EU:ssa on tehtävä enemmän yhteistä talouspolitiikkaa, ja on tärkeää että huonosti asiansa hoitaneet EU-maat lisäävät talouskuriaan.

Suomi on hoitanut oman julkisen taloutensa suurinta osaa muita EU-maita säntillisemmin. Edessä on äärettömän vaikeita taloudellisia päätöksiä. Jos EU esittää päätösehdotuksia, jotka ovat Suomelle vaikeita, keskustelen pääministerin ja valtiovarainministerin kanssa. Käymme läpi sen, miksi jokin ehdotus olisi kansallisen historiamme huomioiden hankala.

Talouskuria tiukentavia päätöksiä tehtäessä on pidettävä huolta siitä, että mahdollisuudet elvyttävään talouspolitiikkaan Suomessa säilyvät. Tähän asiaan mm. ulkoministeri Erkki Tuomioja on kiinnittänyt huomiota.

Kuntauudistuksessa tärkeää on, että kuntien väliseen kasvavaan eriarvoisuuteen voidaan puuttua. Joillakin kaupunkiseuduilla toiset kunnat vastaavat sosiaalisesta asuntotuotannosta, toiset "kuorivat kerman" hankkimalla hyvätuloisia veronmaksajia. Myös kaavoituksessa ja liikenteessä on ongelmia, kun kuntien yhteistyö ei toimi.

Minusta on tärkeää, että kuntauudistuksen yhteydessä puhutaan myös lähidemokratiasta kaupunginosissa ja kylissä. Suomalaiset ovat tottuneet yhteistyössä ja talkoilla hoitamaan omaa lähiympäristöään, ja tämä positiivinen käyttövoima ei saa jäädä kuntauudistuksen jalkoihin.

Pitäisin tärkeänä kehittää Guggenheim-museon konseptia edelleen siten, että se olisi liiketaloudellisesti kannattava. Pidän modernista taiteesta, ja museo olisi erinomainen asia myös Helsingin kulttuurielämän ja matkailun kannalta. Sen yhteyteen voitaisiin luoda sellaisia palveluita ja liiketoimintamuotoja, että museo kannattaisi itsensä ja sen vuotuiset käyttökulut saataisiin katettua toiminnan tuloilla.

Pidän perustuslain uudistusta hyvänä. Presidentti voi myös uuden perustuslain oloissa käyttää merkittävää valtaa. Ulkopolitiikan johtamiseen kuuluvat mm. Suomen suhteet YK:hon ja muihin kansainvälisiin järjestöihin sekä kahdenväliset suhteet, joilla on entistä suurempi merkitys globaalissa maailmassa. Myös Suomen suhteet Venäjään sekä Pohjoismaihin ja Baltiaan vaativat presidentiltä paljon huomiota. Presidentti hoitaa jatkossakin ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä ja hänellä on korkeaa nimitysvaltaa mm. oikeuslaitoksessa. Myös Suomen osallistumisesta kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjalta ja eduskunnan kuulemisen jälkeen.

Perustuslain uudistus ratkaisi selkeästi Suomen edustautumisen EU:n huippukokouksissa, joissa Suomea edustaa pääministeri. Uudistus on tärkeä sen vuoksi, että pääministeri voi saada etukäteen eduskunnalta ohjeet asioissa, jotka vaativat Suomen kantoja. Muissa korkean tason EU-kokouksissa Suomea voi valtioneuvoston päätöksellä edustaa myös presidentti. Presidentin asiantuntemusta voidaan siis edelleen käyttää.

En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Suomella ei ole tällä hetkellä mitään sellaista turvallisuusvajetta, jonka NATO-jäsenyys ratkaisisi. Nyt tekeillä oleva puolustusvoimauudistus ei vaikuta Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.

Suomen on osallistuttava edelleen aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan, myös YK-johtoisiin operaatioihin. Meille on tärkeää myös pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittyminen ja syventyminen pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen pohjalta. Myös EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikaa ja siihen sisältyvää yhteistä puolustuspolitiikaa pitää kehittää.

Pidän tärkeänä periaatetta, että Suomen turvallisuuspoliittisista ratkaisuista päätetään aina kotimaassa, eikä niitä ratkaista Moskovassa tai Washingtonissa. Pidän nykyisessä hallitusohjelmassa olevaa, kuuden puolueen yhteisesti hyväksymää kirjausta osuvana.

Pidän Suomelle oikeana roolina Libyan tilanteessa humanitaarista apua, siviilikriisinhallintaa ja demokratiatukea maan vakauttamiseksi.

Libyassa hallituksen ja opposition välisten yhteenottojen tilanne kärjistyi Benghazissa, jossa suuri määrä siviilejä oli joutunut sodan jalkoihin. YK:n turvallisuusneuvosto antoi mandaatin näiden siviilien suojelemiseksi sodan keskellä, ja päätöksen keskeinen peruste oli YK:ssa aiemmin hyväksytty suojeluvastuun periaate (responsibility to protect).

Sotilaalliset toimet Libyassa käynnisti vapaaehtoisten maiden joukko, joihin myös Ruotsi liittyi. YK:n mandaatin laveus johti siihen, että siviilien suojelusta sotilasoperaatio kasvoi laajaksi sotilaalliseksi tueksi Libyan oppositiolle, ja tämä johti Libyan pitkäaikaisen diktaattorin Muammar Gaddafin kaatumiseen.

YK:n mandaatin käyttö näin laajasti voi tulevaisuudessa johtaa siihen, että YK:n turvallisuusneuvostossa ei synny enää niin helposti YK:n suojeluvastuuta koskevia päätöksiä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Syyrian kohdalla, jossa siviilien suojelua juuri nyt tarvittaisiin, mutta turvallisuusneuvosto ei enää olekaan yksimielinen.

Presidentin erityisosaamista kansainvälisissä suhteissa voi ja tulee käyttää Suomen eduksi. Presidentin käyttäminen esimerkiksi EU-Venäjä –huippukokouksessa voi olla tapa osoittaa, miten tärkeänä Suomi pitää jotakin kokouksessa esillä olevaa kysymystä.

Mielestäni on tärkeää, että Suomella on vain yksi ulkopolitiikka, ei erikseen presidentin ja hallituksen ulkopolitiikkaa. Sen vuoksi presidentin ja hallituksen koordinaation pitää toimia hyvin, mm. ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kautta, jonka voi kutsua koolle sekä presidentti että pääministeri. Jännitteen luominen ulkopolitiikassa presidentin ja hallituksen välille ei ole Suomen edun mukaista, vaan heikentää Suomen viestin näkyvyyttä ja kuuluvuutta maailmalla.

Pidän tärkeänä, että ihmiskäsitykseemme ja arvoihimme kuuluva armon ja armahduksen mahdollisuus lainsäädännössämme säilyy, mutta presidentin on käytettävä tätä oikeutta harkiten ja maltillisesti.

Presidentin on lainsäädännön mukaan ennen armahdusta pyydettävä lausunto Korkeimmalta oikeudelta. Presidentin armahdusoikeuden rinnalle on vuonna 2006 syntynyt uusi lainsäädäntö, jonka mukaan Helsingin hovioikeus voi tehdä päätöksen elinkautisvangin pääsystä ehdonalaiseen vapauteen.

Suomen ja Venäjän suhteen pitää myös tulevaisuudessa perustua hyvään yhteistyöhön ja ennakoitavaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Venäjän puolelta ei kohdistu Suomeen tällä hetkellä minkäänlaista turvallisuuspoliittista uhkaa.

Venäjän asevoimauudistuksen taustalla ovat 1990-luvun ongelmat ja modernisaation tarve Venäjän puolustuksessa. Venäjän omassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on tapahtunut muutoksia niin Kaukasuksen alueella kuin sen eurooppalaisilla rajoilla mm. Baltian maiden ja Puolan NATO-jäsenyyden myötä.

Suomen tulee tarkasti seurata Venäjän asejärjestelmien kehitystä, mm. uusien Iskander-ohjusten sijoittamista. Omaan turvallisuustilanteeseemme Venäjän asevoimien modernisointi vaikuttaa välillisesti. Suomen puolustusta on hoidettava siten, että missään olosuhteissa millekään osapuolelle ei ole houkuttelevaa käyttää Suomen maaperää, ilmatilaa tai vesialuetta sotilaallisiin tarkoituksiin.

Suomen tulisi osallistua nykyistä enemmän YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin. Tämä on tärkeää myös Suomen YK-turvaneuvostokampanjan vuoksi. Suomen pitäisi osallistua aktiivisemmin myös siviilikriisinhallintaan.

Kriisinhallintaan osallistumisessa on monia hyötyjä. Tärkein asia on kansainväliseen turvallisuustilanteeseen vaikuttaminen – uhat voivat nykyään syntyä maantieteellisesti myös kaukana esimerkiksi terrorismin, kansainvälisen rikollisuuden, huumekaupan, ihmiskaupan, ympäristökriisien tai hallitsemattomien pakolaisvirtojen muodossa. Näiden torjumiseen ja vakauden palauttamiseen tarvitaan kriisinhallintaa.

Suomi saa kriisinhallintatehtävissä myös tärkeää valmennusta avun antamiseen ja sen vastaanottamiseen. Samalla puolustusvoimat saa kokemusta kentältä muiden joukkojen toiminnasta ja varusteista. Kaikella tällä on suuri merkitys.

Siviilikriisinhallinnalla on entistä suurempi merkitys kriisien hoidossa. Suomen tulisi kouluttaa ja käyttää entistä enemmän eri alojen asiantuntijoita siviilikriisinhallintatehtävissä. Esimerkiksi konfliktien jälkeiset ympäristöongelmat vaativat entistä enemmän asiantuntemusta.

Suurten YK- tai muiden kansainvälisten kokouksien isännöinti on isäntämaalle aina suuri haaste. Onnistuessaan sellainen kokous voi tuoda vuosikausiksi maalle paljon goodwilliä. Tällainen oli esimerkiksi ETYK Helsingissä vuonna 1975. Suuret kokoukset tuovat kokousosanottajien lisäksi maahan myös paljon tiedotusvälineitä, ja julkisuus palvelee mm. matkailua. Kerrannaisvaikutukset ovat positiivisia.

Isäntämaa joutuu kokouksissa yleensä suurennuslasin alle - pystyykö se vakuuttamaan osallistujat syntyvän sopimuksen taakse, ja onko se kyvykäs etsimään kompromisseja, joita muut voivat hyväksyä. Esimerkiksi ilmastoasioissa Kioto 1997 oli menestys, Kööpenhaminan ilmastokokousta 2009 taas pidettiin epäonnistumisena.

Tasavallan presidenttinä harkitsisin yhdessä hallituksen kanssa esitetyn kokouksen kokonaisuutta ja sen onnistumisen mahdollisuuksia. Mikäli olisi näköpiirissä YK:n tavoitteleman sopimuksen synnyttäminen, ja sopimuksen sisältö olisi myös Suomen omien tavoitteiden mukainen, Suomi voisi kokousta isännöidä ja tehdä työtä sen onnistumisen eteen. Harkintaa pitää kuitenkin käyttää, koska epäonnistuneet kokousisännyydet muistetaan vähintään yhtä hyvin kuin onnistuneet.

Presidentin ei tule puuttua Suomen laissa turvattuun lakko-oikeuteen. Poikkeuslainsäädännöstä tällaisissa tilanteissa päättää eduskunta.

Jos tilanne olisi jostakin syystä sellainen, että lakkoon liittyisi poikkeuksellisia, ihmisten henkeen tai terveyteen kohdistuvia riskejä, myös tasavallan presidentti voi asiaan mielipidevaikuttajana ottaa kantaa. Presidentin kannanilmaisu tulisi koordinoida hallituksen sekä mahdollisesti lakonuhkaa hoitavien työministerin ja valtakunnansovittelijan toimiston kanssa.

Tämä vaalikone ei anna mahdollisuutta vastata myönteisesti kahteen eri väittämään. Olisin muuten sisällyttänyt vastaukseeni 1) rasismin tuomitsemisen, 2) vähemmistöjen kunnioittamisen ja tarvittaessa heidän asemansa parantamisen, 3) sananvapauden puolustamisen ja 4) maahanmuuttokeskustelun tärkeyden - ja keskustelussa voi mielestäni esittää erilaisia mielipiteitä ilman vihapuhetta ja rasismia.

On tärkeää, että presidentti osallistuu keskusteluun suvaitsevaisuudesta, kaikkien ihmisarvon kunnioittamisesta ja Suomen kansainvälisestä vastuusta pakolaisongelman korjaamiseksi ja lievittämiseksi. Eri maissa on kuitenkin hyvin erilaisia lainsäädäntöjä maahanmuuton suhteen, ja on aivan perusteltua vertailla erilaisia eurooppalaisia malleja - tai vaikkapa Suomen ja Kanadan lainsäädännön eroa. Presidentin pitää kannustaa kansalaisia myös tällaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Pakolaisasiat ovat myös osa Suomen ulkopolitiikkaa, koska Suomi tekee pakolaiskysymyksissä yhteistyössä YK:n ja sen erityisjärjestöjen kanssa.

Pidän tärkeänä sitä, että ruotsinkieliset Suomessa edelleen opiskelevat suomea ja suomenkieliset ruotsia. Kaksikielisyys on yksi Suomen valteista, ja antaa paremmat mahdollisuudet myös pohjoismaiseen yhteistyöhön, joka on lisääntymässä, ei vähenemässä. En pidä viisaana synnyttää Suomessa kieliriitaa.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että he voivat saada edelleen palveluja omalla äidinkielellään.

EU:n ja euroalueen kriisin ratkaiseminen on Suomelle tärkeä asia. Jos kriisi ei ratkea, tullaan siirtymään pienempiin yhteistyö- ja valuutta-alueisiin, jotka kykenevät noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Pidän parhaana ratkaisumallin nykymuotoisen euroalueen säilymistä, jos maat kykenevät sopimaan yhteisistä pelisäännöistä, tarkemmasta valvonnasta ja sanktioista. Tämä edellyttää eurooppalaisen yhteistyön syvenemistä.

Esimerkiksi epäterve verokilpailu maiden välillä on saatava kuriin, ja veroparatiiseista luovuttava. Pankkien ja rahoituslaitosten on kannettava ottamansa riskit, ja sääntelyn on lisäännyttävä mm. erilaisilla johdannaismarkkinoilla. Moraalikatoon taloudessa on puututtava. Vain tiiviimpi poliittinen yhteistyö estää vallan siirtymisen kokonaan markkinavoimille.

Kaikissa tapauksissa on pidettävä mielessä B-suunnitelma, euroalueen hajaantuminen ja jakautuminen. Tällaisessa tilanteessa pärjäävät maat, jotka ovat hoitaneet oman taloutensa hyvin.

Rauhansopimusten historiassa maat ovat menettäneet tai saaneet erilaisia alueita. Näemme tämän myös katsomalla vanhoja Euroopan karttoja. Oma suhtautumiseni rauhansopimuksiin on kunnioittava - niitä ei yleensä kannata avata. Kysymykseen nykyisestä Karjalasta liittyy automaattisesti kysymys siitä venäläisestä väestöstä, joka nykyisin elää luovutetun Karjalan alueella.

YK.n erillisjärjestön puitteissa on luotu ns. Pinheiron periaatteet, joissa käsitellään siviiliväestön oikeuksia pakolaisuudessa ja rajojen muutosten yhteydessä. Pinheiron periaatteiden lähtökohtana on, että kaikilla on oikeus paluuseen alkuperäisille asuinseuduilleen, vaikka esimerkiksi rajat ovat sodan ja rauhansopimuksen jälkeen muuttuneet. Pidän nykykriiseissä Pinheiron periaatteita tärkeinä. Valitettavasti ne eivät olleet vielä olemassa toisen maailmansodan aikaan.

Presidenttinä ottaisin Venäjän johdon kanssa esiin kysymyksen maa- ja kiinteistöostojen vastavuoroisuudesta Suomen ja Venäjän välillä. Pelisääntöjen tulee olla molemmille osapuolille samat. Lisäksi lähialueiden vakaus ja taloudellinen kehitys on Suomelle tärkeää. Siksi lähialueyhteistyötä ja kansalaisjärjestöjen toimintaa lähialueilla on tuettava.

Eriarvoisuus kasvaa Suomessa. Tämä kahtiajakautumisesta syntyvä sisäinen uhkakuva on Suomen suurin uhka tällä hetkellä. Tähän on myös presidentin puututtava. Meillä on 50 000 "kadonnutta nuorta" - nuoria vailla työ- tai opiskelupaikkaa. Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta joutuu sairaseläkkeelle tai kuntoutukseen mm. mielenterveysongelmien ja masennuksen vuoksi.

Presidentti voi näissä kysymyksissä olla unilukkari ja kansakunnan tahtotilan muodostaja. Työttömyyttä vastaan taisteleminen vaatii hyvää sosiaalista turvaverkkoa, aktiivisia koulutusmahdollisuuksia, nuorten kohdalla enemmän oppisopimusjärjestelyjä ja työpajatoimintaa, sekä yrittäjyyteen kannustamista. Nuorisotakuu - nuoren oikeus koulutukseen tai työpaikkaan - on toteutettava.

Olen allekirjoittanut lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mielestäni lakiehdotus on kannatettava. On erikseen kirkon ratkaistavissa oleva kysymys, saavatko myös samaa sukupuolta olevat parit kirkollisen vihkimisen, kuten joissakin maissa jo tapahtuu.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, ja on myös Suomen asia puuttua ihmisoikeusloukkauksiin maailmalla. Suuvallat - Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat - eivät saa tehdä tästä poikkeusta.

Ihmisoikeuksiin kuuluvat myös työelämän oikeudet ja oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön. On suomalaisen tuotantoelämän kannalta tärkeää, että kilpailjamaamme pelaavat näissä asioissa samoilla pelisäännöillä. Suomalaista tuotantoa siirtyy nyt maailmalle myös sen vuoksi, että kilpailijamaat luistavat työelämän oikeuksista ja ympäristönsuojelusta. Presidenttinä olisin aloitteellinen myös työelämän ja ympäristön oikeuksissa maailmanlaajuisesti. Niiden edistäminen sopii hyvin Suomelle.

Ihmisoikeusloukkaukset lisäävät myös siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Niihin on sen vuoksi puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomalaisen tradition vuoksi presidentin uudenvuoden puhe voidaan päättää "Jumalan siunaukseen" tai "Korkeimman siunaukseen". En näe siinä ongelmaa. Presidenttinä pitäisin kuitenkin huolen siitä, että puheeni loppu ei sulje pois toisia uskontokuntia tai uskonnottomia, sillä uskonnonvapaus kuuluu myös suomalaisiin perusarvoihin.

Lain säätämissä aikarajoissa raskaudenkeskeytykset ovat Suomessa lainmukaisia. On tärkeää, että nämä ratkaisut tehdään aina harkiten.

Hyvinvoinnin edistäminen, neuvonnan ja valistuksen lisääminen on paras keino ehkäistä epätoivoittuja raskauksia.

Päihde- ja huumeriippuvaisten äitien kohdalla tulisi harkita pakkohoidon mahdollisuutta silloin, kun sikiö on vaarassa.

Maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa lisärahoituksen tarvetta syntyy jo useammista kielistä. Pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan lisäpanostus maahanmuuttajavaltaisiin kouluihin tuo yhteiskunnalle lisäresurssin - kotoutuminen Suomeen nopeutuu, ja saamme osaajia ja työntekijöitä, joilla on kielellisiä ja kulttuurisia valmiuksia pärjätä globaalistuvassa maailmassa. Suomi ei vielä täysin osaa hyödyntää maahanmuuttajataustaista väestöään heidän tuessaan alkuperäiselle kotimaalle. Esimerkiksi Suomen somalit ovat aktiivisia Somalian rauhanprosessin tukijoita, ja ovat auttaneet yrittäjyyden syntyä entisessä kotimaassaan.

Hyväksyn positiivisen erityiskohtelun myös Suomen omien kansallisten vähemmistöjen, saamelaisten ja romanien kohdalla. On tärkeää, että heidän kielensä ja kulttuurinsa Suomessa säilyy.

Valtaväestön kohdalla positiivista diskrimintaatiosta voidaan puhua esimerkiksi lukihäiriöstä tai muista oppimisvaikeuksista kärsivien kohdalla. On hyvin tärkeää, että koululaitos auttaa kaikkia pärjäämään.

Hallitustyöskentelyssä tavoitteiden tulee olla sekä realistisia että kunnianhimoisia. Olemme tulossa aikaan, jolloin entistä tärkeämmäksi muodostuu talouskasvun laatu. Laatua mitattaessa tulee ottaa käyttöön entistä parempia mittareita, jotka mittaavat elämänlaatua, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja koulutusta sekä muita arvoja, joita pidämme elämässä tärkeinä.

Tärkeää on myös hyvinvoinnin nykyistä tasaisempi jakautuminen. Taloudellisen eriarvoisuuden lisäksi on koulutukseen ja vaikuttamismahdollisuuksiin liittyvää eriarvoisuutta, joka jakaa suomalaisia. Myös tasa-arvo miesten ja naisten välillä, samapalkkaisuus ja perhevastuiden tasainen jakautuminen ovat tärkeitä asioita.

Alueiden väliset erot ovat myös kasvaneet. Suomea pitää kehittää tasaisesti siten, että maan kaikilla alueilla mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja toimeentuloon säilyvät.

Mäntyniemessä ei ole parveketta, presidentinlinnassa on. Presidenttinä en sallisi tupakointia presidentinlinnan parvekkeella, vaikka vieraana olisi sauhuttelevia kolleegoja.

Muiden parveketupakoijien kohdalla luottaisin valistukseen ja hyvään arviointikykyyn siten, että naapureille ei koidu haittaa. Tällaiset asiat olisi hyvä voida sopia taloyhtiöissä. Joissakin paikoissa myös katutupakoijat aiheuttavat roskaamista, ja olisi hyvä osoittaa taloyhtiöissä ja työpaikoilla paikka, jossa tupakoijat voivat ilman häiriötä ja roskaamista tupakoida, ellei ole sovittu kokonaan savuttomuudesta. Vihreä maailma on savuton.

Pitkäaikaissairaiden oikeus päättää omasta elämästään ja kuolemastaan on asia, joka vaatii perusteellisen keskustelun. Jokainen joka on seurannut saattohoidossa olevan ihmisen elämän hiipumista tietää miten vaikeasta asiasta on kysymys.

Jos eri maissa on tässä asiassa erilaiset lainsäädännöt, on mahdollista, että armokuolemaa etsitään maista joissa se on sallittua, esimerkiksi Sveitsistä. Tällöin taloudelliset mahdollisuudet sanelevat myös ihmisen viimeiset päivät.

Parisuhdetta ei voi tasa-arvoisessa Suomessa asettaa minkään viran tai tehtävän ehdoksi. Esimerkiksi C.G.E. Mannerheim oli yksineläjä hoitaessaan tasavallan presidentin tehtävää, eikä se tehnyt hänestä huonoa presidenttiä.

Presidentinvaalit eivät ole kauneuskilpailu. Asiaosaaminen ja asioiden hyvä hallinta ovat presidentin tärkeimmät ominaisuudet.

Presidentti joutuu työssään myös paljon edustamaan. Näissä tilaisuuksissa presidentin kommunkaatiokyky ja kielitaito ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Tyylikkyys ja edustavuus ovat mielestäni enemmän presidentin sisäisiä kuin ulkoisia ominaisuuksia.

Tullessaan valituksi tehtävään presidentistä tulee koko kansan presidentti, ja hän perinteisesti jättää myös puoluesidonnaisuudet taakseen.

Nykyaikaisen presidentin tulee olla hyvä kommunikoimaan ja keskustelemaan. Hänen on tunnettava hyvin kansalaisten ajatusmaailma ja kansalaisten huolet. Presidentin tulee olla helposti lähestyttävä siten, että hän ei ajattelussaan etäänny kansalaisista ja Suomen edun ajamisesta, joka on hänen tärkein tehtävänsä.

Haaviston presidentinlinnassa ovet ovat avoinna.