Vasemmisto on perinteisesti ollut parlamentarismin kannalla ja halunnut karsia maltillisesti presidentin valtaoikeuksia. Presidentillä pitää olla valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan sisäpoliittisen vallan karsiminen on ollut perusteltua. Näin yksittäiselle henkilölle, presidentille tai pääministerille, ei keskity liikaa valtaa. On aina hyvä, että valtaa jaetaan. Uusi perustuslaki hyväksyttiin joitain viikkoja sitten, joten perustuslain tarkistamiseen ei liene perusteita lähitulevaisuudessa.

Vastaus on lähinnä omaa näkemystäni, vaikka "ei missään oloissa" on varsin jyrkkä ilmaisu.
Näköpiirissä ei ole kuitenkaan sellaisia "oloja", jotka muuttaisivat Naton perusluonnetta. Nato on rikkaiden länsimaiden sotilasliitto, joka puolustaa näiden maiden valtapoliittisia ja taloudellisia etuja valikoiduissa konflikteissa.
Maailmassa tarvitaan liittoutumattomia sovittelijamaita, jotka eivät ole konfliktien osapuolia. Olemme hyvässä seurassa yhdessä Ruotsin, Itävallan ja Irlannin kanssa. Suomen pitää keskittyä rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n operaatioissa.
Lisäksi jäsenyys lisäisi Suomen puolustusmenoja roimasti, ainakin, jos Naton omia jäsenkriteerejä noudatettaisiin. Myös kansalaisten selvä enemmistö on jäsenyyttä vastaan.

Päätös oli oikea, vaikka taustalla oli YK:n turvallisuusneuvoston päätös. Kysymys oli ilmaoperaatiosta. Päätöksellä olla osallistumatta Libya-operaatioon oli vankka ja laaja tuki Suomessa. Emme halunneet osallistua operaatioon, jonka sisältöön emme olisi juurikaan voineet vaikuttaa. Suomella on hyvät mahdollisuudet jatkossa osallistua siviilikriisinhallintaan Libyassa. On muistettava, että ennen sotaa Nato-maiden johtajilla ei ollut haluja puuttua Muammar Gaddafin diktatuuriin.

Pitäisi määritellä tarkemmin, mistä kokouksista on kyse. EU:n ja Venäjän huippukokouksiinhan eivät jäsenmaiden edustajat osallistu. Jos kuitenkin kyse on samankaltaisesta tilaisuudesta kuin oli Suomen EU-puheenjohtajakaudella Lahdessa, jonne EU-johtajien pöytään kutsuttiin vieraaksi Vladimir Putin, on presidentin syytä olla läsnä. Presidentti Tarja Halonen oli tuolloin ainoa EU-johtaja, jolle järjestyi vierailun aikana kaksi kahdenvälistä tapaamista Putinin kanssa.
Presidentin rooli korostuu muutenkin Suomen Venäjän suhteissa, joita ei pidäkään hoitaa vain Brysselin kautta.

Lakimuutoksen myötä elinkautisesta tuomiosta voidaan armahtaa oikeuslaitoksen päätöksellä, joten niihin ei enää tarvita yksinomaan presidentin päätöstä. Mahdollisuus armahtamiseen on sinänsä hyvä asia ja se pitää säilyttää, mutta onko presidentti oikea instituutio asian hoitamaan? Käsitykseni mukaan presidentin ei esimerkiksi tarvitse perustella päätöksiään, joka ei oikein sovi nykyaikaiseen oikeusvaltioon. Mielestäni armahdusasiat pitäisi käsitellä tuomioistuimessa, jolloin ihmiset voisivat saada ehkä yhdenvertaisempaa kohtelua ja päätökset olisivat myös julkisia perusteluineen.

On aina valitettavaa, jos jokin maa käyttää varoja asevarusteluun ihmisten arjen parantamisen sijaan. Varusteluohjelmaa ei ole suunnattu Suomea vastaan. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen, myös Venäjän armeijan suorituskyky romahti. Sitä yritetään nyt asteittain palauttaa mittavalla varusteluohjelmalla. Venäjää vaivaavan korruption takia on myös epäselvää, kuinka suuri osa rahasta todellisuudessa päätyy asehankintoihin.
Suomessa asiasta nostettu kohu on enemmän ollut osa puolustusvoimien edunvalvontatyötä, kun se joutuu sopeuttamaan toimintaansa valtion talouden tasapainottamisen takia.

Rauhanturvaamiselle ja kriisinhallinnalla on eroa. Rauhanturvaaminen tapahtuu osapuolten suostumuksella. Nato-yhteensopivassa kriisinhallinnassa mukana on myös rauhaan pakottamisen elementti.
Ongelma on, että suomalaisia sotilaita on viime vuosina ollut yhä enemmän Naton ja yhä vähemmän YK:n lipun alla. Tämä suhde pitäisi muuttaa.
Suomen ei pidä osallistua Afganistanin kaltaisiin operaatioihin, joissa suomalaissotilaat ovat käytännössä ajautuneet sisällissodan osapuoleksi.
Suomi voi silti olla jatkossakin toimia kokoaan huomattavasti suurempana maana rauhanturvaamisessa, konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisussa.

Kysymyksellä halutaan ilmeisesti katsoa, millä puolella ehdokkaat ovat suhteessa seksuaalivähemmistöihin.
Suomen ulkopolitiikassa on syytä korostaa demokratiaa, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua kaikkialla maailmassa. Näihin kuuluvat myös seksuaalivähemmistöjen asema. Maailmassa on muun muassa useita maita, joissa homoseksuaalisuudesta säädetään kuolemanrangaistus.
Siksi asia on tärkeä, vaikka Suomen ulkopolitiikan esityslistalle mahtuu toki paljon muitakin asioita.

Valtiovallan pitää suojella kaikin keinoin ihmisten henkeä ja turvallisuutta. Kysymys on kuitenkin teoreettinen. Suomessa vastuunsa tunteva lääkärikunta tuskin järjestää lakkoa, joka vaarantaa kansalaisten henkeä. Lakko-oikeus sinällään on perusoikeus, jota pitää suojata. Lakko-oikeutta ei pidä rajoittaa.

Juuri tässä asiassa, jos missä, presidentin pitää toimia arvojohtajana ja osoittaa puheillaan ja teoillaan, että maahanmuuttajia ja muita vähemmistöryhmiä vastaan voimakkaasti ja halveksivasti hyökkäävä puhe ei ole hyväksyttävää.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on nostanut päätään ajattelu, jossa halutaan kieltää ihmisarvo kokonaan joiltain ihmisryhmiltä. Suomessa on jopa eduskunnan suunnasta esitetty sellaisia vähemmistöjen vastaisia puheenvuoroja, jotka ylittävät kaikki sopivaisuuden rajat.
Presidentin pitää näyttää tietä yhteiskuntaan, joka hyväksyy ihmisten erilaisuuden ja moniarvoisuuden. Suomen kansan suuri enemmistö ei hyväksy rasismia eikä vähemmistöjen pilkkaamista.

Asia ei kuulu presidentin toimivaltaan. Suomen kaksikielisyys on arvo ja voimavara. Me jaamme muiden Pohjoismaiden kanssa yhteisen käsityksen avoimuudesta, demokratiasta ja hyvinvointivaltiosta. Meillä on myös vahva yhteinen kulttuurinen tausta.
Kysymys on myös koulutuksellisesta tasa-arvosta. Koulutukseen ei saa luoda umpiperiä, jotka estävät pääsyn työ- ja opiskelupaikkoihin kaksikielisessä maassa. Koulussa on paljon muitakin aineita, joita kaikki lapset ja nuoret opiskelevat.

Yksikään tarjotuista vaihtoehdoista ei vastaa näkemystäni. Valvonnan ja rangaistuksen kiristäminen tarkoittaisi yhä enemmän ylikansallista päätöksentekoa ja sitä kautta liittovaltiokehityksen vahvistumista. En kannata eurodarwinismia, jota ministeri Stubb on esittänyt.
Eurokriisin ratkaisun avaimet ovat seinää päin ajaneen finanssikapitalistisen järjestelmän muuttamisella. Finanssimarkkinoille tarvitaan voimakasta sääntelyä ja finanssipeliä hillitseviä veroja kuten transaktioveroa.
Finanssikriisin aiheuttaneet sijoittajat pitää saada vastuuseen leikkaamalla yksityisten sijoittajien lainoja.
Toisaalta euroalueen hajoamisen odottelu on vastuutonta eikä Suomi voi yksin pyrkiä eroon eurosta.

Kuten presidentti Mauno Koivisto on muistuttanut, Suomi on jo hävinnyt Karjalan kahdessa sodassa. En näe, että tästä olisi hyötyä Suomelle ja se olisi alueella asuville ihmisille kohtuutonta.

On paljon yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia ongelmia, joissa presidentin pitää toimia. Ne eivät rajoitu vain yllämainittuihin teemoihin. Ilmasto ja ympäristö ovat kuitenkin ratkaisevia kysymyksiä koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Köyhyys on puolestaan keskeinen Suomen sisällä eriarvoisuutta tuottava tekijä. Ihmisoikeuksien edistäminen taas on laaja teema, jonka pitäisi olla yksi Suomen ulkopolitiikan keskeisiä kysymyksiä.

Olen ensimmäisiä allekirjoittajia asiaa koskevassa lakialoitteessa eduskunnassa.

Ihmisoikeuskysymyksiä on pidettävä jatkuvasti esillä Suomen ulkopolitiikassa ja ihmisoikeuksien puolustaminen ei saa olla valikoivaa. Ihmisoikeuksia pitää edistää monilla tasoilla. Asioita voi ottaa esiin myös luottamuksellisessa keskustelussa valtiojohtajien kesken.

Jumalan siunauksen toivottaminen olisi amerikkalaista tuontitavaraa. Voi myös kysyä, kenen jumalan siunausta silloin toivottaisiin? Valtiovallan pitää olla neutraali suhteessa uskontoihin. Suomessa on myös paljon uskonnottomia ihmisiä.

Naisella pitää olla itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Suomen nykyisessä abortti-lainsäädännössä ei ole kiristämistarpeita.

Positiivinen diskriminaatio otettiin aikoinaan käyttöön Helsingin kouluissa aloitteeni pohjalta. Kokemukset siitä ovat hyviä, sillä eroja eri koulujen välillä on näin onnistuttu tasoittamaan. Positiivista diskriminaatiota on käytetty onnistuneesti myöhemmin muillakin sektoreilla.

Jonkinlainen talouskasvu on tarpeen työllisyyden kannalta. Kasvun sisältöä pitää kuitenkin radikaalisti muuttaa. Talous ei voi enää perustua pelkästään materiaaliseen kasvuun ja energian yhä lisääntyvään käyttöön. Rajaton kasvu ei ole mahdollista rajallisella maapallolla.
Myös kasvu mittareita pitää muuttaa. Bruttokansantuotteen sijasta esimerkiksi inhimillisen kehityksen mittari kuvaa huomattavasti paremmin ihmisten hyvinvoinnin kehitystä.

Nyt tullaan presidentin valtaoikeuksien ja tehtävien ydinalueille. Parveketupakoinnilla, kuten monella muullakaan asialla ei saa aiheuttaa haittaa muille naapureille. Tässä asiassa presidentti voisi kuitenkin luottaa asukkaiden omaan järkeen asian ratkaisemisessa.

Kysymys on erittäin vaikea. Siinä mennään lähelle koko ihmisenä olemisen perusasioita. On selvää, että on olemassa vaikeasti ja parantumattomasti sairaita ihmisiä, jotka mieluummin kuolisivat kuin kärsisivät enempää. Heidän toiveitaan ei voi jättää huomiotta. Samalla pitäisi kuitenkin panostaa voimakkaasti vakavasti sairauden ihmisten viimeisten hetkien kivunlievityshoitoon.

On vaikea käsittää, miten tällä voisi olla vaikutusta presidentin tehtävien hoitoon.

Ei ole erityistä haittaakaan siitä, jos presidentti on edustava. Poliittinen linja on kuitenkin tärkeämpi.

Presidentin pitää edustaa koko kansaa. Siksi tälläkin on merkitystä. Helposti lähestyttävyyden ei tarvitse tarkoita arvovallan puutetta.