Kaisa Alaviiri

Ukrainan kansa joutuu kärsimään valtavaa inhimillistä kärsimystä ja maksamaan hirvittävää hintaa oman maansa ja samalla läntisen demokratian puolustamisessa. Meidän ja kaikkien demokratiaa arvostavien velvollisuutena on auttaa ja tukea Ukrainan kansaa hädän ja humanitäärisen katastrofin keskellä kaikin tarvittavin keinoin. Auttaminen on inhimillisesti oikein ja se on sekä turvallisuus- että talouspoliittisesti välttämätöntä. Ukrainan, EU:n, Naton ja YK:n, sekä kansainvälisen oikeustajun kannalta on tärkeää, että sotarikolliset tuomitaan ja Venäjä pakotetaan osallistumaan Ukrainan jälleenrakennuskustannuksiin. Maailmalla jäädytetyt Venäjän varat ja omaisuus tulee takavarikoida täysimääräisesti ja ohjata Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Suomen puolustus rakennetaan geopoliittisen realiteettien mukaisesti meidän omista lähtökohdistamme katsottuna ja Natoon liitettäväksi heti, kun se on mahdollista. Suomen puolustusvoimien kustannustehokkuus, kalusto ja maanpuolustushenki ovat Euroopan parhaimmistoa, kokomme suhteutettuna paras. Naton suosituksen mukaiset kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta vastaa käsitystämme meille sopivasta puolustusbudjetin tasosta. Suomen puolustusmenot ovat tänä vuonna 5,1 miljardia euroa eli 1,96 prosenttia BKT:sta. Kun mukaan otetaan rajavartioston menoja ja ulkoministeriön osuus sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuksista, kahden prosentin raja ylittyy. Uskottavasta omasta puolustuksesta on huolehdittava kaikissa oloissa. Tarvittaessa Naton suositus voidaan myös perustellusti ylittää.

Suomen kilpailukyvyn kannalta peruskoulun opetus on kriittisen tärkeää. Sitä se on myös oppilaiden tulevaisuuden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Oppijoiden tuki on korjattava vastaamaan kasvavaa tuen tarvetta, mikä edellyttää lainsäädäntömuutoksia sekä isompia resursseja. Ennakoivaa ja varhaisiin ongelmiin puuttumista on vahvistettava ja se on huomioitava erityisopettajamitoituksessa. Lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen tulee kirjata varhaiskasvatuslakiin. Erityis- ja muiden opettajien yhteisopettajuutta on tuettava. Oppilaalla tulee olla oikeus opiskella erityisluokassa tai -ryhmässä, osalle oppilaista se on välttämätöntä. Yhteisöohjaajat, jotka sain valtuustoaloitteellani Espoon kouluihin ovat osoittautuneet korvaamattomaksi arjessa. Käytäntöä tulee laajentaa.

Ristiriitaisia ajatuksia herättävä ja tärkeä asia, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yhtäältä käyttöhuoneet lisäävät sekä käyttäjien että muiden ihmisten turvallisuutta. Toisaalta käyttöhuoneet voivat lisätä läheisyydessään levottomuutta. Vallitsevan käsityksen mukaan käyttöhuoneilla voidaan lisätä käyttäjien tietoa palveluista ja vähentää yliannostuksia, huumemyrkytyskuolemia sekä huumeiden käyttöä kaduilla. Kuten THL on suosittanut olisi syytä ottaa käyttöön määräaikainen erillislaki, jonka aikana kokeillaan valvottuja käyttötiloja. . Käyttöhuoneiden mahdollistaminen kokeiluna tuottaisi arvokasta tietoa ja olisi inhimillistä! Tämän lainsäädännön valmistelu tulisi aloittaa yhteistyössä useamman ministeriön kesken.

Sosiaali- ja terveyshuollon rahoituksen turvaamista ei ratkaista pelkästään veronkorotuksilla ja lainanotolla. Kaikki keinot pitää käyttää rakenteiden uudistamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. Totuus on, että valtion talous on heikossa tilassa, eikä julkista rahaa tule mistään lisää lähivuosina. En kannata sitä, että palveluja leikattaisiin. Rahan käyttöä on siis pakko tehostaa! Hyvinvointialueella tulee luoda palvelujärjestelmälle raamit ja raamien sisällä johtaminen, hoitokäytännöt ja tietojärjestelmät ovat niitä tekijöitä, jotka voivat tuoda säästöjä. On keskeistä, että resursseja ohjataan nimenomaan perusterveydenhuoltoon, jolloin paine erikoissairaanhoidossa pienenee.

Nuorisorikollisuuden torjumisessa avainasemassa ovat käytännön ehkäisevä työ ja tuki nuorten vapaa-ajalle. Nuorisoasiat tulisi keskittää kunnissa tietyille henkilöille, jolloin tietyt henkilöt voisivat tukea nuorta yli palvelusektori- ja ikärajojen. Espoossa on palkattu valtuustoaloitteestani kouluihin yhteisöohjaajia, joiden tehtävänä on tukea oppilaiden selviytymistä, itsenäistä elämänhallintaa ja kiinnittymistä kouluyhteisöön. Yhteisöohjaaja toimii opetuksesta vastaavan opettajan rinnalla, ja hänen toimenkuvassa painottuu kasvatus, hyvinvoinnin vahvistaminen sekä yhteistyö koulun henkilökunnan, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näen erittäin tärkeänä myös opetustoimen, poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyön ja tiedonvaihdon luonnollisesti kotien ja nuorien kanssa yhdessä!

Asiaa tulee tutkia ja mallia kehittää! Moni taloustieteilijä kannattaa mallia, jossa työttömyysturva riippuu suhdanteista. Työvoimapulan aikana työttömyyskorvaus heikkenisi. Tutkijat pitävät reiluna mallia, jossa täyden 400 tai 500 päivän etuuskauden saavuttamiseksi pitäisi tehdä pidempi työhistoria. Puoltaisin mallia, jossa ansiosidonnainen säilyisi työttömyyden alkaessa nykytasollaan, mutta sen suuruutta laskettaisiin portaittain työttömyyden keston myötä. Porrastaminen kannustaa työllistymään mahdollisimman nopeasti työttömyyden alkaessa. Ihmisten toimeentulo paranee, kun he hakeutuvat nopeammin takaisin töihin. Myös julkinen talous vahvistuu lisääntyneiden verotulojen ja supistuvien menojen ansiosta. Tämä on myös keino vastata työvoimapulaan, josta yritykset kärsivät.

Suomen työikäinen väestö vähenee samaan aikaan, kun ikääntyneiden määrä kasvaa. Yhtälö haastaa hyvinvointimme perustaa. Jotta hyvinvointiyhteiskunnan palveluista voidaan huolehtia kestävästi ja palkansaajien verotus pitää kohtuullisena, tarvitsemme lisää työikäisiä työntekijöitä Suomeen. Tarvitsemme avoimen, kansainvälisemmän yhteiskunnan, joka toivottaa ulkomaalaiset osaajat tervetulleeksi Suomeen töihin. Yhteiskuntamme vastaanottokykyä on kasvatettava kaikin tavoin, lupaprosesseista asenteisiin. Tarvitsemme esimerkiksi nykyistä laajemmin viranomaispalveluita englanniksi, enemmän kansainvälisiä kouluja, lisää englanninkielistä opetusta ammattikouluihin, yhden luukun palveluita maahan asettautumiseen sekä maahanmuuttajien kannustamista yrittäjyyteen.

Julkisen talouden tulot ja menot tulee saada tasapainoon. Tähän tulee laatia suunnitelma, jonka tulee kestää kaksi vaalikautta, aikaa tähän tarvitaan! Julkiset menot tulee laittaa tärkeysjärjestykseen. Talouden tasapainottamisesta päätettäessä kaikkia kohteita tarkastellaan! Säästöjä ei tule kohdistaa koulutus- ja kulttuurimenoihin, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisiin menoihin eikä maanpuolustusta tai turvallisuutta heikentäen!

Ensin selvitetään se, että kuinka kevennys rahoitetaan. Verojen keventäminen nostaa oikein kohdennettuna talouden kasvua ja kannustaa työntekoon, minkä kautta valtio saa osan veroalen hinnasta takaisin. Ei kuitenkaan tule keventää verotusta velaksi. Tulee selvittää millainen vaikutus on, kun verotuksen painopistettä siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta haittojen, päästöjen ja kulutuksen verotukseen.

Ei julkisen talouden tule hoitaa kaikkea. Yhteiskunnan tuki tulee suunnata niille, jotka todellisuudessa apua tarvitsevat. Tuen tulee kuitenkin olla pääsääntöisesti väliaikaista, ongelmakohdan yli auttavaa. Kiire kuvastaa hyvin nykyisen hallituksen tapaa toimia, niin myös tässä asiassa. Sähkön arvonlisäveron alennuksen ongelma on, että se ei kohdennu sitä tosiasiallisesti tarvitseville. Tuesta hyötyvät nekin kotitaloudet, joilla on yhä voimassa ennen hinnan nousua otettu edullinen määräaikainen sähkösopimus. Kohtuuhintaisen sähkön saatavuus on kirjattu lakiin. Sen toteutuminen käytännössä pitää varmistaa seuraavalla vaalikaudella.

Suomen yhtenä tukijalkana on ollut kautta aikana metsätalous ja puunjalostus. Nyt se on saamassa uusia ulottuvuuksia hiilinielujen muodossa. Luontokatoa tulee hillitä valtion maa- ja vesialueilla aktiivisilla toimenpiteillä, joilla ylläpidetään ja lisätään luonnon monimuotoisuutta sekä minimoidaan ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Ilmasto-ohjelmassa tulee lisätä hiilinieluja ja -varastoja ja puhtaan energian tuotantoa sekä vähentää päästöjä. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää aktiivista metsänhoitoa, ja siitä Suomessa on pitkä kokemus. Edetään tässäkin hyvällä suunnittelulla ja hakkuumenetelmien kehittämisellä eikä silloin välttämättä tarvitse vähentää hakkuumääriä.

Suomi on yksi niitä harvoja maita maailmassa, joka on oikeasti onnistunut vähentämään päästöjään ja siitäkin huolimatta, että maantieteellinen sijaintimme asettaa meillä omat haasteensa. Olennaista on se, että Suomi pystyy määrätietoisesti jatkossakin vähentämään päästöjään. Huomioon tulee ottaa myös kansalaisten ostovoima sekä yritystemme kilpailukyky ja samalla tehdä päästövähennyksiä. Tärkeää on turvata mahdollisuudet taloudellisen kasvun kautta panostaa ympäristön suojeluun pitkäjänteisesti ja vaikuttavasti. Suomellahan on tiukemmat hiilineutraaliustavoitteet kuin EU vaatii. On järkevää ja kohtuullista toimia EU:n muiden maiden mukaisesti.

Liikkumisen kokonaisuutta tulee tarkastella järkipohjaisesti vailla suuria tunteita tai todellisuudesta irrallisia kuvitelmia. Vaikka liikenteen verotuksen kokonaisuudistus onkin välttämätön, niin Suomeen ei tarvita yhtään uutta autoliikennettä vaikeuttavaa lakia! Ruuhkamaksut iskisivät kovimmin Espoon, Vantaan ja kehyskuntien työntekijöihin ja yrityksiin ja sen myötä koko Suomen kilpailukykyyn. Liikenteen sähköistymisen vauhdittamisen avulla sekä liikennesuunnittelun fokusta liikenteen sujuvoittamiseen kohdentamalla päästöjä saadaan pienennettyä. Ruuhkamaksut olisivat paluu keskiaikaisten kaupunkien tullimuureille. Ne ovat negatiivinen viesti veronmaksajien toimeliaisuudelle ja liikenteelle, joka luo kasvua yhteiskuntaan ja mahdollistaa kansalaisten sujuvan elämän.

Turkistarhaus on epäeettistä, kestämätöntä ja aiheuttaa riskin sekä eläinten että ihmisten terveydelle. Turkistarhaus aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä. Tarhoissa ketut, supit, minkit ja naalit joutuvat viettämään koko elämänsä ahtaissa verkkopohjaisissa häkeissä ilman virikkeitä. Ne kärsivätkin stereotyyppisestä käyttäytymisestä, kannibalismista ja monista sairauksista. Turkistarhoilla luonnonvaraiset eläinlajit, kuten ketut ja minkit, eivät pysty käyttäytymään lajilleen tyypillisesti. Muitakaan lajeja, kuten kaneja ja chinchilloja, ei ole hyväksyttävää pitää pienissä häkeissä tai tappaa niiden turkin arvon vuoksi. Turkistarhaus on epäeettistä kaikkialla maailmassa ja siksi turkistarhauksen lisäksi myös kaikkien turkistarhoilta peräisin olevien turkisten myynti tulee kieltää.

Keskeiset julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto, peruskoulutus ja lasten- ja vanhustenhoito tulee suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa taata kaikille. Järkevällä talouspolitiikalla tulee huolehtia, että meillä on tulevaisuudessakin varaa kustantaa nämä palvelut. Inhimillisyyteen kuuluu lajikumppanin auttaminen. Hädässä olevaa ei jätetä! Meillä on paljon ihmisiä, kuten pienituloiset eläkeläiset, monisairaat, äärimmäisessä köyhyydessä elävät, vammaiset ja paljon palveluja tarvitsevat ikäihmiset, jotka ovat hyvin riippuvaisia tulonsiirroista ja julkisista palveluista. Veronkorotus auttanee vain hetkellisesti. Palvelutason määrittäminen ja/tai toiminnan tehostaminen sekä rakenteelliset muutokset ovat keinoja, joilla nykyinen palvelutaso saadaan säilytettyä.

Kysymyksen asettelu on outo! Suomessa yritteliäisyydellä ja opiskelemalla voi päästä hyvään taloudelliseen asemaan periaatteessa kuka tahansa, ja sehän on luonnollisesti hyväksyttävää. Tuloerot Suomessa ovat yhä selvästi pienemmät kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin. Tutkimukset toisaalta viittaavat siihen, etteivät suuret tuloerot ole hyväksi talouskasvulle. Suomessa tuloerojen kaventaminen toteutuu progressiivisen tuloverotuksen kautta.

Palvelujen järjestämisen keskeisenä tavoitteena on, että palveluvalikoima muodostaa kokonaisuuden, jonka keskiössä ovat ennaltaehkäiseviä, terveys- ja hyvinvointieroja kaventavia, kuntalaisten omatoimisuutta tukevia ja asiakkaan valinnanvapautta lisääviä palveluja. Me emme Suomessa kaipaa lisää valtiojohtoisuutta, vaan markkinataloutta reiluilla säännöillä. Suomessa tulee ymmärtää ja hyväksyä markkinatalouden ja yritysten keskeinen rooli yhteiskunnan hyvinvoinnin luojana. Suomi tarvitsee markkinoiden avaamista ja kilpailun lisäämistä, mutta reiluilla säännöillä.

Sosiaaliturva on tärkeä turvaverkko. Läheltä seuranneena voin sanoa, että sosiaaliturvan varassa eläminen ei useinkaan ole ihmisen oma valinta. Suomessa on eläkeläisiä, joilla ei ole varaa lääkkeisiin. Koulutettuja ammattilaisia, jotka sairaus on ajanut taloudelliseen ahdinkoon. Vaikeimmassa asemassa ovat ne, joiden elämässä on monia eri haavoittavia tai syrjinnälle altistavia tekijöitä, kuten sairastuminen, vammaisuus, pitkäaikaistyöttömyys tai yksinhuoltajuus. Lapsiperheköyhyys on yleistynyt. Köyhyydessä ei ole kyse vain rahasta vaan perusturvan varassa sinnittely tarkoittaa myös ulkopuolisuuden tunnetta ja vaikeutta osallistua yhteiskunnan toimintaan. Toki työn tekemisen tulee aina olla kannattavampaa kuin työttömyys. Väärinkäytöt tulee selvittää ja niihin tulee puuttua.

Julkinen tuotanto tarvitsee ehdottomasti tuekseen yksityistä palveluntuotantoa ja nykyistä enemmän. Kuluttajien valinnanvapautta tulee lisätä joko palvelusetelein ja/tai Kela-korvauksia voimakkaasti nostaen. Näin myös mahdollistamme yritysten kasvun. Erilaiset kumppanuusmallit on syytä myös hyödyntää. Itse näen, että sote-palveluiden tuotannossa tulee olla tasapuoliset toimintaedellytykset julkisen ja yksityisen sekä kolmannen sektorin tuotannon kesken. Tasapuolisten toimintaedellytykset tarkoittavat, että julkinen, yksityinen ja kolmas sektori ovat samojen periaatteiden piirissä tuotannossa.

Presidenttimme sanoin: Suomessa toimitaan yhteiskuntajärjestyksemme ja arvojemme mukaisesti. Suomi ja maailma muuttuvat monimuotoisemmiksi. Raamien pitää kuitenkin olla selvät. Naapurimaidemme ongelmista on kuitenkin viisasta ottaa opiksi ja välttää nähtävissä olevat ongelmat. Työperäisen muuton edesauttaminen on meille välttämätöntä ja samalla myöskin iso mahdollisuus varmistaa hyvinvoinnin ja kasvun toteutuminen myös jatkossa.

Kristilliset arvot painottavat oikeuksien ja velvollisuuksien tervettä tasapainoa ja vastuuta sekä lähimmäisen että omasta elämästä. Ja ennen kaikkea, oikeudenmukaisuuden pitää toteutua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa silloinkin, kun se on ristiriidassa henkilökohtaisen edun kanssa.

Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat keskeisiä ihmisoikeuksia. Yhdenvertaisuudessa on usein kyse arkisista palveluista ja oman lähiympäristön asenteista. Avainasemassa yhdenvertaisuuden toteutumisessa ovatkin kunnat ja muut palveluntuottajat. Jokaisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja yhdenvertaiset oikeudet käyttää palveluja omana itsenään on taattava riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja perhemuodosta. Perusopetuksen arvoperustan kivijalkana on toteamus, että jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on.

Rajojen asettaminen lapselle on tärkeää. Kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla vanhempi vaikuttaa lapseen. Rajoja asettamalla vanhempi: - Suojelee lapsensa kasvua ja kehitystä. - Varmistaa sekä omien että lastensa tarpeiden tyydyttymisen. - Luo lapselleen fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. - Tukee lapsen sisäistä, kypsymätöntä itsesäätelyjärjestelmää, kun lapsi ei vielä itse kykene säätelemään omaa toimintaansa. Lapset ja nuoret tarvitsevat välittäviä ja rakastavia aikuisia. Vanhemmuuteen tukea perhepalveluiden ja järjestötoiminnan avulla. Rakkautta ja rajoja!

Toki teemme osuutemme. Suomen vahvuus on teknologia ja siihen liittyvät vihreäenergiainnovaatiot. Energiatehokkuudelle on maailmalla nyt valtavasti kysyntää, joka meidän kannattaa hyödyntää vientituotteina ja palveluina. Energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyttä tukevaan teknologiaan panostamalla saamme aikaan monia vaikutuksia. Päästöjen vähennyksiä Suomessa ja viennin kautta myös ulkomailla sekä uusia korkean osaamisen työpaikkoja ja vientituloja. On viisasta tarkastella ympäristöasioita faktojen pohjalta laajempana kokonaisuutena sekä hyödyntää sen tuomat uudet mahdollisuudet

Suomen ja suomalaisten etu ja turvallisuus tulee asettaa kaiken muun edelle. Tosiasia on, että mikäli suomalaiset eivät sitä tee, niin ei sitä tee kukaan muukaan. On kuitenkin viisasta ajatella Suomen etu laajana kokonaisuutena ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä sekä EU:n että muissa kansainvälisissä foorumeissa silloin, kun siitä on tosiasiallisesti hyötyä. On tärkeää, että harkitusti teemme sellaista kohdennettua määräaikaista avustavaa toimintaa, jota odotamme itse saavamme katastrofin hetkellä. Esimerkiksi Ukrainan tukeminen sen ponnisteluissa torjua hyökkäys demokratiaa vastaan on välttämätöntä ja Suomen etu, samoin humanitäärinen tuki Ukrainan kansalle sodan ja jälleenrakentamisen aikana

Vallitsevassa keskustelussa ikävää on mustavalkoisuus ja vastakkainasettelu sekä vahvat tunteet, joille ei aina ole todellisuuspohjaa. On viisasta nähdä mahdollisuudet ja yhdistää talouskasvu sekä ympäristön etu faktapohjaisesti keskenään. Mahdollisuutenamme on luoda uutta teknologiaa ja palveluita siten, että positiivisten ympäristövaikutuksen lisäksi syntyy uutta tuottavaa liiketoimintaa sekä vientituotteita ja palveluita. Selvää on, että kaikessa päätöksenteossa valtionhallinnossa, yrityksissä ja yksilötasolla tulee arvioida ympäristövaikutukset ja minimoida mahdolliset ympäristöhaitat. Vastuu on yhteinen, eikä kukaan voi sitä ulkoistaa. Olemme vastuussa ympäristöstä tuleville sukupolville.

Parlamentaarisen päätöksenteon ja demokratian tueksi tarvitsemme faktapohjaan perustuvaa päätöksentekokykyä sekä päätöksenteon foorumeissa että päättäjien yksilötasolla. Pohjana täytyy olla kansalaisten kuuntelu herkällä korvalla ja myöskin ymmärrys päätösten vaikutuksista kansalaisten arjessa. Korostan myös vastuunkannon ja virheistä oppimisen sekä niiden myöntämisen tärkeydestä. Paraskaan johtaja ei ole täydellinen, ainakaan historia ei sellaista tunne. Ylipäätänsä johtajan tärkeitä ominaisuuksia on kyky tehdä päätöksiä, ymmärtää niiden vaikutukset ja kantaa niistä suoraselkäisesti vastuu! Faktapohjan lisäksi päättäjä tarvitsee myös empaattisuutta ja tunneälyä sekä osallistuttamista ja kykyä toimeenpanna päätökset

Lähtökohtaisesti koko Suomi on asumisen arvoinen! Realismia on kuitenkin tunnustaa, että vaikka etätyömahdollisuudet ja etäpalvelut tukevat yhä enemmän haja-astusalueilla asumista, niin tosiasiallisesti ihan kaikkia palveluita ei voida toimittaa täsmälleen samanlaisena jokaiselle suomalaiselle kaikkialle Suomessa. Asuinpaikan valitsijalla on myös oma vastuu ymmärtää ja hyväksyä asuinpaikkansa valinnan vaikutukset omaan elämäänsä. Tosiasia on, että haja-asutusalueilla on omat etunsa ja myöskin haittansa, kuten myöskin kasvukeskuksissa. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ja sote-rahoitus tukevat nykyisellään vahvasti harvaanasuttuja alueita. Tärkeää ja viisasta on, että talous ja palveluiden tarjoaminen ovat tasapainossa keskenään.

Etenevä kaupungistuminen ei ole enää niin yksimielisesti ainoa meneillään olevan kehityssuunta. Enkä pidä tätä muutosta pahana. Koronakriisin ja etätyön muodossa tapahtuneet muutokset ja ”säröt” kaupungistumiskehitykseen antavat aihetta uskoa maaseudun ja maakuntakeskusten asukkaille ja toimijoille parempaan huomiseen. Maallemuutosta ja väljemmille asutusalueille asettumisesta saattaa tulla pysyvämpi ilmiö etätyöskentelyn ja tietoliikennekehityksen johdosta.