Suomen tulee säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Suomeen ei kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, vaan turvallisuutemme voisi vaarantaa vain Venäjän ja länsimaiden (Naton) välinen sotilaallinen selkkaus. Suomen tulee toimia sellaisen ehkäisemiseksi purkamalla vastakkainasettelua ja jännitystä. Tähän ei sovi, että Suomi liittoutuisi ja toisi Naton sotilaalliset järjestelmät Venäjän rajalle. Liittoutuneella Suomella olisi velvoite lähettää sotilaitaan taistelutehtäviin ulkomaille. Tätä en hyväksy. Nato-jäsenyys olisi kallis ratkaisu, sillä se johtaisi ammattiarmeijaan, joka olisi Suomen omaa puolustusta ajatellen huonompi ratkaisu kuin nykyinen yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva järjestelmä. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa Suomella olisi tarve harkita Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyyden optio on kuitenkin hyvä säilyttää siltä varalta, että tilanne yllättäen muuttuisi. Rauhankumppanuusyhteistyötä Naton kanssa tulee jatkaa. Olennaista on se, ettei suomen tule muuttaa linjaansa ja ryhtyä hakemaan turvallisuutta liittoutumisen kautta, ei myöskään kehittämällä EU:ta sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Siviilikriisinhallinnan käsitettä käytetään kysymyksessä harhaan johtavalla tavalla. Siviilikriisinhallinta on käytännössä samaa kuin kehitysyhteistyö, jonka aika on vasta kriisin jälkihoidossa. Suomi osallistui Libyan kriisin aiheuttaman hädän lievittämiseen humanitaarista apua antamalla. Esillä oli kysymys EU:n sotilaallisen operaation käynnistämisestä humanitaarisen avun perille viemiseksi, mutta YK ei omien periaatteittensa vuoksi sitä pyytänyt. YK pyrkii aivan oikein pitämään erillään humanitaarisen ja sotilaallisen toiminnan. Jotkut EU-maat vaativat YK:ta esittämään pyynnön saadakseen aikaan operaation, jonka puitteissa Libyaan oilisi voitu lähettää maajoukkoja. Suomen hallituksessa oli erilaisia näkemyksiä maamme osallistumisesta Libyan kriisiin. Ulkoministeri Stubb tuki sotilasoperaatiota ja arvosteli YK:n haluttomuutta pyytää sellaista. Hän oli myös sitä mieltä, että Suomen olisi tullut lähettää Hornet-hävittäjiään Libyaan. Stubb on jälkikäteen sanonut, että oli virhe, kun niitä ei lähetetty. Tässäkin kysymyksessä Suomen sotilaallista liittoutumista ajavat poliitikot halusivat Suomen olevan mukana myös sellaisissa operaatioissa, jotka soveltuvat vain Naton jäsenmaille.

Päätösvalta tasavallan presidentin mahdollisesta osallistumisesta kuuluu valtioneuvostolle. Uusi perustuslaki ja Lissaboninen sopimus eivät tätä estä. Tätä asiaa on syytä selvittää yhdessä valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa. Eduskuntaryhmien välillä on ollut erilaisia käsityksiä tasavallan presidentin mahdollisuudesta osallistua huippukokouksiin. Kysymykseen voisi tulla lähinnä se, että mukana olisivat sekä pääministeri että presidentti. Joissakin tapauksissa tasavallan presidentti voisi osallistua yksinäänkin, jos valtioneuvosto niin päättää.

Venäjä on pitkään laiminlyönyt asevoimiensa kehittämistä, joten edessä ovat mittavat investoinnit. Niillä ei ole mielestäni vaikutusta Suomen turvallisuuteen.

Osapuilleen nykyiseen tapaan. Ensi sijassa on huolehdittava Suomen omasta puolustuksesta, ja kansainvälisen toiminnan tulee tukea sitä.

Isännyyden torjuminen antaisi väärän kuvan Suomen suhtautumisesta seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Suomen tulee kuitenkin pyrkiä panostamaan sellaisiin isännyyksiin, joiden puitteissa voimme paremmin edistää meille kaikkein tärkeimpiä asioita, kuten rauhan säilyttäminen ja kestävän kehityksen edistäminen.

Vetoomuksen esittäminen kuuluu ensi sijassa pääministerille. Yhteisymmärryksessä pääministerin kanssa presidentti voisi kuitenkin esittää vetoomuksen. Sen sisältö riippuisi tilanteesta.

Mikään vaihtoehto ei sellaisenaan vastaa näkemystäni. Jyrkkä esiintyminen ei sovi luonteeseeni eikä ole tasavallan presidenille sopivaa. Sananavapautta puolustan. En puhu maahanmuuton rajaamisesta, vaan otan maahanmuuttoon kantaa valistuneesti. Järkevää työperäistä maahanmuuttoa kannatan, mutta en esimerkiksi taannoista toimintaa vietnamilaisten hitsareiden värväämiseksi Suomeen - ovat nyt työttöminä ja heitä pyritään palauttamaan kotimaahansa. Turvapaikan hakijoille on myönnettävä sellainen, jos he täyttävät kriteerit. Perheiden yhdistämisessä pohjoismainen linja.

Ruotsinkielen asemasta koulujärjestelmässä on avoimesti keskusteltava ja toivon myös suomenruotsalaisten siihen osallistuvan. Joiltakin osin vaatimustasoa toisen kotimaisen kielen opiskelusta on syytä lieventää.

Nykymalli olisi käyttökelpoinen, jos jäsenmaat pitäisivät taloutensa tasapainossa. Pitäisi tehdä tarvittavat velkajärjestelyt, joiden jälkeen kriisimaiden tulisi tulla toimeen omillaan. Pankkien tukeminen on omistajien ja niiden kotivaltioiden tehtävä. On luovuttava järjestelmästä, jossa jäsenmaat vastaavat toistensa veloista.
Oma arvioni kuitenkin on, että euroalue ennen pitkää ainakin osittain hajoaa. Saksa ja Ranska tekevät kaikkensa pelastaakseen euron. Tämä saattaa kuitenkin käydä mahdottomaksi, jos Italia ja Espanja ajautuvat tukien varaan tai velkasaneeraukseen. Tällöin Ranskakin ajautuisi kestämättömään tilanteeseen, Saksan ja Ranskan akseli saattaisi murtua ja koko euroalue hajota.
Todennäköisempää kuitenkin on, että osa euroalueen maista tavalla tai toisella irrottautuu siitä. Jos näin käy, Suomenkin tulisi siitä luopua. Tällöin Suomi ei luopuisi euron käyttämisestä, vaan ottaisimme sen rinnalla uudelleen käyttöön kansallisen valuutan. Olisimme samassa asemassa kuin Ruotsi ja Tanska, jotka myös käyttävät rinta rinnan euroja ja omaa kruunuaan.
Voisimme luoda Pohjolan valuuttakurssimekanismin, jolla vakauttaisimme pohjoismaisia valuuttoja toisiinsa ja euroon nähden.

Tässäkään mikään vaihtoehto ei sovi minulle sellaisenaan,
Luovutetuista alueista on voitava keskustella. On kuitenkin otettava huomioon realiteetit. Neuvostoliitto ja Venäjä eivät ole olleet valmiit rajojen tarkistamiseen. Ei ole syytä olettaa, että tilanne tässä suhteessa muuttuisi.
Parhaimmat mahdollisuudet rajajärjestelyihin olivat heti sotien jälkeen, jolloin Urho Kekkonen rohkeasti asiaa ajoi. Mitä kauemmin nykyitilanne on säilynyt, sitä vaikeammaksi ne ovat käyneet.
Suomella ei ole Venäjään kohdistua aluevaatimuksia, mutta luovutetuista alueista ja niiden käytöstä on voitava keskustella. Meidän on mm. edellytettävä, että suomalaiset voivat vastavuoroisuuden nojalla omistaa siellä kiinteistöjä.

Kaikki aiheet ovat tärkeintä. Valitsin globalisaation, EU:n tulevaisuuden ja suomalaisten köyhyyden sen vuoksi, että niitä käsittelemällä voin saada esille meidän suomalaisten elämään vahvimmin vaikuttavat tekijät.
Globalisaatio on mullistanut maailman ja sen vaikutukset jatkuvat voimakkaina. Siksi on saatava aikaan ihmiskuntapolitiikkaa, jolla maailmanlaajuista kehitystä suunnataan ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävään suuntaan. Lähi vuosina suuri huomio on kiinnitettävä kansainvälisen finanssijärjestelmän kestävyyden parantamiseen. Tällä toiminnallaon keskeinen merkitys tasavallan presidentin työssä.
EU:n kehittämisessä tulee olla globaali ote. EU:n ulkosuhdepolitiikan tulee painottua kestävän kehityksen edistämiseen. Unionia ei saa kehittää liittovaltioksi, jonka aiheuttamat kustannukset ja byrokratia heikentäisivät jäsenmaiden ja niiden yritysten kilpailukykyä.
Suomalainenkin köyhyys johtuu osittain globalisaatiosta ja se uhkaa pahentua. Markkinavoimat ja etujärjestöjen toiminta uhkaavat heikentää pienituloisten ja vähävaraisten asemaa. Presidentin täytyy pitää heikompien puolta. Presidentin tulee huolehtia myös alueellisesta tasa-arvosta.

Keskustelussa sukupuolineutraalista avioliitosta sotketaan käsitteitä. Avioliitto on naisen ja m iehen välinen liitto. Muita parisuhteita varten on oma lainsäädäntönsä.

Ihmisoikeuksista on keskusteltava oikealla tavalla, esimerkiksi osana yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä.

Presidentti voi muulla tavalla tuoda esiin oman arvomaailmansa.

Olen nykyisen lainsäädännön kannalla.

Kannatan poitiivista diskriminaatiota tietyissä tapauksissa. Kysymyksessä esitetty esimerkki ei ole paras mahdollinen kuvaamaan, mistä positiivisessa diskriminaatiossa on kysymys.

Kohtuuden rajaa on tässäkin vaikea määritellä. Tavoitteena tulee olla, että siitä päästään vähitellen eroon.

Asiaa on syytä pohtia, mutta ainakin nykytiedoin olen kielteisellä kannalla.

En näe tätä niinkään protokollakysymyksenä, enkä missään tapauksessa "ehdottomana vaatimuksena". Presidentillä on hyvä olla vakaa perhetausta.

Tärkeintä on kyky johtaa ulkopolitiikkaa ja hoitaa muita virkatehtäviä, mutta kansanomaisuuskin on tarpeen.