Aino Mäkelä

Mielestäni erityisesti alakouluissa kännykkäkielto myös väli tunneilla voisi olla perustelua, jotta lapset oppisivat olemaan läsnä ja viettämään aikaa toistensa kanssa ilman ruutuja. Sen sijaan yläkouluissa en näkisi samaa tarvetta kännykkäkielloille välitunnilla vaikka tuntien aikana niiden käyttöä pitäisi pystyä rajaamaan. Tärkeintä ei ole pelkkä kielto, vaan se, että oppilaille opetetaan tasapainoista ja vastuullista puhelimen käyttöä, jotta se tukee oppimista eikä häiritse sitä.

Varhaiskasvatuksessa on koko maassa vakava resurssipula, ja työntekijöiden saatavuus on haaste monissa kunnissa. Palkka ei vastaa työn vaativuutta, mikä vaikeuttaa uusien työntekijöiden houkuttelua ja nykyisten pitämistä alalla. Palkankorotukset voisivat parantaa varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa. Palkan lisäksi on tärkeää panostaa myös työoloihin ja henkilöstön jaksamiseen, jotta varhaiskasvatuksesta saadaan aidosti vetovoimaisempi ala

Erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia tarvitaan lisää, jotta jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen. Kuntaveron korottaminen ei ole ideaali ratkaisu, mutta jos vaihtoehtona on opetuksen laadun heikkeneminen, se voi olla välttämätöntä. Varhainen tuki ja riittävät resurssit erityisopetukseen voivat ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia ja syrjäytymistä, mikä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Pitkällä aikavälillä riittävät resurssit voivat siis myös vähentää kalliimpia korjaavia toimia.

Kulttuurilla on tutkitusti suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja kunnan vetovoimalle. Se ei ole siis pelkkä menoerä, vaan tuo kunnalle tuloja, työpaikkoja ja elinvoimaa. Sen tukeminen on sijoitus, ei pelkkä kustannus. Taloustilanteen ollessa tiukka säästöjä joudutaan tekemään myös vaikeista kohteista, mutta kulttuuri on edullinen ja tehokas tapa vahvistaa kuntalaisten hyvinvointia ja lisätä kunnan houkuttelevuutta. Siksi leikkauksia tulisi harkita tarkkaan, eikä kulttuuria pitäisi nähdä ensimmäisenä säästökohteena.

Kirjastot ovat kaikkien saavutettavissa oleva matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, jotka tarjoavat maksutonta tietoa, edistävät sivistystä ja lukutaitoa sekä tukevat elinikäistä oppimista. Näin ollen niiden rahoituksesta ei tulisi leikata.

Kuntaveron korottaminen ei ole ensisijainen ratkaisu, mutta sitä ei myöskään tulisi sulkea pois keinovalikoimasta, jos menojen kattaminen sitä vaatii. Palveluista leikkaaminen voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa suurempia kustannuksia ja heikentää kuntalaisten hyvinvointia. Kuntataloutta tulee hoitaa vastuullisesti ja kestävästi niin, että peruspalvelut turvataan ja päätökset tehdään pitkän aikavälin vaikutukset huomioiden. Talouden tasapainottamisessa on tärkeää tarkastella sekä menojen karsimista että tulojen vahvistamista oikeudenmukaisella tavalla.

Vihreän siirtymän investoinnit toisivat kunnalle työpaikkoja, verotuloja ja edistäisivät kestävää kehitystä. Uusiutuvan energian ja vähäpäästöisen teollisuuden tukeminen voi vahvistaa Oriveden elinvoimaa pitkällä aikavälillä ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Kunnan tulisi aktiivisesti edistää kestävää energiantuotantoa ja houkutella ilmastoystävällisiä investointeja.

Segregaatio ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Kunnan tulisi edistää monimuotoista asuinrakentamista ja varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus asua turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä.

Oriveden väestö vähenee ja muuttovoitto olisi tärkeää kunnan elinvoiman säilyttämiseksi. Työperäinen maahanmuutto voisi auttaa vastaamaan työvoimapulaan ja tuoda uusia asukkaita sekä veronmaksajia. Samalla on varmistettava, että kotoutumispalvelut toimivat hyvin ja kunta pystyy tarjoamaan sujuvan polun asumiseen, työllistymiseen sekä yhteisöön kiinnittymiseen.

Luontoalueet ovat tärkeitä niin ympäristön kuin kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta, eikä rakentamisen ensisijaisesti tulisi kohdistua niihin. Asuntojen hintojen hallitsemiseksi ratkaisuja tulee etsiä ensisijaisesti kaavoituksesta ja täydennysrakentamisesta jo olemassa olevilla alueilla. Rakentamisen ja luonnonsuojelun välillä on löydettävä tasapaino, jotta kunnan vetovoima ja luonnon monimuotoisuus säilyvät.

Oriveden tuloveroprosentti on jo korkea, eikä sen korottaminen ole toivottavaa. Kuitenkin, jos kunnan palvelut ovat vaarassa heikentyä merkittävästi, veronkorotusta ei voi täysin sulkea pois keinovalikoimasta. Talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta samalla on varmistettava, että kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut laadukkaasti ja oikea-aikaisesti.

Talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta henkilöstön vähennykset ja lomautukset eivät saisi olla ensisijainen keino. Kunnan palvelut pyörivät osaavan henkilöstön varassa ja leikkaukset voivat heikentää palveluiden laatua sekä kuormittaa jäljelle jääviä työntekijöitä. Lisäksi lomautukset voivat karkottaa mahdollisia tulevia työntekijöitä ja heikentää kunnan mainetta työnantajana, mikä vaikeuttaa rekrytointeja jatkossa. Ensin tulisi etsiä muita ratkaisuja.

En kannata koulun lakkauttamista tässä vaiheessa, mutta tulevaisuudessa on tarkasteltava, kuinka resurssit voidaan kohdentaa niin, että opetuksen laatu säilyy koko kunnassa mahdollisimman hyvänä. Eräjärven koulu on tärkeä osa kyläyhteisöä, ja sen lakkauttaminen vaikuttaisi moniin oppilaisiin ja heidän perheisiinsä sekä esimerkiksi pidentäisi oppilaiden koulumatkoja. Samalla on kuitenkin rehellisyyden nimissä tunnustettava, että jos oppilasmäärä ei lähde nousuun, voi koulun ylläpito käydä taloudellisesti kestämättömäksi. Päätöksiä on tehtävä huolellisen arvioinnin ja pitkäjänteisen suunnittelun pohjalta, jotta sekä oppilaiden että kunnan kokonaisetu huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Mielestäni Oriveden tulisi pyrkiä pitämään kaikki asutusalueensa elinvoimaisina ja vetovoimaisina. Haja-asutusalueilla asuminen on monille arvovalinta ja niiden elinvoiman tukeminen voi lisätä kunnan houkuttelevuutta uusille asukkaille. Panostuksia tulisi kohdentaa esimerkiksi tieverkoston, julkisen liikenteen ja palveluiden saatavuuden parantamiseen, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että resurssit jakautuvat tasapainoisesti koko kunnan alueella.

Teollisen kokoluokan aurinkoenergiahankkeet voisivat tuoda Orivedelle uusia investointeja, työpaikkoja ja verotuloja sekä edistää vihreää siirtymää. Aurinkoenergia on puhdas ja uusiutuva energiamuoto, joka tukee kunnan kestävän kehityksen tavoitteita.

Julkiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta, ja niiden leikkaaminen voisi pitkällä aikavälillä aiheuttaa suurempia ongelmia, kuten eriarvoisuuden kasvua ja lisääntyviä korjaavia kustannuksia. Veronkorotukset eivät ole ensisijainen keino, mutta ne ovat oikeudenmukaisempi tapa turvata peruspalvelut kuin heikentää niitä leikkauksilla. Hyvin rahoitetut palvelut vahvistavat kuntalaisten hyvinvointia, tukevat työllisyyttä ja ehkäisevät syrjäytymistä, mikä on myös taloudellisesti kestävämpää pitkällä aikavälillä.

Kohtuullinen palkitseminen kannustaa työntekoon ja yrittämiseen, mutta liian suuret tuloerot voivat johtaa eriarvoisuuden kasvuun ja heikentää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteena on, että kaikilla on mahdollisuus menestyä taustastaan riippumatta.

Markkinatalous luo vaurautta ja innovaatioita, mutta ilman riittävää sääntelyä se voi johtaa eriarvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin. Valtion roolina on varmistaa, että markkinat toimivat reilusti, eivätkä hyödytä vain harvoja. Valtion tulee puuttua erityisesti tilanteisiin, joissa markkinat eivät itsestään tuota oikeudenmukaisia tai kestäviä ratkaisuja, kuten työelämän reiluuteen, ympäristön suojeluun ja kohtuuhintaiseen asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena tulisi olla markkinatalous, joka palvelee koko yhteiskuntaa eikä vain sen vahvimpia toimijoita.

Sosiaaliturvan varassa eläminen ei ole mielestäni kenellekään helppo tai houkutteleva vaihtoehto. Byrokratia on monimutkaista, tukien taso on matala ja niiden varassa eläminen tarkoittaa usein todella tiukkaa taloudellista selviytymistä. Sosiaaliturvan tarkoitus on tarjota turvaa sitä tarvitseville, ei kannustaa jättäytymään työmarkkinoiden ulkopuolelle. Sen sijaan, että keskittyisimme tukien leikkaamiseen, tulisi panostaa työllistymisen helpottamiseen, koulutukseen ja joustaviin tukimuotoihin, jotka kannustavat työntekoon ilman, että perusturva vaarantuu.

Valtion ja kuntien omistamilla yhtiöillä on tärkeä rooli kriittisissä palveluissa ja infrastruktuurissa, kuten energiantuotannossa ja liikenteessä. Omistuksen vähentämistä tulisi arvioida tapauskohtaisesti sen perusteella, miten se vaikuttaa palveluiden saatavuuteen, kilpailuun ja julkiseen talouteen. On tärkeää varmistaa, että kunnalliset yhtiöt toimivat tehokkaasti ja palvelevat kuntalaisia, mutta yksityistäminen ei saa johtaa tilanteisiin, joissa keskeiset palvelut heikkenevät tai hinnat nousevat kohtuuttomasti.

Monikulttuurisuus voi tuoda yhteiskuntaan uusia näkökulmia, osaamista ja vahvistaa elinvoimaa. Samalla on tärkeää, että suomalainen kulttuuri ja sen perinteet säilyvät ja kehittyvät osana muuttuvaa yhteiskuntaa.

Lähimmäisenrakkaus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat hyviä periaatteita niin elämässä kuin päätöksenteossa. Samalla on tärkeää, että poliittiset päätökset perustuvat nyky-yhteiskunnan arvoihin, tutkimustietoon ja yhdenvertaisuuteen kaikkia kansalaisia kohtaan. Kristilliset arvot voivat ohjata monia ihmisiä henkilökohtaisessa elämässä, mutta päätöksenteon tulee olla uskonnollisesti sitoutumatonta ja huomioida yhteiskunnan moninaisuus.

Sukupuolen moninaisuuden parempi huomioiminen esimerkiksi lainsäädännössä, terveydenhuollossa ja koulutuksessa edistäisi yhdenvertaisempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa kaikille. Syrjinnän vähentäminen ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä askelia kohti aidosti inklusiivista yhteiskuntaa, jossa jokainen voi elää omana itsenään ilman pelkoa tai ennakkoluuloja.

On tärkeää, että lapsi oppii kunnioittamaan muita, ymmärtämään yhteiskunnan säännöt ja erottamaan oikean väärästä. Tottelevaisuus ei kuitenkaan ole tärkein arvo, vaan lapsille tulee opettaa myös itsenäistä ajattelua, kriittisyyttä ja kykyä kyseenalaistaa epäoikeudenmukaisuutta. Arvokasvatus ei tarkoita sokeaa auktoriteettien tottelemista, vaan oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja toisten kunnioittamisen ymmärtämistä.

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, mutta jokaisen maan on kannettava vastuunsa päästövähennyksistä. Suomen on jatkettava omia toimiaan riippumatta siitä, mitä muut tekevät, sillä ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja esimerkillä johtamista. Päästövähennykset eivät ole pelkkä velvoite, vaan ne voivat myös vauhdittaa vihreää siirtymää, lisätä investointeja ja luoda uusia työpaikkoja puhtaan teknologian alalla.

Suomalaisten hyvinvointi ja maan etu ovat luonnollisesti poliittisen päätöksenteon keskiössä. Samalla on tärkeää ymmärtää, että Suomen menestys ja turvallisuus ovat vahvasti sidoksissa kansainväliseen yhteistyöhön ja globaaliin vakauteen. Monet haasteet, kuten ilmastonmuutos, talous ja turvallisuus, vaativat kansainvälistä yhteistyötä, jossa Suomen etu turvataan parhaiten toimimalla aktiivisesti muiden maiden ja yhteisöjen kanssa, ei vain yksin omia etuja ajaen.

Kestävä kehitys on edellytys pitkän aikavälin talouskasvulle ja työpaikkojen syntymiselle. Lyhytnäköiset ratkaisut, jotka vaarantavat ympäristön, voivat aiheuttaa suurempia ongelmia tulevaisuudessa. Ympäristövastuullisuus ja talouden kehitys eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia – vihreä siirtymä tuo myös uusia investointeja ja työpaikkoja. Siksi kunnan tulee tehdä päätöksiä, jotka tukevat sekä elinvoimaa että luonnon suojelua.

Demokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat Suomen vahvuuksia, eikä hyvää johtajuutta mitata sillä, kuinka paljon joku uskaltaa venyttää sääntöjä. Vastuullinen ja avoin päätöksenteko rakentaa luottamusta yhteiskuntaan ja mahdollistaa kestävät ratkaisut. Historia osoittaa, että vahvat johtajat, jotka toimivat sääntöjen rajamailla, harvoin palvelevat koko yhteiskunnan etua.

Koko maan elinvoimaisuus edellyttää, että myös harvemmin asutuilla alueilla on mahdollisuus asua, tehdä työtä ja saada peruspalvelut. Aluepolitiikan on kuitenkin oltava kestävää ja huomioitava eri alueiden vahvuudet sekä paikalliset tarpeet.

Kaupungistuminen on osittain väistämätön kehityssuunta, joka voi tuoda taloudellista kasvua, uusia työpaikkoja ja parempia palveluja. Kasvavilla kaupungeilla on tärkeä rooli koko maan kehityksessä, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei alueellinen eriarvoisuus kasva. Myös pienempien kuntien ja seutukaupunkien elinvoimaisuus on tärkeää, ja niiden kehittämiseen on panostettava, jotta palvelut ja työmahdollisuudet eivät keskity liikaa vain suurimpiin kaupunkeihin.