Julkaistu Helsingin Sanomissa 30.7.1996.
ATLANTA - Sari Essayahin lopettaessa uransa Suomen kävely menettää toisen vahvoista syömähampaistaan. Vaikka yleisurheilulla on muuten mennyt välillä huonosti, on Essayah yhdessä Valentin Konosen kanssa vastannut siitä, että kansainvälistäkin menestystä on tullut.
Miesten kävelyyn on Konosen takaa tulossa uusia yrittäjiä, mutta Essayah jättää naisten kävelyyn suuren aukon. Matka kansainväliselle huipulle on muilla vielä liian pitkä.
Essayah nosti suomalaisen naiskävelyn menestyksensä myötä huipulle ja yleiseksi puheenaiheeksi. Lopettamisensa myötä Essayah vie lajin ainakin vähäksi aikaa pois otsikoista. Olympiamitali jäi puuttumaan Essayah olisi mielellään päättänyt uransa paljon loistokkaammin kuin olympialaisten 16. sijaan. Hän ehti voittaa kymmenen kilometrin kävelyssä MM- ja EM-kultaa sekä MM-pronssia. Olympiamitali jää kuitenkin puuttumaan kokoelmasta. Barcelonassa neljä vuotta sitten Essayah oli neljäs, eikä Atlanta menestystä kirkastanut.
"Olisihan tämä voinut päättyä paljon iloisemmissakin merkeissä. Urheilukin kääntää joskus julmia kasvojaan. Eiköhän tästä kuitenkin jää päällimmäisiksi ne parhaat muistot, kun tämä kisa ehtii unohtua", Essayah pohti. "Tämä oli kai johdatusta"
Essayah on aina tunnettu ajattelevana ja omaan elämänkatsomukseensa tiukasti sitoutuvana urheilijana. Nytkin hän halusi esittää suurimman kiitoksensa Jumalalle, joka on suonut hänelle näinä vuosina menestystä.
Tätä kautta Essayah löysi myös Atlantan sijoitukselleen selitykseen.
"Kyllä kait tämä oli jonkinlaista johdatusta. Ensimmäiset aikuisten arvokisani olivat Roomassa 1987. Silloin olin MM-kävelyssä 19:s. Sama sijoitus tuli täälläkin, joten kait tässä jonkinlainen ympyrä sulkeutui", Essayah sanoi ja muisti tuoreimman sijoituksensa väärin.
Essayah oli Atlantassa alustavissa tuloksissa 18:s ja parin hylkäämisen jälkeen 16:s.
Ympyrä ei siis aivan sulkeutunut, mutta aika lähellä toisiaan uran alku- ja loppupäät kohtasivat.
Essayah on opiskellut itsensä urheiluvuosinaan ekonomiksi, mutta näitä oppeja hän ei usko lähivuosina hyödyntävänsä.
"Toivon itselleni evankelistan uraa", Essayah ilmoitti Atlantassa. "Kuten Billy Graham on joskus sanonut, ihmisen parhain virka on Jumalan palvelemisessa."
Essayah on jo tähänkin asti kiertänyt puhumassa uskostaan aina kun häntä on pyydetty. Siinä mielessä kaikki on jo entuudestaan tuttua, ja Essayah tietää tarkkaan mitä haluaa.
"Siinä vaiheessa opinnoistani voi tietenkin olla hyötyä, jos joskus työskentelen jonkun evankelijärjestön tai lähestysjärjestön palveluksessa."