Kim Lehto

Kännykät ovat osa nykypäivän identiteettiä, ja niitä käytetään myös tiedonhankintaan. Välitunnit ovat kuitenkin tarkoitettu sosiaaliseen kanssakäymiseen ja lepoon, joten niiden käyttöä voi rajoittaa koulupäivän aikana tarpeen mukaan, mutta täyskielto ei ole mielestäni ratkaisu.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden houkuttelemiseksi tarvitaan palkkauksen tarkastelua, mutta myös parempia työolosuhteita, pienempiä ryhmäkokoja ja täydennyskoulutusta. Pelkkä palkankorotus ei riitä, vaan alan veto- ja pitovoimaa on vahvistettava kokonaisvaltaisesti. Laadukas varhaiskasvatus turvaa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen. Paikan tulee myös sijaita riittävän lähellä sen tarvitsijaa.

Ensisijaisesti tulee tasata oppilasmäärä per opettaja, jotta lähtökohtaisesti kaikissa kouluissa on sama tilanne oppilaalle. Kuitenkin, jokaiselle lapselle on taattava mahdollisuus oppia omien edellytystensä mukaan. Riittävä erityisopettajien ja avustajien määrä vähentää opettajien kuormitusta ja auttaa koko luokkaa. Kuntatalouden tasapaino on tärkeää, mutta lasten ja nuorten koulutus on pitkän aikavälin investointi.

Kuntatalouden ollessa heikkoa on priorisoitava peruspalvelut, mutta kulttuuri on tärkeä osa hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksista ei tule säästää, sillä ne ehkäisevät syrjäytymistä ja edistävät oppimista ja niistä leikkaaminen voi kostautua pitkällä aikavälillä. Kulttuurialan tukia voidaan tarvittaessa kohdentaa uudelleen, mutta sen merkitystä ei pidä aliarvioida.

Kirjastot ovat sivistyksen ja tasa-arvon perusta. Ne tarjoavat maksuttoman pääsyn oppimiseen, kulttuuriin ja tiedonhankintaan kaikille, erityisesti niille, joilla ei ole varaa ostaa kirjoja. Omasta kokemuksesta tiedän, että lainatut kirjat innostavat lapsia lukemaan enemmän kuin omat kirjat. Säästöjä ei tule tehdä palveluista, jotka tukevat oppimista ja hyvinvointia.

Talous tulee tasapainottaa, eikä velaksi voida elää loputtomiin. Jos menot kasvavat, myös tulojen tulee kasvaa. Veronkorotuksia tai säästöjä on tarkasteltava tapauskohtaisesti, jotta palvelut voidaan turvata.

Tuulivoima ei sovi pääkaupunkiympäristöön, mutta aurinkovoiman hyödyntämistä voidaan edistää esimerkiksi suurten hallien katoilla ja korkeiden rakennusten seinustoilla, huomioiden heijastushäiriöt. Vähäpäästöinen teollisuus tukee työllisyyttä, tuo tuloveroja ja vahvistaa paikallistaloutta. Päästöjen vähentämisen on tapahduttava käytännönläheisesti ja kannattavasti.

Asuinalueiden eriytymistä voidaan ehkäistä huolehtimalla monipuolisesta asuntotarjonnasta, jossa vuokra-, osaomistus- ja omistusasuminen jakautuvat tasaisesti. Myös asuntojen koko ja varustetaso vaikuttavat väestörakenteeseen. Lisäksi koulujen tasalaatuisuus ja palveluiden saavutettavuus ovat keskeisiä tekijöitä, jotka ohjaavat alueiden kehitystä.

Helsingissä ei tällä hetkellä ole väestökatoa, joten en näe tarvetta aktiiviselle muuttovoiton houkuttelulle. Tärkeämpää on varmistaa jo täällä asuvien ihmisten hyvä kotoutuminen ja työllistyminen.

Luonto on olennainen osa suomalaista kaupunkikulttuuria, ja Helsingissä on vielä alueita, joita voidaan rakentaa ilman merkittäviä vaikutuksia luontoon. Uudisrakentamisessa on tärkeää hyödyntää jo kaavoitettuja alueita ja tiivistää kaupunkirakennetta ennen kuin luontoalueita otetaan käyttöön. Luontoarvot on aina huomioitava päätöksenteossa.

Asuntotilanteessa on välillä vaihtelua – välillä asunnoista on pulaa, välillä niitä on tyhjillään. Kasvun hallinta on tärkeää, mutta keskimäärin en näe nopeaa kasvua ongelmaksi, enemmän ongelmaksi muodostuu, että tiestö ei pysy mukana kasvavassa liikennevirrassa

Rakennusten tulisi sopia ympäristöönsä. Jos puretaan vanhaa rakennusta, on järkevää rakentaa uusi samaan tyyliin. Modernille arkkitehtuurille on oma paikkansa, mutta ei mielestäni vanhan keskustan alueella.

Nastarenkaiden vähentäminen parantaisi ilmanlaatua ja vähentäisi teiden kulumista, mutta kiellon toteuttaminen käytännössä on haasteellista. On varmistettava, että ratkaisu on tasa-arvoinen kaikille autoilijoille, myös satunnaisille kävijöille. Ennen kieltoa on selvitettävä turvallisuusvaikutukset sekä tarjottava riittäviä vaihtoehtoja liikkumiseen talvisin.

Polttomoottoriautoilun vähentäminen on ilmaston kannalta hyvä tavoite, mutta se tulisi toteuttaa kannustamalla, ei rankaisemalla tai rajoittamalla. Esimerkiksi päästöttömien ajoneuvojen käytön helpottaminen ja joukkoliikenteen kehittäminen ovat tehokkaampia keinoja. Rajoitukset voivat johtaa epätasa-arvoon erityisesti työmatka-autoilijoille ja yrittäjille.

Käyttöhuoneet voivat vähentää huumekuolemia ja parantaa turvallisuutta, mutta ne eivät yksin ratkaise ongelmaa. Päihdehoidon, tukipalveluiden ja ennaltaehkäisevän työn on oltava ensisijaisia keinoja huumehaittojen vähentämiseksi.

Terveydenhuollon tulee olla kaikkien saavutettavissa varallisuudesta riippumatta. Terveyskeskusmaksut voivat estää pienituloisia hakeutumasta ajoissa hoitoon, mikä lisää erikoissairaanhoidon kuormitusta ja kustannuksia. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on taloudellisesti ja inhimillisesti kestävin ratkaisu. Helsingin on kehitettävä palveluiden saatavuutta, ei asetettava uusia esteitä.

Sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito ovat välttämättömiä, eikä niiden vastakkainasettelu ole kestävä ratkaisu. Säästöjä on etsittävä ensisijaisesti hallinnon tehostamisesta ja hoitoketjujen sujuvoittamisesta. Ennaltaehkäisevä työ ja peruspalveluiden vahvistaminen vähentävät erikoissairaanhoidon kuormitusta ilman, että laadusta joudutaan tinkimään

Kuukautistuotteet ovat välttämättömiä hygieniatuotteita, eivät luksusta. Maksuttomuus voisi helpottaa erityisesti opiskelijoiden ja pienituloisten arkea, mutta jakelun toteutus tulisi suunnitella huolella.

Julkiset palvelut turvaavat hyvinvointia ja tasa-arvoa, eikä niiden leikkaaminen ole ensisijainen ratkaisu. Talous on kuitenkin tasapainotettava vastuullisesti, ja ennen veronkorotuksia on etsittävä säästöjä hallinnosta ja tehostettava palvelutuotantoa. Jos vaihtoehtona on peruspalvelujen heikentäminen, verotuksen maltillinen tarkistaminen voi olla parempi ratkaisu.

Työstä ja ahkeruudesta on voitava palkita, mutta liian suuret palkkatuloerot voivat johtaa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja heikentää hyvinvointia. Jokaisella tulee olla mahdollisuus menestyä taustastaan riippumatta. On kohtuutonta, että yhtä pitkällä koulutuksella ns.matalapalkka-aloilla palkat ovat helposti puolet pienempiä, kuin toisilla aloilla, vastaavasti kuitenkin työvuorot voivat olla pienemmällä palkalla useita tunteja pidempiä.

Markkinoiden tulee toimia oikeudenmukaisesti ja kilpailun pelisäännöt on pidettävä reiluina. Valtion tehtävä on varmistaa, ettei markkinatalous johda kohtuuttomiin eriarvoisuuksiin. Liiallinen sääntely voi kuitenkin hidastaa kasvua, joten tasapaino on tärkeä. Erityisesti asumisen ja terveydenhuollon kaltaisilla aloilla tarvitaan julkista ohjausta kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi

Sosiaaliturvan tarkoitus on taata perustoimeentulo vaikeissa elämäntilanteissa, ei kannustaa joutilaisuuteen. Suomessa työnteon on oltava aina kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen, mutta tukijärjestelmän leimaaminen liian helpoksi ei vastaa todellisuutta. Työllistymisen esteitä on purettava, mutta turvaverkon on pysyttävä heikoimmassa asemassa olevien tukena.

Valtion ja kuntien omistuksessa olevilla yhtiöillä on tärkeä rooli strategisilla aloilla, kuten infrastruktuurissa ja energiantuotannossa. Omistusta ei tule vähentää pelkästään ideologisista syistä, vaan päätösten on perustuttava pitkän aikavälin hyötyihin. Julkisomisteisten yhtiöiden on toimittava tehokkaasti ja tuettava kuntien taloutta sekä asukkaiden palveluita.

Monikulttuurisuus voi rikastuttaa yhteiskuntaa, mutta sen onnistuminen vaatii hallittua kotoutumista ja toimivia rakenteita, kuten työllisyyttä tukevia palveluita ja laadukasta koulutusta. Helsingissä on nähtävissä alueiden eriytymistä, ja siksi monimuotoisuuden tulee rakentua yhdenvertaisuudelle ja yhteiskunnalliselle osallisuudelle, ei eriarvoistumiselle.

Poliittisen päätöksenteon tulee perustua yhdenvertaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja demokraattisiin arvoihin. Monet kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus ja heikommista huolehtiminen, ovat yhteisiä myös SDP:n arvojen kanssa. Päätöksenteossa on kuitenkin tärkeää kunnioittaa uskonnonvapautta ja huolehtia siitä, että kaikki katsomukset ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Jokaisella tulee olla oikeus elää yhdenvertaisesti ja saada tarvitsemansa palvelut ilman syrjintää. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa on tärkeää, jotta kaikilla on turvallinen ja tasa-arvoinen arki. Samalla on varmistettava, että lainsäädäntö ja käytännöt ovat selkeitä ja toimivia kaikille osapuolille.

Tottelevaisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen ovat tärkeitä arvoja, mutta eivät ainoita tai tärkeimpiä. Lapsille on tärkeää opettaa myös itsenäistä ajattelua, kriittistä ajattelukykyä ja empatiaa. Kasvatuksen tulee tukea tasapainoisia, vastuullisia ja yhteistyökykyisiä kansalaisia, jotka osaavat toimia yhteisössä ja kunnioittaa muita ihmisiä.

Suomen on vähennettävä päästöjään, mutta tehokkaimmin se onnistuu osana kansainvälistä yhteistyötä. Ilmastonmuutos on globaali haaste, ja yksin toimiminen ei riitä. Teknologian ja energiatehokkuuden kehittäminen voi tarjota Suomelle kilpailuetua ja uusia työpaikkoja. Päästövähennykset tulee toteuttaa niin, että ne eivät heikennä ihmisten arkea kohtuuttomasti.

Poliitikkojen tehtävä on ajaa suomalaisten hyvinvointia ja turvata maamme etu, mutta tämä ei tarkoita sulkeutumista muulta maailmalta. Suomen menestys perustuu kansainväliseen yhteistyöhön, talouteen ja turvallisuuteen. On tärkeää tehdä päätöksiä, jotka tukevat suomalaisia sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, huomioiden myös globaalit vaikutukset.

Ympäristön ja talouskasvun ei pitäisi olla vastakkain, vaan kestävä kehitys voi luoda uusia työpaikkoja ja innovaatioita. Päästöjen vähentäminen ja luonnon suojelu ovat tärkeitä, mutta samalla on huolehdittava elinkeinoista ja työpaikoista. Parhaat ratkaisut löytyvät tasapainosta, jossa sekä ympäristö että talous hyötyvät pitkäjänteisestä ja vastuullisesta politiikasta.

Päätöksenteon on perustuttava demokraattisiin arvoihin ja yhteisiin sääntöihin. Vahva johtajuus on tärkeää, mutta se ei saa tarkoittaa sääntöjen venyttämistä tai ohittamista. Hyvä johtaja pystyy toimimaan määrätietoisesti ja tehokkaasti samalla kun hän kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta ja avoimuutta. Luottamus päätöksentekoon syntyy reiluudesta, ei oikoteistä.

On tärkeää, että koko Suomi säilyy elinvoimaisena, mutta palveluiden ja infran ylläpidon on oltava taloudellisesti kestävää. Alueiden elinvoimaa voidaan tukea kehittämällä etätyömahdollisuuksia, liikenneyhteyksiä ja paikallisia elinkeinoja. Kuntien ja valtion on tehtävä yhteistyötä, jotta asukkailla on mahdollisuus valita, missä haluavat asua ilman kohtuutonta kustannusta yhteiskunnalle.

Kaupungistuminen tuo mukanaan työpaikkoja, tehokkaampia palveluja ja parempia liikenneyhteyksiä, mutta sen on tapahduttava hallitusti. Asuinalueiden eriytyminen ja asumisen hinnannousu ovat haasteita, joihin on puututtava. Samalla on tärkeää varmistaa, että myös pienemmillä paikkakunnilla on mahdollisuus kehittyä ja säilyttää elinvoimaisuutensa.