Eeva Kärkkäinen

Kännykät häiritsevät lasten keskittymistä ja palautumista. Liiallinen puhelimen ääressä vietetty aika ei ole hyväksi lasten tai aikuisten fyysiselle tai henkiselle hyvinvoinnille. On ollut oikea päätös rajata puhelimien käyttöä oppituntien aikana. Myös välituntien osalta puhelimen käytön pitäisi olla minimissä ja lasten ja nuorten tulisi sen sijaan liikkua, leikkiä ja olla kavereiden kanssa. Toisaalta puhelimilla tehdään myös hyödyllisiä asioita ja isommilla lapsilla tai yläasteikäisillä nuorilla voi olla tarvetta puhelimen käytölle esimerkiksi vanhemmille, harrastuksiin tai kaverille viestittämiseksi. Tällaiseen pitää olla tarvittaessa mahdollisuus.

Varhaiskasvatuksen laatu on aina työntekijöiden osaamisesta ja hyvinvoinnista kiinni. On välttämätöntä, että varhaiskasvatuksen palkkaus ja työolot ovat Helsingissä sellaiset, että ammattilaiset viihtyvät työssään ja haluavat sitoutua siihen. Helsingissä asuminen on kallista, joten senkin takia palkkaus on täällä erityisen olennaista. Palkan lisäksi kyse on toki myös muista tekijöistä kuten hyvästä työyhteisöstä pysyvine aikuisineen, ammattitaitoisesta johtamisesta sekä riittävän pienistä ryhmistä.

Helsingin pitää priorisoida opetusta rahankäytössään. Tällä hetkellä opettajat jäävät usein liian yksin isojen ja vaativien ryhmien kanssa. Johdon kyky tukea opettajien ja muiden ammattilaisten työtä sekä rakentaa kouluyhteisöä pitkäjänteisesti on avainasemassa. Opettajien tukena kouluissa täytyy olla riittävästi koulunkäynninohjaajia, erityisopettajia sekä muita aikuisia kuten kouluvalmentajia. Myös ryhmäkoot on pidettävä riittävän pieninä, jotta työrauha luokissa säilyy. Oppimisrauhan kannalta myös koulujen suunnittelulla on iso merkitys, avoimet oppimisympäristöt eivät ole olleet onnistunut ratkaisu. Oppilaiden ja opettajien on oltava aktiivisesti mukana koulujen remonttien ja uudisrakennusten suunnittelussa.

Kulttuurialan menestys on Helsingille myös taloudellinen kysymys. Kulttuuriin käytetyt eurot poikivat kaupunkiin myös muuta elinvoimaa kun teatterissa tai konsertissa käyvä ihminen käyttää taksia, yöpyy hotellissa, käy ravintolassa syömässä tai baarissa jatkoilla. Kasvavassa Helsingissä ei ole tarvetta kultuuripalveluiden karsimiselle, vaan enemmänkin on mietittävä, miten kulttuuripalveluita kehitettäisiin entisestään ja ne palvelisivat entistä laajempaa joukkoa. Kaupungin tukien lisäksi on tärkeää, että kulttuuripalveluita rahoitetaan muista lähteistä kuten lipputuloilla ja muilla yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä saaduilla varoilla. Tässä voisimme Suomessa olla parempia.

Helsinki kasvaa ja meillä on pikemminkin tarvetta lisätä kirjastojen määrää uusille asuinalueille. Kirjastot tarjoavat eri ikäisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille turvallisen paikan, jossa on mahdollisuus tutustua kirjallisuuteen, lukea kirjoja ja lehtiä, opiskella, hoitaa asioita tai vain viettää aikaa musiikkia kuunnellen. Helsingissä on pyrittävä siihen, että kirjasto on kävelymatkan päässä oleva palvelu.

Ennemmin pitää miettiä, miten verotuloja saadaan lisää työtä ja yrittäjyyttä lisäämällä - ei veroprosenttia korottamalla. Helsingissä on tällä hetkellä aivan liian korkea työttömyys ja liian moni yrittäjä on tyytymätön Helsinkiin sijaintipaikkana. Esimerkiksi Suomen yrittäjien yrittäjäbarometrissä Helsinki sijoittui yrittäjälähtöisyydessä viimeiseksi 21 suurimman kaupungin listalla. Helsingin päätöksenteon pitää olla yrityslähtöisempää ja kaupunki voisi edelleen parantaa tekemällä omista hankinnoistaan yritysystävällisempiä.

Vihreän siirtymän investointeja tarvitaan kaikkialle Suomeen. Samalla on huolehdittava, että ne sopivat maisemaan - kuten muuallakin Suomessa. Esimerkki Helsinkiin sopivasta vihreän siirtymän investoinnista on vihreän vedyn tuotanto ja Helen suunnitteleekin Vuosaareen investointia tähän liittyen. Lisäksi Helsingissä on mahdollisuus lisätä mm. aurinkovoimaa talojen katoille ja onkin tärkeää, että taloyhtiöitä tuetaan tekemään tällaisia ratkaisuja. Energian tuotannon lisäksi erilaiset uusien teknologioiden tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaan liittyvät investoinnit sopivat hyvin Helsinkiin.

Asuinalueiden eriytymiseen voidaan puuttua muun muassa kaavoittamalla viihtyisiä ja monipuolisia kaupunginosia (vuokra ja omistusasumista rinnakkain), laadukkailla palveluilla sekä suuntaamalla erityisrahoitusta kouluille, joissa on paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Helsingillä on vahvat perinteet siinä, että olemme kaupungin päätöksillä ennaltaehkäisseet asuinalueiden välistä eriytymistä. Viime vuosina huono- ja hyväosaisuuden keskittyminen toisistaan erillisille alueille on kuitenkin vahvistunut. Useiden tutkimusten mukaan eri alueilla asuvien helsinkiläisten väliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat erot kasvaneet. Myös erot koululaisten oppimistuloksissa ja turvattomuuden kokemuksissa ovat isoja. Tähän on puututtava seuraavalla valtuustokaudella entistä ponnekkaammin.

Ikääntyvän Suomen palveluiden turvaaminen, uusien yritysten ja innovaatioiden luominen sekä yritysten työvoiman takaaminen vaativat työperäistä maahanmuuttoa. Helsingillä on keskeinen rooli kansainvälisten osaajien houkuttelemisessa Suomeen. Samalla on varmistettava, että tänne tulevat ja täällä jo olevat ihmiset työllistyvät ja pääsevät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajataustaisten helsinkiläisten työttömyys on tällä hetkellä aivan liian korkealla tasolla. Maahanmuuttajien työllisyyttä voidaan parantaa muun muassa työllisyyspalveluiden, koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä lisäämällä, maahanmuuttajien työelämäverkostoja vahvistamalla, syrjintää vähentämällä, sekä parantamalla mahdollisuuksia kielen oppimiseen työpaikoilla.

Lähiluonto on olennainen osa ihmisten hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on myös itsessään arvokasta. Oman asuinalueen luontokohteet ja puistot ovat monelle meistä juuri se syy, miksi viihdymme jollain tietyllä asuinalueella. Niitä pitää pyrkiä suojelemaan. Helsingissä on viime vuosina jo rakennettu liikaa luontokohteisiin ja viherpinta-ala kaupungissa on vähentynyt. Jatkossa Helsingin kaupunkiuudistusalueita ja muita alueita kaavoittaessa pitäisi pikemminkin pyrkiä lisäämään puiden ja vehreyden määrää.

Juuri nyt rakentaminen on Helsingissä kuten muuallakin Suomessa jäissä taloussuhdanteesta johtuen. Yleisesti ottaen kuitenkin Helsinki on viime vuosina kasvanut niin nopeasti, että se on tuonut ristipainetta esimerkiksi asukkaille tärkeiden luontokohteiden ja uudisrakentamisen välille. Toki kaupungin kasvulla on ollut myös myönteisiä seurauksia kuten kehittyvät palvelut. Keskustalainen ratkaisu Helsingin kasvupaineeseen on tasapainoinen aluekehitys Helsingissä ja koko Suomessa. Kun koko Suomi kehittyy, väestö ei pakkaudu pelkästään kehäkolmosen sisäpuolelle. Rakennuspaineen maltillistuminen puolestaan takaa sen, että Helsingissä voidaan rakentaa harkitusti viihtyisiä asuinalueita ja säilyttää arvokas lähiluonto sen sijaan, että vaan maksimoitaisiin tiivistä rakentamista.

Asukkaiden ja joidenkin arkkitehtien käymä keskustelu rakentamisen laadusta ja kauneudesta sekä uusien asuinalueiden viihtyisyydestä Helsingissä on todella tärkeää. Yleisesti ottaen Helsinki kaipaa parempaa rakentamista sekä uusilla alueilla että täydennysrakentamisessa. Rakennusten lisäksi olennainen kehityskohde on on vehreyden ja puiden määrän lisääminen. Uusvanha arkkitehtuuri toimii joissain tapauksissa ja sitä voisi Helsingissä varmasti olla enemmänkin, mutta se ei välttämättä ole aina paras ratkaisu. Täydennysrakentamisessa on tärkeää sovittaa rakennus ympäröivään ympäristöön ja uutta asuinaluetta kaavoittaessa edetä asukkaiden toiveita kuunnellen ja viihtyisää tunnelmaa rakentaen.

Tutkimusten mukaan nastarenkaat aiheuttavat jopa puolet katupölystä. Kun nastarenkaiden osuus talviliikenteessä vähenee, myös katupöly ja melu vähenevät. Toisaalta nastarenkaita voi tarvita Suomen talvessa ja ihmisten elämänpiiri ei välttämättä rajoitu vain Helsingin keskustaan. Nastarengaskiellon sijaan vaihtoehto voisi olla nastarengasmaksu, jollaisia Norjassa on käytössä muun muassa Oslossa.

Liikenteen päästöjä pitää saada Helsingissä vähennettyä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Polttomoottoriautokiellon sijaan liikenteen päästöjä voidaan kuitenkin vähentää kannustamalla sähköautojen hankintaan muuten kuten parantamalla sähköautojen latausinfraa sekä vähentämällä ylipäänsä tarvetta autoilulle - sujuvoittamalla julkista liikennettä sekä parantamalla kevyen liikenteen olosuhteita.

Käyttöhuoneita ovat kannattaneet muun muassa THL ja Diakonissalaitos. Huumeongelmien tilanne on Helsingissä vakava. Huumekuolemat ovat Suomessa kasvaneet kovaa vauhtia ja monella alueella huumeisiin liittyvät järjestyshäiriöt tuovat asukkaille turvattomuutta. Tällä hetkellä huumeita käytetään Helsingissä muun muassa kadulla, vessoissa ja puistoissa. Helsingissä pitäisi voida kokeilla valvottuja huumeiden käyttöhuoneita, joissa huumeiden käyttäjä voisi saada apua yliannostuksen sattuessa ja toisaalta esimerkiksi ruiskut saataisiin hävitettyä asianmukaisesti. Käyttöhuoneita perustaessa on huolehdittava, että ne eivät lisää järjestyshäiriöitä asukkaiden näkökulmasta vaan nimenomaan vähentävät niitä.

On tärkeää, että terveyspalveluihin hakeudutaan matalalla kynnyksellä tulotasosta riippumatta, näin terveysongelmat saadaan hoidettua oikea-aikaisesti ennen kuin ne pahenevat.

HUS tarjoaa elintärkeitä erikoissairaanhoidon palveluita. Esimerkiksi syöpään sairastuneen tulee jatkossakin saada Helsingissä parasta mahdollista hoitoa. HUS:sta on viime aikoina kantautunut huolestuttavia viestejä muun muassa synnytyskokemuksiin ja työhyvinvointiin liittyen. Nämä viestit pitää ottaa vakavasti. HUS:n erillisratkaisu ei ole helpoin johdettava. Sote-päättäjiltä ja ammattijohtajilta vaaditaan taitoa, jotta HUS alueella erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto saamaan pelaamaan yhteen ja sairauksien ennaltaehkäisy paranee. Uudenmaan alueen lisäksi HUS:lla on tärkeä rooli valtakunnallisesti vaativan hoidon sekä lääketieteellisen tutkimuksen kannalta. Myös näiden tasosta on pidettävä kiinni.

Ajattelen, että on tärkeää, että yksikään tyttö ei joudu häpeämään puutteellisen kuukautishygienian takia esimerkiksi koulussa, vaan jokaiselle niitä tarvitsevalle on tarjolla kuukautissuojia. Kuukautisköyhyys on tosiasia ja koskee erityisesti opiskelijoita sekä työelämän ulkopuolella olevia naisia. Plan Suomen kyselyn mukaan 15–24-vuotiaat pitävät kuukautissuojia selvästi kalliimpina kuin muut ikäryhmät. Käytännössä rahan puute johtaa siihen, että kuukautissuojia pidetään suositeltua pidempään, mikä voi aiheuttaa tulehdusriskin sekä hajuhaittoja ja ohivuotoja. Ensisijaisesti sosiaaliturvan tulisi Suomessa olla sellaisella tasolla, että naisten ja tyttöjen ei tarvitse tinkiä välttämättömistä hygieniatarvikkeista.

Tasa-arvoinen Suomi on turvallisempi ja kriisinkestävämpi kuin Suomi, jossa ihmisten elämäntodellisuudet eriytyvät. Minulle hyvinvointiyhteiskunnan ytimeen kuuluu se, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus tavoitella unelmiaan perhetaustasta riippumatta. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä on se, että sairauden, onnettomuuden tai ikääntymisen osuessa kohdalle ihmisestä pidetään huolta. Veronkorotukset eivät kuitenkaan voi olla tapa, jolla vältetään hyvinvointiyhteiskunnan uudistamista sillä veronkorotusten tietä ei voi jatkaa ikuisesti. Päättäjien vastuulla on käyttää veroeurot mahdollisimman hyvin. Siksi täytyy jatkuvasti miettiä, miten julkisia palveluita voidaan järjestää entistä paremmin ja miten sosiaaliturva olisi nykyistä kannustavampi.

Suuret tuloerot eivät välttämättä johdu eroista ihmisten ahkeruudessa ja lahjakkuudessa, sillä monet ahkerat ja lahjakkaat ihmiset saavat varsin pientä palkkaa ja toisaalta joidenkin ihmisten varallisuus perustuu esimerkiksi perittyyn omaisuuteen. Ajattelen, että tuloerot ovat luonnollinen osa työmarkkinoita ja ahkeruudesta täytyy palkita, mutta se, että tuloerot pysyvät kohtuullisena lisää yhteiskunnassa vakautta, hyvinvointia ja turvallisuutta.

Reilu talous on tärkeä asia ja Suomessa ja EU:ssa säädelläänkin jo varsin paljon markkinoiden toimintaa. Tällä hetkellä sääntelyssä on osin menty myös sellaiseen suuntaan, joka nakertaa Euroopan kilpailukykyä ja työntää yritystoimintaa, investointeja ja talouskasvua muualle. Olisikin tärkeää miettiä, miten sääntelyä tehdään nykyistä järkevämmin, jotta suomalaiset ja eurooppalaiset yritykset voisivat kasvaa ja menestyä sen sijaan, että amerikkalaiset tai kiinalaiset yritykset vievät markkinat ja myyvät tuotteensa sitten Eurooppaan.

Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Ihmisten tilanteet ja asenteet ovat hyvin yksilöllisiä. Yleisesti ottaen sosiaaliturvan varassa eläminen on harvoin "helppo" ratkaisu. Monella sosiaaliturvan varassa elävällä ihmisellä on elämässä muun muassa terveyteen liittyviä haasteita tai työpaikkaa ei kertakaikkiaan löydy. Pienellä toimeentulolla kitkuttelu on myös henkisesti todella kuormittavaa. Siksi sosiaaliturvan tason on oltava riittävä sitä tarvitseville ja mahdollistettava ihmisarvoinen elämä. Toisaalta on myös yksilöitä, jotka kykenisivät töihin, mutta eivät eri syistä halua töitä tehdä. Tämä ei ole hyväksyttävää. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että jokainen kynnelle kykenevä käy töissä, siksi sosiaaliturvan tulisi aina ohjata ihmisiä aktiivisuuteen.

Lähtökohtaisesti valtion ja kunnan ei tule sekoittaa markkinoita osallistumalla itse aktiivisesti yritystoimintaan. Jos markkinoilla toimii julkisesti omistettuja yhtiöitä, niille ei tule antaa epäreilua kilpailuetua. Poikkeus ovat yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot kuten vesilaitos sekä huoltovarmuuden kannalta olennaiset yritykset, joissa julkinen omistus voi olla perusteltua. Lisäksi tietyillä toimialoilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa on perusteltua, että meillä on myös julkista palveluntuotantoa.

Helsinki on aina ollut monien kulttuurien kohtauspaikka. Ihmisten moninaisuudesta syntyy kaupunkiin uusia ideoita, palveluita ja elämää. Yksilötasolla monikulttuurisuudessa on kyse jokaisen oikeudesta olla ylpeästi oma itsensä. Itsekin ulkomailla asuneena tiedän, miten tärkeää on voida pitää kiinni omasta kielestään ja perinteistään samalla kun sopeutuu ympäröivään yhteiskuntaan. Samalla on tärkeää, että moninaisuudesta huolimatta olemme osa samaa yhteiskuntaa ja samat säännöt koskevat kaikkia. Suomen pitää olla turvallinen paikka jokaiselle kulttuuritaustaan katsomatta. Monikulttuurisuuden nimissä ei saa katsoa läpi sormien epätoivottavia ilmiöitä kuten kunniaväkivaltaa, painostamista yhteisön tavoille tai kulttuurista eristäytymistä.

"Kristilliset arvot" on varsin laaja käsite ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Keskeistä on, mitä merkityksiä ihminen arvoille antaa ja miten ne näkyvät käytännön politiikassa. Omista arvoistani aika monien voi ajatella kumpuavan kristillisestä arvopohjasta. Tällaisia ovat esimerkiksi jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittaminen, vastuullisuus, anteeksianto, armollisuus ja luonnon varjeleminen. Toisaalta näitä itselleni tärkeitä asioita voi pitää tärkeinä myös muista uskonnoista ja filosofioista käsin. Nähdäkseni monet uskonnot ja filosofiat voivat siis tarjota hyviä oppeja päätöksentekoon.

On tärkeää ihmisen henkiselle hyvinvoinnille, että hän voi olla oma itsensä. Ihmisten erilaisuuden kunnioittaminen ei ole keneltäkään pois.

Turvallinen lapsuus syntyy, kun lapsi saa rakkautta ja hänelle asetetaan myös rajat. Näin lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja muita. On tärkeää, että lapselle asetetaan rajat vaatimalla asiallista käytöstä toisia ihmisiä kohtaan sekä ohjeiden noudattamista. Samalla on tärkeää, että lapsi oppii luottamaan myös itseensä: auktoriteettien kyseenalaistaminen voi olla tarpeen, jos auktoriteetti toimii väärin. Ajattelen, että vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa on ylipäänsä tavoiteltava sitä, että kansalaiset pyrkivät ja kykenevät itsenäiseen ja monipuoliseen ajatteluun. Näitä taitoja harjoitellaan pikkuhiljaa lapsesta lähtien.

Ilmastonmuutos uhkaa koko ihmiskuntaa. On totta, että haaste ei ratkea pelkillä Suomen toimilla ja siksi on keskeistä, että kaikki maailman maat ovat mukana päästövähennyksissä. Samalla on selvää, että Suomen on tehtävä osansa. Suomen kannattaa olla edelläkävijä paitsi siksi, että se on oikein myös siksi, koska vihreät teknologiat tuovat Suomeen työtä ja toimeentuloa. Suomalaisissa yrityksissä on paljon osaamista ilmaston ja ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen kehittämisestä ja näiden ratkaisujen hyödyntäminen Suomessa sekä vienti maailmalle kannattaa ehdottomasti.

Kansakunnan etu on myös ihmiskunnan etu, kuten Snellman viisaasti toteaa. Ajattelen, että etenkin tässä epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa päättäjien on syytä pitää Suomen etu mielessään joka hetki. Jos suomalaiset eivät valvo Suomen etua, sitä ei tee kukaan muukaan. Usein Suomen etu vaatii myös laajemman kuvan ymmärtämistä. Suomi on osa maailmaa ja tarvitsemme kumppaneita ja liittolaisia. Pienen maan kannalta olisi tärkeää, että kansainvälisessä politiikassa pelattaisiin yhteisten pelisääntöjen mukaan ja asioista sovittaisiin muun muassa kansainvälisten järjestöjen kautta. Tämä järjestelmä on nyt uhattuna muun muassa Trumpin sekä Venäjän häikäilemättömän toiminnan myötä.

Usein nämä kaksi eivät ole vastakkain, vaan Suomessa on korkeaa osaamista muun muassa kiertotaloudesta ja muista ympäristön kannalta hyvistä ratkaisuista. Näin ympäristön etu ja suomalaisen teollisuuden etu ovat usein myös yhtenäisiä. Jos kuitenkin on valittava, ympäristön etu vetää pidemmän korren. Ympäristön hyvinvointi on edellytys ihmiskunnan hyvinvoinnille. Jokainen ihminen tarvitsee raitista ilmaa hengittääkseen, puhdasta ruokaa syödäkseen ja puhdasta vettä juodakseen. Perustarpeidemme osalta olemme riippuvaisia ympäristöstämme ja siksi ympäristön pilaamiseen on suhtauduttava vakavasti. Olemme Suomessa ylpeitä puhtaasta luonnostamme, juomavedestä ja vesistöistämme. Näistä pitää pitää kiinni myös jatkossa.

On demokraattisen yhteiskunnan peruspilari, että päättäjät noudattavat toiminnassaan lakeja. Jos lakeihin ollaan tyytymättömiä, ne voidaan muuttaa laissa määrätyllä tavalla. Tämä luo päätöksentekoon tiettyä hitautta, mutta samalla lakien noudattamisesta koituu enemmän hyötyä, sillä se luo yhteiskuntaan vakautta, ennakoitavuutta ja oikeudenmukaisuutta - säännöt ovat samat kaikille. En missään nimessä halua Yhdysvaltojen kaltaista kehitystä, jossa presidentti huseeraa lakia rikkoen.

Koko Suomen pitäminen asuttuna on tänä aikana myös tärkeä turvallisuuspoliittinen kysymys. Alueiden tasapainoinen kehitys ylläpitää yhteiskunnan eheyttä ja kokemusta siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Palvelut eivät voi tietenkään olla samat kaupungeissa ja harvaan asutussa Suomessa, mutta ihmisistä on pidettävä huolta ja koko Suomen voimavarat luonnonvaroista osaamiseen otettava parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Voimakas muuttoliike kaupunkeihin myös nostaa entisestään asumisen hintaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Tämä ei palvele helsinkiläisten etua.

En erityisesti pyrkisi hidastamaan tai vauhdittamaan kaupungistumista - kyse on ihmisten vapaudesta valita asuinpaikkansa. Politiikalla on pyrittävä siihen, että Suomi kehittyy mahdollisimman tasapainosesti (maaseutu, kylät ja kaupungit) ja ihmiset voivat valita asuinpaikkansa sen mukaan, millaista elämää kukin toivoo itselleen ja perheelleen.