Henna Hopia

Kännyköiden käyttöä myös välitunneilla voisi rajoittaa, ettei taukoaika menisi ruutua tuijottaessa. Lapsille tekisi hyvää juosta ja leikkiä pihalla, ja tehdä kaikkea muutakin ei-kuormittavaa ja virkistävää, jotta tauosta olisi oikeasti hyötyä. Kännykkä on valitettavasti nykyään myös yksi koulukiusaamisen väline, joten sen käytön rajoittaminen välitunneilla todennäköisesti auttaisi kiusaamisen ehkäisyssä. Kuitenkin voi olla tarpeen, että nuoret saisivat tsekata kännykät pikaisesti esimerkiksi lounastauon päätteeksi, jos vaikka vanhemmilta on tullut viestiä, ellei ole viestejä ja puheluita mahdollistava älykello käytössä. Tätä ei silti välttämättä tarvisi kirjata lakiin, jos koulut muuten lähtisivät tähän mukaan.

Tarvitsemme laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut, tarpeeksi alan ammattilaisia töihin, ja tähän kaikkeen riittävästi resursseja. Varhaiskasvatuksen palkkojen pitää olla houkuttelevat ja vastata tärkeän työn vaatimustasoa. Vuosi sitten Helsinki päätti jo korottaa varhaiskasvatuksen opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja psykologien palkkaa, katsotaan onko jatkossakin tarvetta.

Sekä Helsinki että maan hallitus ovat ottaneet asian hoitoonsa: Erityistukea tarvitseviin oppilaihin pitää satsata ja tähän on jo suunnattu resursseja. Kuntaveron korotukselle ei ole tarvetta, sen pitäisi muutenkin olla viimeisimpiä keinoja rahoittaa palveluita.

Kulttuurista on moninaista iloa ihmisille, ja kulttuuritarjonta on usein mitä kaupungeista tullaankin hakemaan. Mutta jos taloustilanne on heikko, ja on pakko säästää, turvaisin ensisijaisesti peruspalvelut kuten opetukseen sekä vanhustenhoitoon liittyvät resurssit. Lisäksi teatterit ja konsertit saavat rahoitusta myös lipputuloista. Mutta myös tänä vaikeana talousaikana kulttuuriinkin satsataan: Valtion ja kuntien toimesta tukea on tarjolla yli miljardi euroa vuosittain. Helsingissä kulttuuriavustuksia jaetaan tänä vuonna yli 21M€ edestä, jossa on 2,5M nousu edellisvuoteen. Lisäksi vastikään myönnettiin helsinkiläisnuorille maksuton sisäänpääsy loppuvuodeksi kulttuurikeskusten konsertteihin, mikä on hieno juttu.

Kirjastot ovat erittäin tärkeä palvelu kuntalaisille. Niistä voi nauttia yksin tai koko perheen kanssa, parhaimmillaan ne ovat kokoontumispaikkoja paikallisyhteisölle. En lähtisi sieltä säästämään, mutta toki voi olla, että joka paikasta on nipistettävä. Mahdollistaisiko digitalisaation ja tekoälyn käyttö säästöjä? Itsepalvelua kannattaa laajentaa varsinkin lähikirjastoissa, erityisesti jos se tarkoittaa pidempiä aukioloaikoja. Meillä on lähellä kiva lastenkirjasto, mutta sen aukioloajat ovat sellaiset, ettemme ikinä pääse sinne lasten kanssa, joten sen hyöty on meille nolla. Kirjaston tiloja voisi hyödyntää laajemmin muuhunkin toimintaan, sekin voisi tuoda säästöjä kaupungille ja muita hyötyjä. Kirjastoihin voisi perustaa esimerkiksi varautumisen infopisteitä kuntalaisille.

Suomessa verotetaan muutenkin kovalla kädellä, joten kuntaveroa ei pidä nostaa. Verojen nostamisella olisi haitallisia vaikutuksia ostovoimaan, työllisyyteen ja koko talouteen. Helsinki on onneksi saanut pidettyä kuntaveroprosenttinsa kilpailukykyisenä, mikä houkuttelee uusia asukkaita muuttamaan tänne.

Hienoa, jos tänne tulisi vihreän siirtymän investointeja! Nuo mainitut tosin eivät ehkä ole kovin relevantteja Helsinkiä koskien. Tuulivoimaan ylipäänsä suhtaudun hieman varauksella, sillä se toisi lukuisia haittoja mm. ympäristölle. Pienydinvoimalat voisivat olla yksi harkittava vaihtoehto.

Segregaatio on iso ongelma, se ruokkii syrjäytymistä, turvattomuutta ja rikollisuutta. En halua Helsinkiin slummeja ja hienostoalueita, tätä kehitystä pitää torjua päättäväisesti. Yksi keino on huolehtia, että jokaisella asuinalueella on tarpeeksi monipuolisia asumisvaihtoehtoja. Tietysti jokaisessa kaupunginosassa voi olla omat ominaispiirtensä, ja lopulta ihmiset päättävät itse missä asuvat, mutta kaupunki voi tehdä toimenpiteitä, jotta kaikkialla Helsingissä on hyvä ja turvallista asua.

Helsinki on muuttovoittokunta, mikä on hyvä, koska tarvitsemme lisää ihmisiä. Väestön ikääntyessä monenlaisille työntekijöille on tarvetta. Meillä on monissa yrityksissä osaajapula, joten työperäinen maahanmuutto on tarpeen. Erilaiset ihmiset tuovat mukanaan uusia ajatuksia ja rikastuttavat yrityksiämme. Maahantulijat olisi tärkeä saada jäämään perheineen Suomeen ja byrokratian pitäisi olla tässä apuna, ei hankaloittamassa tilannetta. Kotouttamiseen tulee satsata, jotta maahanmuutosta ei seuraa sosiaalisia ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

Näitä rakentaminen vs. luonto -kysymyksiä on paljon vaalikoneissa, ja niihin on vaikea sanoa yksipuolista juu/ei-kantaa. Itse en näe näitä toisille vastakkaisina asioina, sillä voimme rakentaa myös lähiluontoa kunnioittaen. Kyse on varmasti aina tapauskohtaisesta punninnasta, mihin rakennettaisiin, millainen maa-alue olisi kyseessä, paljonko luontoa siellä jäisi rakentamisen alle, paljonko luontoa voitaisiin säästää, onko luontokohde jotenkin erityisen merkittävä, ja jos on niin voitaisiinko rakentaa muualle. Esimerkiksi Keskuspuistoon en koskisi.

On hienoa, että Helsinki on kasvava ja houkutteleva kaupunki! Toki nopea kasvutahti tuo haasteita ja meidän pitää pysyä vauhdissa mukana rakentamisessa ja palveluissa. Rakentamista ei saa tehdä hutiloiden, vaan sen pitää olla kestävää ja mahdollisimman ekologista. Palvelujen pitää olla laadukkaat ja liikenneratkaisujen on vastattava kasvavan kaupungin tarpeisiin; kaikenlainen kulkeminen pitää olla mahdollista. Ilman kasvua ei Helsingistä voi tulla pohjoismaista metropolia. Meillä on vielä paljon tekemistä mm. Helsingin keskustan ja tapahtumatarjonnan nostamiseksi oikealle vireystasolle!

Kauniit rakennukset kuuluvat pääkaupunkikuvaan, ajatelkaa vaikka Tukholman keskustaa! Onkin todellinen harmi, kuinka vanhoja kauniita taloja on Helsingissä tuhottu betonimöhkäleiden tieltä. Keskustarakentamisessa pitäisi ehdottomasti miettiä visuaalisuutta, ja että tyyli sopii ympäröivään miljööseen. Harjakatot ovat siitäkin hienoja, että niihin voi rakentaa ullakkoasuntoja. Nykyisiäkin ullakkoja kannattaisi enemmän uudisrakentaa asumiskäyttöön. Tasakatoillekin voisi keksiä jotain funktiota - itse kaipaisin ihania kattoterasseja! Monissa muissa eurooppalaisissa kaupungeissa katot on hyödynnetty ravintolakäyttöön, baareiksi, jopa kylpylöiksi. Kaikki tällainen kattotila olisi sääli jättää hyödyntämättä.

Nastakieltoa on kokeiltu Lönnrotinkadulla, jossa nastarenkaiden käyttö on vähentynyt 70% -> 50 %, eli ei kovin paljon. Vaikutukset ilmanlaatuun ja meluhaittaan lienevät aika olemattomat, pienemmillä nopeuksilla saataisiin ehkä parempi vaikutus. Nyt jo ajaminen keskustassa on vaivalloista, on ruuhkia, on hankala löytää parkkipaikkaa. Ja jos vastaan tulee nastat kieltävä kyltti, niin sittenkö käännyt ympäri ja sekoitat koko liikenteen? Ja nastojako poliisi laitetaan valvomaan? Ei keskusta voi olla muusta maailmasta irrallinen saareke. Jos joku ajaa keskustaan kauempaa vaikka kyläilemään, niin jättääkö hän autonsa keskustan ulkopuolelle ja kävelee lopun matkaa? Liikenteen pitää olla sujuvaa ja ihmisten päästä kohteeseen vaivatta. Mehän kai haluamme ihmisten tulevan tänne, emme estää heitä.

Ehdotus on epäreilu ja epärealistinen. Sähköautoilu on kannatettavaa, mutta pakottaminen yhteen muottiin ei. Kaikilla ei ole varaa sähköautoon ja latausinfraakaan ei ole vielä tarpeeksi saatavilla. Keskustaan pitää päästä kaikenlaisilla menopeleillä, myös polttomoottoriautoilla. Jos kaduille halutaan vähemmän autoja, niin rakennetaan tunneleita, joihin osa autoliikenteestä voidaan ohjata.

Kysymys on vaikea. Meillä on mittava huumeongelma käsillämme, ja varsinkin nuorten huumekuolemat ovat yleistyneet. Jotkut asiantuntijat sanovat, että käyttöhuoneista olisi tähän apua; yliannostuksia ei tapahtuisi samassa määrin, ja käyttäjille voisi tarjota samalla apua. Olen valmis asiaa punnitsemaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin karsastan ajatusta, että tarjotaan paikka, jossa saa luvan kanssa vetää laittomia hengenvaarallisia aineita, ja annetaan ikään kuin signaali, että käytön jatkaminen olisi ok. Käyttäjä tarvitsee apua, vierotusta, hoitopaikan, terapiaa, ja tähän kaikkeen pitää suunnata resursseja. Matalan kynnyksen apupisteitä, jossa voisi käydä terveydenhoitajan luona hoidattamassa haavoja ja saada ohjausta päihdehoitoon voisi varmaan olla ilman, että siellä käytettäisiin aineita.

Tätä tulee harkita, koska palvelut maksavat ja veroja ei pidä korottaa. Muualla terveyskeskusmaksut ovat käytössä. Maksujen pitäisi toki olla kohtuulliset. Muitakin rajoituksia voidaan asettaa; palvelun pitäisi olla jatkossakin maksuton alaikäisille ja esimerkiksi vain kolme käyntiä vuodessa olisivat maksullisia.

On tärkeää satsata peruspalveluihin ja erikoissairaanhoitoon, ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. HUSilla on jo käynnissä mittava sopeutusohjelma. Enemmän ei pidä säästää, sillä erikoissairaanhoidon laatu on turva ja hoitojonot on purettava. Helsinki on ollut valmis satsaamaan HUS:iin muita alueita enemmän rahaa, jotta voidaan varmistaa HUS:n toimintaedellytykset ja ihmisten pääsy erikoissairaanhoitoon.

Ilmainen ehkäisy nuorille on mielestäni hyvä asia, koska se estää ei-toivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, ja siten sillä on laajat positiiviset terveysvaikutukset. Kuukautissuojat taas ovat hankinta, joka kuuluu vähintäänkin aikuisten naisten itse maksaa. Suojia voisi kyllä olla jaossa kouluissa ja oppilaitoksissa, ja varmaan osassa onkin. Orpon hallitus laski kuukautissuojien, lasten vaippojen ja inkontinenssisuojien verotusta 24 prosentista 14:ään, mikä oli ilahduttava päätös.

Verotus on jo Suomessa kireää ja varsinkin tuloveron korotuksia pitää välttää viimeiseen asti. Menonleikkaukset ja säästöt eivät ole miellyttäviä, mutta joskus niitä on tehtävä. Toki peruspalvelut on turvattava kaikille. Suomen talous on laitettava kuntoon, jotta tulevaisuudessakin meillä olisi hyvinvointia.

Meillä ei lopulta ole kovin suuret tuloerot, ja tuloverotuksen progressio on kova. Suomessa on hyvät edellytykset mahdollisuuksien tasa-arvoon, eli jokaisella on periaatteessa mahdollisuus menestyä. Ahkeruudesta pitää voida palkita. Jonkun menestys ei ole toisilta pois, päinvastoin, se tietää lisää hyvinvointia kaikille. Yhteiskuntaa ja verotusta kannattaakin kehittää siten, että meillä olisi enemmän hyvätuloisia ihmisiä, ei vähemmän.

Markkinoiden pitää toimia mahdollisimman vapaasti, jotta kilpailu olisi tervettä ja talous olisi nimenomaan reilua. Toki julkisen vallan pitää huolehtia joistain asioista, kuten esimerkiksi huoltovarmuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Meillä on työkykyisiä ihmisiä, jotka eivät tee tai hae töitä, ja eihän näin olisi, ellei sosiaaliturva sitä mahdollistaisi. Ei ole reilua, että muut ihmiset maksavat heidän jouten olemisensa ja kaikki palvelunsa. On eri asia jos ihminen on sairas, uupunut, tai jos hän ei ponnisteluistaan huolimatta löydä töitä. Työmarkkinamme ovat puutteelliset; meillä on yhtä aikaa työttömyyttä ja työvoimapulaa. Työnhakijat eivät löydä yrityksiä ja päinvastoin. Kaikki työnteko, vapaaehtoistoiminta, opiskelu ja muu toimeliaisuus pitäisi olla kannattavampaa kuin jouten oleminen. Ihmiset saattavat olla vastaanottamatta pientäkään työprojektia tukien menetyksen pelossa, varsinkin kun päätös tulee viiveellä. Koko tukisysteemi pitäisikin miettiä uusiksi ja nimenomaan ihmisen, ei hallinnon, näkökulmasta.

Jos valtio tai kunta omistaa yrityksiä, sille pitäisi aina olla jokin aivan erityinen syy, kuten huoltovarmuus tai turvallisuus. Valtionyhtiöiden johtajilla on usein myös aivan poskettomat palkat ja osingot, joille on vaikea keksiä moraalisesti hyväksyttävää perustetta.

Väestö vanhenee ja tarvitsemme lisää ihmisiä Suomeen. Meillä on monissa yrityksissä osaajapula, ja erilaiset ihmiset tuovat mukanaan uusia freesejä ajatuksia. Varsinkin pääkaupungin Helsingin tulee olla avoin ja kansainvälinen. Näin saadaan kaupunkiin lisää aktiivisuutta, jolla voidaan nousta aidosti pohjoismaiseksi metropoliksi. Samalla voi toki ilmetä ongelmia, jos kotoutuminen ei onnistu. Meidän lakejamme ja sääntöjä esimerkiksi naisten kohtelusta on maahantulijan noudatettava. Maahanmuuttajanuoret pitäisi saada järkevään harrastetoimintaan sekä töihin ja opintoihin, jotta vältetään heidän ajautumisensa huonoille teille. Hyviä jengejä pahojen jengien sijaan!

En ole kovin uskonnollinen, mutta minusta esimerkiksi kultainen sääntö on erinomainen ohjenuora elämään ja toki politiikkaankin; tee toisille, kuten toivot itsellesi tehtävän. Oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus ja toisten auttaminen ovat minulle tärkeitä arvoja, ja niitä varmaan voi kutsua kristillisiksi arvoiksi, tosin miellän ne myös universaaleiksi periaatteiksi.

On tärkeää, että jokainen saa olla oma itsensä, ilman syrjintää. Ja viime vuosinahan näiden asioiden eteen on tehty paljon toimenpiteitä. Mutta joskus jonkin tietyn pienen ihmisryhmän asioiden ajaminen menee ajan huumassa överiksi, ja vaikutuksia muihin ihmisiin - usein valtaväestöön - ei oteta tarpeeksi huomioon. Itse en esimerkiksi ole ilahtunut joka paikkaan levinneistä yhteisvessoista. Haluan jatkossakin käydä vessoissa ja uimahalleissa pienen tyttäreni kanssa rauhassa. Ja uskon, että myös joidenkin uskontokuntien edustajille ja ikäihmisille tämä on tärkeää. Sukupuolivähemmistöille sopivia tiloja voidaan varmaan järjestää ilman, että kaikkien muiden tulee joustaa kohtuuttomasti, luopua yksityisyydestään, puhumattakaan turvallisuudestaan.

Eivätköhän tärkeimpiä lapsille opetettavia arvoja ole muun muassa toisten ihmisten kunnioittaminen, auttaminen, ystävällisyys, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, parhaansa yrittäminen. Toki on tärkeää myös, että esimerkiksi opettajia kunnioitetaan ja totellaan.

Suomen on hyvä satsata puhtaaseen teollisuuteen ja teknologioihin, ja myös elinkeinoelämämme on tässä mukana. Suomen osuus on toki vain hippunen maailman mittakaavassa ja pitää olla tarkkana, ettemme sahaa itseämme jalkaan. Uskon kuitenkin, että teollisuutemme ja yritystemme modernisointi tuo meille lisää kilpailukykyä maailmalla - muutoksessa kannattaa olla aina kärkijoukoissa.

Suomalaisten poliitikkojen on aina ensisijaisesti ajettava Suomen ja suomalaisten etua. Loppupeleissä on tehtävä ratkaisuja, jotka takaavat Suomen itsenäisyyden. Esimerkkinä rajalaki: Suomen kansallinen turvallisuus oli tärkeintä, sillä kyse oli Venäjän hybridihyökkäyksestä. Suomen etujen puolustaminen ei kuitenkaan tarkoita nurkkakuntaista kansallismielisyyttä. Toivon Suomen olevan avoin ja kansainvälinen. Olen aina kannattanut EU:ta ja Nato-jäsenyyttä, muun muassa koska en halua sotaa Eurooppaan. Kansainvälistä sääntöperustaista järjestystä on puolustettava, sillä sen mukaan myös Suomen kaltaisilla pienillä valtioilla on oikeus olemassaoloonsa. Nyt kun maailmankirjat ovat pahasti sekaisin, meidän tulee ehdottomasti tukea Ukrainaa, joka taistelee meidänkin puolestamme sortajaa vastaan.

No ei aseteta niitä ristiriitaan. Vastaan "jokseenkin eri mieltä", koska ilman toimivaa taloutta emme saa paljon tehtyä ympäristönkään eteen. Ympäristönäkökulman pitäisi kulkea mukana talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa. Ja se onnistuu, kun yrityksemme satsaavat puhtaampiin teknologioihin ja toimintamalleihin.

Riippuu tietenkin siitä, mitä hän olisi tekemässä ja onko asia, jota hän tekee, Suomelle hyväksi. Jos kyse on jostain edustuskysymyksestä, esimerkiksi osallistuuko johonkin kokoukseen tasavallan presidentti vai pääministeri, niin menköön se, josta on Suomelle enemmän hyötyä, riippumatta siitä kenen pitäisi sääntöjen mukaan mennä. Tällaisista asioista on myös turha kouhkata mediassa, sillä meillä on aitoja, todella suuria ongelmia ratkottavana. Totalitarismi näyttää tulleen vahvasti takaisin maailmanpolitiikkaan ja jopa demokratian johtomaana pitämämme Yhdysvallat on sortumassa diktatuuriin. Siksi pitää olla tarkkana, että yksi henkilö ei saa liian vahvaa asemaa minkään Euroopan maan johdossa, edes Suomen. Oikeusvaltion periaatteista on pidettävä lujasti kiinni.

Jokainen saa asua missä haluaa. Periferian tekohengittäminen esimerkiksi erilaisia valtion laitoksia hajasijoittamalla ei ole järkevää. Kaikkien ei tietystikään tarvitse asua kaupungeissa, maaseutu on myös mahtava paikka. Kaikille pitäisi turvata peruspalvelut, mutta ei tietystikään voi olettaa, että kaikki rullaa yhtä hyvin kaupunkien keskustoissa kuin niistä hyvin kaukana.

Kaupungit ovat osaamisen, elinvoiman, kaupan, luovuuden, kulttuurin ja vaurauden keskuksia, monenlaisten ihmisten yhteenliittymiä, joista säteilee hyvää lähialueille ja koko maahan. Kaupungistuminen on pitkän ajan kehitys ja globaali trendi; ihmiset haluavat muuttaa sinne, missä tapahtuu ja missä on mahdollisuuksia. Maaseudullakin on toki tärkeä roolinsa Suomessa ja omat vahvuutensa.