Kunnan tulee myös pidättäytyä osallistumasta kilpailullisille markkinoille. Eri asia on, jos voimme luoda kuntien ulkopuolisia erityistalousalueita, joissa on eri säännöt kuin Suomessa, mutta sellainen on vielä kaukainen haave eikä kuntien omissa käsissä.

Asuinalueiden eriytymistä vastaan tulee taistella täydennysrakentamisella. Eriytyminen on kuitenkin luonnollinen osa kaupungistumista, ja aluinalueet muuttuvat vuosikymmenien ja -satojen kuluessa. Gentrifikaatio edistyy ja uusia asuinalueita muodostuu. Orgaaniseen kehitykseen ei tarvitse välttämättä puuttua. Keskeistä on, että Helsingissä on paljon Helsinkiä, joka mahdollistaa myös kattavan infrastruktuurin ja monipuolisen liikenteen, joka omalta osaltaan vähentää eriytymistä.

On täysin selvää, että Helsingin on kasvettava kalastajakylästä yli miljoonan ihmisen oikeaksi kaupungiksi. Tämä edellyttää aktiivista muuttoa sekä muualta Suomesta että ulkomailta. Lisää Helsinkiä Helsinkiin ja helsinkiläisiä Helsinkiin.

Kysymys on liian kategorinen. On erilaisia luontoalueita, ja jotkut voidaan "uhrata" toisten säilyttämiseksi. Keskeistä on kuitenkin rakentamisen tehokkuus. Täydennysrakentamisella ja tiivistämisellä saamme lisää asuntoja nykyisille luontoalueiden ulkopuolisille alueille. Voimme ottaa hukkamaat tehokkaaseen käyttöön ja kasvattaa maata rantarakentamisella, kuten Sörnäisissä. Olennaista on kuitenkin, että joka ikkunasta näkyy kolme puuta. Emme tee mitään Keskuspuistolla, jos meillä ei ole luontoa joka ikkunasta nähtäväksi vähintään noiden kolmen puun verran. Toisaalta keskuspuisto on tärkeä henkireikä, eikä sitä saa katkaista, vaikka leveimmältä kohdaltaan olisi varaa vähän nipistääkin.

Helsinki kasvaa aivan liian hitaasti. Rakentaminen on hidasta ja paikoin lähes olematonta.

Kysymys on liian kategorinen. Minusta rakentamista täytyy ylipäätään vapauttaa erilaisille rakennuksille, myös "uusvanhoille", jos niitä halutaan. Kyllä laatikoitakin tarvitaan!

Katso orava I -kysymys! Kysymys menee ohi maalin. Olennaista on, että ydinkeskustassa voi myös pyöräillä, kävellä ja ajaa sporalla. Nastarenkaat ovat ihan peanuts tässä. Kiellot eivät ylipäätään ole keino puuttua haittoihin: ennemminkin verotetaan nastojen käytöstä aiheutuvaa haittaa nastarenkaille asetetulla haittaverolla. Haitta voidaan ottaa huomioon myös mahdollisissa ruuhkamaksuissa, joissa nastarengasautolla on kovempi taksa kuin suvikumeilla tai kitkoilla.

Sillälailla! Katso orava II -kysymys. Olennaista ei ole se, minkälainen moottori on autossa, vaan se, että lapset ja nuoret voivat turvallisesti liikkua kaupungissa, ja joka paikkaan pääsee myös kävellen, pyörällä ja sporalla. Kiellot eivät ylipäätään ole keino puuttua haittoihin: ennemminkin verotetaan entistä enemmän fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvaa haittaa niille asetetulla haittaverolla. Polttomoottori on vain moottori, olennaista on siinä käytetty polttoaine. Ei sähkökään ole haitatonta: sitäkin voidaan haittaverottaa. Haitta voidaan ottaa huomioon myös mahdollisissa ruuhkamaksuissa, joissa fossiilisia polttoaineita käyttävällä autolla on kovempi taksa kuin sähköautolla, jos niin halutaan.

Helsingin pitää ottaa käyttöön huumeiden käyttöhuoneet vaikka laki ei sitä mahdollistaisikaan.

Terveyskeskusmaksu kannustaa joko tulemaan vastaanotolle tai peruuttamaan ajan. Maksu voi olla pienikin ollakseen kannustava. Meidän on kuitenkin varmistettava, että kaikki pääsevät vastaanotolle, siksi perustulo tai kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vapauttaminen maksusta. Kun kyse on kuitenkin Helsingin sotepe:n peruspalvelusta, maksulla ei osaa olla olennaista fiskaalista merkitystä, ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta sitä ei tule periä.

Voitaisiin miettiä HUS:n lopettamista kokonaan yhdistämällä Helsinki ja Uudenmaan hyvinvointialueet uudeksi Uudenmaan hyvinvointialueeksi.

Raja voisi olla 20 vuotta, mutta mielestä kuukautistuotteet ovat lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille osa heidän peruspalvelujaan, jotka kuuluvat juuri kunnalle.

Kysymys on väärin muotoiltu. Olennaista on julkisten palvelujen priorisointi ja niiden mitoittaminen tulojen mukaan. Joitakin veroja kuten maan, erityisesti tehottomasti käytetyn maan, verotusta voidaan korottaa, jotta tulon verottamista voidaan alentaa.

Tuloeroilla ja lahjakkuudella ja ahkeruudella ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Tämä ei tarkoita, etteikö tuloerot voisi olla hyväksi taloudelle, jos heikoimmista pidetään huolta.

Valtion (ja kunnan) pitää pitää näppinsä erossa markkinoista. Silloin talous on kaikille reilu.

Osittain liian helppo, johtuen tuki- ja verojärjestelmän järjettömyyksistä, osittain todella vaikeaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Järjestelmä on luotu hyvinvoivia varten. Meillä ei ole enää varaa keski- ja hyvätuloisten tukemiseen.

Valtion ja kuntien tulisi lähtökohtaisesti luopua kaikesta omistuksestaan lukuunottamatta huoltovarmuuden kannalta tärkeitä perustoimintoja joita ei voida tuottaa markkinoilla, tai tuottaminen ei ole mielekästä (esim. juna- ja raitiotieverkosto, pelastustoimi).

Suomen säilyminen liberaalina oikeusvaltiona edellyttää ihmisten erilaisuutta. Mitä erilaisempaa, sen parempaa, kunhan pidetään tietyt perussäännöt, kuten sananvapaus ja ihmisten henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn ehdoton kieltäminen.

Se mitä tarkoitetaan nykyään "kristillisillä arvoilla" ei ole oikea perusta moniarvoiselle päätöksenteolle. Jos kristillisillä arvoilla tarkoitetaan ihmisten vapautta kaikesta sorrosta ja vaikuttamisesta ja valtion ja uskonnon täydellistä eriyttämistä toisistaan, silloin kyllä.

Ihmislajilla on kaksi fyysistä sukupuolta (sex), jotka vaikuttavat esim. sukusolujen tuotantoon. Ne kuukautissuojat ovat hyvä esimerkki siitä, kuka tarvitsee niitä tai ei, riippumatta nimikkeistä. Jo geneettisesti sukupuolten kirjo on kuitenkin tätä monipuolisempi, eikä määrity puhtaasti mieheksi tai naiseksi. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat puolestaan näistä eri asioita, ja ne voivat olla moninaisia ja useasti myös määrittelemättömiä. Ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan enempää fyysisen tai geneettisen sukupuolen tai niiden kirjon kuin identiteetin tai sukupuolen ilmaisun takia. On minimoitava kaikki sääntely, joka eriyttää ihmisiä minkään näistä osalta, olipa kyse fyysisestä tai geneettisestä sukupuolesta taikka sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.

Lapsen täytyy oppia itsenäiseksi ja omilla aivoillaan ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee omat ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuun.

Suomi on Suomi, ja Suomen on huolehdittava ensisijaisesti Suomesta. Päästöjen vähentäminen on kuitenkin osa tätä. Suomi ei voi elää paskassa, joten Suomen on pakko vähentää omia päästöjään riippumatta siitä mitä muut maat tekevät.

Se että Suomi ja suomalaisten etu asetetaan ensisijaiseksi ei tarkoita, ettemmekö tavoitteen edistämiseksi voisi priorisoida toimintaa, joka näennäisesti kohdistuu muiden eduksi. Ajatellaanpa vai Ukrainan tukemista tai ympäristönsuojelua. Tukemalla Ukrainaa ajamme myös omaa etuamme, itse asiassa paremmin, kuin olemalla tukematta sitä. Ympäristönsuojelu lähtee kotipesästä, ja siitä se heijastuu globaalisti.

Kysymys on jälleen liian kategorinen. Ilman ympäristöä meillä ei ole kestävää kasvua eikä työpaikkoja. Paskasta ei toivo sikiä. Siksi ympäristön edun asettaminen ensisijaiseksi edistää myös talouskasvua ja työpaikkoja.

Liberaali demokraattinen oikeusvaltio perustuu siihen, että ei ole vahvaa johtajaa, joka toimisi omassa edussaan välittämättä kansasta. Kansa päättää joko suoraan tai monipäisen edustajistonsa kautta. Kaikki valta eduskunnalle valtiossa. Emme tarvitse esimerkiksi tasavallan presidenttiä lainkaan. Valtioneuvostossa voi olla kiertävä valtionpäämiehen seremoniatehtävä ja puolustusministeri voi toimia puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Jokainen alue ja kunta etsiköön omat vahvuutensa, kuten esim. Kainuussa on tapahtunut. Valtion ei tule tähän kehitykseen puuttua.

Kaupunkien kautta myös maaseutu pysyy asuttuna.