Jukka Hämäläinen

Kannatan, ja on perusteltua että oppitunneilla kännyköiden käyttö olisi lähtökohtaisesti kiellettyä. Kännyköiden käyttö olisi suotavaa ainoastaan pakottavassa tarpeessa, kuten oppimiseen liittyvissä asioissa. Sosiaalisen median käyttö koulupäivän aikana voi lisätä mm. koulukiusaamista. Myös keskittyminen oppimiseen voi olla heikompaa, mikäli kännyköiden käyttö keskittyy epäolennaisiin asioihin.

Palkka on yksi merkittävä tekijä osaavan ja motivoituneen työvoiman rekrytoimiseen. Toki asiallinen ja terve työympäristö sekä työyhteisö ovat kuitenkin merkittävämpi tekijä tässäkin asiassa.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut koko ajan ja samaan aikaan on leikattu mm. koulujen henkilöstöä, koulunkäyntiavustajia, kasvatusohjaajia ja muita tukipalveluita sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluita. On järkevää palkata lisää aikuisia tukemaan lasten ja nuorten turvallista kasvua sekä koulunkäyntiä. Tämä vähentää yhteiskunnan ongelmia tulevaisuudessa ja samalla se lisää veronmaksukykyä yleisemmin, jolloin veroja ei tarvitse kerätä niin paljon.

On selvää että kuntien kaikkia toimintoja tulee tarkastella kriittisesti, kun haetaan säästöjä talouden tasapainottamiseksi. Teattereiden ja orkestereiden tukia on monessa kaupungissa ja valtionavustuksissa leikattu kuitenkin suhteessa todella raskaasti. Nämä ovat kuitenkin palveluita, joilla useat kaupungit lisäävät veto- ja pitovoimaa houkutellakseen veronmaksajia kaupunkiin. Samalla teattereiden ja orkestereiden vaikutus asukkaiden hyvinvointiin on kiistaton. Hyvinvoinnin lisääntyminen taasen ehkäisee tehokkaasti pahoinvointia ja siitä syntyvien raskaiden taloudellisten kustannusten kasvua.

Lähikirjastot ovat yhteiskuntamme sivistyksen avaintekijöitä. Ne ovat paljon muutakin kuin kirjojen lainaamista. Ne ovat usein lähialueen ainoita paikkoja, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ja kokoontua yhteen vastikkeettomasti. Tai siellä voidaan lukea sanoma- ja aikakauslehtiä ilmaiseksi. Toki kirjastoverkkoakin tulee tarkastella kriittisesti taloutta tasapainotettaessa.

Jyväskylässä on jouduttu kahtena viime vuotena nostamaan veroprosenttia. Tämä johtuu hyvinvointialueuudistuksen yhteydessä tehdystä verotuksen muutoksesta. Sekä kuntien että alueiden rahoitus oli lähtökohtaisesti alibudjetoitu. Kuntien veroprosenttien kehitys riippuu tulevaisuudessa hyvin pitkälti tekeillä olevasta valtionosuusuudistuksesta. Mikäli Jyväskylän taloutta rasittavat nk. sote-erät jäävät voimaan, joutuu Jyväskylä tarkastelemaan myös tulevaisuudessa tulo- ja kiinteistöveroprosentteja talouden saamiseksi pysyvästi tasapainoon. Sote-erillä tarkoitetaan tässä yhteydessä hyvinvointialueuudistuksessa vuosille -21 ja -22 kunnille määrätystä sotemenojen kasvun rajoittimesta, jolloin kunnan sotemenojen kasvu noina vuosina leikkasi pysyvästi kuntien valtionosuuksia.

Uudistuvan energian tuotanto on paitsi välttämätöntä ilmastonmuutoksen jarrutuksessa, myös energian omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Meidän on päästävä eroon mahdollisimman pian Venäjän ja muiden autokraattisten maiden tuottamasta fossiilisesta energiasta.

Emme saa toistaa mm. Ruotsin asuntopolitiikan kaltaisia virheitä. Asuinalueiden eriytyminen vaikkapa varallisuuden tai etnisyyden vuoksi on erittäin haitallista yhteiskuntakehityksen näkökulmasta. Siksi kaupunkien tulee rakentaa uusia asuinalueita moninaisemmin ja erilaisten ihmisten tarpeita palveleviksi.

On selvää että kaupungit ja kaupunkiseudut tarvitsevat kasvua jo pelkästään edunvalvonnan vuoksi. Jos kaupunki kasvaa, sen vaikutusvalta valtakunnallisesti kasvaa myös. Kasvu lisää myös palveluiden tarvetta, mikä lisää työvoiman tarvetta ja veronmaksukykyä kaupungissa. On myös rehellisesti todettava, ettei kaikki maahanmuutto ole ongelmatonta. Maahanmuuton kannattavuus riippuu hyvin pitkälti siitä miten työperäisiä ja tänne opiskelemaan tulevia maahanmuuttajia saadaan työllistettyä.

Rakentaminen kasvavilla kaupunkiseuduilla on ongelmallista. Pitäisi suosia täydennysrakentamista, joka säästää luontoa. Tämä on kuitenkin monesti ongelmallista siksi että rakentaminen tulee liian tiiviiksi ja se ei houkuttele uusia asukkaita. Kaupunkialueilla on myös paljon käytöstä poistunutta liike- ja toimistotilaa, jota tulisi hyödyntää kohtuuhintaiseen asuinrakentamiseen.

Monet yhteiskunnan palvelut ja toiminnot eivät synny tai pysy yllä ilman julkista sektoria. Nämä palvelut jotka liittyvät koulutukseen, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen yms. ovat kriittisiä palveluita koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Siksi ne ovat rahoitettava yhteisvastuullisesti eli veroja keräämällä. Tärkeintä on että veroja kerätään kunkin maksukyvyn mukaan, ei omantunnon mukaan ja että kerätyt verot käytetään järkevästi, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti palveluiden tuottamiseen.

Suurten tuloerojen riski on yhteiskuntarauhan horjuminen. Tuloerot eivät itsessään ole suurin ongelma, sillä niitä voidaan kuitenkin tasata oikeudenmukaisella verotuksella. Tuloerot eivät myöskään ole suurin ongelma, vaan kumuloituva eli sukupolvilta toiselle periytyvä ja kasautuva varallisuus. Vaarana on että tuo varallisuus laiskistuu ja karkaa erilaisiin verokeinotteluihin ja jopa veronkiertoon.

Nykyinen pohjoismainen markkinatalous on mielestäni paras malli toteuttaa järkevää ja solidaarista kansantaloutta. Tässä mallissa yksityinen sektori kirittää julkista sektoria ja samalla tukee reilua kilpailua. Reilu kilpailu vaatii kuitenkin reilut pelisäännöt ja siksi tarvitaan riittävää kilpailu- ja lainsäädäntöä. Nykyisellään ollaan ehkä liikaa suuntautumassa sääntelyn purkuun, mikä ei välttämättä ole hyvä asia.

Ongelma ei ole liian hyvä sosiaaliturva, vaan sosiaaliturvan alikäyttö. Monet asialliseen ja riittävään sosiaaliturvaan oikeutetut ihmiset eivät osaa hakea niitä tukia, joita he tarvitsisivat. Näihin lukeutuu mm. vammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä muut heikommassa asemassa olevat ihmiset. Sosiaaliturva on viime aikoihin asti ollut suhteellisen oikealla tasolla, mutta nykyinen Suomen hallitus on leikannut tasoa liikaa. Tulonsiirrot ovat siirtyneet liikaa viimesijaiseen eli toimeentulotukeen. Nämä kustannukset ovat kasvaneet vuonna 2024 liki 100 miljoonaa euroa. https://yle.fi/a/74-20144489

Julkisen sektorin on hyvä omistaa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä yhtiöitä, jotka takaavat esim. Suomen tai yksittäisen kunnan huoltovarmuuden tai palvelun, joka ei toimi puhtaasti markkinaehtoisesti. Samalla taataan myös se, ettei veronmaksajien rahoilla tehdä kriittisten palveluiden tarjoamisesta puhdasta businesta ja rahastusta. Siis varsinkin palveluista, joissa ei ole kilpailua. Esimerkkinä energianhuolto.

Suomeen tulee verrattain vähän esim. ulkomaisia opiskelijoita, joiden myötä Suomi pysyisi paremmin mukana kansainvälisessä kehityksessä. Suomen tulee olla houkutteleva kohde opiskelijoille, jotka paitsi tuovat tänne uutta näkökulmaa, myös jäisivät tänne opintojensa jälkeen tekemään töitä ja rikastuttamaan siten suomalaista yhteiskuntaa. Näiden ihmisten mukana kansainvälistyminen luo Suomelle uusia kumppanuuksia maailmalle ja pienenä vientivetoisena maana tämä on suorastaan elinehto Suomelle.

Suomessa on vahva uskonnonvapaus ja siksi poliittisessa päätöksenteossa tämä tulisi huomioida vahvasti. Mikäli poliittinen päätöksenteko nojaa ainoastaan yhteen uskontokuntaan, jää osa kansalaisista päätöksenteon pohjasta pois. Tämä on jo perustuslainkin mukaan eriarvoistavaa, eikä sovellu nykyiseen länsimaiseen demokratiaan.

Ihmisoikeudet eivät riipu ihmisen sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Poliittisessa päätöksenteossa on kunnioitettava kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Sukupuolikysymyksistä on varmasti monta eri mielipidettä, mutta ne eivät kuulu poliittiseen päätöksentekoon millään tavalla.

Lapsiin kohdistuvat tärkeimmät arvot ovat mielestäni turvallisuus ja rakkaus. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää että lapsi oppii kyseenalaistamaan esim. vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta. Mikäli lapsi kahlitaan lähtökohtaisesti tiettyyn muottiin, hän ei opi kunnioittamaan itseään eikä muita ihmisiä.

Ilmastonmuutos ei kysy rajoja. Edelleen länsimaisissa yhteiskunnissa, mukaanlukien Suomi, kulutus on globaalisti merkittävästi suurempaa kuin vaikkapa kehittyvissä maissa. Suomen tulee olla puhtaan ilmaston ja ympäristön takaavien innovaatioiden kehittäjä, ei kehitysmaa. Tämä lisää meidän vientiteollisuutta pidemmällä aikavälillä, sillä puhdas lähienergia tulee olemaan jokaisen kansallisvaltion huoltovarmuudenkin kannalta yksi merkittävistä tekijöistä.

Tässä on otettava kuitenkin vahvasti huomioon se, että Suomi on pieni maa, jonka elinehto on kansainvälinen yhteistyö. Suomen kuuluminen esim. EU:hun on tae sekä taloudellisesta että turvallisuudesta. Ukraina, liittoutumattomana maana on vakava esimerkki siitä millainen pelinappula itsenäisestä, liittoutumattomasta valtiosta voi pahimmillaan muodostua. Muidenkin kuin suomalaisten etu on siis parhaimmillaan suomalaisten paras etu.

Kuten jo aiemmissa vaaleissa olen vastannut tähän kysymykseen, vastaan edelleen; ilman ympäristöä ja luontoa ei ole myöskään taloutta, talouskasvua ja työpaikkoja. Edelleen totean että talouskasvua ja työpaikkoja luodaan yhä enemmän juuri puhtaiden energioiden ja niihin liittyvien innovaatioiden ympärille.

Suomella tulee olla vahva johtaja, mutta sen takana tulee olla vahva demokratia.

Olen vahvasti sitä mieltä että jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus asua missä päin tahansa Suomea. Tähän liittyy kuitenkin se, ettei yhteiskunta voi kaikkialle tarjota samanlaista palveluverkkoa ja palvelutasoa. Me emme pysty vastustamaan globaalia kaupungistumista, mutta julkisen sektorin tehtävä ei kuitenkaan ole kiihdyttää tätä kehitystä omilla päätöksillään.

Kaupungistuminen on luonnollinen ja vastustamaton ilmiö. Ihmiset hakeutuvat sinne missä palvelut ovat lähellä ja paremmin saavutettavissa. Toki kaupungistumisella saavutetaan tiiviimpää ja edullisempaa yhdyskuntarakentamista vaikkapa energia- ja vesihuoltoverkostossa tai joukkoliikenteessä. Tämä kuitenkin lisää haja-asutusalueiden palveluverkkojen ja palvelutason haasteita ja kustannuksia. Tämä lisää yhteiskunnan polarisaatiota.