Outi Alanko-Kahiluoto

Oppilaalla saattaa olla tarve olla yhteydessä vanhempaansa tai vanhemmalla oppilaaseen eikä koululla ole mitään syytä rajoittaa sitä.

Helsingin tulee jatkaa palkankorotuksia ns. palkkaohjelmalla, jotta päiväkodeissa ja lastensuojelussa työskentelevät ihmiset pystyvät elämään Helsingissä ja saavat kilpailukykyistä palkkaa. Samalla on tarpeen parantaa lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten työoloja niin, että he voivat olla lapsille tukena parhaalla mahdollisella tavalla. Ryhmien tulee olla riittävän pieniä ja lakisääteisen mitoituksen on oltava kunnossa.

Väittämässä ilmaistu periaate on tärkeä: Helsingin on varmistettava jokaisen lapsen oikeus oppia ja saada laadukasta perusopetusta, vaikka se tarkoittaisi veron kiristymistä. Yhden syrjäytyneen nuoren elinkustannukset elämänkaaren aikana ovat yhteiskunnalle niin suuret, ettei meillä ole varaa säästää opetuksen laadusta. Kouluissa pitää olla riittävästi opetus-ja muuta henkilöstöä. Helsingissä on käytössä erityisen tuen määräraha, jonka käytöstä koulut itse päättävät. Sillä voidaan esimerkiksi palkata lisää koulunkäyntiavustajia. Tärkeintä on, että oppimisen tukea ja osa-aikaista pienryhmäopetusta pystytään järjestämään riittävästi niin peruskoulussa, lukiossa kuin ammattikoulussa.

Olen valtuutettuna tehnyt paljon töitä sen eteen, että Helsinki on kasvattanut kulttuurin määrärahoja samalla, kun Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus on leikannut kultuurista. Hallituksen kulttuurileikkaukset ovat olleet ennätyksellisen suuria ja kohtuuttomia kulttuurin budjettiin nähden. Kulttuuri on Helsingissä merkittävä työllistäjä ja ilman kaupungin tukea kulttuurialan työttömyys olisi kasvanut huomattavasti. Helsinkiläiset teatteri- ja tanssiryhmät tarvitsevat ja ansaitsevat Helsingin kaupungin tuen. Ilman tukea pääsylippujen hinnat nousisivat tavallisten helsinkiläisten tavoittamattomiin.

Maksuttomat kirjastot ovat rakastetuimpia julkisia palveluita ja merkittäviä demokratian, sivistyksen ja lukutaidon edistämisen kannalta. Kirjastoissa luetaan, tehdään läksyjä, opiskellaan, järjestetään tapahtumia, kokoonnutaan, kokoustetaan ja lainataan kirjojen ja lehtien lisäksi erilaisia laitteita ja välineitä. Vaikka hallitus on lakkauttanut kirjastojen vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen, Helsinki on pitänyt oman tukensa ennallaan ja niin pitää olla myös jatkossa. Oma lähikirjasto kuuluu myös uusiin kaupunginosiin! Tehdään Helsingistä lukutaidon ja lukemisen pääkaupunki!

Verotus on kokonaisuus, ja päättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että verotus on oikeudenmukaista ja riittävää. On säädettävä verot maksukyvyn mukaan. Helsingin olisi parempi korottaa veroa kuin leikata palveluista, sillä leikkaukset kohdistuvat ihmisille tärkeisiin peruspalveluihin kuten päivähoitoon, opetukseen ja terveydenhoitoon. Tällaiset leikkaukset ovat aina kaikkein haitallisimpia pienituloisille ja kohdistuessaan lapsiin erityisen haitallisia.

Helsingin on tehtävä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja tavoiteltava hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Fossiilienergian korvaaminen tuuli- ja aurinkovoimalla tukee tätä tavoitetta. Meidän on edistettävä aktiivisesti polttoon perustumatonta lämmöntuotantoa. Vihreät investoinnit ovat olennaisia paitsi ilmastonmuutoksen, myös työllisyyden ja Helsingin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Jos asuinalueet eriytyvät, ihmisten todellisuudet loittonevat liiat kauas toisistaan. Ongelmien kasautuminen tietyille alueille ei ole hyväksi muillakaan alueilla asuville. Asuinalueiden eriytyminen on haitallista lapsille, sillä silloin koulut jakautuvat haluttuihin ja vähemmän haluttuihin kouluihin. Sekoittava asuntorakentaminen estää tehokkaimmin asuinalueiden eriytymistä. Kaikille asuinaluieille pitää rakentaa niin omistusasuntoja kuin omistusoikeusasuntoja ja vuokra-asuntoja. Täydennysrakentamisessa on huomioitava se, millaista asuntokantaa alueelle on tiivistynyt. Omistusvaltaiselle alueelle kannattaa rakentaa kohtuuhintaisia ARA-asuntoja. Kohtuuhintaisia asuntoja on rakennettava eri puolille kaupunkia kaikille asuinalueille.

Emme pysty järjestämään hyvinvointipalveluita, ellei meillä ole tekijöitä - tämä on puhdas tosiasia. Olennaista on tietenkin huolehtia maahanmuuttajien hyvinvoinnista, koulutuksesta ja kotiutumisesta. Maahanmuuttajien hyväksikäyttöä työmarkkinoilla ei voi tietenkään sallia. Kotoutumispalveluita pitääkin suunnata myös työvoiman ulkopuolella oleville. On tärkeää, että kotivanhemmat oppivat suomen kielen. Rasismiin pitää puuttua määrätietoisesti. Maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi syö Helsingin elinvoimaa.

Luontoalueet ovat olennaisia ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Ne tekevät ympäristöstä viihtyisän ja auttavat osaltaan torjumaan ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa. Kaikilla asuinalueilla on oltava luontoa ja viheralueita. Meidän pitää rakentaa uusia asuntoja mieluummin vanhoille teollisuusalueille ja muille vajaassa käytössä oleville alueille, joilla ei ole merkittäviä virkistys- tai luontoarvoja. Esimerkiksi Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalue on fiksumpi rakennuskohde asunnoille kuin Herttoniemen viheralueet ja puistot. Sama pätee Pajamäen Patterimäen metsään, joka pitää säästää ja etsiä maata rakentamiselle Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueelta.

Helsinki kasvaa joka tapauksessa. Olennaista on, pystytäänkö uusille asukkaille eakentamaan asuntoja, järjestämään palvelut ja onko rakentaminen laadukasta. Nykyisten asukkaiden tyytymättömyys kaupunkiluonnon vähenemiseen rakentamisen tieltä osoittaa kuitenkin, että asukkaiden kuulemisessa on ongelmia. Luonnon säästämiseksi näkökulman pitäisi olla laajempi. Pitäisi rakentaa ensin vanhoille teollisuusalueille kuin uhrata viheralueita. Hitaampi suunnittelu mahdollistaisi asukkaiden aidon kuulemisen ja laadukkaamman suunnittelun. Lapsi- ja ympäristövaikutukset ovat liian usein puutteellisia.

"Uusvanha" on ehkä terminä turhan arvottava. Rakennuksissa voi olla viitteitä aikaisempii tyyleihin, joita löytyy vanhoista rakennuksista. Uusien rakennusten on hyvä olla sopusoinnussa ympäristön kanssa. Rakentamisessa olisi hyvä kuunnella myös asukkaiden näkemyksiä. On kuitenkin tärkeää, että yhteinen kaupunkiympäristö on viihtyisä ja onnistunut myös nykyisten asukkaiden mielestä. Pitää pyrkiä siihen, että helsinkiläiset tuntevat ylpeyttä omasta kotikaupungistaan.

Läpiajo nastarenkailla on ollut Helsingin keskustassa aivan perustelluista syistä kielletty, koska nastarenkaat aiheuttavat merkittävän osan katupölystä ja kuluttavat asfalttia enemmän kuin kitkarenkaat. Nastarenkaat myös synnyttävät melua sekä mikromuovipäästöjä vesistöihin ja ilmaan enemmän kuin kitkarenkaat. Läpiajokielto on vähentänyt nastarenkaiden käyttöä ja lisännyt kitkarenkaiden käyttöä. Tämä on puolestaan vähentänyt katujen ylläpidon kustannuksia. Joukkoliikennettä pitää kehittää niin, että ihmisten tarve ylipäätään autoilla keskustassa vähenee.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää Helsingin kaupungilta konkreettisia tavoitteita ja määrätietoisia päätöksiä. Hiilineutraalisuutta ei saavuteta tavoiteajassa ilman määrätietoista politiikkaa. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä kaupungin keskustassa on alettava vähitellen rajoittaa. Siirtymäaika on kuitenkin sovittava portaittain siten, että yritykset ja asukkaat pystyvät toteuttamaan siirtymän nollapäästöisiin autoihin. Ensimmäisessä vaiheessa nollapäästöisyys voisi koskea kaikkia kaupungin omia julkisen liikenteen ajoneuvoja.

Huumekuolemat ovat Helsingissä huolestuttavasti lisääntyneet. Päihderiippuvaisten auttamiseksi on perustettava lisää matalan kynnyksen tukipisteitä, joista voi hakea apua ilman ajanvarausta. Laillisten käyttöhuoneiden on todettu vähentävän päihdekuolemia ja edistävän hoitoon hakeutumista. Laillisen käyttöhuoneen idea on se, että niiden avulla tavoitetaan palveluiden ulkopuolella olevia päihderiippuvaisia ihmisiä, jolloin heidät voidaan ohjata palveluihin ja näin ennalta ehkäistä huumeista aiheutuvia (terveys)ongelmia ja kuolemia. Päihdeongelma ei myöskään saisi olla este mielenteveyspalveluiden saamiselle ja terapiaan hakeutumiselle, niin kuin nyt usein tapahtuu. Päihdeongelma voi olla seuraus mielenterveysongelmasta, jolloin niiden erottaminen ei yksinkertaisesti toimi.

Hoitoonpääsy ei saa olla rahasta kiinni. Eniten terveysasemia käyttävät ne, joilla ei ole työterveyshuoltoa. Kaikilla helsinkiläisillä tulee olla yhtäläinen oikeus terveydenhoitoon. Meillä ei ole varaa jättää ihmisiä ilman tarpeenmukaista hoitoa. Terveyskeskusmaksusta tulee pienituloisimmille kynnysraha, joka estää hoitoon hakeutumisen ajoissa. Maksuttomat terveysasemakäynnit maksavat itsensä takaisin, sillä oireiden ja sairauksien pahentuessa kasvavat myös yhteiskunnan kustannukset. Terveydenhoitokuluista johtuvat maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet. Se kertoo, että terveydenhoitojärjestelmä on jo nyt liian kallis pienituloisimmille. Hallitus on leikannut lääkekorvauksia kohtuuttomasti ja heikentänyt pienituloisten toimeentuloa sosiaaliturvaleikkauksilla.

HUS on jo nyt alibudjetoitu ja HUS on jo säästänyt liikaa. Säästöt vaarantavat jo potilasturvallisuuden ja korkean erikoislääkärimaksut estävät monelta pienituloiselta hoitoonhakeutumisen. HUS:in erikoissairaanhoito palvelee koko maata eivätkä leikkaukset HUS:in talouteen tarkoita, että Kokoomuksen ja Perussuomalisten johtama hallitus siirtäisi rahaa perusterveydenhoitoon. Päinvastoin, hallitus aikoo leikata yksin Helsingiltä 35 miljoonaa euroa Helsingin mikä tarkoittaisi 350 lääkärin tai 550 hoitajan vähentämistä vuodessa. Erikoissairaanhoidon kurjistamiskierre on lopetettava.

Skotlannissa näin tehdään, ja minusta se on oikein. Edinburghissa kuukautisautomaatteja on mm. koulujen ja nuorisotalojen vessoissa. Kuukautissuoja ei ole mikään luksustuote vaan välttämättömyys, jonka avulla hygieniasta voi huolehtia kuukautisten aikana. Kuukautissuoja mahdollistaa koulunkäymisen, opiskelun, töissäkäynnin ja harrastamisen kuukautisten aikana. Kuukautissuojat maksavat muutamasta eurosta kymmeneen euroon kuukaudessa eikä kaikilla vähävaraisilla ole niihin varaa. Kyse on tyttöjen ja naisten tasa-arvosta.

Palveluiden ja sosiaaliturvan leikkaus osuu pahiten pienituloisiin, lapsiperheisiin, vanhuksiin ja heikossa asemassa oleviin. Kannattaa mieluummin korottaa veroja kuin leikata pienituloisten toimeentulotuesta tai terveydenhoidosta. Ihmisistä huolehtiminen emmaltaehkäisee eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ja maksaa itsensä takaisin hyvinvoivina kansalaisina ja korkeana työllisyysasteena ja säästää yhteiskunnan menoja tulevaisuudessa. Helsingissä sosiaali- ja terveyspalvelut eivät tälläkään hetkellä toimi riittävän hyvin ja koulujen opetusryhmät ovat monin paikoin liian suuret. Hyvinvointipalvelujen leikkaaminen on viimeinen keino saada kuntatalous tasapainoon. Verot on säädettävä maksukyvyn mukaan: pienituloisten veroja pitää keventää ja suurituloisten osinko- ja pääomaveroja kiristää.

Suurista tuloeroista seuraa merkittävää eriarvoisuutta muillakin mittareilla mitattuna. Suurten tuloerojen maissa esimerkiksi kouluttamattomuus ja huono-osaisuus periytyvät useammin kuin tulonjaoltaan tasa-arvoisemmissa maissa. Suurituloisille tai hyvin varakkaille verotuksesta ei ole haittaa. Sen sijaan tasaisempi tulonjako parantaa lähes kaikkien muiden hyvinvointia. Suomessa köyhien perusturva on jäänyt alle sen, mikä riittää välttämättömään elämiseen. Liian niukan perusturvan vuoksi lapsiköyhyys on kasvanut, työttömät joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen ja eläkeläiset kamppailevat terveyskulujen kanssa. Suomessa yleisin syy pikavippiin on normaali arjen meno kuten vuokra, lääke tai ruoka. Perusturvaa pitäisi nostaa ja verotus säätää oikeudenmukaisemmaksi. Verot maksukyvyn mukaan!

Valtioilla on keskeinen rooli siinä, miten reiluja ja kestäviä markkinat ovat vaikka ilmastonmuutoksen torjunnan, luonnon monimuotoisuuden tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Suuryritysten verokikkailuun ja aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuminen parantaisi pienten ja keskisuurten rehellisten yritysten pärjäämistä markkinoilla. Julkisissa hankinnoissa pitää huomioida yritysten vastuullisuus. Strategisesti tärkeät yhtiöt kuten vesiyhtiöt kannattaa pitää julkisessa omistuksessa.

Sosiaaliturvan alikäyttö on yleisempää kuin sen ylikäyttö. Moni köyhä eläkeläinen jättää hakematta lakisääteisiä etuuksia, koska hakeminen on vaikeaa ja monet palvelut on siirretty digitaalisiksi. Työmarkkinatukeen taas liittyy sanktioita eli työttömyysturvaa leikataan, ellei työtön hae töitä. Perusturvan taso on liian matala ts. sen taso ei riitä välttämättömiin elintarvikkeisiin. Lapsiperheköyhyys kasvaa ja moni työtön joutuu hakemaan toimeentulotukea. Vuokrasta, lääkkeistä ja ruokamenoista johtuvat pikavippivelat ovat lisääntyneet. Moni eläkeläinen joutuu valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Perusturvaa pitäisi nostaa ja sosiaalityöhön panostaa nykyistä enemmän.

Yleensä on hyvä syy siihen, miksi yhtiö on julkisomisteinen. Joukkoliikenne-, vesi- tai sähkölaitosten pitäminen kunnan omistuksessa on täysin perusteltua kunnan verotulojen, kulujen ennustettavuuden ja tuottojen näkökulmasta. Etenkin elintärkeät vesi- ja sähköhuoltoverkot on syytä pitää omina. En vähättelisi myöskään kysymystä työntekijöiden asemasta, palkkauksesta ja työoloista. Hyvinvointipalveluissa julkiset palvelut ovat perusta, jota yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat voivat täydentää.

Monikulttuurisuus on myös rikkaus ja mahdollisuus, ei uhka. Suomalainen kulttuuri on aina saanut vaikutteita muualta eikä siinä ole sinänsä mitään uutta. Tällä hetkellä Suomi väestö vähenee niin nopeasti, että me tarvitsemme maahanmuuttoa. Työvoimapulaa on monilla aloilla. Emme pysty järjestämään hoito- ja hoivatyötä ilman työperäistä maahanmuuttoa. Muualta muuttavat ihmiset eivät kilpaile kanssamme saman kalalammikon kaloista vaan he ovat voimavara, jonka ansiosta Suomi pysyy elinvoimaisena jatkossakin. Kuntien on huolehdittava maahanmuuttajien työllistymistä edistävästä kieli- ja kotoutumiskoulutuksesta ja varattava siihen riittävästi resursseja.

Jos kristillisillä arvoilla tarkoitetaan arvokonservatiivisuutta ja nationalismia, vastaus on ei. Jos taas tarkoitetaan myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta, vastaus on kyllä. Mielestäni paras lähtökohta poliittiselle päätöksenteolle on ilmaistu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Arvot ovat yksin riittämätön lähtökohta varmistua, että päätöksenteko on laadukasta. On huomioitava asiaan liittyvä olemassaoleva tieto ja tutkimus. Jotta päätöksenteko olisi laadukasta, olisi ennen päätöksentekoa tehtävä tarpeenmukaiset vaikutusarvioinnit. Tapauksesta riippuen on arvioitava kyseessä olevan tulonjako- ja hyvinvointivaikutuksia, sukupuoli-ja yhdenvertaisuusvaikutuksia, perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia, lapsi- ja nuorivaikutuksia, ympäristövaikutuksia tai tasa-arvovaikutuksia.

Kunnissa pitää puuttua määrätietoisesti julkisissa tiloissa tapahtuvaan syrjintään. Ketään ei saa syrjiä eikä kiusata kokemansa sukupuolen perusteella. Kyse on Suomen velvollisuudesta edistää kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Sosiaali- ja terveydenhoidon sekä kasvatuksen henkilöstöllä ja nuorisotyöntekijöillä on oltava tietoa ja osaamista sukupuolten moninaisuuden kohtaamisesta. Sama pätee kaikkiin kuntien palveluihin asunnottomien palveluista turvapaikan hakijoiden kohtaamiseen.

Lapselle on tärkeintä oppia huomioimaan toisten tunteet ja kantamaan vastuuta teoistaan paitsi suhteessa muihin ihmisiin, myös suhteessa muuhun luomakuntaan, luontoon ja muihin eläviin olentoihin. Tottelevaisuutta tärkeämpää on kyky itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun sekä rakentavaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. Liika auktoriteetin korostaminen voi tarkoittaa lapsen oikeuksien sivuuttamista ja polkemista. Suomi on sitoutunut edistämään lapsenoikeuksien toteutumista ja toteuttamaan lasten perusoikeuksia.

Suomen kannattaa vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista aivan riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. Irrottautumalla riippuvuudesta vaikkapa tuontiöljyyn parannamme Suomen huoltovarmuutta ja energiaomavaraisuutta sekä rauhan että sodan aikana. Meidän kannattaa mieluummin luoda uusia energia-alan työpaikkoja Suomeen kuin tuoda kallista ja epävarmaa energiaa muualta. Tärkein syy päästöjen vähentämisen kiireellisyyteen on tietenkin ilmaston lämpeneminen. Suomen pitää tehdä kaikkensa ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

Suomen poliitikkojen pitää puolustaa Suomen etua esimerkiksi turvallisuuspolitiikassa. Pienen maan on fiksumpaa pitää kiinni yhteisistä kansainvälisistä sopimuksista kuin puolustaa itsekkäästi kaikessa omaa etua. Ellemme me ole solidaarisia ja lojaaleja muille, miksi muut auttaisivat meitä hädän tullen? Monet aikamme suurimmista riskeistä (kuten pandemiat, ilmastonmuutos ja luontokato) ovat sellaisia, että ne eivät jää valtioiden rajojen sisäpuolelle. On kaikkien maiden etu rahoittaa rokotusohjelmia köyhimmissä maissa, estää luontokatoa Etelä-Amerikassa tai rajoittaa lentämistä valtioiden rajojen sisäpuolella ja välillä. Yksikään maa ei voi ajatella vain omaa etuaan.

Ympäristönsuojelun ja työpaikkojen vastakkainasettelu on keinotekoista ja vastakkainasettelun vahvistaminen vaalikonekysymyksessä kyseenalaista. Ympäristön pilaaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin ympäristöongelmien ehkäiseminen. Taloudellisen toiminnan pitää olla kestävää ja ympäristöarvoja kunnioittavaa. Uudet puhtaan energian ratkaisut ja kiertotalous luovat kestäviä työpaikkoja.

Suomi on demokraattinen oikeusvaltio, ja on koko maan etu, että poliitikot noudattavat lainsäädäntöä ja kunnioittavat perustuslakia. Lainsäädännön rajamailla toimivat presidentit ja poliittiset johtajat ovat yleisempiä korruptoituneissa ja epädemokraattisissa yhteiskunnissa. Demokratiaan se sijaan kuuluu keskustelu ja vuorovaikutus päättäjien ja kansalaisten välillä. Suomen etu myös kansainvälisissä neuvotteluissa on olla neuvotella ja pitää kansainvälisistä sopimuksista kiinni.

Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää, että Suomessa on mahdollista asua myös maalla ja syrjäseuduilla. Digitalisaatio ja etätyön lisääntyminen mahdollistavat sen, että ihmiset voivat työskennellä entistä useammin kotoaan käsin. Peruspalveluita pitää pyrkiä järjestämään koko maassa. Maaseudun elinvoimaa pitää vahvistaa esim. hajasijoittamalla puhtaan kotimaisen energian työpaikkoja ympäri Suomen ja vahvistamalla digitaalisia palveluita, joukkoliikennettä jne.

Yli puolet suomalaisista asuu kaupungeissa ja kehitys näyttää jatkuvan. Huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta olisi silti hyvä, että koko maa olisi elinvoimainen. Suomi on polarisoitunut tavalla, joka ei ole kestävää. Haja-asutusalueilla asuntojen arvo on romahtanut, etäisyydet sairaaloihin ovat pitkiä ja hallituksen tekemä sairaalapäivystysten lakkauttaminen pahentaa tilannetta. Ihmiset kuitenkin muuttavat sinne, missä on työtä ja palvelut pelaavat. Maaseudun houkuttelevuutta pitäisi lisätä positiivisin keinoin: poistaa etätyön esteitä, hajauttaa kotimaista puhdasta energiatuotantoa eri puolille Suomea, parantaa joukkoliikennettä, kehittää digipalveluita jne.