Sami Lehtonen

Terveydenhuollon peruspalvelut tulisi säilyttää lähellä. Vaativampaa sairaanhoitoa ja esimerkiksi päivystyspalveluita voidaan keskittää.

Tällaiset vastakkainasettelut ovat aina hankalia. Mielenterveyspalvelut ovat usein niitä, mistä tehdyt säästöt näyttäytyvät muualla paljon suurempina kustannuksina, menetettynä työnä ja kalliimpina hoitoina myöhemmin.

Pelastustoimi on budjetin näkökulmasta varsin pieni osa hyvinvointialueiden toimintaa. Lisäksi pelastustoimi on jo nyt organisaatioltaan ja kulurakenteeltaan kevyt. Pelastustoimesta säästäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että pitäisi päättää, missä tapauksissa pelastustyöt jätetään kokonaan tekemättä, missä talojen annetaan palaa ja mihin ensivastetta ei uloteta.

Kummassakin tarvitaan väkeä, mutta kokemukseni mukaan perusterveydenhuollon palveluista tinkiminen tuottaa kalliita kuluja sairaanhoidossa. Näin yksi käsipari lisää perusterveydenhuollossa saattaa erikoissairaanhoidossa vapauttaa toisen käsinparin. Hoidon tarpeen arvioinnissa pitää kuitenkin olla realistinen.

Yksityinen yritys on joka tapauksessa tekemässä voittoa, mikä saattaa näkyä yksittäisissä lasta koskevissa päätöksissä vaikka ei saisi. Julkisella puolella tällaista riskiä ei ole.

Kotona asumisen tukeminen on edullisempaa kuin laitoshoito. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että joskus se ympärivuorokautinen hoitopaikka on se oikea ratkaisu.

Ulkomainen työvoima voi olla ratkaisu lyhyellä aikavälillä. Hoitajien osaamisen tasosta ei kuitenkaan saa tinkiä.

Aikaisemmin asiantuntijoiden laatima malli perustui viiteen ERVA:an eli sitä taustaa vasten vähemmälläkin varmasti pärjättäisiin. Katsotaan nyt kuitenkin ensin muutama vuosi ja annetaan hyvinvointialueille mahdollisuus pistää homma toimimaan.

Toistaiseksi Arkadianmäellä on osattu vain siirtää tehtäviä ja vastuita valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien välillä. Lienee selvää, että kokonaiskuvassa nämä siirrot eivät korjaa rahoituspohjan ongelmia.

Yksi verottava taho lisää ei korjaa alla olevia ongelmia. Kokonaisveroastetta voidaan nostaa valtion ja/tai kuntien osalta, jos rahoituspohja ei riitä.

Tervakoskella on tuliterä asema ja Turengissa suurempi asukaspohja. Kustannuksiin ei juuri vaikuta se, istuuko lääkäri ja potilas Tervakoskella vai Turengissa.

On joitakin merkkejä siitä, että kouluissa voidaan huonommin kuin aikaisemmin. Tarve lienee kasvanut.

Riippuu täysin palvelusta, miten sen tuottaminen on syytä ratkaista. Useammin tarvittavat palvelut on syytä pitää lähellä, kun taas harvemmin tarvittuja palveluita voidaan tuottaa kauempana.

Digivastaanotosta on hyviä kokemuksia työterveyshuollon puolella. On kuitenkin selvää, ettei digivastaanotto ole kaikkien tavoitettavissa eikä se voi olla kaikissa tapauksissa edes pelkästään ensimmäinen kontakti.

Omaishoito on yhteiskunnan näkökulmasta aina ollut erittäin halpa tapa ratkaista monen ikäihmisen ja vammaisen hoito tehokkaasti. Siihen ei voi kuitenkaan lopun kaiken ketään velvoittaa, joten on hiukan lyhytnäköistä tehdä siitä taloudellisesti entistäkin huonompi vaihtoehto omaishoitajan näkökulmasta.

Kunnan palvelut ja sosiaalietuudet perustuvat pitkälti lainsäädäntöön. On halpaa populistista puhetta, että olisi olemassa turhia palveluita, jotka voitaisiin jättää tarjoamatta. Janakkala ei myöskään juuri maksa etuuksia, jotka olisivat harkinnanvaraisia kuten esimerkiksi kotihoidon kuntalisä, joka sekin on kunnallisen päivähoidon kysynnän säätelyyn käytetty ja usein tarpeellinen työväline.

Tuloerot itsessään ovat hyväksyttäviä, mutta ei niiden erityisen suuria tarvitse olla, jotta lahjakkuus ja ahkeruus tulisi palkituksi. Vielä 70-luvulla toimitusjohtajien palkat olivat usein noin 20-kertaiset keskivertotyöntekijään verrattuna. Tänä päivänä kerroin on noin 200.

Nykytaso on ihan hyvä. Ääripäitä on syytä välttää.

Sosiaaliturvan tulee täyttää perustarpeet niille, jotka eivät itse siihen kykene.

Johan niitä omistuksia on viimeiset 40 vuotta vähennetty. Valtion ja kuntien on ihan hyvä olla mukana sellaisessa yritystoiminnassa, joka tukee niiden palvelutuotantoa tai on muuten huoltovarmuuden tai muun yhteiskunnallisen syyn kannalta tarpeellista.

Erilaisuus on asia, joka tulee hyväksyä eikä vain sietää. Ilman monimuotoisuutta ei yleensä synny ymmärrystäkään. Siitä huolimatta kaikkien on sitouduttava lainsäädäntöön.

Ihminen ei tarvitse uskoa voidakseen tehdä viisaita ja oikeudenmukaisia päätöksiä. Ei siitä toki useimmiten haittaakaan ole.

Näen tämän tasa-arvokysymyksenä. Yleisesti ottaen sukupuolella (niiden lukumäärästä riippumatta) ei monessakaan asiassa tulisi olla mitään roolia tai merkitystä.

Lapsen omien mielipiteiden ja -halujen huomioon ottaminen on tärkeää, mutta ikätasoisesti. Pienellä lapsella ei ole kykyä tasavertaisesti neuvotella aikuisen kanssa siitä, miksi tiettyjä asioita pitää tehdä tietyllä tavalla. Auktoriteetti ei kuitenkaan synny yksin tottelevaisuudesta vaan tukena pitää olla myös lapsen luottamus ja turva.

Pitkässä juoksussa päästöjen vähentäminen on väistämätöntä ja joka tapauksessa hyvä asia. Puhtaampaan energiaan ja teollisuuteen panostaessa tuotamme myös osaamista, joka on rahanarvoinen vientituote. Tämä ei tarkoita, että päästöjä tulee vähentää hinnalla millä hyvänsä.

Olemme EU:n ja NATO:n jäseniä sekä sitoutuneet koko joukkoon kansainvälisiä sopimuksia ihmisoikeussopimuksesta alkaen. Siitä seuraa velvollisuuksia, jotka meidän tulee joka tapauksessa täyttää. Yhteiskunnallista ongelmanratkaisua ei voi tehdä asia kerrallaan, vaan esimerkiksi kunnan on kyettävä hoitamaan kaikki sille säädetyt tehtävät ajallaan siitä riippumatta, kuinka isoja tai kiireellisiä ongelmia pöydällä kulloinkin on.

Ympäristötuhojen korjaaminen on yleensä sen verran kallista, että ympäristöstä tinkiminen tulee aina tehdä harkiten. Siksi meillä on lupamenettelyt kaikelle toiminnalle, joka voi ympäristömme vaarantaa.

Johtajan pitää olla tehtäviensä tasalla ja kykenevä oman roolinsa hoitamaan. Omavaltaisuuteen ei ole kuitenkaan syytä kenenkään ryhtyä.

Loppuviimeksi se on yksilö itse, joka päättää, asuako kaupungissa vai maalla. Suomen kokoisen maan puolustaminen kuitenkin edellyttää, että pohjoinen ei autioidu. Toinen kysymys on, kuinka tasaisesti ihmisten pitäisi täällä Suomea asuttaa - palveluita ei kuitenkaan voida tuottaa vastaavasti kaikkialla.

Kaupungit ovat seutukuntiensa vetureita ja pääkaupunki koko Suomen talouden veturi. Tämä on aina hyvä muistaa.