Niilo Toivonen

Helsingin kouluihin tarvitaan selkeitä pelisääntöjä kännykän käyttöön oppitunneilla ja välitunneilla. On tärkeää, että koulussa keskitytään oppimiseen ja yhteisöllisyyteen, eikä kännyköiden käyttö saa häiritä opetusta ja yhdessäoloa. Esimerkiksi ala-asteella lapsien olisi parempi leikkiä välitunneilla kuin olla puhelimilla. Paras vaihtoehto on sopia koulu- ja luokkakohtaisista pelisäännöistä, jotka tukevat oppimista ja hyvinvointia, mutta antavat myös mahdollisuuden hallittuun ja järkevään kännyköiden käyttöön.

Varhaiskasvatuksen houkuttelevuusongelmat ovat todellisia ja tilanne vaatii lisää toimia alkavalla valtuustokaudella. Palkka on yksi keino houkutella osaavia työntekijöitä varhaiskasvatukseen, mutta sen lisäksi on panostettava työoloihin, koulutusmahdollisuuksiin ja työn arvostukseen. Varhaiskasvatuksen työntekijöille on tarjottava työvaatekorvaus osana reilumpia työehtoja ja houkuttelevuuden lisäämistä. Ei ole reilua, että ulkona pihalla ja metsässä lasten kanssa työskentelevät joutuvat maksamaan erilaiset varusteet omasta lompakostaan. Helsingissä varhaiskasvatuksen resurssit ja työehdot on saatava kuntoon, jotta ala houkuttelee uusia osaajia ja henkilöstö pysyy työssään. Varhaiskasvatus ei ole pelkkä palvelu, vaan sijoitus tulevaisuuteen, joka kantaa pitkälle.

Lasten oppimiseen, lukemiseen ja yksilölliseen tukeen on selkeästi panostettava lisää. Jokaisen oppilaan on saatava tarvitsemaansa tukea oppimisessaan. Erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrän lisääminen on investointi lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Helsingissä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen on annettava lapsillemme parhaat valmiudet kasvaa, oppia ja kehittyä. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen perustuttava muuhunkin kuin pelkkään taloudelliseen tehokkuuteen. Helsingin on autettava korvaamaan Orpon hallituksen mittavat leikkaukset kasvatuksen ja koulutuksen palveluista, jotta ne säilyvät toimivina ja laadukkaina kaikille kaupunkilaisille.

Helsingissä toimii loistavia teattereita ja orkestereita. Lyhytnäköiset leikkaukset heikentävät Helsingin elinvoimaa ja hyvinvointia. On myös tärkeää, että valtio kantaa vastuunsa kulttuurirahoituksesta, eikä taloudellista taakkaa siirretä liikaa Helsingille. Helsinki voi vahvistaa asemansa luovan talouden keskuksena tarjoamalla ainutlaatuisia puitteita kulttuurille, taiteille ja luoville aloille. Tämä ei tarkoita vain tapahtumien ja festivaalien järjestämistä, vaan myös rakenteellisten edellytysten luomista taiteen ja luovan työn harjoittamiseen. Voisiko esimerkiksi teatteri- tai konserttilippu toimia Helsingissä matkalippuna julkisessa liikenteessä 1-2 tuntia ennen ja jälkeen esityksen?

En kannata leikkauksia kirjastoihin. Lähikirjastot ovat kaupunkilaisten sivistyksen, oppimisen ja yhteisöllisyyden keskuksia. Ne tarjoavat palveluita kaikenikäisille ja edistävät tasa-arvoista pääsyä tietoon ja kulttuuriin. Kirjastot ovat myös kohtaamispaikkoja ja niiden merkitys korostuu erityisesti lapsiperheille, opiskelijoille ja ikäihmisille. Helsingillä on varaa panostaa kirjastopalveluihin ja uusille asuinalueille pitää rakentaa kirjastot asukkaiden käyttöön. Aloitteestani kirjastoauto alkoi käymään viikoittain Kruunuvuorenrannassa. Tätä tulee jatkaa siihen saakka kunnes alueelle saadaan kirjasto.

Helsingin taloustilanne on ollut viime vuosina vahva, eikä kuntaveron korottamiselle ole akuuttia tarvetta. Kaupungin tulee käyttää verotuloja tehokkaasti erityisesti oppimisen ja koulutuksen palveluiden parantamiseen ja pitkäaikaisiin investointeihin. Tarvittaessa veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi lasten oppimisesta (esim. oppikirjoista), sosiaali- ja terveyspalveluista (esim. lääkärille pääsystä) tai joukkoliikenteestä leikkaaminen.

Helsinkiin pitää houkutella kaikenlaisia investointeja. On selvää, että pääkaupunki Helsinki myös kiinnostaa sijoittajia, yrityksiä, elinkeinoelämää ja muita elävän ja kasvavan kaupungin toimijoita. Vihreän siirtymän investoinnit tuovat työpaikkoja ja vauhdittavat kestävää kehitystä. Helsingin kaltaisessa kaupungissa panostukset uusiutuvaan energiaan, energiatehokkaaseen rakentamiseen ja vähäpäästöiseen teollisuuteen ovat keskeisiä keinoja saavuttaa hiilineutraaliustavoitteet. Kaupungin tulee olla aktiivinen houkutellessaan näitä investointeja ja tarjotessaan yrityksille kestävän kehityksen mukaisia mahdollisuuksia toimia Helsingissä.

On erittäin tärkeää etteivät kaupungin asuinalueet eriydy liikaa toisistaan. Se tuo pitkäaikaisia ja laajoja ongelmia, joita on vaikea korjata nopeasti. Segregaation ehkäisy on yksi Helsingin tärkeimpiä kaupunkipoliittisia tavoitteita. Kaupunkisuunnittelulla ja kaavoituksella voidaan vaikuttaa siihen, että eri tulotasoilla oleville asukkaille on tarjolla monipuolisia asumisvaihtoehtoja samalla alueella. Hyvät palvelut kuten terveyskeskukset, päiväkodit, koulut ja joukkoliikenneyhteydet kaikilla asuinalueilla ovat avainasemassa segregaation ehkäisyssä. Helsingissä on onnistuneita esimerkkejä siitä, miten monimuotoista asuntotuotantoa voidaan edistää.

Ehdottomasti. Helsinki kasvaa ja tarvitsemme kaupunkiimme osaavaa työvoimaa. Työperäinen maahanmuutto on tärkeää kaupungin elinvoiman ja palveluiden turvaamisen kannalta. Kaupungin on huolehdittava siitä, että uudet asukkaat saavat hyvät mahdollisuudet kotoutumiseen, työntekoon ja koulutukseen. Samalla tulee varmistaa, että kaupungin kasvu on hallittua ja palvelut toimivat kaikkialla.

Helsingin asukasmäärä kasvaa jatkuvasti, mikä tarkoittaa, että uusien asuntojen rakentamisen tarve on suuri. Tämä pakottaa meidät pohtimaan lähiluonnon ja kaupungin kasvun välistä tasapainoa. Miten voimme rakentaa tulevaisuuden Helsinkiä siten, että sekä kaupunkilaisten asumistarpeet että lähiluonnon suojelu voidaan sovittaa yhteen? Tällä hetkellä kaupungiltamme puuttuu keinot ratkaista jo syntyneitä ja tulevia rakentamisen ja lähiluonnon välisiä konflikteja. Tähän on löydettävä kestäviä ratkaisuita. Tämä on ajankohtainen kysymys Kruunuvuorenrannassa. Me alueen asukkaat emme voi odottaa enää palveluiden rakentumisen viivästymistä. Tarvitsemme lähikoulun, lähipäiväkodin, liikuntahallin ja kaupalliset palvelut. Palveluita on odotettu jo todella kauan ja palvelut ovat jo vuosia myöhässä.

Helsingin kasvu herättää valtavasti tunteita. Kasvuun liittyy paljon sivutuotteena syntyviä vaikeuksia, joita kaupungin pitää ratkaista määrätietoisesti. Kaupungin päättäjien on tärkeää varmistaa, että uudet ja nopeasti kasvavat asuinalueet saavat tarvitsemansa palvelut kuten lähikoulut, lähipäiväkodit, liikuntapaikat ja sujuvat liikenneyhteydet. Kaupunkisuunnittelun tulee perustua pitkän aikavälin suunnitelmiin ja kestävään kaavoitukseen, jossa huomioidaan myös lähiluonto. Haluan, että etsimme tulevalla valtuustokaudella kaupunkitasolla kestävämpiä ja pitkäaikaisia ratkaisuja kaupungin kasvun, lähiluonnon ja tärkeiden palveluiden rakentamisen suhteen.

Helsinkiin mahtuu monenlaista rakentamista. On monen kerroksen modernia rakennuskantaa ja historiallisia rakennuksia. On vaikea sanoa millaisia kauneusihanteita meillä on 50 tai 100 vuoden kuluttua. Arkkitehtuurin moninaisuus kuuluu suureen kaupunkiin. Uusvanhan rakentamisen tulee olla yksi vaihtoehto, mutta ei ainoa suunta.

Nastarenkaat aiheuttavat merkittäviä katupölyhaittoja, jotka heikentävät ilmanlaatua ja vaikuttavat helsinkiläisten terveyteen. Helsingissä on jo onnistuneesti edistetty kitkarenkaiden käyttöä ja katujen puhdistusta katupölyn vähentämiseksi. Siksi nastarenkaiden rajoittaminen ydinkeskustassa voi olla perusteltua. Luotan tässäkin kysymyksessä tieteeseen ja asiantuntijoihin.

Helsingin keskustassa ja kaikessa liikkumisen suunnittelussa tulee painottaa kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. En kannata lähtökohtaisesti polttomoottoriajoneuvojen kieltoa, vaan suosin porkkanoita, joilla autokanta sähköistyy. Polttomoottoriautojen käyttöä voidaan ohjata vähentämällä niiden tarvetta esimerkiksi parantamalla joukkoliikenteen kattavuutta ja sujuvuutta. Rajoitusten on kuitenkin oltava oikeudenmukaisia ja huomioitava ne, joille auto on välttämätön. Lisäksi Helsingissä voidaan kokeilla erilaisia pilottimalleja polttomoottoriajoneuvovapaiksi alueiksi, mutta täysin kieltäminen ei ole realistista esimerkiksi huoltoajon ja liikkumisesteisten tarpeiden vuoksi.

Olin pettynyt kun eduskunta hylkäsi tänä keväänä kansalaisaloitteen valvottujen käyttötilojen kokeilusta. Valvotuilla käyttötiloilla voidaan vähentää huumehaittoja, ennaltaehkäistä tartuntatauteja ja tarjota käyttäjille apua. Käyttötilojen yhteyteen voisi rakentaa palvelupolkuja esimerkiksi terveydenhoitoon. Ymmärtääkseni käyttöhuoneet ovat asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien ehdotus ja suositus nykyisen tilanteen parantamiseksi.

Maksuton perusterveydenhuolto on oikeus, joka kuuluu hyvinvointivaltioon. Terveyskeskusmaksuista on Helsingissä luovuttu vuonna 2013. Aloitteentekijänä terveyskeskusmaksuista luopumiselle oli SDP. Julkisten terveyspalveluiden tulee olla saavutettavia kaikille, myös pienituloisille. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus tulee turvata ensisijaisesti verovaroin.

Miksi erikoissairaanhoitoa ja peruspalveluita pitää asettaa vastakkain? Erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto ovat molemmat tärkeitä, eikä niiden vastakkainasettelu ole järkevää. Sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kustannuksien hillitsemissä avainasemassa on ennaltaehkäisy. Jos kaikki hoitoa tarvitsevat saisivat hoitoa heti ensimmäisten oireiden aikana, voisimme säästää valtavasti erikoissairaanhoidon kustannuksissa. Nykyisin liian paljon aikaa kuluu jonoissa.

Tämä on erittäin hyvä ja perusteltu ehdotus. Kuukautistuotteet ovat välttämättömyystarvikkeita, ja niiden maksuttomuus edistää yhdenvertaisuutta ja vähentää köyhyyden vaikutuksia nuorten elämässä.

Verotuksen tulee olla oikeudenmukaista ja perustua progressioon, jolloin jokainen maksaa tuloihinsa nähden reilusti. Helsingillä on ollut viime vuosina hyvä taloustilanne, joten menoleikkauksille ei ole ollut tarvetta. Tarvittaessa veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi lasten oppimisesta (esim. oppikirjoista), sosiaali- ja terveyspalveluista (esim. lääkärille pääsystä) tai joukkoliikenteestä leikkaaminen.

Politiikan tavoitteena tulee olla tuloerojen kaventaminen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistaminen. Kohtuulliset tuloerot voivat kannustaa työntekoon ja yrittämiseen, mutta liian suuret tuloerot lisäävät eriarvoisuutta ja heikentävät yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta.

Valtion rooli taloudessa on varmistaa, että markkinat toimivat reilusti ja että eriarvoisuus ei kasva kohtuuttomasti. On perusteltua, että valtio säätelee esimerkiksi työmarkkinoita, vuokria ja tiettyjä kriittisiä sektoreita. Samalla tavoin valtion on tärkeä ylläpitää markkinoiden toimintakykyä esimerkiksi tukemalla investointeja ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.

Suomessa sosiaaliturva on turvaverkko, joka auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa, kuten työttömyydessä, sairauksissa tai muissa haasteissa. Sosiaaliturvan väärinkäyttö on marginaalinen ilmiö verrattuna siihen, kuinka moni sitä aidosti tarvitsee. Sen sijaan on tärkeää kehittää sosiaaliturvajärjestelmää siten, että se kannustaa työllistymiseen ja ehkäisee köyhyyttä.

Tämä on erityisen ajankohtainen strateginen kysymys nykyisessä jännitteisessä kansainvälisessä turvallisuustilanteessa. Julkinen sektori voi omistuksellaan turvata strategisesti tärkeitä palveluita ja yrityksiä, kuten energiantuotantoa, infrastruktuuria ja kriittisiä palveluita. Yksityinen sektori voi täydentää julkista palvelutuotantoa, mutta kuntien ja valtion omistuksella on paikkansa yhteiskunnan kriittisillä alueilla.

Suomen kehitys monikulttuurisemmaksi rikastuttaa yhteiskuntaa ja tuo uusia näkökulmia talouteen, työelämään ja kulttuuriin. Tärkeää on panostaa toimivaan kotouttamiseen, kielikoulutukseen ja työllistymismahdollisuuksiin, jotta monimuotoisuus voi aidosti vahvistaa yhteiskuntaa.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys teologian maisterina, joka on erikoistunut uskontososiologiaan. Kristillisillä arvoilla viitataan vaalikoneissa lähtökohtaisesti konservatiivisiin arvoihin kuten kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Samalla voisi kuitenkin argumentoida, että kristillisiin arvoihin kuuluu rakkaus, oikeudenmukaisuus ja toisten hyväksyminen. Nämä eivät ole kovinkaan konservatiivisia, vaan liberaaleja arvoja. Minulle tärkeimmät päätöksentekoa ohjaavat arvot ovat oikeudenmukaisuus, demokratia, osallisuus, yhteisöllisyys ja perhe sekä kansainvälisyys. Poliittisten päätösten on palveltava kaikkia kuntalaisia riippumatta heidän taustastaan tai uskonnostaan.

Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään, ja yhteiskunnan tulee tunnistaa ja huomioida sukupuolen moninaisuus paremmin esimerkiksi lainsäädännössä, terveyspalveluissa ja koulutuksessa. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen lisää yhdenvertaisuutta ja vähentää syrjintää.

Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat hyvän kasvatuksen, joka tukee yhteiskunnassa toimimista, mutta vielä tärkeämpää on opettaa itsenäistä ajattelua, kriittistä harkintakykyä ja empatiaa. Auktoriteettien sokea kunnioittaminen ei ole demokraattisen yhteiskunnan tavoite, vaan lapsille tulee opettaa oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja vastuullisuutta.

Haluan, että Helsinki ja Suomi ovat esimerkki maailmalla. Ilmastonmuutos on globaali haaste, johon tarvitaan globaaleja yhdessä sovittuja ratkaisuita. Tästä huolimatta Suomen tulee kantaa vastuunsa päästövähennyksissä. Edelläkävijyys ilmastopolitiikassa luo myös taloudellisia mahdollisuuksia esimerkiksi puhtaan teknologian ja vihreän siirtymän investointien kautta ja saamme kilpailuetua muihin maihin. Lisäksi Suomen ilmastotoimet voivat toimia esimerkkinä ja kannustaa myös muita maita vastaaviin ratkaisuihin.

Politiikan lähtökohtana tulee olla suomalaisten hyvinvoinnin turvaaminen, mutta samalla on tärkeää huomioida kansainvälinen yhteistyö, ihmisoikeudet ja ympäristövastuu. Sulkeutunut tai vain omaa etuaan ajava politiikka ei pitkällä aikavälillä palvele Suomen etua. Kestävä kehitys, kansainvälinen talousyhteistyö ja globaalit haasteet vaikuttavat myös suomalaisten elämään, ja siksi päätöksenteon tulee olla vastuullista ja tulevaisuuteen katsovaa.

On vanhanaikaista laittaa väitteessä vastakkain talouskasvu ja ympäristö. On monia kasvualoja, jotka ovat kestäviä ja ilmaston kannalta positiivisia. Helsinkiin tarvitaan lisää investointeja ja työpaikkoja, koska ne synnyttävät työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia. Vihreän siirtymän myötä teollisuuden on mahdollista kasvaa niin, että ympäristöhaitat minimoidaan. Helsingin tulee tukea yrityksiä, jotka panostavat vähäpäästöisiin ja ilmaston kannalta kestäviin ratkaisuihin.

Demokraattinen päätöksenteko perustuu avoimuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja yhdessä sovittuihin sääntöihin. Vahva johtajuus voi olla hyödyllistä, mutta sen tulee perustua yhteistyöhön ja demokratian kunnioittamiseen, ei sääntöjen ohittamiseen.

Nykyisin suuret kaupungit kuten Helsinki rahoittavat pienempien kuntien elinvoimaa ja palveluita. On Helsingin etu, etteivät kaikki pienemmät kunnat kuihdu pois Suomen kartalta. Samalla meidän on saatava laajemmin tukea pääkaupungin erityisongelmien kanssa, koska Helsinki kohtaa aivan erilaisia haasteita kuin muut Suomen kaupungit. Suuren kaupungin mittakaavassa ongelmat kasvavat merkittävästi, ja pääkaupunkina Helsingin on kannettava vastuu innovaatioista, ideoista ja tulevaisuuden näkymistä.

Kaupungistuminen tarjoaa mahdollisuuksia talouskasvulle, palveluiden kehittämiselle ja ilmastokestävälle kaupunkisuunnittelulle. Samalla on tärkeää huolehtia alueellisesta tasa-arvosta ja varmistaa, että myös pienemmillä paikkakunnilla on elinvoimaa ja riittävät peruspalvelut.