Inka Hopsu

Laki kännykkäkiellosta peruskouluissa on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Lakia tulisi täsmentää niin, että alakoulussa kännyköitä ei saisi käyttää myöskään välituntisin. Kännykkäriippuvaisuus on nykyisten lasten ja nuorten vakavimpia ongelmia. Aivotutkijoiden mukaan se aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, vaikuttaa unenlaatuun ja nuorten hyvinvointiin. Someriippuvuuden lisäksi, sen sisällöissä havaitaan koko ajan enemmän disinformaatiota ja ulkoa tulevaa vaikuttamista. EU-säätelyä alustojen koukuttavien algoritmien osalta tulisi myös kiristää ja harkita alustojen kieltoja. Luulen, ettemme vielä näe kaikkea sitä vaikutusta, mikä some-sisällöillä on. Saan nuorilta toiveita tiktokin kieltämisestä, he ovat huolissaan ystävistään, joiden ajattelu ja asenteet ovat muuttuneet.

Päiväkotien työntekijöistä, etenkin varhaiskasvatuksen opettajista on iso pula pääkaupunkiseudulla. Kunnat ovat jo ottaneet käyttöön erilaisia rekrytointilisiä ja palkanosia, joilla ammattilaisia houkutellaan töihin. Tärkeää olisi pitää yllä koko alan houkuttelevuutta. Palkkaero muihin korkeakoulutettuihin aloihin nähden pitäisi kuroa umpeen, vahvistaa hyvää johtamista ja poistaa työn kuormittavuutta eli esimerkiksi niin tiukalle vedettyä henkilöstömitoitusta, että päiväkodin aikuiset joutuvat vaihtamaan päivän aikana useita kertoja ryhmästä toiseen. Tällä hetkellä luokanopettajan palkat ovat jääneet vielä vaka-opettajien palkkojakin matalammaksi, joten korotuspaineita on monella henkilöstöryhmällä.

Oppimisen tuen lainsäädännön uudistus tuo kunnille yhteensä 100 miljoonaa euroa tuen parempaan toteutukseen. Se tarkoittaa, että juuri erityisopettajia tulisi palkata lisää, varmistaa, että tuen päätös tuo oppilaalle ja luokalle aina lisätukea, kuten koulunkäynninohjaajan resurssia, jakotunteja, pienryhmäopetusta, lisätunteja opetuskielen tukeen jne. Koska rahoitusta tulee valtiolta lisää, ei veronkorotuksia välttämättä tarvita. Oppimisen tuen rahoitus on korvamerkitsemätöntä eli tärkeä rooli jää kuntapäättäjille vahtia, että lisäraha käytetään juuri oppimisen tukeen, eikä muualle kaupungin kuluihin.

Valtion leikkaukset kulttuurista ovat kohtuuttoman suuret ja teatterit yksi suurin kärsijä. Ala ei ole toipunut vielä koronan aiheuttamista suluista ja nyt siltä viedään lisää. Espoolaiset teatterit säästyivät valtion leikkauksilta tällä erää, mutta mielestäni kunnan kannattaa satsata kulttuuripalveluihin. Ne luovat kunnan omaleimaisuutta, ovat matkailuvaltti ja vahvistavat kuntalaisten hyvinvointia! Valitettavasti kunnan neuvotteluissa aina joku esittää lisäleikkauksia kulttuuriin ja sen puolustajia todella tarvitaan pöytään.

Suomalaisten lukutaito ja lukemiseen käytetty aika ovat vähentyneet. Nuoret saavat tietonsa yhä enemmän tiktokista ja muista sosiaalisenmedian kanavista, missä leviää myös paljon virheellistä informaatiota. Tähän kehitykseen pitää puuttua. Kirjastot ovat yksi keino tässä. Kirjastot ovat espoolaisten olohuoneita, joiden riittävät aukioloajat ja henkilöstöresurssi sekä säilyminen eri alueilla pitää turvata. Laskeneita kirjojen hankintarahoja pitäisi myös vahvistaa.

Espoossa on viety usean valtuustokauden ajan läpi mittavia talouden tasapainotusohjelmia. On etsitty, mistä säästöä on saatavissa ja missä asiat voidaan tehdä tehokkaammin. Kaupunki on samalla kasvanut merkittävästi, mikä on lisännyt tehokkuutta. Koulujen ja varhaiskasvatuksen viestit kertovat, että säästöjä on jo tehty liikaa. Oppimistulokset laskevat ja moni työskentelee jaksamisensa rajoilla. Lapset ja nuoret myös voivat huonommin ja tarvitsisivat lisää tukea. Kuntien vastuulla on myös työllisyyden ja kotoutumisen vastuita, niissä olisi tärkeää onnistua, sillä ne näkyvät muuten niin kunnan kuin valtion kukkarossa ja ihmisten hyvinvoinnissa. Suomen sisällä Espoo on matalan veroprosentin kunta, efektiivinen veroasteemme on silti korkea, eikä veronkorotus ole koskaan helppo ratkaisu.

Suomalaiset yritykset näkevät vihreän siirtymän toteuttamissa merkittävää kasvupotentiaalia. On hyvä, että he pääsevät toteuttamaan ratkaisuja kotimaassa ja siten kehittämään ja viemään niitä maailmalle ilmastokriisiä ja luontokatoa ratkomaan. Yritykset tuovat myös lisää työpaikkoja sekä verotuloja, siksi niiden toimintaedellytyksistä on hyvä huolehtia. Espoo on kaupunkimainen kunta, joten maan hinnasta ja kaavoituksesta tulee rajoitteita suurten teollisuushankkeiden sijoittumiselle.

Tämä on mielestäni yksi merkittävämpiä haasteita Espoon kehitykselle. Siihen on korkea aika puuttua. Kaupungin erilaisia kehittämishankkeita suunnitellessa on huomioitava alueiden tasapuolinen kehitys. Oli kyse sitten joukkoliikenteestä, kulttuurihankkeista, liikuntapaikoista, työpaikkojen sijoittumisesta tai eri asumismuotojen kaavoittamisesta. Esimerkiksi Espoon keskus todellakin tarvitsee kaupungintalon toteuttamisen, jotta korkeakoulutetut työpaikat saadaan palaamaan alueelle. Se on oleellinen tekijä myös alueen palveluiden säilymiselle. Alueiden eriytymistä ehkäisemällä torjutaan myös sitä, ettei yksikään yksilö tippuisi kelkasta. Tämä vahvistaa niin taloutta kuin sisäistä turvallisuutta, kun maailmalla myllertää.

Espoo kasvaa tällä hetkellä vauhdilla, mutta jos tilannetta tarkastelee koko maan tasolla, mikä on maan toiseksi suurimmalle kaupungille myös välttämätöntä, on realismia kuitenkin se, että kipeästi tarvitsemme ikääntyvään maahamme uusia työntekijöitä. Seuraavan 10 kuluessa yli 80-vuotiaiden määrä puolitoista kertaistuu Suomessa ja palvelutarve kasvaa. Etlan mukaan 44000 nettomaahanmuutto saisi ikäluokkien koon vakaantumaan, tilastokeskuksen mukaan luku on nyt 15000. Maahanmuuttajien perustamien yritysten osuus uusista yrityksistä kasvaa vauhdilla Espoossa. Vuonna 2023 Yritys-Espoon palvelujen kautta perustetuista 445 yrityksestä maahanmuuttajataustaisten perustamia oli jo lähes puolet, 47 prosenttia. Tässä näkyy myös Aalto-yliopiston ja IT-alan yritysten vetovoiman vaikutus.

Uuden asumisen rakentaminen tarkoittaa sekä uusia asuinalueita että vanhojen alueiden tiivistymistä. Lähivirkistysalueita pitää pystyä säilyttämään, eikä tuhota vanhoja viihtyisiä alueita. Espoolaiset arvostavat juuri luonnonläheisyyttä ja se lisää tutkitustikin ihmisten hyvinvointia. Espoossa on myös arvokkaita luontokohteita, joiden suojelussa tulisi edetä ja huomioida tämä kaavoituksessa. Eli kasvu pitää toteuttaa luontoa säästäen ja asuinalueiden viihtyisyys säilyttäen. Espooseen tarvitaan kuitenkin monimuotoista asumista kasvavalle asukasmäärälle, jotta asumisen hinta ei nouse pilviin ja esimerkiksi sairaanhoitajilla ja opettajilla on yhä mahdollisuus asua ja tehdä töitä Espoossa.

Espoossa tarvitaan molempia. Oleellista on onnistua kaavoituksessa niin, ettei olemassa olevien alueiden viihtyisyyttä tuhota, luontoarvoja pystytään suojelemaan ja säilyttämään lähiluontoa, mutta samalla kasvun myötä on tarvetta vahvistaa myös joukkoliikennettä ja muita tarvittavia palveluita sekä työpaikka-alueita. Esimerkkinä vaikka Finnoo, olen huolissani herkästä lintualtaasta vauhdilla kasvavan alueen vieressä. Myös alueen tarvitsema päiväkoti on odottanut rakentumisvuoroaan pitkään. Metro ja meren läheisyys vetävät asukkaita alueelle. Espoossa tulee jatkossakin olemaan erilaisia alueita. Kasvuvauhti on ollut hurjaa, asuntojen hintakehitystä on syytä seurata, mutta kasvua ei tarvitse puskea yhtään enempää kuin välttämätöntä.

Pysäköintipaikkojen rakentaminen maksaa kaupungille ja vie runsaasti kaupunkitilaa. Aivan kuten joukkoliikenteen kustannuksista osan maksaa joukkoliikenteen käyttäjä, myös osa pysäköinnin kustannuksista tulee kohdistaa pysäköijälle. Liikenteen sujuvuudesta tulee huolehtia, samoin pysäköintialueiden selkeästä merkinnästä. Asuinalueiden lähellä paikkoja tulisi olla myös vierailijoille ja kadunvarsipysäköinti sallittua. Tarvitsemme myös enemmän kaupunkipyöriä, edullista ja maksutonta liityntäpysäköintiä ja hyviä joukkoliikenneyhteyksiä, näin vähennämme kasvavan kaupungin pysäköintipaikkojen määrän kasvutarvetta.

Etenkin ne asuinalueet ovat hävinneet, jotka eivät ole metrolinjan varressa. Joukkoliikenteestä on säästetty mm. Pohjois-Espoossa ja Finnoontien varren alueilla. Vaihtoyhteydet ovat hitaampia kuin ennen metroa olleet suorat linjat ja niitä pitäisikin osalle reiteistä palauttaa. Kun joukkoliikenteen reitit ja matka-ajat heikkenevät ja lipun hinnat samaan aikaan nousevat, vie se joukkoliikenteen käyttöä aivan väärään suuntaan. Esimerkiksi tasatariffi lipunhintoihin koko pääkaupunkiseudulle on sellainen esitys, jota Espoon vihreät ovat kannattaneet ja joka selvitysten mukaan lisäisi eniten käyttöä ja vähentäisi päästöjä.

Velkainen ollaan, mutta karsittu on jo paljon useassa peräkkäisessä talouden tasapainotusohjelmassa. On etsitty, mistä säästöä on saatavissa ja missä asiat voidaan tehdä tehokkaammin. Kaupunki on samalla kasvanut merkittävästi, mikä on lisännyt tehokkuutta. Koulujen ja varhaiskasvatuksen viestit kertovat, että säästöjä on jo tehty liikaa. Oppimistulokset laskevat ja moni työskentelee jaksamisensa rajoilla. Lapset ja nuoret myös voivat huonommin ja tarvitsisivat lisää tukea. Kuntien vastuulla on myös työllisyyden ja kotoutumisen vastuita, niissä olisi tärkeää onnistua, sillä ne näkyvät muuten niin kunnan kuin valtion kukkarossa ja ihmisten hyvinvoinnissa. Myös hyvinvointipalveluista karsiminen tai vaikka heikko teiden ylläpito näkyvätkin äkkiä nousseina terveydenhuollon kustannuksina.

Yksityisen varhaiskasvatus voi täydentää julkista palvelua. Yksityistä varhaiskasvatusta, jota käytetään palvelusetelillä ohjataan kaupungin taholta niin, että laadusta, erityisestä tuesta, tiloista jne sovitaan kaupungin kanssa. Asukkaalle palvelun hinnan, siihen pääsyn ja laadun ei pitäisi erota kunnan tuottamasta palvelusta. Kasvukaupungissa uusien päiväkotien rakentamisessa ollaan jäljessä tarvetta ja tarpeelliset päiväkotihankkeet eivät tunnu mahtuvan investointiohjelmaan. Yksityiset ovat saaneet rakennushankkeet sujumaan kuntia edullisemmin ja nopeammin. Kunta kuitenkin vastaa viimekädessä varhaiskasvatuksesta ja vihreät ovat pyrkineet neuvotteluissa rajaamaan yksityisen osuutta niin, ettei siitä synny riskiä nousevista kustannuksista tai syliin kaatuvista palveluista.

Jos puhutaan kansallisesta tasosta, Suomen veroaste on Euroopan korkeimpien joukossa ja työn verotuksen korottaminen on siksi haastavaa. Ympäristö- ja kulutusverotuksen muutokset ohjaavat myös käyttäytymisen muutoksia. Mikäli sosiaalietuuksien leikkaamiseen joudutaan, tulee välttää perusturvan leikkaamista ja kohdentaa leikkaukset kannustinloukkuja aiheuttaviin tukimuotoihin, jotka tekevät työnteon kannattamattomaksi. Espoon osalta talouden tasapainotusohjelmia on tehty pitkään ja leikkausvaraa ei ole helppo löytää etenkään kaupungin budjetin kannalta isoimmista eristä opetuksesta ja varhaiskasvatuksesta.

Suuret tuloerot eivät ole yhteiskunnan tasa-arvoa ja toimivuutta tukeva asia. Maailman laajuisesti tuloerokysymys on huomattavasti akuutimpi kuin Suomessa. Kuitenkin Suomessakin on periytyvää huono-osaisuutta ja köyhien lapsiperheiden asema on heikentynyt entisestään ja mahdollisuuksien erot rikkaimpiin kasvavat. Silti ahkeruudesta tulee palkita! Ahkeruus ja lahjakkuus ovat kuitenkaan harvoin ne selittävät tekijät tuloerojen takana. Pienet tuloerot luovat keskinäistä luottamusta, joka on suomalaisen yhteiskunnan perusta. Suomessa on kuitenkin yhdet maailman pienimmistä tuloeroista ja on huolehdittava, että ahkeruus kannattaa.

Suuri osa kilpailusäätelystä tulee sisämarkkina-alueeltamme EU:sta ja jonkun verran sen solmimista kauppasopimuksista, tämä on ollut ehdottomasti pienen Suomen etu. Ei ole oikein, että yritys saa kilpailuetua työntekijöitä tai ympäristöä hyväksikäyttämällä. Yritysvastuun edistäminen tekee markkinoiden toiminnasta kestävämpää ja reilumpaa. Vastuun tulee ulottua läpi koko alihankintaketjun. Kilpailulainsäädännön tiukentamisen myötä kilpailu toimii paremmin ja yritykset eivät pääse määrääviin markkina-asemiin. Lainsäädäntöä tulee myös valvoa ja sanktioiden tulee olla riittäviä, jotta sääntöjä noudatetaan.

Suomessa on maailman tasolla vertailtuna hyvä sosiaaliturva. Olemme halunneet luoda hyvinvointiyhteiskunnan, jossa myös heikoimmassa asemassa olevista huolehditaan ja sairastuminen, ero, työttömyys tai vastaava elämänmuutos ei suista elämää pois raiteiltaan. Sosiaaliturvan varassa elää Suomessa kuitenkin moninainen joukko, opiskelijoiden tuet ovat hyvin pieniä, ansioturva taas voi olla hyvin suurikin. Näitä erilaisia tilanteita pitäisi ymmärtää paremmin. Perustulo on ollut vihreiden ehdotus siihen, että työn vastaanottamisen kannattavuus paranisi.

Valtion ja kuntien omistus ei tule olla ideologinen vaan käytännöllinen asia, on oikein hyvä, että yhteiskunnan perustoimintojen, kuten veden tai sähkönsiirron omistus pysyisi kotimaisena, ja julkinen omistus on tässä tärkeä instrumentti. Sen sijaan kuntien inhouse-yhtiöt pahimmillaan torppaavat markkinoiden kehittymisen ja terveen kilpailun ja heikentävät siten julkisen sektorin palveluita.

Ikärakenteemme Suomessa on sellainen, että tarvitsemme kipeästi maahanmuuttoa niin korkeasti koulutettuihin tehtäviin kuin tekijäpuolelle. Kaikkien maahantulleiden pitäisi saada heti kielikoulutusta ja lupa työntekoon. Ukrainalaisille tämä mahdollisuus on poikkeuksellisesti annettu, mutta hekin tarvitsevat kielikoulutusta ja ohjausta ja tukea kotoutumiseen. Asenneilmapiirimme rasistisuudessa olemme Euroopan heikoimpien joukossa ja on jokaisen vastuulla saada sitä muutettua. Hyvä on vahvistaa kaupungin henkilöstön yhdenvertaisuusosaamista ja kykyä tarttua syrjiviin tilanteisiin

Kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja armo ovat hyviä arvoja ja vaikuttavat varmasti monen Suomessa kasvaneen päättäjän, kuten minunkin, maailmankuvaan. Näiden nimissä kuitenkin perustellaan keskenään hyvin erilaisiakin päätöksiä. Poliittisia päätöksiä tuleekin oman arvopohjan lisäksi tehdä kuitenkin etenkin tutkittuun tietoon nojaten. Päätöksenteossa tulee kyetä kuulemaan toisinkin ajattelevia ja siksi tietopohja on parempi yhteisille päätöksille kuin relativistiset arvoargumentit. Poliittisten päätösten tulee olla tasa-arvoisia ja kestäviä pitkälläkin aikavälillä.

Uuden translain myötä moninaisuuden huomioon ottaminen paranee, mutta parannettavaakin jäi nuorten juridisen sukupuolen ilmoitusmahdollisuuden osalta jäi. Intersukupuolisten lasten kirurgisia toimenpiteitä ei tulisi suorittaa, ennen kuin lapsi kykenee antamaan siihen tietoisen suostumuksensa. Ylipäätään tietoisuuden sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolisensitiivisyyden soisi lisääntyvän.

Kasvatusvastuun tulisi yhä olla ensisijaisesti vanhemmilla. Rajat (ikätasoiset) ovat lapsen kasvulle tarpeellisia. Lasten kasvattamisessa tarvitaan kuitenkin myös nykyistä enemmän empatia- ja tunnetaitojen opettelua, näitä tarvitsevat niin lapset kuin aikuiset. Lapsen on tärkeä saada kokea, että hänestä välitetään. Kokemus kuulumisesta perheeseen, sukuun, luokkaan, ystäväpiiriin eri erilaisiin yhteisöihin on myös tärkeää. Kouluun tullaan oppimaan, futikseen mennään pelaamaan, erilaisissa paikoissa on erilaiset sovitut säännöt. Sen verran lapsen on syytä oppia yhteisöllisyyttä ja auktoriteettien kunnioitusta, että järkevien sääntöjen noudattaminen ei tuota ongelmaa, oli kyse sitten koulun työrauhasta tai futis- tai shakkipelin säännöistä.

Jokaisen maan on osallistuttava ilmastonmuutoksen torjuntaan, tai maapallon elinkelpoisuus heikentyy oleellisesti. Mitä pidempään hidastelemme, sen suuremman riskin otamme. Hidastelevia maita tullaan yhä vahvemmin yhdessä painostamaan päästövähennyksiin, kuten EU on tekemässä hiilitullien/hiilirajamekanismin (CBAM) kautta. Meidän henkeä kohden lasketut päästömme ovat pienentyneet, mutta ovat yhä reilusti maailman keskiarvon yläpuolella. Kulutuksemme näkyy myös päästöinä muualla. Teollisuusmaiden historian taakka ja mahdollisuudetkin tulee huomioida. Voimme luoda ja kehittää keinoja, joilla myös muut onnistuvat tavoitteessa. Tässä on myös talouden mahdollisuuksia Suomelle. On tärkeää myös osoittaa, että päästövähennyksiin pystytään ilman että hyvinvointi murentuu.

Kukaan muu ei priorisoi Suomen ja suomalaisten etua niin kuin me suomalaiset itse. Oma etumme on myös ratkaista globaalit kriisit, luontokato ja ilmastonmuutos, ja tarjota ratkaisuja niihin myös muillekin. Pallomme on yhteinen ja se, miten Kiinassa tai Afrikassa pärjätään, näkyy melko lyhyellä viiveellä meilläkin. Pandemiaa voi käyttää esimerkkinä tässä ymmärtääkseen, että yrityksistä huolimatta Suomea ei voi saartaa yksinäiseksi irralliseksi saarekkeeksi - saati, että se olisi etumme mukaista. Oman ja maailman tilan ja edun tarkastelussa kannattaa katse pitää pitkän aikavälin hyödyissä ja varmistaa hyvät elinolosuhteet myös tuleville sukupolville.

Talous pitää aina sovittaa ympäristön asettamiin rajoihin (planetary boundaries). Pitkällä aikavälillä ympäristöasioista huolehtiminen on myös talouden ja työllisyyden etu. Ilmastonmuutos on historiamme suurin uhka, jonka mahdolliset vaikutukset pitää tiedostaa ja arvioida päätöksiä tehdessämme. Lukuisten asiantuntijat esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on arvioinut, että ilmastotoimilla luodaan enemmän työpaikkoja kuin niiden vuoksi poistuu. Tutkitusti niissä maissa, joissa on tiukka ympäristölainsäädäntö, on myös kilpailukykyisempi teollisuus. Tällaista vastakkainasettelua ei siis tarvitse tehdä.

Demokratian ajatus on, että kaikkien näkemys kuullaan ja tulee huomioiduksi, mutta tästä huolimatta kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä säilyy. Vahva johtajuus on siis mielestäni päättäväistä, mutta eri näkökulmat huomioon ottavaa, demokratian pelisääntöjä noudattavaa ja avoimeen tietoon perustuvaa. Uuden tiedon tullen omia kantojaan tulee kyetä myös päivittämään. Demokratia on välillä hidasta, eikä aina maailman tehokkainta, mutta kyllä se jukuviti sääntöjä hipovan yksinvallan voittaa, tästä olemme nähneet aivan liikaa esimerkkejä.

Maailmanlaajuisesti kaupungit kilpailevat keskenään ja suuret kaupungit ovat talouden vetureita muuallakin, ne ovat työllisyyden, innovaatioiden ja talouden keskuksia. Suomalainen aluepolitiikka tuntuu olevan koko ajan kasvavassa määrin sitä, että kasvukaupungit joutuvat maksamaan tyhjenevien maakuntien yksikkökustannuksiltaan kasvavat palveluiden kustannukset. Tämä ei ole Suomen etu, ei maaseudulla asuvankaan. Ruotsi on hyvin onnistunut vahvistamaan toimivia alueellisia keskuksia ja turvaamaan hyvät palvelut ja houkuttelevuuden näihin. Periaatteena voisi pitää, että pienten lasten ja ikäihmisten palveluita pitäisi saada läheltä. Erilaisia mobiili- ja digipalveluita voisi hyödyntää myös nykyistä enemmän.

Kasvu syntyy kaupungeissa, ja jos kaupungit eivät pärjää, Suomi ei pärjää. Kaupungeissa asuu iso osa Suomen lapsista ja nuorista ja on todella huolestuttavaa, jos emme kaupungeissa onnistu huolehtimaan koulutuksen laadusta. Maailmanlaajuisesti kaupungit kilpailevat keskenään ja suuret kaupungit ovat talouden vetureita muuallakin, ne ovat työllisyyden, innovaatioiden ja talouden keskuksia.