Annika Saarikko

Puolustan jokaisen varsinaissuomalaisen oikeutta lähipalveluihin omassa kotikunnassa. Vähintään siis hoitajan tai lääkärin vastaanotolle pääsyyn, lasten ja perheiden neuvolaan ja ikäihmisten hoivaan.

Mielenterveyden palvelut on laitettava kuntoon. Kasvava kansansairautemme on mielen hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Autetaan ajoissa, matalalla kynnyksellä, etenkin nuoria.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Taloudellisia voimavaroja tulee kohdentaa turvallisuutta edistäviin ja ennaltaehkäiseviin toimiin, lähi- ja peruspalveluihin, perusterveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon sekä lasten ja nuorten palveluihin.

Tähän kantani ei ole voimakas suuntaan tai toiseen. Oleellisempaa on se, että kilpailutukset toteutetaan laadukkaasti - ja nimenomaan myös laatua painottaen. Toivoisin, että sosiaalipalveluissa myös pienemmät yritykset voisivat menestyä. Esimerkiksi perhehoidon rooli on minusta erittäin merkittävä.

Tärkeintä on vanhustenhuollossa on saatavuus ja laatu. Tälläkin hetkellä liian moni vanhus jonottaa hoivakotipaikkaa. Tarvitaan iso, kattava vanhustenhuollon ja -hoivan perusremontti, joka käsittelee koti- ja omaishoidon, omaisten roolin ja ympärivuorokautisen hoivan kokonaisuutta yhdessä tavoitteena toimivan, ihmislähtöisen vanhusten hoivan turvaaminen tulevaisuudessa.

Työvoimapulan ratkaisemiseksi tarvitaan kansallinen ohjelma. Työvoimapula uhkaa hyvinvointiyhteiskuntaamme, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palveluiden toimivuutta. Työvoimapulan ratkaisemiseksi olisi lisättävä Suomen ja sellaisten valtioiden, joissa ei ole työvoimapulaa, välisiä kahdenvälisiä sopimuksia ainakin sote-henkilöstön kouluttamiseksi ja rekrytoimiseksi Suomeen maista, joissa on työvoiman ylitarjontaa. Liian tiukoista kielitaitovaatimuksista ei saa tulla este työllistymiselle. Kuitenkaan potilas- ja asiakasturvallisuus eivät saa heikentyä henkilöstön puutteellisen kielitaidon vuoksi, vaan ne on kyettävä takaamaan kaikissa tilanteissa.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Koska rahaa ei ole tulossa merkittävästi lisää ja koska henkilöstöpula pahenee, on tehtävä painopisteen muutos resursseja uudelleen peruspalveluihin kohdentamalla, toimintatapoja uudistamalla ja panostamalla ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Sinänsä on perusteltua etsiä tapoja, joilla alueellista päätöksentekoa ja valtaa kasvatetaan. En kuitenkaan usko, että verotusoikeus olisi tähän lopullinen ratkaisu, koska alueiden väliset taloudelliset erot ovat Suomessa siinä määrin suuria, että verontasausjärjestelmä jouduttaisiin kuitenkin siihen rakentamaan. Riski myös olisi, että tämä nostaisi kokonaisverotusta tarkoituksettomalla tavalla.

Orpon-Purran hallitus on toteuttanut talouspolitiikkaa, jonka seurauksena Suomessa on enemmän työttömyyttä ja konkursseja. Veroja on kevennetty hyväosaisimmilta ja esimerkiksi oluen verotusta on laskettu. Samalla hyvinvointialueet ovat olleet suurissa taloudellisissa vaikeuksissa koronan aiheuttaman hoivavelan ja inflaatiovuosien vuoksi. En pidä mahdollisena verojen keventämisen politiikkaa, jossa nyt sote-menojen väistämättä kasvaessa väestön ikääntymisen vuoksi. Haluan, että jokainen saa tässä maassa säällisen hoidon, erityisesti ikäihmiset.

Tuloerot ovat luonnollinen osa markkinataloutta ja ahkeruudesta täytyy palkita. Toisaalta moni ahkera ja lahjakas ihminen tekee elintärkeitä töitä pienellä palkalla. Se, että tuloerot pysyvät kohtuullisena lisää yhteiskunnassa vakautta, hyvinvointia ja turvallisuutta. Siksi kannatan nykyisenkaltaista progressiivista verotusta. Tuloeroja suurempi eriarvoisuuden aiheuttaja on kuitenkin varallisuus, perheen sosiaalinen asema ja koulutus, jotka periytyvät ja kasaantuvat vain harvoille.

Inhimillisesti ja ekologisesti kestävä markkinatalous tarvitsee sääntelyä. Toisaalta, ylisääntely heikentää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja kasvua. Turhaa sääntelyä ja hallinnon byrokratiaa on purettava, jotta Suomeen saadaan enemmän investointeja ja työpaikkoja.

Jokaiselle ihmiselle voi tulla elämässään eteen tilanne, jolloin tarvitaan yhteiskunnan tukea ja apua. Sitä on oltava silloin saatavilla myös sosiaaliturvan muodossa. Sosiaali- ja työttömyysturvaa tulee kehittää osallistavaan ja kannustavaan suuntaan. Jokaisella työikäisellä ja -kykyisellä pitää olla mahdollisuus tehdä työtä ja myös velvollisuus tehdä työtä.

Tällä väestön huoltosuhteella kansakuntamme tarvitsee väistämättä esimerkiksi työperäistä maahanmuuttoa. Jokaisen Suomeen tulijan on noudatettava maamme lakeja ja yhteiskunnan keskeisiä periaatteita esimerkiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Suomalaisilla on oikeus olla ylpeä omasta kulttuuriperimästään.

Suomen muuttuessa monikulttuurisemmaksi on oikein ja välttämätöntä tuntea maamme kulttuuriset juuret ja perinteet. Saamme olla ylpeitä suomalaisuudestamme. Osaamme myös suhtautua muihin uskontoihin ja kulttuureihin järkevästi, kun tunnemme ensin omamme. On myös oikein, että Suomeen tuleva maahanmuuttaja saa kuulla ja oppia kulttuuristamme, jonka pohja on kristinuskossa. Se ei poista tai vähättele uskonnonvapauden oikeutta.

Keskuudessamme elää ihmisiä, joiden sukupuoli-identiteetti on moninainen. He ovat aivan yhtä arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Silti on ok kutsua valtavirtaisessa keskustelussa edelleen tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi, tietysti. Samalla kuitenkin tunnistaen ja varmistaen, että emme pakota tyttöyttä tiettyyn muottiin tai kasvata poikia vain ”pojat on poikia”-asenteella.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjuminen on elinaikamme suurimpia globaaleja haasteita. Suomi on sitoutunut vastuulliseen hiilineutraalisuustavoitteeseen ja tämä tulee ottaa mahdollisuutena. Pieni pohjoinen maamme voi näyttäytyä edelläkävijänä ja innovaattorina ihmiskunnan suurimman haasteen edessä. Tähän tilaisuuteen tulee tarttua.

Olen saanut edustaa Suomea EU-pöydissä ja tiedän kokemuksesta, että siellä jokaisen maan on pidettävä omaa lippuaan korkealla, yhteistyötä samanhenkisten maiden kanssa hakien.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Politiikassa tarvitaan aina päätöksentekokykyä. Päätöksentekokykyyn kuuluu myös kyky yhteistyöhön, neuvotteluun ja sopimiseen.

Koko Suomen asuttaminen ei ole keskustalle itseisarvo, mahdollisuus valita asuinpaikkansa on. Hyvä aluepolitiikka mahdollistaa ihmisten tasa-arvoisen kohtelun syntymäkunnasta riippumatta sekä sen, että koko Suomen voimavarat luonnonvaroista osaamiseen saadaan parhaaseen käyttöön. Koko Suomen elinvoimaisuus on myös turvallisuuskysymys.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.