Susanna Airola

Yksi askel on kieltää kännykät oppitunneilta ja sitä muutosta on nyt tehty. Tervetullut muutos. Nopeat ja jyrkät päätökset eivät aina ole parhaita. Kännykkää tulee oppia myös käyttämään oikein. Kännykän sisältöjen rajoituksia tulisi myös pohtia. Kännykkä on myös työväline. Välitunti on oltava välitunti. Kouluissa on hyvä olla myös välitunnin omaisia vapaampia hetkiä, jolloin satsataan turvalliseen yhteisöllisyyteen. Myös lapsen ikä ja kehitystaso tulee ottaa huomioon ratkaisuja tehtäessä.

Helsingissä ei ole helppoa elää nykyisillä varhaiskasvatuksen alan palkoilla. Edullisia työsuhdeasuntoja ei oikeastaan enää ole. Työ on hyvin tärkeää, vaativaa ja raskasta, sitä tulisi arvostaa enemmän.

Koulussa lasten tukeminen on tärkeää ja koulussa tulee olla riittävästi resursseja, että kaikki oppilaat saisivat itselleen sopivaa tukea oppimiseensa. Koulujen resurssit tulee suunnata oikealla tavalla ja Tässä tulee kuunnella opettajia. Huomioitava on samalla, että koulun tuki ei ratkaise kaikkea. Jokaisella lapsella tulisi ennen kaikkea olla turvalliset ja vakaat kasvuolosuhteet, rakastavat ja huolehtivat aikuiset ympärillään myös koulun ulkopuolella. Tämä on kaiken perusta. Näin ei aina ole, ja eikä myöskään niin, että kasvuolosuhteet yksin takaisi sen, etteikö lapsi tarvitsisi lisätukea koulussa. Lapsen kehitystä ja sitä, mitä lapsi tarvitsee tulee tarkastella kokonaisuutena. Tätä tukea tulee olla tarvittaessa myös koulun ulkopuolella. Se on satsaamista myös turvallisuuteen.

Ammattiteattereiden ja orkestereiden toimintaedellytykset tulee turvata - varsinkin pääkaupungissa. Ammattilaiset ovat saaneet korkeatasoisen koulutuksen ja heidän elantoaan ei tule tehdä mahdottomaksi. Säästöt tulee tehdä viisaasti ja oikeudenmukaisesti kaikki kaupungin toimialat huomioiden. Kulttuuri on toimiala, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia. Ihminen tarvitsee henkistä sisältöä elämään voidakseen hyvin ja kokeakseen merkityksellisyyttä. Kulttuuri on pääomaa, joka kantaa vaikeissakin elämäntilanteissa. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus myös harrastaa soittamista, kuvataidetta, laulamista, teatteria, kirjoittamista, lausuntaa tms. myös lapsia tulee ohjata kulttuurin pariin.

Kirjastot ovat turvallisia tiloja kaupunkilaisille ja niitä tulee pitää yllä ja kehittää. Kirjastoilla on suuri merkitys myös ihmisille harrastaa ja kokoontua pienimuotoisesti. Yhteisöllisyyttä ja turvallisia ilmaisia tiloja tulee tarjota kaupungissamme kaikissa taloudellisissa tilanteissa.

Kaikki ratkaisut tulee tehdä ajankohtaiseen tietoon pohjaten. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Maailman tilanne on epävakaa ja meidän tulee olla valmiita tekemään kaikki sellaiset ratkaisut, jotka ovat pakollisia ja välttämättömiä.

En näe Helsinkiä paikkana, johon tulisi rakentaa uusia tehtaita, ainakaan isoja - on paljon tiloja myös käyttämättöminä, mutta kaikki uudet ja innovatiiviset vihreän energian ratkaisut ovat tervetulleita.

Asuin aikanaan pienten lasten kanssa alueella, jossa oli turvatonta. Oli ikävä ja surullista nähdä naapurustossa häiriöitä ja vaaratilanteita. Asumisratkaisujen tulee olla sellaisia, ettei häiriöt leviä ja lisäänny. Kaupunkia tulisi rakentaa niin, että alueet pysyvät rauhallisina ja turvallisina. Tämä ei ole helppoa, mutta se on mahdollista! Kaupunkisuunnittelua ei saa jättää vapaasti voittoa tavoittelevien tahojen käsiin. Tarvitsemme yhteisöllisyyttä tukevia ratkaisuja ja sitä että alueen asukkaat voivat itse vaikuttaa ympäristöönsä.

Helsinki ei ole muuttotappioalue. Kantani on kuitenkin, että maahanmuuttokielteisyys ei kehitä Suomea.

Helsingissä on enää vähän luontoalueita ja ne tarvitaan asukkaiden virkistyskäyttöön. On tärkeää että me kaikki voimme liikkua ja ulkoilla lähellä kotia. Kaupunkiluonto tekee hyvää ihmiselle ja ilmastolle. Asuntorakentamiseen löytyy kyllä hyviä ratkaisuja Helsingistä, kun niitä yhdessä etsitään.

Helsinki on jo nyt vetovoimainen kasvukeskus. Ihmiset muuttavat tänne palveluiden, työn ja opiskelun vuoksi. Helsingissä tarvitaan työvoimaa ja osaamista. Toivon, että Helsinki säilyy vetovoimaisena ja virkeänä eurooppalaisena kaupunkina.

Helsingissä tulisi keskittyä ekologiseen rakentamiseen ja vanhan korjaamiseen. Vanhojen rakennusten korjaamista tulisi tukea, mutta huonosti rakennettua ja huonosta materiaalista rakennettua on turha säilyttää. Täydennysrakentaminen tulee sovittaa ympäröivään alueeseen ja maisemaan. Kaupunkiin kuuluu monimuotoisuus ja moni-ilmeisyys.

Rajoituksen tulee ensisijaisesti koskea muita kuin keskustan alueella asuvia. Keskustassa asuvilla tulee olla lupa liikkua niillä ajoneuvoilla ja niillä renkailla kotikaduillaan, jotka heillä on tällä hetkellä. Joukkoliikenne, pyöräily ja turvallinen liikkuminen potkulaudoilla tulee pitää toimivina niin, että keskustassa olisi mahdollisimman vähän tarvetta liikkua autolla. En tiedä onko nastarenkaat suurin ongelmakohta. Autoilun päästöttömyyteen tulisi pyrkiä ylipäätään. Itse keskustassa perheellisenä asuneena koin, että siellä ei autoa ylipäätään tarvitse liikkuakseen - auto on lähinnä lomia ym. varten - keskustasta muualle siirtymiseen. Liikuntarajoitteiset ihmiset tulee huomioida rajoituksia suunniteltaessa.

Uusien autojen valmistaminen vai vanhan auton loppuun ajaminen? Kumpi ihan aidon oikeasti aiheuttaa päästöjä enemmän? Ja mikä on ajokilometrimäärän merkitys?! Vähävaraisempi perhe saattaa käyttää autoaan paljon vähemmän ja näin myös aiheuttaa paljon vähemmän päästöjä kuin paljon ajava koko ajan uuteen autoon vaihtava hyvätuloinen sähköautoilija. Pakokaasu omille kaduille vai saasteet ja ongelmat kauaksi sinne, mistä raaka-aineet sähköautoihin hankitaan ja missä niitä rakennetaan? Sähkön tuottaminen, akkumateriaalit jne. Asia ei ole yksioikoinen ja mustavalkoinen. Pienituloisia perheitä ei tule ajaa nurkkaan tässäkään kysymyksessä - kun ei monella ole varaa kuin käytettyihin autoihin. Muutosten tulee olla hallittuja ja oikeasti järkeviä, ei autoteollisuuden masinoimia.

Tutkimustieto tukee tätä ratkaisua. Näin käyttäjiä voitaisiin auttaa ja ehkäistä sillä myös suurempia ongelmia. Käyttöhuoneet olisivat luonteva ympäristö terveydenhuollon ja psykososiaalisen tuen tarjoamiseen. Auttamatta jättäminen on kallista ja epäinhimillistä.

Maksut eivät ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Maksut eivät myöskään kata palvelumenoja. Byrokratia maksaa helposti enemmän kuin maksuista saatavat tulot. Työssä käyvät ihmiset saavat maksuttoman työterveyshuollon. Mielestäni on oikeudenmukaista ja kohtuullista, että myös ihmiset joilla ei ole työtä, saavat maksuttoman terveydenhuollon.

Yliopistosairaaloiden opetus, tutkimus ja kehitys tulee pitää kunnossa. Perusterveydenhuoltoon tulee löytää ratkaisu muualta kuin rapauttamalla osaamista. Yliopistosairaaloiden osaaminen ja kehitys ovat välttämättömiä myös perusterveydenhuollon kehittämisessä. Näin tulee tietotaitoa perusterveydenhuoltoon, ja samalla paine erikoissairaanhoitoon vähenee.

Kuukautissuojia tarjotaankin jo jonkin verran. Tätä voidaan lisätä harkiten. Helsinki tukee hankalassa elämäntilanteessa olevia ja varattomia nuoria ja tarjoaa jo nyt tarvittaessa apua kuukautissuojienkin hankintaan. Tuen ja avun tulisi olla sellaista, että se tukee itsenäiseen toimintaan ja mahdollisuuksiin valita itse ratkaisut välttämättömiin hankintoihin. Ihmisen kykyä toimia oman elämänsä ohjaksissa tulee tukea. Tämä tarkoittaa esimerkiksi myös pienituloisten mahdollisuutta valita, minkälaisia kuukautissuojia haluaa ostaa ja mistä haluaa säästää.

Julkiset menot tulee pitää kurissa siinä määrin kuin voidaan ja pystytään. Jo kohtuullisella veron korotuksella voidaan saada aikaan paljon. Verotuksen keventämisen osalta vedotaan aina investointitarpeisiin. Osinkojen kautta "palkan nostaminen" ei mene investointeihin. Yritysmaailmassa pyörät tulee pitää pyörimässä, mutta se ei tarkoita epäoikeudenmukaista verotusta ja/tai työvoiman riistämistä alustatalousjärjestelmissä. Sotepalveluiden rahoitus on turvattava.

Tuloerot on pidettävä kohtuullisina. ei liian suurina. Pienten tuloerojen maissa on vähemmän ongelmia kuin maissa, joissa tuloerot ovat suuria. Ahkeruudesta on hyvä saada korvaus. Vaan ei ole totta, että älykkyys, lahjakkuus ja ahkeruus korreloisivat suoraan tulojen kanssa. Monilla aloilla tehdään taitavasti ja rankasti töitä - kuitenkin hyöty siitä kasautuu vain niille harvoille, jotka osaavat tehdä siitä bisnestä. Kyse ei ole aina investointiin tarvittavista pääomista. Maailma ei ole oikeudenmukainen, mutta meidän tulee tehdä siitä nykyistä oikeudenmukaisempi.

Yrittämisen tulee olla mahdollista ilman liiallista kontrollia ja sääntelyä. Markkinat eivät tuota automaattisesti ihmiselle hyvää. Kautta historian ihminen on riistänyt toisia ihmisiä, kansoja ja luontoa. Vastuu rahan käytöstä on ihmisellä. Rahalla ei ole moraalia, ei tavoitteita eikä päämäärää. Kontrollia, rajoituksia, sääntöjä ja vapautta tulee olla oikeassa suhteessa talouden ohjaamiseen. Yhteiskunnan perusrakenteisiin on ohjattava rahaa ja pääomaa. Liika sääntely tukahduttaa yrittämistä. Päämääränä on tuottaa hyvää tulosta riistämättä toisia ihmisiä tai luontoa. Byrokraattinen jäykkyys tulee ottaa pois sieltä, missä se ei edistä vaan tukahduttaa toimintaa.

Sosiaalityöntekijänä sanoisin, että ei todellakaan ole helppoa. Väärinkäytöksiä "harrastetaan" kaikissa tuloluokissa. Taloudelliset menetykset esim. toimeentulotuen maksamisessa ovat hyvin pieniä jos niitä verrataan isojen rahojen varastamiseen veroja kiertämällä tms. Tukien varassa eläminen on monin tavoin hankalaa. Pitkällinen elämän suunnittelu ja rakentaminen on vaikeaa. Yrittämällä muuttaa omaa tilannettaan esim. osa-aika työllä tai opiskelulla tms. voi johtaa taloudelliseen katastrofiin. Aktiivisuudesta tulisi palkita - ei rangaista. Kaikki aktiivisuus on hyvä asia. Se että ihminen on ahkera ja aktiivinen ei vielä takaa sitä, etteikö hän tarvitsisi sosiaalitukia. Jos ei vain töitä löydy tai muuten ihminen on tilanteessa, että tarvitsee taloudellista apua, tulee sitä saada.

Sitä on vähennetty riittävästi. Huoltovarmuus on turvattava ja tähän tarvitaan sekä valtiota että kuntia. Sähkö, lämpö, puhdas vesi ja joukkoliikenne pidettävä kohtuuhintaisina ja yhteiskunnan on turvattava niiden saatavuus.

Kaikissa kulttuureissa on hyviä huonoja perinteitä. Kaiken ei tule olla sallittua (silpominen, väkivalta, naisten alistaminen, opiskelun epääminen, vaaroja aiheuttavat fanaattiset ideologiat, rasismi tai uskonnon fanaattisväkivaltaiset muodot). Avarakatseisuus ei tarkoita kaiken sallimista. Aito erilaisuuden hyväksyminen tarkoittaa toisen arvostamista ja hyväksymistä tasavertaisena ja erilaisena, ei kaikkia hänen tekojensa ja tapojensa hyvänä pitämistä.

Jos tarkoitetaan lähimmäisen rakastamista ja vuorisaarnaa, ovat ne sisällöiltään oikein hyviä arvoja lähtökohdiksi toimia oikeaan suuntaan poliittisessa päätöksenteossa. Uskontoa ei kuitenkaan tule sekoittaa poliittiseen vallankäyttöön. Kaikki fanaattiset eri ideologioiden ääri-ilmentymät ovat vaarallisia demokratian ja yhteiskuntarauhan kannalta. Päätöksenteon on arvojen lisäksi pohjattava tieteelliseen tietoon ja demokraattisiin ratkaisuihin.

Jokaisen tulisi saada olla sellainen kuin on ilman syrjintää.

Tässä kysytään: tärkeimmät arvot. Tärkeimmät arvot ovat rakkaus ja luottamus. Lapsen tulee saada rakkautta ja lapsen tulee saada rakastaa. Lapsen tulee saada luottaa rakastavaan ja huolta pitävään aikuiseen. Auktoriteetti ansaitaan, ei pakoteta. Myös rajat voi asettaa rakkaudella ja huolenpitoa osoittamalla, vaikka tiukatkin. Viiden lapsen vastuullisiksi aikuiseksi kasvattaneena äitinä tiedän tästä 35 vuoden kokemuksella. Kunnioitus ja auktoriteetti ansaitaan, sitä ei aseteta arvoiksi vaan ansaitaan rakkaudella ja huolenpidolla, rajoilla ja lämpimällä välittämisellä. Rakkautta vaille jääneet lapset ovat riskissä rikkoa sääntöjä ja heidän kanssa on riski tulla myös auktoriteettien kanssa ongelmia.

Perustavaa laatua oleva periaate koskee myös tätä: Oikein ei kannata lakata tekemästä vaikka naapuri toimisi väärin ja rikkoisi lakia vastaan. Ympäristöä vastaan ei pidä tehdä rikkomuksia, vaikka joku muu tekisi.

Suomalaisten poliitikkojen tehtävä on toimia sekä suomalaisten että koko maailman etua ajatellen - tätä varten heidät valitaan. Suomen etu ei ole kuitenkaan toimia yksin. Yhteistyö maailmassa on ainoa kestävä etenemisen tapa. Se tarkoittaa joustamista omista eduista ja yhteistoimintaa muiden kanssa yhteisen edun hyväksi. Emme toimi tyhjiössä.

Haluaisin ajatella näin, että tulojen jakaantuminen tasaisemmin mahdollistaisi muutoksen. En ole kuitenkaan valmis luopumaan omasta työpaikastani enkä näin ollen voi vaatia sitä myöskään keneltäkään toiselta.

Yhden ihmisen ei pidä tehdä suuria päätöksiä ilman yhteistyötä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Myös hätätilanteessa hallituksen kanssa yhdessä (poikkeuslait). Hyvä ja oikealla tavalla vahva johtaja ei toimi yksin eikä sooloile.

Suomen asuttuna pitäminen on myös turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta tarpeellista nykyisessä maailman tilanteessa.

Ihminen saa valita, missä asuu. Kohtuuttomia erityisjärjestelyitä julkisine palveluineen emme kuitenkaan pysty tarjoamaan ihan kaikkialle ja tämä on hyvä tiedostaa elämänsä rakentamisessa ja suunnittelussa. Myös kaupunkilähiöissä asuvat kaupunkilaiset joutuvat siirtymään joissain tilanteissa keskuksiin ja hoivakoteihin, esim. pois omakotitaloalueilta toimintakyvyn muuttuessa. Suomessa on myös ihmisiä, jotka haluavat asua kaukana keskuksista ja järjestävät itsenäisesti elämänsä niin, että se on mahdollista.