Jouko Muuri

Opetustilanteiden tulee olla rauhallisia ja opetuksen aikana on perusteltua olla käyttämättä kännyköitä, mutta välitunnilla pitää olla mahdollisuus myös yhteydenpitoon, asioiden hoitamiseen tai vaikka koulumatkan suunnittelemiseen ja kotitehtävien tekemiseen.

Varhaiskasvatuksen arvostus on alhaalla ja se näkyy paitsi työntekijöiden työoloissa, päiväkotien kunnossa ja varustelussa, myös koulutettujen työntekijöiden palkoissa. Helsinkiin pitää saada runsaasti lisää osaavia varhaiskasvatuksen ammattilaisia.

Erityisopetuksen merkitys korostuu silloin, kun koulussa on paljon erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Suurissa opetusryhmissä perinteiset opetusmenetelmät eivät läheskään aina riitä vastaamaan oppimisvaikeuksia kokevan oppilaan tarpeisiin. Turvaamalla erityisopetuksen riittävät resurssit voidaan vahvistaa oppimismotivaatiota, itseluottamusta ja antaa keinoja selviytyä haasteista. Lisäksi erityisopetus edistää oppilaan hyvinvointia ja koulussa pärjäämistä ja näin ehkäisee yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa syrjäytymistä ja heikkoa työuraa.

Suomen perustuslaissa taataan jokaisen kansalaisen oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kulttuuriset oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja kuuluvat kaikille. Helsingin kaupungin tulee taata erilaisten ryhmien kulttuuritoiminta sekä pääsy taiteen ja kulttuurin pariin. Tämä vahvistaa paitsi yksilöä itseään, on hyödyllistä myös koko kaupungille ja laajemmin yhteiskunnalle. Kaupungin taide- ja kulttuurilaitosten saavutettavuuden, edullisuuden, esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden turvaaminen on välttämätöntä.

Lähikirjasto on asuinalueen palveluista tärkeimpiä. Se tarjoaa kuntalaiselle maksuttoman pääsyn tietoon, kulttuuriin ja oppimiseen - sivistykseen. Kirjasto toimii yhteisön tärkeänä kohtaamispaikkana, edistäen kohtaamista, osallisuutta ja hyvinvointia. Lisäksi kirjasto tukee elinikäistä oppimista ja tarjoaa tiloja opiskeluun, työskentelyyn ja vapaa-ajan viettoon. Ilman kirjastoja nämäkin mahdollisuudet jakautuisivat varallisuuden mukaan.

Helsingin kunnallisveroprosentti on selvästi alle Manner-Suomen keskimääräisen tason ja talous on ollut vakaalla pohjalla. Hallituksen tekemät leikkaukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti myös Helsingin talouteen ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä uusia talouteen vaikuttavia uhkakuvia on noussut esiin. Kuntalaisten kannalta tärkeitä palveluita, kuten SOTE-palveluita, liikennettä ja kouluttatumismahdollisuuksia on kuitenkin pidettävä hyvällä tasolla, tarpeen vaatiessa jopa veronkorotuksin.

Helsinki voi houkutella vihreän siirtymän investointeja monin eri tavoin, ilman että ko. energiaratkaisuja tuetaan suoralla taloudellisella tuella yrityksille. Helsinki voi tarjota yrityksille kestävää infrastruktuuria ja erilaisia kiertotalousratkaisuja. Kaupunki voi edistää kysymyksessä mainittua toimintaa myös tukemalla tutkimusta, startupeja ja yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Selkeät sääntelylinjaukset tekevät Helsingistä houkuttelevamman sijoituskohteen. Lisäksi kaupungin oma ilmastotavoite ja vahvat kansainväliset verkostot luovat luottamusta kestävään kehitykseen sitoutuneille yrityksille.

Asuinalueiden eriytymisestä seuraa monenlaisia ongelmia, joista yhteiskunta maksaa jo nyt kallista hintaa. Eriytymiskehitys aiheuttaa: 1) koulujen oppimistulosten eriytymistä alueiden sosioekonomisen rakenteen mukaan 2) turvallisuuteen liittyvien ongelmien kasvua (eriytyminen voi lisätä rikollisuutta ja turvattomuuden tunnetta) 3) työttömyyden kasautumista. Eriytyneillä alueilla työttömyys ja köyhyys saattavat periytyä sukupolvelta toiselle. 4) alueen palveluiden heikkenemistä, jos asukkaiden ostovoima on alhainen. 5) yhteisöllisyyden heikentymistä. Asuinalueiden eriytyminen voi lisätä vastakkainasettelua eri väestöryhmien välillä ja heikentää yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta.

Väestön väheneminen ei suoranaisesti vaikuta tarpeeseen saada maahanmuuttajia. Ulkomailta tapahtuva muutto Helsinkiin ja laajemmin Suomeen on perusteltua työllisyys- ja joskus - kuten Ukrainan osalta tapahtui - myös humanitaarisista syistä. Talous on johtanut Helsingin seudulla rakentamisen lamaan ja vuokra-asuntojen saatavuus on väliaikaisesti parantunut, mutta noususuhdanteessa nopeasti kasvava väestö lisää taas asuntokysyntää, mikä nostaa vuokria ja asuntojen hintoja. Tällöin juuri kaupunkiin muuttavat ovat vaikeassa tilanteessa. Helsingissä maahanmuuttajien työllisyystilanne on parantunut viime vuosina, mutta se on edelleen heikompi kuin kantasuomalaisilla asukkailla.

Luontoalueita, esim. Keskuspuistoa ja Vantaanjoen vartta on jo nyt lohkottu sieltä täältä asuinrakentamiseen ja pienetkin viheralueet ympäri kaupunkia ovat joutuneet asuinrakentamisen kohteeksi. Kokonaiset kaupunginosat, kuten Jätkäsaari ja Kruunuvuorenranta, ovat hyviä esimerkkejä luontoa kaltoin kohtelevasta rakentamisesta. Viheralueet ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisessa, sillä ne imevät hiilidioksidia ja pitävät lämpötilat hallinnassa. Rakentaminen viheralueilla heikentää näitä luonnollisia suojaustoimia. Sitäpaitsi luontoalueet ovat merkittäviä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, sillä ne tarjoavat liikuntamahdollisuuksia, vähentävät stressiä ja parantavat terveyttä sekä tarjoavat kohtaamispaikkoja.

Liian nopeasta kasvusta seuraa liian tiiviistä rakentamisesta johtuvien haittojen lisäksi monia muita ongelmia kuten asuntopula, asuntojen ja muiden kiinteistöjen hinnat, palveluiden (liikenne, koulut, terveydenhuolto...) ja infrastruktuurin (kadut, sillat...) ylikuormitus, erilaiset ympäristövaikutukset ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu. Uudet asuinalueet joutuvat lähes aina odottelemaan palveluita usean vuoden ajan ja tiivistämisrakentaminen taas ylikuormittaa niiden kohteeksi joutuvilla alueilla lähes aina jo olemassa olevia palveluita, kuten terveydenhoitoa, kouluja, liikuntamahdollisuuksia ja kirjastoja...

Helsingin säilynyt monimuotoinen arkkitehtuuri tuo esiin eri aikakausien ja tyylisuuntien vaikutteita, mikä tekee kaupungista kulttuurisesti rikkaamman ja visuaalisesti kiehtovamman. Uusvanha arkkitehtuuri parantaa kaupunkikuvan esteettisyyttä ja tekee siitä miellyttävämmän asukkaille ja matkailijoille. Vaihtelevat rakennustyylit ja -materiaalit luovat visuaalista kiinnostavuutta ja rikkautta. Helsingissä on esimerkiksi jugend-tyylin, modernismin ja funktionalismin arkkitehtonisia rakennuksia ja kokonaisia tyylillisesti yhtenäisiä kaupunginosia, kuten Töölö eri osineen. Tällaisille alueille on hyvin perusteltua rakentaa tyyliin sopivaa uusvanhaa uudisrakennuskantaa. Se lisää alueiden tunnusomaisuutta, esteettisyyttä ja kaupungin visuaalista rikkautta.

Katujen jäisyys on Helsingissä ilmastomuutoksen myötä lisääntynyt ja ns. musta jää muodostuu yllättäen ja usein talven aikana kadun pintaan. Aivan samalla tavalla kuin nastapohjaiset kengät lisäävät kävelijän turvallisuutta vaikeissa sääolosuhteissa, parantaa nastarenkaiden käyttö liikenneturvallisuutta. Käsitykseni mukaan uudenlaiset talvirenkaiden rakenteet, kumisekoitukset ja nastateknologiat parantavat niiden ilmanlaadulle aiheuttamia haittoja.

Polttomoottoriautoilun määrä vähenee luonnollista tietä siirryttäessä vähäpäästöisiin tai päästöttömiin autoihin. Julkisen liikenteen kehittyminen vähentää myös yksityisautoilun tarvetta. En pidä uusia rajoituksia tarpeellisina, vaikka itse olen kulkenut koko tähänastisen elämäni Helsingissä julkisen liikenteen varassa.

Vastustan ankarasti huumeiden käyttöä, mutta silti olen nähnyt niiden käytön jatkuvasti lisääntyvän elinympäristössäni. Huumeongelma on olemassa, mutta se ei ratkea kieltämällä käyttöhuoneet. Sen sijaan niiden avulla voidaan vähentää huumekuolemia, tavoittaa kaikkein syrjäytyneimpiä huumeidenkäyttäjiä, tarjota turvallisempi tila huumeruiskujen käyttöön, ehkäistä tartuntatautien leviämistä sekä vähentää häiriötekijöitä julkisista ympäristöistä.

Löydän kolme hyvää perustelua sille, miksi maksuttomuus pitää säilyttää: Ne ovat 1) Yhdenvertaisuus: Maksuttomuus edistää yhdenvertaisuutta ja varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa, riippumatta taloudellisesta tilanteesta. 2) Ennaltaehkäisy: Maksuttomuus kannustaa ihmisiä hakemaan hoitoa varhaisessa vaiheessa, mikä voi ehkäistä vakavampia terveysongelmia ja säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. 3) Pienituloisten asema: Erityisesti pienituloiset ovat suuressa vaarassa, jos terveyskeskusmaksut palautetaan.

Jos säästöjen avulla voidaan mahdollistaa resurssien uudelleen ohjaaminen ja parantaa perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja laatua, voidaan erikoissairaanhoidosta mahdollisesti jotain säästää. En ole alan asiantuntija, mutta ajattelen, että ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa kehittämällä erikoissairaanhoidon kuormitus vähenee.

Subjektiivinen oikeus ei tässä asiassa liene tarpeen.

Sosiaalietuudet mahdollistavat perustoimeentulon niille, jotka eivät pysty hankkimaan riittävää toimeentuloa työllään. Jotkut etuuksista antavat taloudellista turvaa, kun sairaus tai työttömyys kohtaa. Myös vanhusten elämää tuetaan etuuksilla, esimerkiksi eläkkeen tai eläkeläisalennusten kautta. Asumistuki on myös sosiaalietuus, samoin lapsiperheiden saamat tuet. Näistä ja kansalaisille suunnatuista julkisista palveluista leikkaaminen lisää köyhyyttä, eriarvoisuuutta ja syrjäytymistä. Kohtuulliset veronkorotukset ovat paikallaan taloudellisen tilanteen niin vaatiessa, jotta perustavaa laatua olevat sosiaalietuudet ja julkiset palvelut kaupunkilaisille voidaan turvata.

Kohtuuttoman suuret tuloerot lisäävät sosiaalista eriarvoisuutta ja luovat yhteiskunnallista polarisaatiota, joka taas vähentää vakautta ja kasvattaa jännitteitä ihmisten kesken. Suuret tulot eivät suinkaan aina ole seurausta niitä saavan ihmisen lahjakkuudesta tai ahkeruudesta. Kun suuri osa varallisuudesta keskittyy harvoille, kulutuskysyntä voi myös laskea, koska pienituloisilla ei ole varaa kuluttaa samalla tavalla kuin varakkailla. Pienituloisten joukko on kuitenkin merkittävä kulutuskysynnän ja yleisen elintason ylläpitämisen vuoksi.

En näe suurta tarvetta valtion puuttumiselle markkinoiden toimintaan. Toki toimialakohtaisia häiriöitä saattaa esiintyä, esimerkiksi sähkömarkkinoilla Ukrainan sodan syttymisen seurauksena, mutta yleisesti ottaen markkinat toimivat kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi työmarkkinat Suomessa ovat yleensä olleet vakaita, ja työttömyysluku on ollut historiallisesti alhaisella tasolla. Orpon hallituksen aikana työmarkkinoiden toimintaan on kuitenkin haluttu puuttua tukemalla työnantajien tavoitteita, ja tämä on lisännyt häiriöitä, ammattiliittojen puolustaessa työntekijöiden oikeuksia.

Sosiaaliturva on Suomessa moniulotteinen ja monimutkainen kokonaisuus, joten yksiselitteinen toteamus, että sosiaaliturvan varassa on helppo elää, ei pidä paikkaansa. Jokaisella sosiaalietuudella on omat ehtonsa ja kriteerinsä, jotka täytyy täyttää, jotta etuuksia voidaan saada ja näitä ehtoja on merkittävästi tiukennettu viime vuosina kun samalla etuuksia tasoa on laskettu monin paikoin. Valtiovarainministeri Purra on jopa kehuskellut sosiaaliturvaan kohdistuvilla leikkauksilla, ilman että niiden vaikutuksista olisi tehty kunnollisia vaikuttavuusarvioita.

Energian saatavuus, turvallisuus, huoltovarmuus, valtakunnallinen liikenne esimerkiksi ovat sellaisia aloja, joilla valtion riittävä omistus on tarpeen. Kuntatasolla taas esimerkiksi infrastruktuurin (vaikkapa vesi- ja viemäröinti tai energialaitos) myynnistä yksityiselle taholle on huonojakin kokemuksia. Omistusmuutokset tulee siis harkita tapauskohtaisesti.

Kuten hyvin tiedetään, maahanmuuttajat perustavat yrityksiä keskimäärin enemmän kuin kantasuomalaiset, mikä lisää työllisyyttä ja verotuloja. Eri maista tulevat maahanmuuttajat tuovat mukanaan myös uutta tietoa ja taitoja eri toimialoille. Aloilla, jotka kärsivät työvoimapulasta, maahanmuuttajat tuovat helpotusta tilanteeseen. Vuorovaikutus eri kulttuurien välillä voi myös lisätä suvaitsevaisuutta ja globaalin maailman ymmärrystä väestössämme.

Tietyt kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja heikoimmista huolehtiminen tarjoavat hyvää pohjaa myös poliittiselle päätöksenteolle. Valitettavasti nämä arvot eivät juurikaan näy niiden puolueiden toiminnassa, jotka erityisesti korostavat toimivansa kristillisten arvojen pohjalta.

Sukupuolen moninaisuuden tukeminen ja tiedon kerääminen siitä on tärkeää päätöksenteossa ja politiikan suunnittelussa. Vaikka Suomessa on tehty paljon tasa-arvotyötä, on edelleen tarvetta parantaa sukupuolten moninaisuuden huomioimista eri elämänalueilla.

Korostaisin lasten oppimisessa tärkeinä asioina empatiaa ja toisten kunnioittamista, kykyä hallita omia tunteita sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Samoin tärkeitä taitoja ovat itsenäisyys ja vastuullisuus sekä rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Nopeasti kehittyvässä tekoäly-yhteiskunnassa korostuvat oppimiseen liittyvät taidot, erityisesti uteliaisuus ja luovuus.

Ilmastonmuutoksen haitat ovat globaaleja, eivätkä tunnista maiden tai kuntien rajoja: merenpinnan nousu, äärimmäiset sääilmiöt, luonnon moninaisuuden katoaminen, ruuan tuotanto-ongelmat, terveysvaikutukset... Tilanne on vakava ja se edellyttää sekä kansainvälistä yhteistyötä että tekoja jokaisen valtion sisällä.

Muuttuvassa ja kiristyneessä maailmantilanteessa jokainen maa, myös suurvallat, tarvitsevat kumppaneita, yhteistyötä ja etujen yhteensovittamista. Sen takia ajatus siitä, että kansallisvaltio ajaisi vain omia etujaan, kuulostaa erittäin yksinkertaistavalta.

Käsitykseni on, että ympäristön etu, talouskasvu ja työpaikkojen luominen voivat olla sopusoinnussa keskenään, kun siirtymä kestävään talouteen toteutetaan älykkäästi. Kestävän kehityksen mukainen talouskasvu luo uusia mahdollisuuksia innovaatioille, investoinneille ja työllisyydelle samalla, kun se vähentää ympäristöhaittoja.

Suomi toimii parhaiten kansanvaltaisena, pohjoismaisena demokratiana. Emme tarvitse vahvoja johtajia. Vaaleilla valitut päättäjät voi vaihtaa vaalikausittain.

Koko maan asuttaminen auttaa luomaan alueellista tasapainoa ja estää väestön keskittymistä pelkästään suuriin kaupunkeihin. Samalla myös luonnonvarojen, kuten metsien, kaivosten ja maatalousmaan hyödyntäminen onnistuu paremmin. Tämä taas vaikuttaa paitsi yritystoimintaan, myös huoltovarmuuteen. Suomi on hieno maa myös siinä mielessä, että eri puolilla maata asuvat ihmiset rikastuttavat kansallista kulttuurista monimuotoisuutta ja säilyttävät paikallisia perinteitä ja tapoja. Kustannuksia saa siis jonkin verran koitua siitä, että koko Suomi säilyy asutettuna.

Tosiasia on se, että kaupungit tarjoavat enemmän työpaikkoja ja taloudellisia mahdollisuuksia kuin maaseutualueet. Kaupungistuminen voi myös edistää kestävää kehitystä tarjoamalla mahdollisuuksia ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, kuten joukkoliikenteeseen, energiatehokkaisiin rakennuksiin ja kiertotalouteen.