Juuri tällä hetkellä, ja muutamaan vuoteen Venäjä ei muodosta sotilaallista uhkaa Suomelle, koska heidän kapasiteettinsa on nyt lähes kokonaisuudessaan käytössä Ukrainassa. Jos Putin voittaa Ukrainassa ja jatkaa Venäjän johdossa, on Venäjä merkittävä sotilaallinen uhka myös Suomelle. NATO-jäsenyys todennäköisesti suojelee meitä hyvin, mutta omasta puolustuskyvystä on pidettävä kiinni. Samaan aikaan tulee tietysti pyrkiä rakentamaan sellaista maailmaa, joka on rauhanomaisempi ja turvallisempi aivan kaikille.

Asiat harvoin ovat ihan mustavalkoisia ja sota Ukrainassa voi päättyä usealla eri tavalla. Kestävä rauha saavutettaneen kuitenkin ainoastaan siten, että Venäjä vetäytyy, että valta Kremlissä vaihtuu ja että Venäjällä käydään läpi henkinen tilinpito sotaan johtaneista syistä. Toivon todella, että näin tulee käymään - ja vieläpä mahdollisimman pian, jotta kuolonuhrien määrä ei enää kasvaisi eikä infrastruktuuria enää tuhottaisi. Suomen pitää olla osaltaan tiukka ja tarkkaa. Olen hyvin huolestunut, kun jonkin verran kuulee puhuttavan, että yhteistyö Venäjän kanssa olisi nyt vain hetken keskeytynyt ja jatkuisi kohta normaalisti. Minusta me emme voi unohtaa Venäjän aloittamaa sotaa ja palauttaa suhteita normaaliksi heti sodan päätyttyä, jos vetäytymistä ja vallanvaihtoa ei tapahdu.

NATO ei yleensä anna perustaa tukikohtia uusiin jäsenmaihin, joten tämä kysymys on kohtuullisen teoreettinen. Jos se syystä tai toisesta tulisi kuitenkin ratkaistavaksi, pitäisi minun perehtyä asiaan nykyistä enemmän. Tämä on myös sellainen asia, johon minun mielestäni ei pidä ottaa kantaa kovin kevyesti, vaan perehtymisen ja harkinnan myötä.

Suomi käyttää tällä hetkellä puolustukseen noin 2 % BKT:sta, mikä on NATO:n tavoite. Huomionarvoista on se, että läheskään kaikki NATO-maat eivät tätä tavoitetta täytä. Tässä maailmantilanteessa maanpuolustukseen on tarpeen varata riittävästi rahaa. Ja Suomen ylipäätänsä on hoidettava asiansa siten, että pystymme säilyttämään itsenäisyytemme. Hieman pidemmällä tähtäimellä on kuitenkin luotava sellaista maailmaa, jossa puolustusmenoihin käytettävää rahasummaa pystyttäisiin laskemaan. Sota on niin suurta tuhlausta ja epäinhimillisyyden äärimmäisin muoto.

Suomen tulee pitää oma ulkopoliittinen linjansa, joka muodostetaan meidän lainsäädännön pykälien mukaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kesken. Esimerkiksi Turkin vaatimuksiin, jotka poikkeaisivat Suomen linjasta muuten, ei pidä taipua. Kokonaisuutta ajatelleen Suomi varmasti omassa ulkopoliittisen linjan muodostamisessaan ottaa huomioon muiden NATO-maiden tilanteita - etenkin tässä lähialueellamme. Lisäksi teemme yhteistyötä myös EU-maiden kanssa, koska yhdessä vaikutusmahdollisuutemme eri asioihin ovat suuremmat.

Valtion velkaantumista tulee hillitä, mutta "kipeitä leikkauksia" tulee välttää viimeiseen asti. Yleensä nämä tarkoittavat sosiaaliturvasta, sote-palveluista ja koulutuksesta tehtäviä leikkauksia. Leikkaamalla sosiaaliturvasta, sote-palveluista tai koulutuksesta leikkaamme joko huono-osaisilta tai tulevaisuuden kasvun eväistä. Tämä ei mielestäni ole reilua eikä järkevää. Leikkaukset tulee kohdistaa etenkin ympäristölle haitalliseen toimintaan - esimerkiksi erilaisten fossiilisten polttoaineiden alennettujen verokantojen nostoon. Valtiontalouden tasapainoa on syytä hakea myös korottamalla ja luomalla uusia ympäristö- ja terveysperusteisia veroja (esim. sokerivero tai jätevero). Lisäksi toimet työllisyyden parantamiseksi auttavat velkaantumisen hillitsemisessä.

Työttömyyden vähentämiseksi ensisijaisen tärkeää on huolehtia työpaikkojen määrän kasvusta, eli siitä, että elinkeinoelämällä menee hyvin. Tällä hetkellä tilanne on monin paikoin Suomessa erittäin hyvä, ja esimerkiksi Kainuussa vaikea työttömyys on kääntynyt hyvin alhaiseksi työttömyysasteeksi ja pulaksi osaavasta työvoimasta. Ansiosidonnaisen kesto olisi syytä kytkeä työmarkkinoiden suhdennevaihteluihin. Kun töitä on hyvin tarjolla, ansiosidonnaisen kesto olisi lyhyempi. Ja vastaavasti matalasuhdanteessa työttömyyden noustessa, ansiosidonnaista saisi pidemmän aikaa.

Lapsilisä on ylipäätänsä hyvä, universaali etuus, joka tasaa jokaisessa tuloluokassa lapsiperheellisten suurempia kustannuksia verrattuna lapsettomiin. Siinä mielessä kannatan lapsilisän säilyttämistä verottomana etuutena. Sen sijaan ylimääräisen lapsilisän maksaminen, kuten 2022 joulukuussa tehtiin, ei ole perusteltua eikä järkevää valtion varojen käyttöä. Ajatus oli auttaa lapsiperheitä energian, ruoan ja muiden kustannusten noustessa. Tärkeintä on kuitenkin auttaa heitä, joilla on taloudellisesti tiukkaa, eikä jakaa tukea kaikille lapsiperheille. Kohdennettu tuki vihreiden ehdottaman energiarahan muodossa ja toisaalta esimerkiksi toimeentulotuen korotus ovat paljon järkevämpiä tukikeinoja.

Leikkauspolitiikka ei ole järkevää, koska se osuu todennäköisimmin huono-osaisiin ja toisaalta syö tulevaisuuden kasvun eväitä. Vihreän verouudistuksen ajatus on se, että siirretään verotuksen painopistettä työn verottamisesta luonnonvarojen kuluttamisen ja ympäristöhaittojen verottamiseen. Vihreässä verouudistuksessa voitaisiin keventää etenkin pieni- ja keskituloisten palkkaverotusta, ja vastaavasti kerätä veroja luonnonvarojen kuluttamisesta. Tällä hetkellä valtiontalouden tasapainotustarve näyttää niin suurelta, että merkittäviin veronalennuksiin ei todennäköisesti ole varaa. Jos palkkaveroja on mahdollista alentaa, on se tehtävä pieni- ja keskituloisten verotuksesta. Palveluiden leikkaamisen ja lisävelanoton tielle en kuitenkaan lähtisi, koska se ei ole kestävää talouspolitiikkaa.

En näe syytä nostaa ruoan arvonlisäveroa, koska sen normaalia alhaisempi alv kuitenkin pitää ruoan hinnan kohtuullisena myös pienituloisille.

Jos energiakriisi jatkuu, valtion on varauduttava tukemaan ihmisiä, jotka joutuvat sen vuoksi ahdinkoon. Valtion tulee kuitenkin kiireesti valmistella sellaisia tukielementtejä, joita pystyy kohdentamaan paremmin heille, joilla on haastava tilanne. Vihreät ovat esittäneet energiarahaa, jonka voisi kohdetaa esimerkiksi pienituloisille maaseudulla asuville. Lisäksi energiakriisiin liittyen kannattaa etsiä myös muita keinoja tavallisten ihmisten tilanteiden helpottamiseksi. Minun mielestäni pitäisi esimerkiksi mahdollistaa se, että kuluttaja voi purkaa kalliin määräaikaisen sähkösopimuksen kesken sopimuskauden. Jos sattui tekemään sähkösopimuksen juuri hintojen ollessa korkeana, on pahimmillaan pitkäksi aikaa sidottu kalliiseen sähkön hintaa. Tästä pitäisi voida päästä eroon.

Ydinvoima on nyt ja tulee tulevaisuudessakin olemaan keskeinen osa Suomen energiantuotantoa. Energia-ala on parhaillaan tekemässä merkittävää vihreää siirtymää, jossa energiantuotannon päästöt vähenevät vauhdikkaasti. Tämä on tärkeää, koska energiantuotanto on vastannut noin 80 % Suomen (ja myös globaaleista) kasvihuonekaasupäästöistä. En kuitenkaan näe, että meidän tulisi ryhtyä suunnattomaan ydinenergian lisärakentamiseen. Sen sijaan on tärkeää panostaa energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian tuotantoon sekä toisaalta energiajärjestelmän joustojen lisäämiseen. Joustoilla pystymme luomaan energiajärjestelmän, joka on sovitettu erinomaisesti yhteen toisaalta vaihtelevan uusiutuvien tuotannon ja toisaalta tasaisen ydinenergian kanssa. Energiatehokkuus taas vähentää energian tarvetta.

Tuulivoimarakentamista voi vauhdittaa näillä esitetyillä keinoilla, mutta tuulivoimarakentamisen tehostaminen ei saa tapahtua luonnon eikä ihmisten kustannuksella. Tuulivoimalla on merkittävä rooli osana energiajärjestelmää - se on tehokasta, vähäpäästöistä ja nopeasti rakennettavaa uusiutuvaa energiaa. Tuulivoiman tuotantoa onkin syytä lisätä edelleen. Kuitenkin, tuulivoiman lisärakentamisessa pitää säilyttää maltti ja järki. Tuulivoima ei sovi joka paikkaan, ja lähialueiden asukkaiden tilanteet sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen (esim. suurpetojen reviirit ja lintujen muuttoreitit) on tarpeen huomioida. Lisäksi sähkönsiirtolinjojen lunastuskorvausten pitäisi olla paremmalla tasolla.

Talous ei ensinnäkään vaadi. Päinvastoin talous - suomalainen teollisuus - vaatii, että ilmastotavoitteista pidetään kiinni. He ovat lähteneet panostamaan vihreään siirtymään ja näkevät päästöjen vähentämisen merkittävänä liiketoimintamahdollisuutena. Haasteen voi toki aiheuttaa maankäyttösektori ja Suomen merkittävästi pienentyneet hiilinielut. Jotta saavutamme hiilineutraaliuden, tarvitsemme myös hillinieluja. Silläkin sektorilla on mahdollisten tehdä päästövähennyksiä - esimerkiksi maatalouskäytössä olevilla turvepelloilla. Samaan aikaan metsän nielujen lisääminen on tärkeää. On olennaista muistaa, että Suomen ilmastotavoitteet perustuvat tutkijoiden vahvaan suositukseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Tavoitteilla on hyvin vahva luonnontieteellinen pohja.

Erilaisia veronkevennyksiä olisi mukava lupailla ennen vaaleja, mutta valtiontalouden tilanne on sellainen, että veronkevennyslupauksilla (niin polttoaineiden kuin työn verotuksen osalta) ei ole vahvaa pohjaa. Bensan ja dieselin hinta osaltaan ohjaa kohti vähäpäästöisempiä kulkuneuvoja. Sähköautojen yleistyessä myös niiden hinnat tulevat laskemaan ja toisaalta kuukausileasingillä sähköauton hankinta on mahdollista entistä useammalle. Sähköautolla ajaminenhan - varsinkin, jos sitä pystyy lataamaan kotona - on todella edullista. Korkeita energian hintoja pitää kompesoida pienituloisille. Tähän vihreiden esittämä energiaraha, jonka voisi kohdentaa pienituloisille maaseudulla asuville, olisi erittäin toimiva ratkaisu.

Liikenteen sähköistymistä on edistettävä erilaisilla tuilla. Tällä hetkellähän latausverkoston rakentamiseen saa tukea. Tämä tuki on tärkeä säilyttää, koska latausverkoston parantaminen vie väistämättä aikansa. Sähköautojen hankintaan on saanut 2000 euron tuen, ja tukeen varatut määrärahat käytettiin loppuun etuajassa. Hankintatuen toimivuus pitää arvioida. Parhaillaan valmistelussa ovat energiaomavaraisuuslainat, joiden avulla valtio voi taata yksityishenkilön sähköauton hankintaan ottaman lainan. Tällä tavoin mahdollistetaan sähköauton hankinta pienituloisemmillekin. Aiemmin oli käytössä myös romutuspalkkio, joka osaltaan vauhdittaa autokannan uusiutumista. Mielestäni sitä olisi hyvä harkita uudelleen.

Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei mahdollista ruuhkamaksuja / tietulleja. Valtion pitäisikin luoda ruuhkamaksulainsäädäntö, jonka jälkeen kukin kaupunki tai alue voi itsenäisesti päättää niiden käyttöönotosta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ruuhkamaksut olisivat erittäin hyvä ja perusteltu asia.

Hoitajamitoituksen voimaantuloa oli hyvä hieman siirtää, jotta tilanne ei hoivakodeissa kriisiytyisi. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että hoitajamitoituksen pääpointti on taata hyvä ja inhimillinen hoito sitä tarvitseville. Jos mitoitusta kevennetään, on todennäköistä, että hoivan taso heikkenee, kun hoitajia ei ole tarpeeksi. Hoitoalan haasteet ovat hyvin moninaiset. Alalla on krooninen työvoimapula, johon ei ole puututtu ajoissa. Työolot ja palkkaus ovat liian huonot suhteessa työn vaativuuteen. Hoitajamitoituksen ohella pitääkin keskittyä hoitoalan työolojen ja palkkauksen kohottamiseen. Samalla on tarpeen valmistella vastaavaa mitoitusta kotihoidon puolelle. Muutoin käy helposti niin, että kotihoitoa käytetään entistä enemmän säästökeinona.

Suomeen on tarpeen lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska meidän työssäkäyvä ikäluokka pienenee koko ajan. Ilman maahanmuuttoa meidän huoltosuhteemme heikkenee merkittävästi, eikä työntekijöitä yksinkertaisesti tule olemaan tarpeeksi ilman maahanmuuttoa. Yksi keino on nykyisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen. Esimerkiksi laskemalla perheenyhdistämisen tulorajoja merkittävästi, mahdollistaisimme Suomeen muuttamisen ja asettumisen huomattavasti nykyistä paremmin. Turvapaikanhakijoiden kolmen tai kuuden kuukauden karenssista (jolloin he eivät siis saa tehdä töitä), pitää luopua tai sitä pitää lyhentää merkittävästi. Hoitoalalla maahanmuutto on osa ratkaisua. Ihan joka tapauksessa - alan houkuttelevuuden lisäämiseksi - työoloja ja palkkausta pitää parantaa.

Koulutuksesta ei pidä missään nimessä, eikä missään oloissa leikata. Ei valtion koulutusbudjetista eikä välillisesti kuntien valtionosuuksista. Suomessa on ennen Marinin/Rinteen hallitusta leikattu koulutuksesta pitkällä aikavälillä yli miljardi. Oppimistulokset ovat laskeneet, eikä suomalaisten koulutustaso ei enää ole maailman huippuluokkaa. Meidän on tarpeen korjata tämä suunta. Varhaiskasvatuksessa luodaan elämän ja koulupolun pohja. Peruskouluihin sekä toiselle asteelle on tarpeen panostaa, jotta oppimistulokset lähtevät nousuun ja jotta nuorella on halutessaan kyky opiskella korkeakoulussa. Korkeakouluihin tarvitaan lisää aloituspaikkoja, jotta yhä useampi nuori voi suorittaa korkeakoulututkinnon. Aikuis- ja täydennyskoulutusta ei myöskään pidä unohtaa.

Tietynlainen kuri ja työrauha kouluissa pitää tietysti olla, ja lapsia pitää opettaa kunnioittamaan niin opettajia kuin toisiaankin. Kasvatus- ja opetustyössä painopisteen tulee kuitenkin olla lasten motivoinnissa, kannustamisessa ja uuden oppimiseen innostamisessa. Näin toki jo pitkälti toimitaankin koulutettujen, motivoituneiden ja osaavien opettajien toimesta.

Nykyisessä elämäntilanteessa liikun verrattain harvoin kaduilla yksin yöllä. Mutta vaikka tällä kysymyksellä ehkä haetaan jotain muuta, on valitettava tosiasia, että erittäin moni nainen joutuu varomaan liikkuessaan yksin yöllä. Suomalaisten kaupunkien kadut eivät ole turvallisia kaikille - eikä tämä todellakaan ole mikään uusi asia, vaan vuosikymmeniä vallinnut todellisuus. Toisaalta on hyvä muistaa, että Suomi on tilastojen valossa hyvin turvallinen maa. Epäkohtia toki edelleen on - esimerkiksi parisuhdeväkivallan yleisyyden takia. Mutta suunta on ollut hyvä, ja jatkuva turvallisuuden parantaminen ja väkivaltarikosten ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää jatkossakin.

Ensisijaiset keinot nuorten jengiväkivaltaan vähentämiseksi ovat ennaltaehkäisyn puolella. Toimiva neuvolajärjestelmä, koulut sekä oppilashuolto ottavat lapsesta tai nuoresta kopin riittävän aikaisin ja tukevat häntä ja perhettä oikea-aikaisesti. Nuorten mielenterveyspalveluihin on tärkeää panostaa nykyistä enemmän, ja toisaalta kouluihin tarvitaan lisää aikuisia ja työrauha. Jengirikollisuuden vähentämiseksi myös exit-toimintaan panostaminen on todennäköisesti hyvin tuloksellista.

En kannata kannabiksen laillistamista, enkä huumepolitiikan merkittävää liberalisointia. On kuitenkin tosiasia, että suomalainen huumepolitiikka ei ole erityisen onnistunutta, kun katsotaan huumeiden aiheuttamien haittojen määrää. Suomi on myös valitettavasti nuorten huumekuolemien kärkimaita. Tiukka kieltolinja ja kovat, ehdottomat rangaistukset eivät selvästikään auta vähentämään huumeiden aiheuttamia haittoja. Muutosta tarvitaan, mutta se pitää tehdä todella harkiten ja asiantuntijoita kuunnellen.

YLEn rahoitusta ei pidä leikata merkittävästi. YLE osaltaan edistää vapaata ja faktapohjaista tiedonvälitystä, joka edesauttaa demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan toimintaa. YLEllä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Ylipäätänsä näen journalismin tärkeänä asiana, ja vapaan lehdistön yhtenä toimivan yhteiskunnan kulmakivenä.

Usein alkoholin saatavuuden parantaminen tai hintojen (eli verotuksen) laskeminen lisää alkoholista aiheutuvia haittoja. Valitettavasti niitä haittoja edelleen on, ja paljon. Alkoholi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia sote-palveluihin ja lisäksi läheisen alkoholismi jättää pitkät ja syvät jäljet koko perheeseen. Vaikka minun omassa henkilökohtaisessa elämässäni viinien ruokakaupassa oleminen voisikin olla ihan mukava juttu, pitää tässäkin asiassa ajatella kokonaisuutta. Näen, että alkoholin haittojen ehkäisy on tärkeämpää.

Tämä on aika hassu, pitkään eri vaalikoneissa käytetty, kysymys. Koko Suomihan ei ole asutettu - vaan asumattomia alueita löytyy meiltä jonkin verran. Tausta-ajatuksena tässä lienee, että koko maan asuttuna pitäminen tulee kalliiksi. Miksi maaseudulla tai syrjässä asuminen olisi lähtökohtaisesti kalliimpaa ja yhteiskunnan kovasti subventoimaa verrattuna isossa kaupungissa asumiseen? Asiahan ei välttämättä ole lainkaan näin. Minun mielestä elämisen edellytysten pitää olla eri puolilla Suomea kunnossa, ja valtion tulee tehdä järkevää aluepolitiikkaa. Meidän pitäisi herätä myös huomaamaan monipaikkaisuus-ilmiö kunnolla. Lähes puolet suomalaisista on monipaikkaisia - suurin osa kesämökin vuoksi. Tämä tulisi huomioida lainsäädännössä, luomalla esimerkiksi käsite toissijaisesta kotikunnasta.

Jos Suomen metsäluonnon monimuotoisuus olisi paranemaan päin ja hiilinielutaso kasvussa, voisin olla tämän väitteen kanssa samaa mieltä. Koska tilanne kuitenkin on se, että luonnon monimuotoisuus heikkenee Suomessakin ja koska hiilinielutasomme romahti, on nämä asiat korjattava. Suomessa on pyritty kääntämään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ensin vuoteen 2010 mennessä. Se ei onnistunut ja tavoitevuosi siirrettiin vuoteen 2020. Sekään ei onnistunut, ja nyt uusi tavoite on 2030. Jatkuvasti tämä ei voi siirtyä - luonto ei jousta loputtomiin. Koska omin toimin emme ole asiaa onnistuneet ratkaisemaan, tarvitaan tähän sääntelyä EU-tasolta. Toimien on tietysti oltava järkeviä, ja siinä Suomen on syytä olla hereillä.

Ensin ajattelin, että on outoa kysyä tällaista kysymystä vaalikoneessa. Mutta sen jälkeen muistin, että yhä edelleen moni sateenkaarinuori ei uskalla kertoa asiasta edes omille vanhemmilleen. Tai jos kertoo, vanhemman reaktio voi olla tuomitseva ja torjuva. Näin ei todellakaan pidä olla. Jokaisen on voitava olla oma itsensä ja kyettävä luomaan oma identiteettinsä vailla pelkoa torjunnasta.

Tämä kysymys pohdituttaa minua paljon. Ymmärrän erittäin hyvin eutanasiaa ajavien näkökulman ja tarpeettoman kärsimyksen lopettamisen. Minua eutanasiassa huolestuttaa etenkin sen kalteva pinta. Ettei eutanasiasta tule ratkaisu vakavasta masennuksesta kärsivälle nuorelle tai vanhukselle, joka kokee ettei halua enää olla haitaksi muille. Minä koen, että ihmiselämä itsessään on arvokas.