Tero Koskinen

Kännyköillä on lapsiin tutkitusti monia negatiivisia vaikutuksia. Paitsi että ne haittaavat keskittymiskykyä, voivat ne myös heikentää sosiaalisia taitoja. Kännykkävapailla välitunneilla voisi olla merkittävä vaikutus kokonaisten ikäluokkien sosiaalisiin taitoihin.

Pelkät korotetut palkat eivät riitä, vaan tarvitaan myös työviihtyvyyttä parantavia toimia.

Helsingillä on haluttaessa varaa palkata lisää koulunkäyntiavustajia ja erityisopettajia ilman veronkorotustakin. Pätevistä ammattilaista on pula molemmissa ammateissa ja koulutusta tarvitaan lisää.

On totta, että esimerkiksi sote-palvelut voivat pelastaa ihmishenkiä, ja vähäisemmilläkin kulttuuripalveluilla voi pärjätä. Kysymys on kuitenkin paljon moniulotteisempi. Panostukset kulttuuriin ja taiteeseen ovat sijoituksia, jotka kokonaisuutena tuovat tutkitusti yhteiskunnalle elinvoimaa ja vaurautta. Ilman taidetta ei myöskään ole demokratiaa. Taiteeseen ja kulttuuriin olisikin järkevää panostaa nykyistä enemmän.

Lähikirjasto voi lyhyellä tähtäimellä näyttää hyvältä säästökohteelta, mutta pitkällä tähtäimellä kirjasto tuo Helsinkiin sivistystä ja elinvoimaa. Kynnys leikata lähikirjastoista tulee olla erittäin korkea, muuten päätökset ovat lyhytnäköisiä.

Paineita menojen kasvattamiselle on aina. En näe tällä hetkellä todellista tarvetta Helsingin veroprosentin korottamiselle.

Vihreän siirtymän investointien jarruttamiselle ei ole mitään muita kuin populistisia perusteluja. Näitä investointeja pitää houkutella väsymättä. On noloa, että hallitusohjelmassa ei ideologisista syistä edes mainita vihreää siirtymää, ainoastaan "puhdas siirtymä".

Helsingillä on yli 50-vuotias historia positiivisessa diskriminaatiossa. Siksi suurimmilta lähiöiden ongelmilta on toistaiseksi vältytty. Kasvavassa kaupungissa asuinalueiden eriytymisen torjunta on erityisen tärkeää. Kaikissa kaupinginosissa tulee olla omistusasumista ja vuokra-asumista.

Helsingin väestä ikääntyy ja eniten kasvaa yli 85-vuotiaiden osuus. Tarvitsemme tänne lisää nuorta väkeä töihin ja maksamaan veroa. Vaikka maahanmuutto pysyisikin hyvällä tasolla, tulevaisuudessa jo joka neljäs helsinkiläinen on yli 65-vuotias.

Helsinki kasvaa. Jotta asumisen hinta ei karkaa täysin käsistä, on Helsinkiin pakko rakentaa lisää koteja. Luontoalueet ovat huonoin vaihtoehto rakentamiselle. Sen vuoksi asuntoja on rakennettava tiiviisti jo rakennetuille alueille, joissa ei ole luontoa. Hyviä esimerkkejä tällaisista alueista ovat Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalueet.

Helsinki kasvaa vauhdilla, mikä vaatii sopeutumista ja tekee kaupungin suunnittelusta ja kehittämisestä haastavaa. Kasvua ei kuitenkaan voi keinotekoisesti estää. Tarvitaan esimerkiksi kohtuuhintaisia koteja.

Arkkitehtuuri on tasapainottelua: sen tulee kehittyä ja edustaa aikaansa, ja toisaalta uuden rakennuksen tulisi kunnioittaa ympäristöään. Myös uusvanhalle arkkitehtuurille on paikkansa.

Kannatan toimia, jotka parantavat ilmanlaatua ja vähentävät kaupungin melua. Ajan hyvin vähän kaupungissa ja itselläni on autossa vielä nastarenkaat. Mietin siirtymistä kitkoihin, ja kaipaan enemmän tietoa niiden ajo-ominaisuuksista ja turvallisuudesta. Mikäli kitkojen vaikutus Helsingin ilmanlaatuun ja/tai meluun voidaan osoittaa, en sulje pois nastakieltoa riittävällä siirtymäajalla.

Mikäli polttomoottoriautoilun alueellisille rajoituksille löytyy tahtoa yli puoluerajojen, olisin siihen valmis, riittävän pitkällä siirtymäajalla. Pidän kuitenkin ruuhkamaksuja parempana keinona vähentää autoja keskustassa. Painavin perustelu kannalleni eivät ole ilmastopäästöt, vaan keskustan viihtyisyyden ja vetovoiman kasvattaminen.

Käyttötilat olisivat tutkitusti olleet tehokas työkalu Helsingin ongelmien hillintään. Esimerkiksi Sörnäisissä niillä olisi voitu rauhoittaa aluetta - sekä alueen asukkaat, että huumeaddiktiosta kärsivät olisivat voittaneet. Käyttötila olisi myös laskenut huumeiden haitoista koituvia kustannuksia. Kiitos hallituksen, kokeilun mahdollistava lakiuudistus kumottiin, eikä sitä päästä Helsingin toiveista huolimatta toteuttamaan ensi vaalikaudella. Ennakkoluulot voittivat tutkitun tiedon.

Maksuttomat terveyspalvelut kaventavat kaupunkilaisten terveys- ja hyvinvointieroja.

Sosiaali- ja terveyspalveluita pitää uudistaa, vain niin voidaan turvata laadukkaat ja saavutettavat peruspalvelut. Terveydenhuollossa tarvitaan kuitenkin aikaa muutosten toteuttamiseen ja siitä on nyt leikattu aivan liikaa ja liian nopealla aikataululla. Esimerkiksi HUS:in henkilöstövähennykset eivät voi olla heikentämättä erikoissairaanhoidon laatua.

Tämä on hyvä idea. Kaupungin ei kuitenkaan tarvitse tarjota niitä aktiivisesti kaikille alle 25-vuotiaille, vaan huolehtia, että tuotteet ovat riittävän helposti kaikkien niitä ilmaiseksi tarvitsevien saatavilla. Tuotteiden jakelu tulisi kohdentaa huolellisesti.

Suomen kokonaisveroaste kuuluu OECD-maiden vertailussa kärkijoukkoon, eikä sitä tule enää korottaa. Verotuksen tulee mm. palkita työnteko. Toisaalta talouden huonoina aikoina ei saisi leikata minimitason perusturvasta. Ensimmäiseksi karsisin ympäristölle haitallisista yritystuista, kuten kevennetystä työkoneiden dieselverosta tai suurten teollisuusyritysten sähköveron palautuksista. Kokoomuksen järjestämät isot tuet suuryrityksille vääristävät kilpailua ja asettavat mikro- ja PK-yritykset epäreiluun asemaan. Yritystukien kilpailua vääristävät vaikutukset valuvat myös kuntiin. Kelvoton strategia, joka hidastaa uutta kasvua ja markkinoiden tervettä kehitystä.

Suomessa varallisuus jakautuu poikkeuksellisen tasaisesti. Se vähentää eriarvoisuutta. Lahjakkuudesta ja ahkeruudesta palkitaan parhaiten yhteiskunnissa, joissa tuloerot ovat pieniä. On pidettävä huolta siitä, että järjestelmä on kannustava. Jokaisella tulee olla lähtökohdista huolimatta mahdollisuus menestyä elämässä.

Jokseenkin samaa mieltä vai jokseenkin eri mieltä - riippuu siitä, miltä kannalta asiaa tarkastelee. Hallitus puuttuu nykyisin liikaa markkinoihin maksamalla mittavia yritystukia suuryrityksille. Sääntelyä tarvitaan, mutta sen pitää olla reilua ja koskea kaikkia yrityksiä tasapuolisesti. Elinkeinoelämänkin tukema selkeä yritysvastuuseen liittyvä sääntely luo yrityksille pelisäännöt ja antaa työrauhan, josta erityisesti suomalaiset yritykset hyötyvät. Näiden uudistusten osittainen vesittäminen hallituksen myötävaikutuksella ei todellakaan ollut kaikkien suomalaisten yritysten edun mukaista.

Sosiaaliturvassa on kannustinloukkuja, mitkä pitäisi korjata reiluiksi ja kannustaviksi. Mutta suurimmalla osalla esimerkiksi toimeentulotukeen turvautuvista ihmisistä ei todellakaan ole liian helppoa.

Valtion ja kuntien omistajuus on perustelua, jos se turvaa strategisesti tärkeitä infrastrukstuureja, luonnonvaroja tai peruspalveluja. Hyvä esimerkki ovat vesilaitokset. Omistuksen on oltava avointa ja se ei saa vääristää markkinoita. Jos yrityksen yhteiskunnallinen merkitys on vähäinen, en näe estettä sen myynnille.

Helsingissä asuu ja on aina asunut ihmisiä, jotka elävät monenlaisten eri kulttuurien risteyskohdissa. Se on yksi syy, miksi Helsinki on Helsinki. Suhtaudun muihin ihmisiin helsinkiläiseen tapaan lähtökohtaisesti arvostaen ja uteliaasti.

Kristillisissä arvoissa on paljon hyvää. Se tuli esiin kirkkaana, kun ihailemani piispa Mariann Edgar Budde tammikuussa kritisoi yleisössä ollutta vähemmistöjen kimppuun käynyttä presidentti Donald Trumpia. Valitettavasti poliittisessa päätöksenteossa kristillisyyttä käytetään myös täysin päinvastaisten, esimerkiksi vähemmistöjen kimppuun käyvien päätösten ajamiseen. Kristillisiin arvoihin vetoamisessa jää liian paljon tilaa tulkinnalle. Siksi pitäisin uskonnon ja politiikan erillään, ja painottaisiin tieteellisten tutkimusten monipuolista hyödyntämistä päätöksenteon taustamateriaaleina.

Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen ei ole keneltäkään pois. Ahdasmielisyys valtaa Suomessakin alaa, ja sitä vastaan on toimittava määrätietoisesti.

Rajojen asettaminen lapsille luo turvaa kasvaa ja kehittyä. En kuitenkaan pidä auktoriteettien kunnioittamista tärkeimpänä arvona. Esimerkiksi kriittinen ajattelu ja oikeudenmukaisuus ovat arvoja, joita olen isänä halunnut välittää lapselleni.

En halua, että lähdemme mukaan kilpailemaan siitä, mikä maa tekee vähiten ympäristötekoja.

Suomalaisten poliitikkojen tulee valvoa Suomen etuja, mutta yhteistyö ja toisten tukeminen on myös etujemme mukaista. Itsekäs ja vain voimaan uskova politiikka valtaa alaa. Sille on pistettävä hanttiin!

Kasvua pitää tavoitella, mutta se pitää ohjata uralle, joka ei kuluta ympäristöä. Helsingin pitää tukea kasvua muun muassa vihreän siirtymän teknologia-alalle ja kulttuurin vientiin. Kaupungissamme on paljon potentiaalia muullekin kuin materiaaliselle kasvulle.

Olen vankkumaton liberaalin demokratian puolustaja. Valitettavasti maailma on menossa väärään suuntaan. Helsingin onkin suojeltava "vahvojen johtajien" vihaamaa kansalaisyhteiskuntaa, eli tiedettä, taidetta, vapaata lehdistöä ja kansalaisjärjestöjä.

Oletan, että "kustannukset" voivat tässä olla myös parempaan ja kestävämpään tulevaisuuteen tähyäviä investointeja. Kaupungistumisen eteneminen on väistämätöntä, mutta kaupunkien ulkopuolellakin on paljon puolustettavaa ja arvokasta. Suomea tulee kehitää kokonaisuutena, eikä asettaa kaupunkeja ja syrjäseutuja vastakkain.

Helsingille kasvu asettaa muun muassa maankäytöllisiä ja ympäristöllisiä haasteita, joista selviäminen edellyttää viisaita poliittisia päätöksiä. Kaupungistumista ei pidä kuitenkaan estää keinotekoisesti. Itselleni kaupunki on ollut hyvä paikka asua ja kasvattaa lapseni.