Martina Houtsonen

Lasten liiallisella ruutuajalla on selvä yhteys lasten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, keskittymiskykyyn, oppimiseen ja tunteidensäätelytaitoihin. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähäisemmät kyvyt ja mahdollisuudet lapsella itsellään on säädellä ruutuaikaansa ilman aikuisten tukea ja ohjausta. Tiktokin kaltaiset koukuttavat algoritmit vievät mukanaan vähän vanhemmankin nuoren,joten kaikkinainen ruutuajan vähentäminen on suositeltavaa. Itse näkisin, että alakouluikäisten kohdalla kännyköiden pitäisi lähtökohtaisesti pysyä repussa koko koulupäivän ajan, jos kännykkää ei erityisesti tarvita opiskeluun. Yläkouluikäisille jättäisin koulujen harkittavaksi, laitetaanko kännyköiden osalta totaalikielto koulupäivän ajaksi vai saako kännykkää käyttää joillakin välitunneilla.

Helsingissä on huutava pula pätevistä varhaiskasvatuksen työntekijöistä. Varhaiskasvatuksen opettajan viroista isoa osaa hoitaa työntekijä, jolla ei ole varhaiskasvatuksen opettajan koulutusta, ja muidenkin ammattiryhmien virkoja joudutaan usein hoitamaan ei-pätevien sijaisten avulla. Helsingissä asumisen kustannukset ovat varsin suuret varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkoihin nähden, joten palkankorotukset ovat kannatettava keino työntekijöiden houkuttelemiseksi. Harkitsisin myös kaupungin vuokra-asuntojen korvamerkitsemistä halukkaille terveydenhuollon-, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen työntekijöille, jotta heillä olisi mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen Helsingissä.

Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien työpanos on korvaamaton monille oppilaille. Se on panostus näiden oppilaiden tulevaisuuteen, mikä tuo pitkässä tarkastelussa aina lopulta enemmän säästöjä kuin aiheuttaa menoja. En silti näe, että kuntaveroa täytyy korottaa tämän takia, vaan ennemmin hakea säästöjä kunnan ei-pakollisista menoista.

Tiukassa taloustilanteessa kuntien tehtävä on keskittyä välttämättömien palveluiden turvaamiseen. Valtion esittävän taiteen valtionrahoitukseen tekemät leikkaukset aiheuttavat teattereille paineita lippuhintojen korotuksiin, joilloin entistä harvemmalla on mahdollisuus päästä nauttimaan teatteriesityksestä. Kulttuurin harrastaminen vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen tutkimustenkin mukaan. Jos kunnat päättäisivät kompensoida valtionrahoituksen leikkauksia teattereille, se tulisi vallitseva taloustilanne huomioiden tehdä silti maltillisesti, koska ensin on pystyttävä turvaamaan ihmisten kriittiset peruspalvelut. Itse rahoittaisin silti mieluuummin Helsingin kulttuuritarjontaa kuin ei-välttämättömiä ideologisia hankkeita tai satojen miljoonien raitiotieinvestointeja.

Näen kirjastojen tehtävän suomalaisten yleissivistyksen ja lukemisen sekä kirjallisuuden edistäjänä hyvin tärkeänä.

Veronkorotukset eivät ole oikea tie pitää talouden pyöriä pyörimässä -muutoin vähentäisimme yritystenkin elinehtona toimivaa kulutusta. Tällä olisi pidemmällä aikavälillä negatiivinen vaikutus työllisyyteen ja talouskasvuun. Kiristyvässä taloustilanteessa on entistäkin tärkeämpää pyrkiä säilyttämään ihmisille kaikkein kriittisimmät palvelut kuten ihmisten tarpeita vastaava terveydenhuolto ja laadukas koulutus ideologisten hankkeiden tai muiden ei-välttämättömien menojen kuten kalliiden raideinvestointien sijaan.

Tuulivoiman kohdalla tulee ensin kuunnella Puolustuvoimien kantaa, koska tuulivoimalat häiritsevät mm. Puolustusvoimien tutkien toimintaa. Helsinki on Suomen pääkaupunki, joten tämä on ehdottomasti huomioitava päätöksenteossa. Aurinkoenergian käytön lisääminen niin kouluihin, päiväkotirakennuksiin kuin Hekan (Helsingin kaupungin asuntojen) asuntoihinkin on kuulunut jo nykyisinkin kaupungin energiatehokkuusvaatimuksiin.

Ruotsista on olemassa erittäin huonoja esimerkkejä, miten käy, jos asuinalueet eriytyvät liikaa toisistaan niin, että joillakin asuinalueilla maahanmuuttajataustaisten osuus on jo 90%. Näillä alueilla on korkeaa työttömyyttä, rikollisuutta, epäluuloa viranomaisia vastaan sekä väkivaltaa mm. katujengien takia. Hallittu maahanmuutto hyödyttää suomalaista yhteiskuntaakin tuoden mm. kaivattuja työntekijöitä aloille, joilla on kriittinen työvoimapula. Olennaisinta on silti pitää maahanmuutto hallittuna, jotta lieveilmiöiltä ja asuinalueiden liialliselta eriytymiseltä vältyttäisiin Helsingissä.

Nyt jo Suomessa asuvista vieraskielisistä yli puolet asuu Helsingin seudulla, ja heidän määränsä kasvaa ennusteiden mukaan yli 500.000:een 2040 loppuun mennessä. Ruotsista on valitettavia esimerkkejä siitä, mitä seuraa, jos syntyy kokonaisia kaupunginosia, joissa vieraskielisten osuus on jo 90%. Toisaalta on muistettava, että maahanmuuttajien joukossa on paljon sotaa paenneita ukrainalaisia sekä muita töissä käyviä, ahkeria ja sydämellisiä ihmisiä, jotka paikkaavat tällä hetkellä vaikeaa työvoimapulaa monissa kaupungin kriittisissä peruspalveluissa kuten päivähoidossa ja vanhustenhoidossa. Maahanmuuton on silti oltava hallittua ongelmien välttämiseksi, vaikka syntyvyys ja taloudellinen huoltosuhde ovat heikentyneet Suomessa.

Ei todellakaan! Helsinkiläiset tarvitsevat lähiluontoa myös täällä Helsingissä, ei vain muualla Suomessa. Helsinkiläiset ovat yrittäneet hyödyntää lähidemokratiaa ja taistella lähiluonnon säilyttämisen puolesta mm. Stansvikin, Riistavuoren ja Matokallion metsien sekä Malmin lentokenttää ympäröivän niittyalueen pelastamiseksi pääosin huonoin tuloksin. Kaupunginvaltuuston päätöksistä on nähtävissä, mitkä puolueet Helsingissä ovat todellisuudessa olleet lähiluonnon säilyttämisen puolesta, ja mitkä taas vain juhlapuheissa ja propagandassa. Lähiluonnolla on suuri vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. Helsingin kasvu- ja rakentamistavoitteet ovat ylimitoitettuja, ja se lisärakentaminen, joka on välttämätöntä, ei saa sijoittua ihmisille tärkeän lähiluonnon päälle.

Liian nopea kasvu uhkaa niin Helsingin ja helsinkiläisten viihtyisyyttä, palveluja kuin turvallisuuttakin. Liian voimallinen rakentaminen ja nykyinen kaavoituspolitiikka uhkaavat entisestään helsinkiläisille tärkeää lähiluontoa, joka on enenevissä määrin vaarassa jäädä massiivisen rakentamisen alle. Helsinki ei saa kasvaa liian nopeasti eikä nykyisille asukkaille tärkeitä lähiluontokohteita kuten Riistavuoren ja Stansvikin metsiä ja Malmin lentokentän niittyaluetta saa käyttää rakennusmaana. On myös syytä tiedostaa, että Helsingin seudun muuttoliikkeestä kolme neljäsosaa oli viime vuonna ulkomailta tulevaa muuttoliikettä. On maahanmuuttajienkin etu, että Helsinki ei kasva liian nopeasti, jotta voimme välttyä niiltä ongelmilta, joita Ruotsi on joutunut kohtaamaan.

Ehdottomasti. Nykyinen Helsingin arkkitehtuuri on tuntunut unohtaneen täysin esteettiset arvot, vaikka rakennetun ympäristön kauneus vaikuttaa keskeisesti asumisviihtyvyyteen. Helsinkiin nyt rakennettava asuntokanta on persoonattoman ja sieluttoman näköistä, pääosin varsin rumaa ja yksitoikkoista, harmaita ja ruskeita tasaseinäisiä kerrostaloja toinen toisensa vieressä. Eivät turistitkaan mene näitä alueita katsomaan vaan kauniita vanhoja jugend-taloja Etelä-Helsinkiin.

En kannata nastarengaskieltoa Helsingissä. Autoilijoiden mahdollisuuksia liikkua on jo nyt vaikeutettu liikaa.

Autoilijoiden liikkumista on jo nykyisellään vaikeutettu Helsingissä kohtuuttomasti. Ei ole kaupungin tehtävä määritellä, minkälaisella autolla ihmiset keskustaan ajavat tai tehdä tästä mahdollisuudesta vain sähköautoilijoiden etu. Helsingin ydinkeskustan yrittäjät eivät kannata autoilun vaikeuttamista, koska tämän todettiin vaikuttavan negatiivisesti heidän yritystoimintaansa mm. silloin, kun Esplanadeista tehtiin kokeilumielessä yksikaistaisia.

Olen itsekin ollut lautakuntamatkalla tutustumassa Amsterdamin huumeidenkäyttöhuoneisiin, jotka ovat hyvin koruttomia paikkoja. Kontakti asiakkaisiin on parempi ja intensiivisempi kuin neulojenvaihtopisteellä, joten ohjaaminen hoitoon ja käytön lopettamiseen onnistuu huumeidenkäyttöhuoneissa helpommin. Veriteitse tarttuvia tauteja ja yliannostukuolemia on pystytty huumeidenkäyttöhuoneiden avulla vähentämään, ja myös ympäristön on koettu muuttuneen viihtyisemmäksi katujen rauhoittumisen takia. Itseäni silti pohdituttaa vielä se, minkälaisen signaalin huumeidenkäyttöhuoneet antavat nuorille. Lisäksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta siitä, miten huumeidenkäyttöhuoneet vähentäisivät huumeista aiheutuvia haittoja juuri Suomessa.

Helsinki on ainoa kunta Suomessa, joka ei peri vielä terveyskeskusmaksuja. Säästöpaineiden takia terveyskeskusmaksuja on ehdotettu Helsinkiinkin, ettei palveluja tarvitsisi karsia. Asian kääntöpuoli on se, että monille pienituloisille terveyskeskusmaksut voisivat nostaa kynnystä hakeutua terveyskeskukseen, jolloin nopeasti hoidettavissa olevat sairaudet voivat ehtiä kehittyä huomattavasti vaikeammiksi tiloiksi, joiden hoito on kallista. Jos säästöpaineet kasvavat tulevaisuudessa liian suuriksi, ja riskinä on, että terveyskeskuspalveluista joudutaan karsimaan liikaa, on terveyskeskusmaksujen käyttöön ottamista ainakin jonkin suuruisina silti tulevaisuudessa harkittava.

HUS vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla sekä valtakunnallisesti useiden vaikeiden tai harvinaisten sairauksien hoidosta. Yhtymäkokous päätti viime vuonna leikata poikkeuksellisen paljon Husin talousarviokehyksestä, mikä vaarantaa jo uusmaalaisten erikoissairaanhoitoa. Valvira määräsi viime vuonna HUS-yhtymän purkamaan erikoissairaanhoidon jonot lainmukaisiksi, mutta HUS:lla on edelleen vaikeuksia pystyä noudattamaan hoitotakuuta. Vaikka terveydenhuollon kivijalka onkin toimivissa peruspalveluissa, ei HUS:n erikoissairaanhoitoon saa kohdistua enää enempää säästöpainetta.

Kaikkea tärkeääkään ei voi jakaa ilmaiseksi, ja toisaalta esim. 32:n tamponin paketti, jolla selviää yleensä koko kuukauden, maksaa kaupassa halvimmillaan n.3 euroa. Helsinki jakoi kokeiluluontoisesti ilmaisia kuukautissuojia syksyllä 2022 neljässä oppilaitoksessa. Pilottitutkimuksen kyselyyn vastaajista 18% oli jättänyt ostamatta kuukautistuotteita, koska heillä ei ollut varaa niihin ja 8 prosenttia vastaajista oli joutunut jäämään pois oppilaitoksesta kuukautistuotteiden puuttumisen takia. Kokeilu oli silti varsin suppea, ja pitäisi selvittää tarkemmin, onko taustalla myös muita syitä kuten nuorten vaikeus mainita vanhemmilleen tarpeesta kuukautistuotteisiin. Tietyissä kulttuureissa kuukautiset ovat tavallistakin isompi tabu.

Veronkorotukset eivät ole oikea tie pitää talouden pyöriä pyörimässä -muutoin vähentäisimme yritystenkin elinehtona toimivaa kulutusta. Tällä olisi pidemmällä aikavälillä negatiivinen vaikutus työllisyyteen ja talouskasvuun. Kiristyvässä taloustilanteessa on entistäkin tärkeämpää pyrkiä säilyttämään ihmisille kaikkein kriittisimmät palvelut kuten ihmisten tarpeita vastaava terveydenhuolto ja laadukas koulutus ideologisten- tai muiden ei-välttämättömän hankkeiden kuten kalliiden raideinvestointien sijaan.

Suuret tuloerot eivät suinkaan aina kerro ihmisten ahkeruudesta ja lahjakkuudesta, vaikka tiettyyn pisteeseen asti onkin hyväksyttävää, että ihmisten ahkeruudesta tai osaamisesta palkitaan.Monilla yhteiskunnallisesti erittäin tärkeillä aloilla on työn vastuuseen nähden melko matala palkkataso, vaikka näillä aloilla tehdään enemmän kuin ahkerasti töitä kovalla ammattitaidolla. Eriarvoisuuden lisääntyminen Suomessa sekä huono- ja hyväosaisuuden entistä voimakkaampi polarisoituminen on silti vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka näkyy syrjäytymisen lisääntymisenä, kasvavina terveyseroina hyvä- ja huono-osaisten välillä ja vaikuttaa mitä suurimmassa määrin lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa.

Valtion tehtävä ei ole puuttua ihmisten ja yritysten väliseen kaupankäyntiin, jos kaupankäynnillä ei aiheuteta haittaa muille.

Sosiaaliturvan varassa eläminen on ehdottomasti joillekin ihmisille liian helppoa, mutta korkeiden asumiskulujen Helsingissä on myös mm. työssäkäyviä mutta pienituloisia yksinhuoltaäitejä, pienellä eläkkeellä eläviä vanhuksia tai ihmisiä, jotka ovat sairauden tai vamman takia menettäneet työkykynsä, joille sosiaaliturva on välttämättömyys. Sen sijaan ei saa olla vaihtoehto, että terve ja työkykyinen ihminen elelee kymmeniä vuosia sosiaaliturvan varassa vain, koska se on mukavampaa.

Ei todellakaan. Valtion ja kuntien tulot vähenisivät selvästi, jos valtio ja kunnat myisivät pois tuottavia omistuksiaan. Huomionarvoista on myös se, että mahdollisten poikkeusolojen aikana on erittäin suuri etu, että Helsinki omistaa mahdollisimman paljon yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisiä palveluita tuottavia yrityksiä, jotta poikkeusoloissakin nämä palvelut voidaan paremmin turvata.

Ruotsista on valitettavia esimerkkejä siitä, mitä seuraa, jos syntyy kokonaisia kaupunginosia, joissa vieraskielisten osuus on jo 90%. Ruotsin poliisi on tunnistanut kymmeniä ongelmallista asuinalueita, joissa on paljon rikollisuutta, korkea työttömyysaste, väkivaltaisuuksia ja jengien välisiä yhteenottoja. Olisikin kaikkien etu, että maahanmuuttajat eivät keskittyisi asumaan pelkästään Helsingin seudulle.Toisaalta on muistettava,että maahanmuuttajien joukossa on paljon sotaa paenneita ukrainalaisia sekä töissä käyviä,ahkeria ja sydämellisiä ihmisiä, jotka paikkaavat tällä hetkellä vaikeaa työvoimapulaa monissa kaupungin kriittisissä peruspalveluissa kuten päivähoidossa ja vanhustenhoidossa. Maahanmuuton on silti oltava hallittua ongelmien välttämiseksi,mikä on myös maahanmuuttajien etu.

Kristilliset arvot ja -tavat ovat keskeinen osa niin Suomen kuin koko Euroopan kulttuuriperintöä. Kristillisistä arvoista itseäni puhuttelevat eniten lähimmäisenrakkaus ja heikompien puolustaminen, jotka ohjasivat aikoinaan ammatinvalintaanikin. Nämä arvot hyvät hyvä pohja poliittiselle päätöksenteollekin, mutta näen silti, että lähtökohtaisesti politiikkaa tehdään asiaperustaisesti.

Jokaisen pitää saada ilmaista vapaasti sukupuoli-identiteettiään,eikä ketään saa kohdella eriarvoisesti tai kiusata sukupuoli-identiteetin takia.Kannatan silti myös kehittyville ja identiteettiään vasta hakeville nuorille kasvurauhaa aikuisten heille tarjoamien valmiiden vastausten tai kouluihin jalkautuvan sateenkaariopetuksen sijaan.Erityisesti autisminkirjolla olevat nuoret ovat herkkiä ympäristön vaikutteille,ja heillä sukupuolidysforian on todettu olevan 20 kertaa yleisempää kuin muulla väestöllä.Osalla heistä kokemus on varmasti aito, mutta osalla tämä näyttäytyy myös keinona ratkaista autisminkirjosta kumpuavaa ulkopuolisuuden kokemusta ja muita haasteita.Sukuopuolen moninaisuuteen liittyvät teemat ovat jo esillä joka paikassa yhteiskunnassamme koulujen opetuksesta wc-ratkaisuihin.

Kouluissa näkyy selvästi, että oppilaiden opettajia kohtaan tuntema kunnioitus on vähentynyt eikä opettajilla enää ole samanlaista auktoriteettiasemaa suhteessa oppilaisiin kuin ennen. Tämä näkyy lisääntyneinä järjestyshäiriöinä koulun arjessa. Myös yleinen lasten vanhempia kohtaan tuntema kunnioitus on ollut laskusuunnassa. Toisaalta nykyvanhemmat kasvattavat välillä lapsiaan silkkihansikkain, eikä lapsille aina uskalleta asettaa terveitä rajoja tai varotaan tuottamasta lapselle minkäänlaista pettymystä, mikä ei ole lapsen kehityksen kannalta hyväksi. En silti kannata sitä, että lapsista kasvatettaisiin sokeasti auktoriteetteihin uskovia ihmisiä, jotka eivät osaa tai uskalla kyseenalaistaa mitään tai tuoda esiiin omaa mielipidettään.

Suomen osalta hiilineutraaliutta tavoitellaan vuoteen 2035 mennessä ja EU:n tasolla vasta vuonna 2050. Suomen hiilineutraaliustavoite on jo nyt äärimmäisen kunnianhimoinen muuhun Eurooppaan verrattuna, eikä tätä eroa ole enää syytä kasvattaa yhtään. Liian kunnianhimoisen ilmastopolitiikka tulee kuluttajille kalliiksi, eikä nykyisessä taloustilanteessa ihmisillä ole usein tällaiseen varaa. Suomen nykyistä hiilineutraaliusaikatauluakin olisi hyvä tarkastella uudelleen, jos aikataulusta muodostuu niin kireä, että se rasittaisi kohtuuttomasti ihmisten ja toisaalta myös yritysten taloutta.

Politiikkojen tehtävä on toimia kansan -tässä tapauksessa suomalaisten- parhaaksi.

Suomalainen teollisuus on maailman puhtainta, eikä ole ympäristöteko siirtää tuotantoa maihin, joissa samat tuotteet tuotetaan moninkertaisin ilmastopäästöin. Suomen nykyisessä taloustilanteessa tarvitaan kipeästi työpaikkoja ja talouskasvua, ei liian kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Ympäristövaikutusten arviointia täytyy silti hyödyntää kaikissa isoissa hankkeissa, joilla arvioidaan olevan mahdollisia negatiivisia vaikutuksia luonnolle. Suomen metsät, järvet, Itämeri, kalliot ja perinnebiotoopit ovat silti suojelemisen arvoisia -myös kaupunkiluonnon osalta. Helsingissä on nyt rakennettu arvokkaille metsäalueille ja ollaan tuhoamassa Malmin lentokenttää ja sitä ympäröivää Helsingin isointa niittyaluetta. Talouskasvun ja ympäristön suojelemisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Olemme nähneet viime aikoina, mitä tapahtuu, kun valtion johtaja toimii omavaltaisesti sääntöjen rajamailla tai venyttää niitä saadakseen asioita tehtyä. Onneksi Suomessa on toimiva vallan kolmijako: lainsäädäntövalta eduskunnalla, toimeenpanovalta pääministerin johtamalla valtioneuvostolla ja näistä riippumaton oikeuslaitos. Yhdysvalloissa tätä rakennelmaa ei ole luotu toimivaksi. Varsinkin poikkeusoloissa tarvitaan vahvaa johtajaa, joka osaa ja uskaltaa toimia, mutta isot päätökset on tehtävä yhdessä, eikä autoritäärisesti sääntöjä ja rajoja venyttämällä.

Koko Suomen asutettuna pitäminen on Suomen etu, mutta tällä turvataan myös keskeisesti Suomen huoltovarmuutta. Puolustusvoimien toive on, että myöskään itärajan tuntumaa ei ole hyvä autioittaa. Ei ole myöskään asumisviihtyvyyden kannalta hyvä, että maaseutu autioituu ja isoihin kaupunkeihin kohdistuisi entistä enemmän muuttopainetta. Valtion talous on kuitenkin tällä hetkellä niin tiukoilla, ettei ole realistista kyetä tukemaan väestöltään väheneviä kuntia kohtuuttoman suurilla summilla.

Liian voimakas kaupungistuminen ei ole hyvä asia, ja vaikuttaa negatiivisesti niin kaupunkien asumisviihtyvyyteen kuin maaseudun elinvoimaisuuteen. Myös huoltovarmuus, joka on erittäin ajankohtainen ja tärkeä tekijä, vaaraantuu maaseudun autioituessa.